Kultakuumetta 2000-luvulla

Kullan kiiltoa on ihailtu kautta ihmiskunnan historian. Kullan vuoksi on ryöstetty, tapettu, murhattu - ja tehty kaikkia mahdollisia rikoksia laidasta laitaan. Kullan vuoksi on
tuotettu sanomatonta kärsimystä miljoonille ihmisille. Kullan vuoksi kokonaisia kansoja on orjuutettu - ja jopa joukkomurhattu ennen kuin termiä kansanmurha edes oli keksitty.

Villissä Lännessä vallitsi "kultakuume" (gold rush) - kun tarkoitetaan sitä aikaa lähinnä Amerikan historiassa 1829-1880 kun Kalifornian, Alaskan, Nevadan jne vuorista löydettiin kultaa ja sadatutuhannet suuntasivat sinne hevosineen, vankkureineen, lapioineen jättäen vaimot, lapset ja kotitilan eläimet ja pellot oman onnensa nojaan. Sadattuhannet menehtyivät matkalla kultavuorillee, osa matkan rasituksiin, osa erilaisiin sairauksiin ja osa paikan päällä huijareiden tai rosvojen luoteihin.
Huijareiden tarjoamista arvottomista valtauksista tapeltiin ja murhattiin. Maata kaivettiin hullun katse silmissä. Valtavia kuoppia kaikkialla, lapioita - hakkuja kulutettiin, kiviä jopa vuoria räjäytettiin - jokia padottiin - vedestä taisteltiin. Kullan loiste silmissä. Kaikki vain kullan vuoksi.

Hullujen touhua - ajattelet ehkä.

Lisätään tähän vielä se että mitä enemmän kultaa löydettiin sitä halvemmaksi se tuli. Kulta aiheutti suunnatonta ympäristön tuhoa ja myös taloudellista tuhoa sadoille tuhansille ellei miljoonille ihmisille joiden lähimmäiset olivat ahneita kullan perään. Kullan tukkuostajat ja erilaiset huijarivälittäjät käärivät sievoisi voittoja kullankaivajien selkänahasta. Kullan hinta vaihteli kovasti riippuen paikkakunnasta.
Pelkästään kullan rahtaaminen Amerikan itärannikon suurkaupunkeihin oli usein tuottoisampaa kuin itse kaivaminen. Hullujen touhuja siis ja kaikki kullan vuoksi....

Mutta kulta edusti vaurautta ja rahaa. Kullalla sai hankittua maatilan, toimeentulon vuosiksi ja jopa omaisuuden jos toimi taitavasti ja osasi pitää varansa kaikkien vaarojen ja uhkien suhteen. Kulta oli siis sama kuin rahaa ja kultarahat arvostettuja kiiltonsa ja stabiilien kemiallisten ominaisuuksien vuoksi. Kulta ei hapettunut vaan kultalantti säilyy vuosisatoja joten sen kiiltoa voi jälkipolvetkin ihailla. (vrt Taru Sormusten Herrasta - ja kultasormuksen taika)

Kultakanta tarkoittaa sitä että määrätyn rahan arvo on sidottu kullan markkina-arvoon. Yhdysvaltain rahayksikkö dollari oli alkujaan sidottu kultaan - eli Amerikassa kuten muuallakin maailmassa oli kultakanta. Paperisetelit olivat alunperin kultakuitteja. Sittemmin ne standardisoitiin kaupanteon helpottamiseksi. Saatiin erilaisia seteleitä joita kuitenkin aina pystyi vaihtamaan kultaan. Kun kullan hinta laski setelien arvo laski - ja toisin päin. Siihen aikaan oli vaikea pitää kirjaa inflaatiosta. Varmaa on kuitenkin se että myös kultakanta koki ylä- ja alamäkiä eikä ollut erityisen stabiili arvoltaan. Esim. kun Keski- ja Etelä-Amerikan intiaaneilta ryöstettyä kultaa tuotiin sadoissa laivalasteissa Eurooppaan niin talous romahti useaan otteeseen juuri tuon kultakannan johdosta. Ja loput on historiaa.

Ei - tosiasiassa en ole kultakannan historian asiantuntoita - enkä aiokaan sellaiseksi. Tiedän aiheesta kuitenkin jonkin verran. Mm sen että valtiovalta on eri maissa useaan otteeseen viranomaisen vallalla kerännet kultarahat pois kansalaisilta ja laimentaneet seosta ja näin saaneet "enemmän" rahaa. Tätä tehtiin ainakin Englannissa pariinkin otteeseen.

Yhdysvalloissa kullan ja kultakannan kanssa on ollut paljon kädenvääntöä. Samoin hopean kanssa. Yhdysvalloissa mm kullan omistaminen tehtiin laittomaksi 1933. Siellä dollari oli osin sidoksissa kultaan aina vuoteen 1971 kun Nixon ilmoitti että homma ei enää jatku. Vietnamin sota oli tullut kalliiksi, seteleitä oli painettu hurjasti ja kirjanpidollista finanssirahaa luotu tileille sen verran holtittomasti että Fort Knoxin (väitetty) kultavaranto oli vaarassa joutua euroopalaisten keskuspankkien käsiin dollareiden leviessä yhä laajemmin maailmalle.

Kullasta siis päästiin. Hyvä niin voisi ajatelle - kun huomioi sitä valtaisaa kärsimystä ja tuhoa mikä oikeutetusti voidaan liittää kultaan ja kullanhimoon. Mutta ei päästykään.

Eräät itsepintaiset talousnerot ovat edelleen kullan kiilto silmissään. Heille kultakanta edelleen edustaa jonkinmoista ihanteellista rahajärjestelmää. Asia tulkitaan näissä "gold bug"- piireissä niin että paluu kultakantaan tarkoittaisi että rahan arvo eli ostovoima säilyy vaikka mikä olisi.

On sanottu että "Rooman aikaa kultarahalla mies sai toogapuvun, silloiset kengät ja kunnon vyön " - ja että sama edelleen pätee - "kultalantilla mies tänäänkin saa puvun, kengät ja kunnon nahkavyön".
Tätä viestiä kertoo mm Edward Griffin - mies jonka monia kirjoja, dokumenttielokuvia ja puheita olen seurannut useita vuosia. Olen lähes kaikessa hänen kanssaan samaa mieltä - mutta en ihaile tuota kullan kiiltoa samalla tavoin kuin hän.

Maailmassa on sadoittain esimerkkejä siitä miten rahajärjestelmä on toiminut vuosisatoja ilman kullan kultaa. Brittien Talley Stick mainittakoon yhtenä näistä - halkaistuja puukeppejä jissa viiltoja joilla merkittiin niiden rahallinen arvo. Talley stick järjestelmä lopetettiin vasta 1826 eli se toimi liki 600 vuoden ajan eräänä rinnakkaisrahana lanttien ja seteleiden ohella. Saksassa onnistuttiin myös saamaan talousjärjestelmä kuntoon ilman palaakaan kultaa 1933-1945. (se että olen tuonut julki tätä tosiasiaa jokunen viisastelija yrittää kerätä pisteitä huutamalla että tätä ei saa tuoda julki koska se olisi jotenkin poliittisesti epäkorrektia ja jotain ismiä.)

Mutta vielä kultaan ja kullan kiiltoon. Todellakin tänä päivänä on edelleen niitä joiden silmissä se kullanhimo kiiltää kuin pahimpaan Klondyke Gold-Rush-aikaan. Näistä ehkä tunnetuin on Itävaltalainen taloudellinen koulukunta ja Ludwig de Mises Institute, Alabamassa USA:ssa.
Kultakantapolitiikkaa ajaa nykyään sellaiset nimet kuin Murray Rothbard ja Lew Rockwell. Tosin se ehdoton kultakantapolitiikka on taitavasti piilotettu ilmaisuun "sound money" eli tervettä (kulta)rahaa. (tuo Miseksesta tulee mieleen kreikan taruston Kuningas Midas joka kosketuksesta kaikki muttui kullaksi)

Olen itse katsellut muutaman nettivideon missä Lew Rockwell esiintyy näkyvästi. Näistä tulee ensiksi mieleen The Money Masters - kolmen tunnin lännen rahahistoriallinen eepos - joka löytyy internetistä. Suosittelen sitä ehdotta. Se on nimittäin kieltämättä varsin valistava ja en kiellä sitäkään etteikö eräänlainen kultakanta voisi toimia - ainakin pienemmässä suljetussa yhteiskunnassa.
Toisaalta sellaisessa yhteiskunnassa voitasiin yhtä hyvin käyttää mitä tahansa muuta "commodity money" - aineellista rahaa - vaikkapa kookospähkinöitä, maissia tai kärrynpyöriä. Raha olisi siis paperikuitteja jotka oikeuttaisivat määrättyyn määrään kultaa, kookospähkinöitä, maissia tai kärrynpyöriä.

Tässä tuli mieleen että kilowattituntejakin on rahallistettu. Maailmassa on todellakin kilowattituntikuitteja joilla jotkut yrittävät tehdä rahaa - tai siis niiden avulla siis ylläpitää rahan arvoa- siksi että energia kallistuu.

The dollar can be a solid currency once again if we back it with America's industrial power. Promise that each dollar will be backed by a certain amount of energy do be provided, specifying location and form.

Sitten tullaan aiheeseen Ron Paul. Texasilainen lastenlääkäri republikaanisen puolueen konservatiivisen mutta libertaristisen siiven veteraanipoliitikko Ron Paul jonka presidentinkampanjaa esivaaleissa tämäkin blogi pyrki tukemaan. Ron Paul on innokas Itävaltalaisen taloudellisen koulun kasvatti, joka lääkärin ammattinsa ohella opiskeli tätä nimenomaista taloustiedettä. Tämän myötä hän lähti mukaan politiikkaan ja on kärkevästi kritisoinut Amerikan keskuspankkia ja jopa tehnyt lakialoitteen missä keskuspankki Federal Reserve lakkautetaan. Tämä löytyy kongressin arkistosta nimikkeellä HR 2755.

Tietääkseni kukaan muu kongressin edustajista ei tähän mennessä ole allekirjoittanut tätä lakialoitetta.

Ron Paul edustaa uutta rehtia puhetta ja rehellista politiikkaa - sellaista mitä tässä maassa ei poliitikoissa näe. Ron Paul edustaa minulle myös yksilöllistä vapautta ja politiikkaa missä halutaan mahdollisimman kevyttä valtiollista hallintakoneistoa. Ron Paul ajaa osavaltioihin paikallisdemokratiaa - ei liittovaltiollista ohjausta. (vrt Bryssel ja Komission sekaantuminen kaikkeen Suomessa - tästä haluan minäkin eroon)
Tästä syystä hän haluaa lakkauttaa mm liittovaltion megalomaanisen opetusministeriön ja antaa esim Texasin osavaltion itse hoitaa oman osalvation opetuskäytännöt ja - asiat.
Ron Paul haluaa ihmiselle vapautta kantaa asetta ja jopa käyttää huumeita jos niin katsoo haluavansa tehdä. (tiedän että nämä ovat tässä maassa juuri erityisen arkaluontoisia kohtia - enkä itse ota näihin kantaa vaan suomalaisena sopeudeun suomalaiseen politiikkaan mitä näihin alueisiin tulee) En siis itse mitenkään tue tai kannata ihan kaikkea mitä Ron Paul vaatii. Täytyy muistaa että Amerikka on Amerikka ja Suomi Suomi.

Mutta vielä kullasta sen verran että Ron Paul todellakin aktiivisesti ajaa paluuta kultakantaan kuitenkin peitellen sen haastetteluissa useimmin viittaamalla käsitteeseen "sound money" - ikään kuin ainoa järkevä, fiksu, oikea, kunnon raha aina pitäisi olla kultaa.
Tätä kultakantaa minä en kannata ja olen tuonut sen julki moneen otteeseen. Voi toki olla että muutan kantaani joskus. Kaikki on mahdollista - koska ihminen on tavallaan omien kokemuksiensa ja kohtaamiensa tietojen ja epätietojen summa. Elämä kehittää ajattelua.

Silti mitä juuri kultakantaan tulee niin koen että maailma on niin kovin erilainen nyt 2008 kuin mitä se oli joskus 1800-luvulla kun kultakanta eli sanoisiko kultakauttaan. Maailman väestö on moninkertaistunut. Kehitysmaissakin käytetään nykyään rahaa eikä eletä barter-vaihtotaloudessa niin kuin joskus. Keinottelu elää kultakauttaan joskin taloudellisen kriisin myötä (ja mahdollisen romahduksen) keinottelijatkin ovat saamassa näpeilleen.

Kultakantafilosofiaa tällä Suomessa julistaa erityisesti Vaaleanpunainen Elefantti- niminen blogi. Sen takana on harvinaisen fiksu nuori mies joka kuitenkin on niin täysin omasta täydellisyydestään sokaistunut että tästä asiasta on turha yrittää keskustella siellä. Samaisessa blogissa on sattumoisin myös allekirjoittanutta paneteltu viime aikoina, talousdemokratian ajatuksia vääristelty ja lähteitäni tulkittu mielivaltaisesti ja tarkoitushakuisesti - eräiden tahojen omaa erinoimaisuutta painottaen. Näin se nuorten akateemisten miesten testosterooni vaikuttaa...
Tässä muuten erään käytännön näkemys asiasta kultakanta. Ja sellaisen joka itse oli mukana kultakanta-aikaan - toisin kuin mainitut kultakannan ihailijat.

As Vernon Parrington summarized their position in the 1920s:

To allow the bankers to erect a monetary system on gold is to subject the producer to the money-broker and measure deferred payments by a yardstick that lengthens or shortens from year to year. The only safe and rational currency is a national currency based on the national credit, sponsored by the state, flexible, and controlled in the interests of the people as a whole.²

Eli miksi lähteä järjestelmään missä ahneet pankkiirit leikkivät kullalla ja sen arvolla spekulaation keinoin. Vuoroin laskevat sen hintaa vuoroin nostavat - kun tienaavat sillä.
Ainoa rationaalinen järkevä rahajärjestelmä on sellainen missä kansakunnan valutta nojautuu
kansalliseen yhteiskunnalliseen luottoon missä valtio on takaajana varmistamassa kansalaisten yhteistä etua.

Näin juuri. Kaikki muu on hullun silmien kullanloistetta - tai ehkä testeroonin aiheuttamaa riskipelaamisen rakastamista. Tai itsekästä omanedun tavoittelua koska on itse investoinut kultaan ja toivoo sen nousevan arvossa mahdollisimman korkealle jotta minä itse käärisin parhaimmat voitot. Kultakantapolitiikka ei varmastikaan ole filantropiaa eikä välittämistä lähimmäistä - mutta sen tajuaminen vaatii mielenlaatua jota ei näe kultakantaa ajavien piireissä.

Lopuksi ote kirjasta: As Stephen Zarlenga notes in The Lost Science of Money:

[A]ll of the plausible sounding gold standard theory could not change or hide the fact that, in order to function, the system had to mix paper credits with gold in domestic economies. Even after this addition, the mixed gold and credit standard could not properly service the growing economies. They periodically broke down with dire domestic and international results. [In] the worst such breakdown, the Great Crash and Depression of 1929-33, . . . it was widely noted that those countries did best that left the gold standard soonest.³

Yritän suomentaa osan: Kulta tarvitsee aina paperiluottorahaa rinnalleen toimiakseen rahana talousjärjestelmässä. Yhteys kullan ja paperirahan välillä on aina ollut vaikea ja katkonainen aiheuttaen suurta tuhoa sekä kansainvälisesti että yksittäisten valtioiden talouksissa. Yhdysvaltoja lamauttaneen Suuren Lamakauden 1929-33 aikana maassa vallitsi kultakanta...ja oli laajalti todettavissa että ne maat jotka irrrottautuivat kultakannasta selvisivät lamasta parhaiten.

Lopetan tähän vaikka aineistoa olisi vaikka kolmeen ainakin yhtä pitkään kirjoitukseen. Enkä katso tarpeelliseksi hyväksyä kommentteja missä kotimaiset goldbugit vain toistavat itseään - samoilla vanhoilla kuluneilla argumentteillaan.

Talousdemokratian aate nojaa moraaliseen ja taloudelliseen oikeudenmukaisuuteen mitä on turha yrittää mustamaalata jollain akateemisella supliikkijorinalla tyypiä sitä mitä hymysuin totesin laaditun minusta itsestäni ja blogistani Vaaleanpunaisen Elefantin julkaisemissa kommenteissa. Ktso RichardC Cook artikkelit niin asia selviää sinullekin lopullisesti.

Se että meitä yhdistää ennen näkemättömän rehdin ja luotettavan poliitikon Ron Paul kunnioitus ja ihailu on tietenkin lieventävä asianhaara. Ron Paul-politiikka on ihan riittävän hyvää ja kunnioitettavaa ilman kultakantaakin. Tosin minulle sopisi vallan mainiosti se että Ron Paul saisi mahdollisuuden presidenttinä vaikkapa kokeilla tuota kultakantaa. Mitä ilmeisimmin se kaikkinemahdollisine vikoineenkin olisi huomattavasti parempi järjestelmä kuin se mitä tänä päivänä joudumme kestämään. Onneksi nykyjärjestelmä on romahtamassa. Syyt tähän löytyy kullan ihailussa eli sairaalloisessa ahneudessa.

Ugh - olen puhunut !