keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Ruotsin Sydsvenskassa oiva artikkeli

Niille blogin lukijoille, jotka hallitsevat edes auttavasti ruotsin kieltä - tässä yksi aikamme hienoja helmiä. Artikkeli alla, oli luettavissa Sydsvenskan-nimisessä aamulehdessä 17. marraskuuta 2008, otsikolla " Utan nytänkande kommer det att hända igen" - eli suomeksi suunnilleen:

"Kaikki tulee toistumaan ellei ratkausmalleja muuteta".

Artikkeli löytyi ekonomisk reform-sivustolta.

Lyhyesti sisällöstä

Jokainen pankkilaina on velkaa; pankit luovaa rahaa tyhjästä - tästä on päästävä; tämä valta ja etuoikeus otettava pois pankeilta - uuden rahan luominen ja hallinta 100% Ruotsin Riksbanken´ille. (vastaa meillä Suomen Pankkia)





























Huomautettakoon vielä että artikkelin allekirjoittajat yhteiskunnallisesti katsottuna edustavat melko laajaa skaala - eivätkä todellakaan ole mitään ääriliikkeiden edustajia. En tässä vaiheessa osaa sanoa onko artikkeli saanut vastakaikua elinkeinoelämästä tai pankeilta.

2 kommenttia:

Lars Osterman kirjoitti...

Lähetin tämän artikkelin kommentoitavaksi joillekin kansanedustajille.

Tähän mennessä pelkästään RPK:n Janina Andersson ja Stefan Wallin ovat kommentoineet lyhyesti.

JA:Jag har tyvärr inte längre suttit i bankfullmäktige på ettn par år. Riksdagsledamot Markku Uuspaavalniemi talar ofta om samma fenomen som denna artikel handlar om.
Mvh, Janina


Eli JA toteaa ettei ole enää istunut eduskunnan pankkivaltuustossa moneen vuoteen ja viittaa Uuspaavalniemeen joka JA:n mukaan on puhunut samasta ilmiöstä kuin mistä artikkelissa puhutaan.
(tarkoittaakohan tämä ettei JA katso aiheen olevan riittävän mielenkiintoinen hänelle itselleen?)

SW:Intressant text av skribenter, med väldigt varierande bakgrund. Min kommentar är närmast, att jag skulle vilja se det ECB-direktionsmöte som ger klartecken för medlemsländerna att sätta igång sedelpressarna för att lösa krisen. Men visst är det bra att svänga på alla stenar i jakten på...en utväg från krisen.

hälsningar
Stefan W


Eli suomeksi SW toteaa artikkelin mielenkiintoiseksi mutta myös että hän haluaisi nähdä "sen EKP_n johtokunnankokouksen" missä tällaiselle setelirahoitukselle annettaisiin vihreää valoa.
Kaikkia kiviä on kuitenkin hyvä kääntää, etsiessämme ulospääsyä ahdingosta.

Vastasin ministeri Walliinille aika pitkässä mailissa että ihmettelen ettei tajuta sitä että jokainen laina mikä nostetaan pankista on ihan samanlaista setelirahoitusta - ja setelirahoitusta vieläpä sillä pahalla miinusmerkillä että kyseiseen pankkiluottoon liittyy
-lisävelkaantuminen
-turhan suuri koronmaksu joka on revittävä jostain - mistä?
-pääoman palauttaminen pankille jolloin luotto muuttuu katorahaksi eli raha poistetaan kierrosta.

Totesin myös Walliinille että on todella outoa että aina vain keskuspankin lainoja valtiolle tuomitaan setelirahoituksena....

Tämä kuulostaa tarkoitushakuiselta
liikepankkeja suosivalta propagandalta. Odotan josko Wallin vastaa tähän.

*
Lähetin artikkelin myös muualle: mm Suomen Pankin Tapio Korhoselle jonka kanssa olen aikaisemmin ollut yhteydessä.

Olisi hienoa jos muutama toinenkin talousdemokratia-aktivisti lähettäisi sen sellaisille suomalaisille päättäjille joilla riittävä kyky lukea ruotsin kieltä.

Tänne voi raportoida tuloksista.

Lars Osterman kirjoitti...

Tässä Tapio Korhosen kommentit:

Tuo in hiukan huvittava amatöörimäinen esitys, mutta totta toinen puoli.

- Lincoln on mahtanut tarkoittaa setelirahoitusta, joka on keskuspankin tehtävä. Ei seteleillä kuitenkaan nykyaikaista rahataloutta ja maksujärjestelmää voida hoitaa.

- Tuo idea taas, että valtion monopolipankki hoitaisi pankkirahan luomisen - eli luotonannon ja yleisön talletusten vastaanoton - on tietysti yksi ratkaisu, jota on sovellettu lähinnä Neuvostoliitossa ja vastaavissa talousjärjestelmissä (ei kovinkaan hyvin tuloksin).

- Länsimaisen rahapolitiikan lähtökohta on, että vapaa, kilpaileva pankkijärjestelmä hoitaa pankkirahan luomisen (juuri siten kuin tuossa artikkelissakin todetaan) , mutta rahapolitiikan tehtävä on huolehtia, ettei pankkirahaa luoda liikaa. Tämä tehdään lähinnä korkoa käyttämällä, eli korkokantaa nostamalla, jos luottoja kysytään ja myönnetään liikaa. Tässä ei kuitenkaan aina kovin hyvin onnistuta, kuten nykyinenkin maailmantilanne kertoo.

- Kyllä voi toisaalta kysyä, eikö yksi mahdollisuus olisi sekin, että valtiolla olisi vahvempi ote pankkijärjestelmään, muulloinkin kuin silloin – kuten nykyisin -, että kaatuvia yksityispankkeja joudutaan tavalla toi toisella ottamaan veronmaksajien vastattaviksi.

Terveisin Tapio Korhonen


Huomaan kyllä mm että TK on käsittänyt tuon Lincolnin ratkaisun
väärin. Lincolnhan ei suostunut lainaamaan tarvitsemansa 450 miljoonaa Rothschildien pankeilta 24-35% korkoa vastaan, vaan painatti ne itse ilmaiseksi valtiolle - ja korotta.
Nämä jäivät kiertoon vuosikymmeniksi ja muodostivat kiinteän osan USA:n rahankiertoa.

Siihen aikaan setelipaperi oli sitkeää ja kestävämpää hamppupaperia.