Kirjaesittely: Louis Even In this Age of Plenty. A New Conception of Economics: Social CreditEn ole lukenut tätä kirjaa vielä. Lähinnä vain selaillut. Mutta haluan silti esitellä kirjan koska sen voi jokainen itse lukea online. Tämä aihe liittyy tietysti edelliseen postaukseen mutta katsoin että tämä ansaitsee oman.
Louis Even ilmeisesti lähtee siitä missä C. H. Douglas lopetti. Douglasin suosio alkoi n 1919 hänen kirjoitettuaan esikoisteoksensa Economic Democracy. Huumaa kesti vuoteen 1939. Eli Toinen Maailmansota johti huomion pois Social Credit liikkeesta ja vei myös pikkuhiljaa voimat Douglasilta. Huomaan että Louis Even kirjan ensimmäinen painos on vuodelta 1946 eli heti sodan jälkeen.
Tässä iloksesi kirjan ensimmäisen osan sisällysluettelo:
Contents
PART I — Goods at the service of needs through Social Credit
Social Credit: not Socialism, not a political party
Chapter 5 — Specialization — The Machine
Chapter 6 — Poverty amidst Plenty
Chapter 7 — The Symbol and the Thing
Chapter 8 — The Birth and Death of Money
Chapter 9 — The Monetary Defect
Chapter 10 — Putting the Monetary System Right
Chapter 11 — The Rights of Each One to the Bare Necessities of Life
Chapter 12 — What is a Dividend?
Chapter 13 — Heritage and Heirs
Chapter 14 — The National Dividend
Chapter 17 — The National Credit
Chapter 18 — The Monetary Mechanism of Social Credit
Vaikuttaa melko kansantaloukselliselta, eikö vain. Mutta palataan tuohon sisältöön myöhemmin.Yhden kohdan laitan kuitenkin esiin koska se on hyvin oleellinen: Tämä ei millään tavoin liity sosialismiin tai kommunismiiin vaan tämän turvin yksilönvapaus on kaiketi suurimmillaan ja verot alhaisimmillaan. Mutta pankkiirit - ihmiskunnan vitsaus nro 1 - tulevat vastustamaan tätä kynsin ja hampain koska se lopettaisi heidän valtakautensa. Ja olisi jo aikakin. Samalla loppuisi taloudellinen riistokausi ja mahdollisesti sodat.
Not Socialism
Because of the word social in the term “Social Credit”, some people erroneously assume it to be a form of Socialism, and automatically reject it. On the contrary, Social Credit is the best way to fight Socialism and Communism, and to protect private property and individual freedom. A Dominican Father, who had studied the Social Credit proposals, even wrote: “And if you want neither Socialism nor Communism, bring Social Credit in array against them. It will be in your hands a powerful weapon with which to fight these enemies.”
Kirjan toisen osan sisällön saa esiin klikkaamalla tästä.
7 kommenttia:
Miten suhtautuisimme nykyisiin valtionvelkoihin - pitäisikö ne antaa anteeksi? Ajatus valtiovelan anteeksiantamisesta; Pekka Ervast: "Nykyisen ajan ongelma ja sen ratkaisu". Esitelmä Helsingissä syksyllä 1931 (kirjana 1935): "...Tuntuu aivan siltä, että ihmiset alkavat suurissakin valtakunnissa huomata, että jotakin on väärin,
ja he kysyvät itseltään: mihin päin olemme menossa? Me voimme joutua siihen taloudelliseen umpikujaan, mikä nyt on suurissa maissa. Ja voimme kysyä: mihin olemme oikeastaan joutuneet seuratessamme tätä kapitalistista maailmanoppia; onkohan tässä jotakin hassua?...Emmekö voisi tehdä jotakin suursiivousta? Emmekö voisi yhtäkkiä päättää, että aletaan uusi elämä, unohdetaan ihmeelliset valtiovelat, jotka saattoivat meidät tähän tuskan kuiluun?..."
Kappas vaan. Itsellänikin on yksi Pekka Ervastin kirja hyllyssäni.
Olin aikanaan kinnostunut teosofiasta ja kaikenlaisesta muustakin. Tutkin teosofiaa aikani ja sitten nostin kytkintä jälleen.
Olisikohan tuo kohta Toimittajalta Osa 1.-kirjassa ? Tarkemmin katsottuna ehkei sittenkään koska osa 1 loppuu vuoteen 1916. Osa 2:ssa ehkä sitten - ja sitä minulla ei ole.
Ervast oli mielenkiintoinen mies jonka ajatuksia luin mielelläni silloin 1987-88. Vois katsella niitä uudestaan nyt kun oma ymmärrys on erilainen kuin silloin.
Eli Ervast puhui siis edelleen ihan samaa 1931. Kumma ettei sen ajna suuri yleisö reagoinut vaatimalla poliitikoilta muutosta.
Viittaan edellisten Pekka Ervast -aiheisten viestieni vuosilukuihin 1931 (ainakin nuo 1931 ja 1935 O.K.)...v. 1917 virhetieto.
Siksi viesti kaksi kertaa; vuosilukutieto on korjattu.
Amerikassa oli kansalaisten puolelta painetta muutokseen,
ja yhteiskunnallinen luototus (social credit olikin toteutua
1932.
"Once the pressure from the public is strong enough, all the parties will agree with it. A fine example of this can be found in the Goldsborough bill of 1932, which was described by an author as a “Social Credit bill” and “the closest near-miss monetary reform for the establishment of a real sound money system in the United States”:
“An overwhelming majority of the U.S. Congress (289 to 60) favored it as early as 1932, and in one form or another it has persisted since. Only the futile hope that a confident new President (Roosevelt) could restore prosperity without abandoning the credit-money system America had inherited kept Social Credit from becoming the law of the land. By 1936, when the New Deal (Roosevelt's solution) had proved incapable of dealing effectively with the Depression, the proponents of Social Credit were back again in strength. The last significant effort to gain its adoption came in 1938.” (W.E. Turner, Stable Money, p. 167.)
Even the dividend and the compensated discount, two essential parts of Social Credit, were mentioned in this bill, which was the “Goldsborough bill”, after the Democratic Representative of Maryland, T. Allan Goldsborough, who presented it in the House for the first time on May 2, 1932."
http://www.michaeljournal.org/plenty50.htm
Aivan - taisin itsekin huomata että Pekka Ervastin kommentti ei voinut olla vielä vuodelta 1917. Poistin siis tuon ensimmäisen kommenttisi.
Mitä tuohon Goldsborough Actiin ja Social Credit´in läheltä piti tilanteeseen niin huomaisin sen myös viime viikolla ja postasin siitä jutun ruotsinkieliseen blogiini.
Ihmettelen sitä ettei Ellen Brown eikä Richard C Cook ole maininneet mitään tuosta omissa kirjoituksissaan. Luulisi tuollaisen olevan hyvinkin varteenotettava tosiasia kun amerikan rahajärjestelmän historia käydään läpi. Outoa.
Taidan laittaa Ellen Brownille s-postia asiasta.
Muuten tuohon vielä kun totesit että kansalaisten puolelta olisi ollut painetta muutokseen js social credit järjestelmään niin löysin tämän kohdan:
plenty50
Robert Owen testified in the House, April 28, 1936:
“...the bill which he (Goldsborough) then presented, with the approval of the Committee on Banking and Currency of the House — and I believe it was practically a unanimous report. It was debated for two days in the House, a very simple bill, declaring it to be the policy of the United States to restore and maintain the value of money, and directing the Secretary of the Treasury, the officers of the Federal Reserve Board, and the Reserve banks to make effective that policy. That was all, but enough, and it passed, not by a partisan vote. There were 117 Republicans who voted for that bill (which was presented by a Democrat) and it passed by 289 to 60, and of the 60 who voted against it, only 12, by the will of the people, remain in the Congress.
“It was defeated by the Senate, because it was not really understood. There had not been sufficient discussion of it in public. There was not an organized public opinion in support of it.”
Eli eli..kansa ei sittenkään tiennyt tästä tarpeeksi jotta olisi osannut tajunnut vaati sitä päättäjiltä.
Jos se olisi mennyt läpi niin 1900-luvun maailmankehitys olisi mahdollisesti ollut aika lailla erilainen.
Lähetä kommentti