keskiviikko 4. helmikuuta 2009

Kuntatalouskin kuralla

Valtionvelasta ja valtioiden velkaantumisesta on kirjoitettu melko paljon. Harvemmin puhutaan kuntien ja kaupunkien ahdingosta. Esimerkiksi Porvoossa tilanne väitetysti on se että arvioitu rahoitusvajaus kaupungin kassassa tulee olemaan luokkaa 20 miljoonaa euroa - talouskriisin ja matalasuhdanteen vuoksi.
Jos muissa kunnissa ilmenee samanlainen tilanne niin yhteisvaikutus maamme palveluihin tulee olemaan varsin mittava. Tartuin siis puhelimeen ja soitin kuntaliittoon, kyselin mistä löytyy tietoja kuntien velkaantumisesta - ja näin ystävällinen miesääni neuvoi minua oikeille nettisivuille.

Lyhykäisyydessään voisi todeta että Suomen kuntien velkataakka on kaksinkertaistunut jakson 2000 -2007 välisenä aikana ja on nyt kokonaiset 9 011 000 000,00 euroa - eli 9,011 mrd euroa.

Velkaantumisen kehitys 1999-2008

3 867 mrd
4 032
4 315
4 833
5 605
6 620
7 705
8 408
9 011

Velkaantuneet kunnat ovat tietysti maksaneet paljon korkoja - kuinka paljon, sitä en lähde laskemaan tällä erää.

Tässä linkki millä pääsee kokonaisvaltaisesti tutkimaan Suomen kuntataloutta.

Tulos- ja rahoituslaskelmat 1999-2007

Tiedostot sisältävät kuntien, kuntayhtymien sekä näiden yhteenlasketut tulos- ja rahoituslaskelmat vuosilta 1999–2007. Tiedot perustuvat Tilastokeskuksen Talous- ja toimintatilaston lukuihin. Kuntien ja kuntayhtymien keskinäiset erät on eliminoitu vähentämällä toimintamenoista ja –tuloista kuntien laskelmassa myyntitulot muilta kunnilta, kuntayhtymien laskelmassa myyntitulot muilta kuntayhtymiltä sekä koko kuntasektorin laskelmassa lisäksi kuntayhtymien myyntitulot kunnilta ja kuntien myyntitulot kuntayhtymiltä.
Jos lähdet katsomaan rahoituslaskelmaa ja tuloslaskelmaa niin huomaa erityisesti katsoa yhteenvetoa joka on kolmannella sivulla.

***
Spekulaatiota

Porvoossa, missä itse asun, on runsaat 40.000 asukasta- ja alkaneen vuoden talousarvio 20 miljoonaa pakkasen puolella. Onko muualla maassa sama tilanne? Arvioisin että on. Voisiko siis tuon vajauksen projisoida koskemaan koko maata ? Jos voi niin se tarkoittaisi että Suomen kunnissa on kahden miljardin euron vaje - ja että tämä joudutaan paikkaamaan säästötoimenpiteillä, lomautuksilla - ja loput "lainaamaan".

40.000 ....................20 miljoonaa
400.000.................200 miljoonaa
4.000.000............2000 miljoonaa

Oli miten oli - suomalaisia lypsitään vuorenvarmasti yhä köyhemmiksi lisälainojen koroilla. Ja luotot, jotka pankki kirjaa tilille tyhjästä allekirjoitettua velkakirjaa vastaan samoin kuin Helsingin Sanomien artikkelin kuvaesimerkissä alla. Artikkelissa osoitettiin miten valtio lainaa keskuspankista. Kuntien lainat ovat aivan samalla tavoin tyhjästä luotua rahaa mistä pankki katsoo oikeudekseen vaatia korkoa. Tämä on yhdenlaista politiikkaa.

Toisenlainen politiikka olisi sellainen missä valtio ja kunnat (delegoitu valtion siunauksella?) olisivat ottaneet velvollisuudekseen ja etuoikeudekseen järjestää tarvitsemansa rahoituksen itse
itsenäisesti, vastuullisesti ja yhteisen edun nimissä - ilman pankkilaitoksen loismaista välikättä.

Suomen Pankin eräs Tapio Korhonen, jonka kanssa olen vaihtanut mielipiteitä sähköpostitse, sanoo kuitenkin yllä ehdottamastani vaihtoehtoisesta toisenlaisesta politiikasta näin :

Suomen valtio ei saa euromaana EU-säädösten mukaan ottaa suoraan luottoa keskuspankista. Suomen valtio ei tarvitsekaan keskuspankkirahoitusta vaan se lainaa markkinoilta pääosin euromääräisillä obligaatiolla.

Suomen valtion luottokelpoisuus on hyvä, eikä sillä liene mitään vaikeuksia saada (Suomen ja) kansainvälisiltä markkinoilta tuon suuruisia summia. Sijoittajathan hakevat erityisesti juuri varmoja sijoituskohteita.
Oletan että sama koskee Suomen kuntia ja muuta julkista taloutta. Mutta nykyiset säännöt ovat syntyneet poliittisesti - ne voi siis myös muuttaa poliittisesti. Jos sellaisen muutokset tarkoittavat irtaantumista Maastrichtin sopimuksesta ja eurosta - niin tätä tulee vakavasti harkita. Euroopan Unionin jäsenyys ei voi olla mikään itseisarvo - etenkin jos jäsenyys toi mukanaan roppakaupalla negatiivista lisäarvoa.

5 kommenttia:

Lars Osterman kirjoitti...

Vielä tuosta Korhosen sanomisesta

Sijoittajathan hakevat erityisesti juuri varmoja sijoituskohteita

Keitä nämä sijoittajat sitten ovat?

1."Suursijoittajat" (vakuutusyhtiöt, eläkerahastot, sijoitusrajastot)joiden on pakko pyrkiä maksimoimaan pääomansa tuottoastetta samalla kun turvataan sijoitukset investoimalla julkisyhteisöjen velkapapereihin.(konkurssin uhka olematon)Jo olemassa oleva raha kiertää tässä tapauksessa eteenpäin. Korko jää Suomeen.

2. "Tavikset" kuten sinä ja minä - mutta joilla ylimääräistä kahisevaa pankkitilillä, ja luottavat pankin sijoitusneuvojaan ja ostavat julkisyhteisöjen velkapapereita - eli obligatioita saadakseen parempaa tuottoa rahoilleen. Tässäkin tapauksessa jo olemassa oleva raha kiertää eteenpäin. Korko jää Suomeen - ellei tavis poikkea Thaimaassa tuhlaamassa korkotuottonsa.

3. Kotimaiset pankit - tässä tapauksessa pankki luo uutta rahaa tyhjästä ostaessaan julkisyhteisön velkapaperin. Eli tässä syntyi uutta rahaa - vanha ei kiertänyt.
Korko jää 30%:sesti Suomeen koska Suomalaiset pankit ovat 70&:sesti ulkomaisissa käsissä, Esko Seppäsen mukaan.

4. Ulkomaiset pankit - tässä tapauksessa luodaan tietysti uutta rahaa velkapapereita vastaan ja korko menee ulkomaille.

Pate kirjoitti...

Ei Suomen ole pakko erota EU:sta ja eurosta. Suomi voi(?) ottaa markan takaisin käyttöön ns. rinnakkaisvaluutaksi. Sitten elellään niinkuin euroa ei olisikaan :)

Lars Osterman kirjoitti...

..ottaa markan takaisin..

Niin, tiedä sitten - markat & pennit taitavat tässä vaiheessa jo olla tuhottuja ja sulatettuja. Mutta sinänsä tuo rinnakkaisvaluutta ei ole huono idea lainkaan.

Olen lukenut Bernard Lietaer´in kirjasta The Future of Money että mm Balissa käytetään kahta valuuttaa - josta toinen pelkästään kotimaan maksuja varten.
(muuten hyvä kirja missä minulle ensimmäistä kertaa selitettiin miten luotonlaajennus tapahtuu)

Monissa maissa on paikallisia yhteisöjä joissa käytetään omaa LETS-rahaa, joka on pelkkä kirjanpitojärjestelmä tyyppiin 1+1=2, 1-1=0 missä ihmiset tekevät toisilleen palveluita, vaihtavat palveluita ja ostavat palveluita pelkästään ilmoittamalla tästä kirjaajalle. Seteleitä tai muuta rahaa ei ole lainkaan.

Ithacassa, New Yorkissa on Ithaca Hours järjestelmä.

Joissakin maissa näillä paikallisrahoilla voi maksaa verojakin - tai osan veroista.
Luonnollisesti paikallisrahan palvelut ovat ALV-vapaita.

Joku on ehkä lukenut Itävaltalaisen, Wörgl´in kaupungin onnistuneesta paikallisrahakokeilusta, mistä kerrotaan Silvio Gesell´in kirjassa The Natural Order of Money ?
Lyhyesti: Wörgl´in kaupungin isännät tallettivat ison summan Itävaltalaisia guldeneita ja painoivat niitä vastaan saman verran omia wörgl-seteleitä joilla oli se erikoinen ominaisuus että ne menettivät 1% arvostaan joka kk:n viimeinen päivä, jollei niihin hankkinut pienen leimamerkin. Rahoilla oli siis negatiivinen korko. Ne kiersivät nopeasti ja Wörgl´in talous piristyi ennätystahtiin. Kaikkeen oli yhtäkkiä rahaa.

Kokeilu onnistui niin hyvin että siitä kirjoitettiin laajasti ja tuhannet muut kaupungit olivat kiinnostuneita kokeilemasta samaa.

No - Itävallan Keskuspankki (yksityinen) kielsi paikallisrahat ja siihen kaikki tyssäsi.

Tuli sota ja kaikki unohtui....

Tällaista voisi kokeilla Suomessa.

JLT kirjoitti...

Kuntaliiton toimitusjohtaja Risto Parjanne on sanonut julkisuudessa, että kansalaisten terveyspalvelut pitää turvata myös laman aikana - kuntien omat toimet eivät yksin riitä, lisäksi tarvitaan selkeä lisärahoitus valtiolta.

Entä kuntien "veroäyrikilpailu" ja
sen merkitys peruspalveluille..

Miten kannattaa tehdä?
-> kuntien tai valtion oma luototus ja
perustulo parantamaan kuntalaisten ostovoimaa

Lars Osterman kirjoitti...

Tuo veroäyrikilpailu on aina häirinnyt minua. Todella typerää että kunnat ja kaupungit on pantu näin "kilpailemaan" toisiaan vastaan kuin kukkotappelun kukot. Ja isommat syö pienet. Helsinki katsoi oikeudekseen nielaista osan Sipoosta.

Naurettavaa näin ulkopuolisen silmin, mutta kunnissa ei nähdä metsää puista kun laaditaan kasvustrategioita ja ties mitä tyhmää. Kokonaisuuden kannalta siis tyhmää. Kunnat uhraavat resursseja mainoksiin ja markkinointiin.Tyyppiin: Muuta Pielevedelle! Ilmaistontit Kiikalasta ! Veroäyrit pidetään keinotekoisen alhaalla samalla kun kuntalaisia ylirahastetaan kunnallisten energialaitosten kautta. Kuntasektorilla olisi kirveellä töitä.
Toisaalta tämä kaikki on perua siitä Reaganomics-Thatcherismistä millä liikelaitostettiin kaikki julkiset instituutiot. Asetettiin kasvutavoitteita ja palkatkin kasvutavoitepohjaisiksi. Tästä samasta syystä postimaksut ovat nousseet 150% ihan kuin katsastuskin yksityistämisintoilun vuoksi. Kuka on voittanut - kuka hävinnyt? Varmaa on että kansalaiset ovat hävinneet - ja yhtä varmaa on se ettei näitä nousseita hintoja huomioida kuluttajahintaindekseissä.

Kysyt miten toimia. Sanon yksinkertaisesti että katso "the Cook Plan".

Tässä loppuosa Cook Planista: pitkä joo mutta sou..

Under the “Cook Plan,” the U.S. Treasury would issue the dividend against an account that represents the productive potential of the nation once the money is spent. As stated earlier, the dividend would not be inflationary, because it would replaced money borrowed from banks for consumption and would be matched by the production of new goods and services within the physical economy.

In fact a dividend would have far less tendency to inflate than do Federal Reserve Notes, because it would not have bank interest charges added to it which ended up in prices charged consumers at the point-of-sale. And once created the dividend would remain in circulation—or deposited as savings—because it would not have to go back to a bank to be canceled as loans now do.

Savings would also be an important part of the plan, because today citizens have completely lost the ability to save in the usury-based economy where cancellation of bank credit along with the interest charged sucks up all available cash from people’s pockets. And the dividend would not be taxed.

The dividend would be issued as vouchers as a temporary measure until the program caught on and it was clear the money would be spent responsibly. The vouchers would be redeemable at any location licensed to do business for necessities of life such as food, housing, transportation, clothing, communications, or business/home maintenance. In fact they could be used for most purchases except things like the lottery, alcohol, entertainment, etc.

Once received in transactions, providers would then deposit the vouchers in the community savings bank that had been set up in their locality. In order to maintain membership in the bank, providers would be required to keep a certain amount of money on deposit to capitalize lending by the bank within the community. Loans would be made available under the bank’s fractional reserve privileges and would be issued at low rates of interest, preferably no more than one percent plus a premium for default insurance, depending on the credit status of the borrower. Persons eligible for lending would include individuals, householders, students, small businesses, local manufacturing concerns, family farmers, etc.

It should be obvious that this system would completely transform and revitalize local economies in any nation where it were implemented. One of the worst features of today’s usury-based economy takes place when global companies in league with the banks come into communities and destroy local businesses by underpricing them. Then these companies extract all the liquidity from the community, where people usually are so cash-poor they buy mainly with credit cards, and return only a fraction to the low-wage workers they employ.

The “Cook Plan,” with the direct injection of purchasing power into the community through vouchers, combined with a new system of low-cost credit, would transform this dire situation completely. It would allow people to live and prosper without dependence on credit cards, government job-creation programs, or government welfare bureaucracies. And it would allow a resurgence of volunteer activities and work at lower-paying professions such as family farming, education, and the arts.

In fairness to Paul Krugman, he does propose spending not tied to employment as well as tax cuts. In his Rolling Stone open letter to President Obama he states that:

“…aid to the distressed - enhanced unemployment insurance, food stamps, health-insurance subsidies - is both the fair thing to do and a desirable part of your short-term economic plan.”

This is not far from advocating a Basic Income Guarantee, except that, once again, Krugman would fund such spending from federal borrowing. But he is leaning in the right direction. A little further and he will arrive at the “Cook Plan,” which would have a much better chance of fulfilling President Obama’s campaign slogan of rebuilding the economy “from the bottom up” than what is the essentially top-down government-directed program his administration is now proposing.

What amount would the stimulus add up to? The “Cook Plan” would result in $3.6 trillion the first year of implementation being directly added to consumer income, or about 25 percent of the GDP. Debts could be repaid, money could be saved, the necessities of life would be assured, and a renaissance in local, rural, and regional economies would come about within a few years.

Finally we would have the “leisure dividend” the industrial age promised but never delivered. And we would have resolved the “Curse of Plenty” cited in the quotation from Winston Churchill at the start of this paper. These objectives would be achieved not through the chimera of government-engineered “full employment”; i.e., socialism, but through income security leading to real economic freedom and democracy.

The proposal encapsulates the essence of dividend economics by acknowledging the right of the individual to obtain a significant measure of economic freedom through the fact of membership in a society that is heir to the genius of past generations in creating the material environment in which we live.

This heritage is not the property of the banks, and it is not the property of the government. It is the property of the people. The conservative model of government exemplified by the ideology of today’s Republican Party subjects people to a bank-run collectivism. And even the most benign progressive model exemplified by ideology of the Democratic Party still subjects us to the collectivism of tax-borrow-and-spend job-creation programs that may or may not work.

So let a national system of dividend economics now be implemented, a plan that draws on much of the wisdom that has been dormant in recent decades as the Empire of Usury has suffocated the life out of the world’s economy. It is now time to put that wisdom to work. “We the People” deserve to live in freedom on this beautiful planet, no matter what the bankers say. In fact such a program would be a major step upward in human social evolution.

Do It Now

Obviously it would take time—though not much time—to work out all the details of the program. But in principle, the “Cook Plan” is sound, with the total dividend being recalculated each year. Remember again that the dividend takes a power of nature and what should be a public utility—credit—and gives it back to the people as a human right rather than the private property of the banks. We cannot afford to wait. Conditions today are nearing an emergency. Thousands of people are losing their jobs every day as the recession turns into a monster.

Wallace Klinck sums it up

“If society had followed the Social Credit policy of C. H. Douglas who advocated Consumer Dividends and Compensated Retail Prices instead of the Fabian Socialist social debt policy of the late economist John Maynard Keynes, none of the current madness would have occurred. We would be enjoying increasing prosperity with falling prices and increasing leisure as should be the case in any modern and civilized society.”

Copyright 2009 by Richard C. Cook