tiistai 18. marraskuuta 2008

Rowbotham: finanssiuudistus on kaikkein tärkein uudistus

Olen vaihtelun vuoksi välillä lukenut ihan oikeata kirjaa. Tämä on yksi niitä joita pidän kaikkein suurimmassa arvossa: Michael Rowbotham´in esikoisteos: The Grip of Debt : A study of modern money, debt slavery and destructive economics.

Amazon sanoo kirjasta näin:

A lucid and original account of where money comes from and why most people and businesses are so heavily in debt. It explodes more myths than any other book this century, yet it's all about subjects very close to home: mortgages, building societies and banks, agriculture, transport, global poverty, and what's on the supermarket shelf. The author proposes a new mechanism for the supply of money, creating a supportive financial environment and a decreasing reliance on debt.

Kirja on paksu ja täynnä asiaa. Palaan tähän teokseen varmaan vielä monta kertaa täällä blogilla. Oma kuvituskuvani on niin pieni että annan tässä erillisen linkin kirjan kansikuvaan.

Kirjan lopussa on kappale missä Rowbothan ytimekkäästi sanoo asiansa mahdollisimman yksinkertaisesti. Tämä Rowbothamin viesti on koettu hyvin tärkeänä erilaisissa rahauudistajapiireissä ja siksi se poikkeuksellisesti löytyy sieltä täältä netistä artikkelin muodossa. Jos klikkasit ainulle aukesi varsin laaja ja selkeä rahauudustusivusto skotlantilainen Prosperity. Tässä heidän esittelytekstinsä:

Welcome to the website of PROSPERITY, a monthly Money Reform journal based in Glasgow, Scotland, which is dedicated to spreading understanding about the nature of our debt-based money system, and campaigning for publicly-created debt-free money.


Mutta palatakseni Michael Rowbotham´iin ja artikkeliin - postaan osan artikkelista tänne ja käännän siitä tärkeimmät kohdat. (käännös oranssina, mutta teksti on vaikea joten sallikaa pienet virheet)
Huomatkaa myös että kirja on kirjoitettu yli kymmenen vuotta sitten - eli ennen kuin nykyisestä kriisistä oli minkäänlaista puhetta päämedioissa. Silti Rowbotham näki mitä oli/on tulossa ja koki velvollisuukseen tuoda asian julki:

THE SINGLE MOST IMPORTANT REFORM

by Michael Rowbotham

Prosperity, January 2002

The interminable squabble between left and right on taxation and spending priorities does not represent the full range of choices. The real political option is embraced by the creation and supply of money by government.

This completely opens up the economic options of extra funding, increases the political choice of expenditure and offers the prospect of true welfare.

(Ainainen keskinäinen sanaharkka vasemmiston ja oikeiston välillä verotuksesta ja menojen tärkeysjärjestyksestä ei anna oikeata kuvaa siitä mitä kaikkia vaihtoehtoja oikeasti on. Todellinen vaihtoehto e.m. se että valtio itse luo kansalaisten tarvitseman rahakannan talousalueelleen. [näin rahakanta ei olisi 98% velkaa kuten nyt] Tämä kolmas vaihtoehto avaa mahdollisuudet lisärahoitukseen ja mahdollistaa siten todellisen hyvinvoinnin [ilman inflaatiota])

How dare a government claim it cannot find the money to pay for this or that essential service when they do not bother to create any money?

(Miten hallitus kehtaa väittää ettei sillä ole rahaa siihen taikka tähän elintärkeään palveluun kun eivät itse edes viitsi luoda mitään rahaa)

In the context of the responsibility of government to create money, the annual budgets in which politicians divide up 'the national cake' are nothing but a preposterous patronising pantomine; a cheap propaganda exercise in debt-money economics, as a result of which workers and businesses and various sectors of the economy are turned against each other, and jealousy and social division are fostered.

(Hallituksella on moraalinen velvollisuus itse luoda rahaa mutta viittaa kintaalla tälle mahdollisuudelle ja pitää meille naurettavan velkarahapropagandaesityksen ja sitten työläiset ja yritykset sekä talouden eri sektorit usutetaan toisiaan vastaan. Tämän lopputuloksena syntyy kateellisuutta ja väestön jakautumista eri leireihin.) vrt Macciavellin opit.

The current position is that, whilst farmers, factory workers, businessmen, inventors, house builders, teachers and hosts of others work together to make available the wealth of a country, they are not able to exchange the goods and services that they make without borrowing money into existence. They cannot eat, sleep, take shelter or obtain clothing for themselves and their families without borrowing-to-buy.

(Nykytilanne on se että kaikkien eri ammattiryhmien yritykset välittää vaurautta maahan vaikeutetaan, tehden hyödykkeiden vaihdon hankalaksi - itse vaihtovälineen niukkuuden vuoksi. Kaikki tahot joutuvat tästä syystä lainaamaan rahaa jotta sitä olisi riittävästi. Nykyinen rahakanta on pitkälti tällaista lainaa eli velkaa. Ilman tätä jatkuvaa lainaamista edes perustarpeisiin ei ole riittävästi rahaa)

Despite the fact that the goods are available, and industries are desperate to sell them, the people of our nation are only granted access to the products of their economy if sufficient and increasing numbers of them first go into debt. That this is an outrageous situation is beyond any dispute.

(Tuotteita on yllin kyllin tarjolla ja teollisuusyritykset ovat lähes epätoivoisia saadakseen tuotantonsa myytyä. Kansa ei pääsee osaksi talouden tuotannon hedelmiä ellei suuri osa heistä ensin suostu velkaantumaan. Tämä vallitseva tilanne on raivostuttava ja ilmiselvä. )

To allow this arrangement to continue, indeed to worsen it by embroiling people ever deeper into debt via mortgages, insurance, pensions, forcing single parents back to work, manipulating the education system to support employment, whilst all around us the economy is propelling people into a future they have not chosen and at a pace they cannot handle, is to usher in an era of such instability and tyranny, erected upon falsehood and confusion, that the very future of all civilisation and of life itself must be in serious doubt.

(Jos tämän järjestelyn annetaan jatkaa se tarkoittaa että tilanne pahenee entisestään ja syntyy eräänlainen "ajolähtöyhteiskunta" missä ihmisten elämän laatu laskee tasolle missä se muodostaa uhan koko yhteiskunnan tulevaisuudelle ja itse elämälle)

It is no exaggeration to claim that the reform of this debt-based monetary supply system is the single most important area of reform confronting us.

(Tästä syystä ei ole ollekaan liioiteltua väittää että velka-pohjaisen rahakantajärjestelmän uudistaminen tai muuttaminen toisenlaiseksi on kaikkein tärkein kaikista muutoksista mitä voimme kohdata.)

Reforming the financial system is more important than the war against poverty and starvation, more important than the movement to protect the environment, the struggle against pollution, the peace movement, the fight against drugs and racism, and the battle for social justice and welfare.

(Finanssijärjestelmän korjaaminen on tärkeämpää kuin taistelu köyhyyttä ja nälänhätää vastaan, tärkeämpää kuin ympäristönsuojelu, saastuttamisen lopettaminen, rauhaliike, taistelu huumeita vastaan, rasismin kieltäminen tai yhteiskunnallinen kamppailu oikeudenmukaisuuden ja hyvinvoinnin puolesta.)

Financial reform is more important than all these other problems for the simple reason that the current financial system is responsible, both directly and indirectly for causing, or at least exacerbating them.

(Finanssiuudistus on tärkeämpi kuin kaikki edellä mainitut onglemat siitä yksinkertaisesta syystä että nykyinen finanssijärjestelmä on vastuussa, sekä suoraan että välillisesti siitä että mainitut ongelmat ovat olemassa, tai ainakin niiden kiihdyttämisestä.)

As a result, however fast people try to tackle these various issues separately, the dominating economic background of an exploitative system of wage-dependency ensures that the situation deteriorates faster than the reforms can cope.
The Grip of Death, pp. 324-325.

(Tästä syystä, vaikka ihmiset kuinka ripeästi yrittäisivät korjata mainittuja epäkohtia yksitellen, vallitseva taloudellinen tausta missä velkaperusteinen riistojärjestelmä yhdistettynä ihmisten palkkariippuvuuteen johtaa siihen että tilanne pahenee nopeammin kuin korjaustoimenpiteet vaikuttavat.)

The Grip of Death: A study of modern money, debt slavery and destructive economics by Michael Rowbotham, [Jon Carpenter Publishing, 1998] and Goodbye America! Globalisation, debt and the dollar empire by Michael Rowbotham, [Jon Carpenter Publishing, 2000] and Creating New Money: A monetary reform for the information age by Joseph Huber and James Robertson [New Economics Foundation, 2000] are all available from PROSPERITY.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Paljon sanoja, vähän tekoja. Näitä asioita on ehdoteltu ennenkin, muun muassa Chicago Plan 1930-luvulla.

Ennen kuin näitä pääsee edes kunnolla ehdottamaan, tarvitaan uusi 1930-luku.

Sen jälkeen tarvitaan vielä toteutus.

Lars Osterman kirjoitti...

Tietysti järjestys aina on se että ajatus on ensin, sitten sana - ja viimeisenä sitten mahdolliset teot.

Rowbotham on tehnyt jo paljon kootessaan näitä sanojaan meidän ihmeteltäviksemme. Hänen ansiostaan tieto leviää. Hänen kirjojaan näes on tullut Suomeenkin muutama. On meidän oma asiamme pyrkiä ajaa erilaisia korjaustoimenpiteitä nykymenoon - tai poliittisen liikkeen kautta rakentaa koko finanssimalli uudelleen. Utopiaa ehkä - mutta mikä sitten on vaihtoehto ? Hyväksyä nykytilannekö? Se ei ainakaan sovi minulle.

Chicago Plan oli toki - mutta se toteutettiin sittenkin lainaamalla tarvittavat dollarit eikä luomalla ne niin kuin olisi ollut mahdollista.
Presidentti Roosevelt toimi siis sittenkin pankkien asiamiehenä ja tuntien hänen sukunsa taustan sitä ei yhtään ihmettele.

Saksassa tällainen vastaava "Chicago Plan" taas totetutettiin Wiemar-tasvallan kaaduttua pitkälti Gottfried Federin ajatusten mukaisesti. Tätä vaan ei käsittääkseni hevin tuoda julki historiankirjoituksessa vaikka kyseisen aikakauden talousmallia yleisemmällä tasolla kiitetään mm tehokkaan työllistämispolitiikkansa ansiosta.

Kansainväliset pankkiiirit kauhistelivat Saksan nousua korottoman finanssin avulla ja pakottivat Englannin,Ranskaa ja Neuvostoliiton sotaan Saksaa vastaan. Näin saksalainen "chicago plan" siis pysäytettiin. Se vaati 60 miljoonan ihmisen hengen mutta veikkaan että pankkiirit pitivät sen pienenä hintana siitä että uhka poistui.

Wörgl, Itävalta oli toinen kokeilupaikkakunta missä saatiin liian hyviä tuloksia. Siellä Silvio Gesellin ajatuksia sovellettiin käytännössä - paikallisrahan negatiivisella korolla. Tämä esti "hoordaamista" ja raha kiersi tehokkaasti kiidättäen Wörglin seudun kehittämistä ja rakentamista. Itävallan keskuspankki pysäytti sitten kaiken ja julisti wörglvaluutan laittomaksi.

Anonyymi kirjoitti...

Toteutus kannattaa tehdä tilanteessa, jossa vastapuoli ei kykene panemaan riittävästi hanttiin.

Lars Osterman kirjoitti...

Ongelma on mielestäni osittain myös se että tuosta oletetusta vastapuolesta on vaikea saada kattava käsitys.

Ketkä kaikki siis muodostavat vastapuolen? Millaisia eturyhmiä tähän voisi olettaa kuuluvan?

Yleisestä kai voi todeta että lähes kaikki ovat vastaan kun jotain uutta ja tuntematonta mallia esitetään. Jokainen joka jotenkin kokee hyötyvvänsä nykytilanteesta on oletettavasti uuden mallin jarrumies.

Mutta kunhan lama tästä pahenee niin maaperä voi vielä muokkaantua
melko otolliseksi radikaalienkin uudistusmallien esittämiselle.

Voin hyvin kuvitella että Yhdysvalloissa pian kehkeytyy tilanne missä ainakin kaksi eri leiriä tuo esiin ratkaisunsa:

1. "sound money" - kultakanta-asiamiehet Ron Paul´in johdolla Ludwig de Mises Instituten taustatuella.

2. American Monetary Act talousdemokratia-asiamiehet Dennis Kucinich´in johdolla, American Monetary Instituen taustatuella.

Tässä olisi hyvä aihe jollekin makrotalouden opiskelijalle tehdä yleinen kansantaloudellinen hyöty-haitta vertailu.

köpä kirjoitti...

Tuota, meitä "perussuomalaisia" ei kiinnosta muu kuin mamut.

Lars Osterman kirjoitti...

Kuulostaa melko taantumukselliselta.
Protestipuolueen asemasta on aina vaikea siirtä vastuuseen sen ymmärrän.
Saa nähdä tuleeko puolueenne suosiosta silkka kananlento.

Voitko täsmentää nuo mamusi.

;-)