Talouskriisi: vaihtoehtoisia ratkaisuja ?

Uutiset toitottaa meille samaa sanomaa koko ajan: pankkeja pitää pelastaa, pankeille pitää sysätä lisää pääomaa, pankkeja pitää "pääomittaa" talletustakuut nostaa jne. Ekonomistit - tarkoittaen valtavirtasellaiset - neuvovat jokainen vuorollaan meitä hyväksymään yhä suurempia "pelastuspaketteja" ja saarnaavat "roskapankkiratkaisun" puolesta.

Näin satoja miljardeja uutta fiat-lainarahaa vyöryy pankeille tässä, sanoisiko epätoivoisessa hätäpääomittamisessa. Yhdysvaltain 700+ miljardin dollarin ohella myös Iso-Britannia, Saksa , Ruotsi ja moni muu maa tekee samat ratkaisut.

Media kertoo kyllä hajaäänistä siellä täällä (lähinnä USA:ssa) - mutta se välittää meille hyvin mustavalkoisen kuvan: joko ollaan 100% pankkien pelastamisen takana tai sitten ollaan 100% tätä vastaan. (esim. Marcy Kaptur, Brad Sherman)
Jos ollaan tätä vastaan niin se käytännössä tarkoittaa että halutaan "markkinavoimien" ratkaisevan tilanteen.(esim Ron Paul) Tämä taas vuorostaan sitä että pankkien annettaisiin mennä konkurssiin - kuten oikeaoppisessa markkinataloudessa pitää käydä. Seuraukset myönnetään vaikeiksi kansalaisille kummassakin tilanteessa. Kansalaiset menettävät paljon ostovoimaa ja velkaantuvat kummassakin tilanteessa.

Tosin ekonomistien ajamat pelastuspaketit sosialisoivat menetykset kaikkien viattomienkin kansalaisten kannettaviksi, kun taas pankkikonkurssit lähinnä veisi sijoitukset niiltä joilla on ollut ylimääräistä rahaa investoida pankkiosakkeisiin tai muuten vaan halua riskeerata varansa. Talletustakuut suojaavat tavallisen rivikansalaisten mahdollisten säästöt.

Minusta olisi ilman muuta oikeudenmukaisempaa että ne joilla on ollut ylimääräistä investoida osakkkeisiin tuomitaan nämä ylimääräiset menetettäviksi pankkien konkurssissa. Ovathan nämä osakkeenomistajat tienanneet valtavia omaisuuksia viime aikoina. Luonnollisesti juuri nämä tahot joilla on osakkeita toisaalta ovat ne joilla on taloudellista valtaa ja sananvaltaa
vaikuttaa ja lobbata sen puolesta että tappiot sosialisoitaisiin kaikkien kannettaviksi. Oli miten oli silti ihmettelen sitä että ongelman ratkaisuun olisi vain nämä kaksi vaihtoehtoa.

Mutta eikö siis todellakaan ole olemassa mitään muita ratkaisumalleja kuin roskapankkit ja talletustakuun nostaminen? Eikö todellakaan ole vaihtoehtoisia ja jopa parempia toimintamalleja? Onko tällaisia muita ratkaisumalleja edes pohdittu? Uutisten mukaan ei ole.

Tämä on kuitenkin väärää tietoa. Toisenlaisiakin mahdollisia ratkaisuja on mietitty erilaisissa asiantuntijapiireissä. Toisenlaisia ratkaisuja on olemassa. Jostain syystä media vaan ei välitä meille tietoa näistä. Liittyisiköhän se siihen että median omistajilla on oma lehmä ojassa? liityisiköhän se siihen että median omistajilla lie laajalti pankkiosakkeita? Syöttääkö media meille siis tavallaan pankkituki-propagandaa? Uskoisi että "public service-tyyppinen" media kuten BBC tai YLE olisi riippumaton finanssioligarkiasta ja että näiden taloustoimittajat osaisivat tuoda julki muuta kuin finanssioligarkian ratkaisumallit. Taloustoimittajat näyttävät kuitenkin olevan liian suoraviivaisia ajattelultaan - eivätkä osaa katsoa tilannetta luovasti. Korjatkaa toki jos olen väärässä.

Pankkeja voi siis vain pelastaa ja rahoittaa suunnalta: ylhältä alas.

Eräs vaihtoehtoisen talousmallin asiantuntija nimeltä Richard C Cook ehdottaa vastakkaista mallia - alhaalta ylös. Alhaalta ylös tarkoittaa rahaa ruohonjuuritasolle - rahaa tavallisille rivikansalaisille - sinulle ja minulle.

Eikä Cook ei ole ainoa joka tuo julki tällaista ratkaisumallia vaan:

• Samaa ehdotti jo Clifford Hugh Douglas 1920-luvulla.
• Samaa ehdottaa koko laaja "social credit-liike" jonka rippeita löytyy edelleen erilaisissa puolueissa niin Kanadasta, Uudesta Selannista, Etelä-Afrikasta kuin Australiastakin.
• Samaa ja vähän muuta ehdottaa British Money Reform Party.
• Samaa ehdottaa American Monetary Institute ja sen johtaja Steven Zarlenga
• Sama ehdotus ja paljon muita hyviä ideoita löytyy American Monetary Act-nimisessä lakiehdotuksessa.

Tässä Richard C Cook´in laatima tuore ratkaisumalli joka on poimittu hänen blogiltaan Dandelion Salad (voikukkasalaatti):

An entirely new paradigm is needed. This can be provided through dividend-based economics like the Alaska Permanent Fund, the 2008 tax rebate stimulus, and the basic income guarantee (negative income tax) discussed during the 1960s and 1970s.

Following is the “Cook Plan”:

1. Non-taxable vouchers should be issued at the rate of $1,000 per month per adult and $500 per month per child which may be used for food, housing, fuel, communications media, utilities, and educational services provided at outlets within the U.S. Distribution of vouchers may be delegated to state and local governments.
2. Vouchers will be deposited by service providers and vendors only in a new network of local chartered savings banks—one for each county in the U.S. Deposits will be made to the bank in the county of the local point-of-sale.
3. Banks will lend locally at zero-percent interest using voucher deposits as capitalization. The banks may create loans at a 1:10 reserve ratio with borrowers paying administrative fees only. Borrowers must provide a 20% down payment as collateral or purchase default insurance at 2% of the loan principal.
4. Lending will be made only to business entities, including family or commercial farms, operating from an established location within the county.

This system will create a grassroots “bottom-up” economic infrastructure to parallel the “top-down” Federal Reserve System which is collapsing. Transfers between local savings banks and the banks of the Federal Reserve System will be denominated in U.S. dollars with vouchers redeemed within the banking system.

The system could be implemented within a matter of weeks through seed-money provided by the federal government. It could be replicated by any other nation.

It is requested that readers give this plan the widest possible distribution.

Copyright 2008 by Richard C. Cook

Menen tähän Cookin ehdotukseen tarkemmin jossain seuraavassa blogipostuksessa, mutta totean että hänen ehdotuksensa on radikaalilla tavalla erilainen. Ilmeisesti niin erilainen ja poikkeuksellinen ettei se miellyttäisi nykyistä finanssioligarkiaa.