torstai 30. lokakuuta 2008

Talouskriisi ja pankkijärjestelmä

Mietin tässä sitä että kun tämän talouskriisin ympärillä pyörii niin monenlaisia "pelastuspaketteja" ja ratkaisumalleja niin mikä sitten ratkaisee sen saavuttaako jokin yksittäinen ratkaisuehdotus julkisuutta ja mahdollista poliittista tukea. Mikä ratkaisee sen huomioiko media sen edes?

Tämä median huomio on hyvin krittinen kysymys koska ellei media raportoi jostain ajatuksesta palstoillaan - niin idea pian näivettyy ja kuihtuu pois ihmisten mielistä - tai jää jonnekin cyberavaruuden piiloihin - riippumatta siitä oliko ehdotus hyvä vai huono.

Tietysti hallituksen oma "pelastuspaketti" on aina se jota runnotaan voimalla läpi - sitä pidetään "ainoana keinona" ja sitä kiitetään etukäteen median torvilla.

Talouspoliittiset kommentaattorit vaativat kumma kyllä meitä aina menemään tähän valtavirtaekonomistien pikajunaan - vaikka kaikille on ilmeistä että samaiset ekonomistit olivat hiirenhiljaa kun nyt paljastuvia rikollisia luovia luototusratkaisuja hiottiin jopa fysiikan ja matematiikan kaavojen avulla jotta riskit saatasiin piilotettua useiksi vuosiksi.

Samat Wahlroosit, Tyrvänäiset ja Korkmanit kollegoineen olivat mukana pelissä ahneuden puolella - kansalaisia vastaan. Onko poliittinen muisti niin lyhyt ettemme muista tätä kun kumartaen juoksemme pyytämään samoilta herroilta haastatteluja ja neuvoja.

Olisi todella aika tajuta että pankit ovat aina olleet tavallisen kansalaisen vihollisia. Tämän tietää jokainen joka on pelannut Monopolia. Tai jos sana vihollinen tuntuu vaikealta hyväksyä niin esitetään asia toisin - se on vastustaja. Ja molemmat eivät voi pitemmän päälle voittaa.

Pankki on se liituraitapukuisten temppeli missä salamyhkäisten tekopyhien luotottamistemppujen avulla pieni kansallinen finanssieliitti on onnistunut siirtämään meiltä muilta mahdollisimman paljon vaurautta itselleen - euro eurolta kautta vuosikymmenten.

Tämä kiertokirjettä tai pyramiidipeliä pitkälti muistuttava mutta pankkitoimiluvin laillistettu loismainen liiketoiminta on tietenkin aina ollut kytkyssä myös ulkomaiseen finanssieliittiin.
(viittaan tässä kuvaan yllä)

Eli korkovirta Suomesta on aina ollut kohti Tukholmaa, Moskovaa, New Yorkia, Hampuria - useimmin kuitenkin kohti Lontoota.

Koko itsenäisyytemme ajan raha on virrannut ulkomaille. Sotavarustelu ja epätoivoinen sodankäynti ylivoimaista vastustajaa vastaan lainarahalla - puhumattakaan infrastruktuurin tuhoamisesta ja jälleenrakentamisesta. Voiko pankeille edes kuvitella parempia apajia.

Väärin perustein tuomitut sotakorvaukset Neuvostoliitolle olivat lisälottovoittoja niille pankeille jotka alunperin olivat rahoittaneet bolshevismin valtaan. Sotakorvaukset maksettiin, karjalaiset ja porkkalalaiset evakkolaiset istutettiin minne istutettiin valtion piikkiin. Velkaantuminen vaati jo silloin rajua talouskasvua, rahamäärän paisuttelua ja tästä seurauksena inflaatiota - ja 1963 ei ollut muuta keinoa kuin leikata markasta kaksi nollaa pois. Sadasta tuli yksi uusi vaivainen, tuhannesta markasta uuskymppi.

Pankkilaitos rahasti meitä tasaisen varmasti 70 - ja 80-luvun ilman suurempia ihmeellisyyksiä.
Tekaistu öljykriisi tosin nosti pankkien katteita mukavasti. Kunnes sitten - 1990-1993 ns pankkikriisin myötä pankkijärjestelmä pääsi kerralla rahastamaan meitä ainakin 68 mrd euron (400 miljardin markan) edestä. Tästä shokista emme ole vielä toipuneet vaan valtionvelkaa on runsaassa 15 vuodessa onnistuttu lyhentämään vain vajaat 20% . Vuosittainen korkovirta Suomesta ulkomaisiin finanssikeskuksiin on ollut luokkaa 2 miljardia euroa. Huippuvuosina jopa 5 mrd. Valtiokonttorin sivuilta voi hakea vahvistusta tähän.

Näin meitä suomalaisia on vuodatettu energiasta valtiovelan avulla. Ja ehtymätön korkovirta on aina tarvinnut kaverikseen vastaavankokoisen talouskasvun jotta talousarvioyhtälöt eivät menisi miinukselle. Nyt kun jokaisessa uutislähetyksessä puhutaan " talouskasvun hiipumisesta" (uusi Yleisradion toimittajien muoti-ilmaisu nr 1.) se tarkoittaa että lisälainat tulevat jälleen ajankohtaisiksi. Näin ainakin vallitsevan talousparadigman puitteissa.

Olisi hieno saada kuulla samaisilta toimittajilta myös jotain niistä syistä miksi järjetöntä ja kestämätöntä talouskasvua tarvitaan. Mutta ilmeisesti toivon liikaa - sellainen kai menee poliittisesti korrektin dialogin ulkopuolelle. Joku vielä joutuisi toteamaan tai jopa myöntämään että koko nykysysteemi on tahallisesti rakennettu tällaiseksi.

Vielä turmiollisempaa olisi kai se että joku julkisesti kysyisi - että eikö jotain muuta systeemiä ja siis parempaa voisi kehitellä ?" Tällaisella kysymyksellä astutaan jo pankkijärjestelmän rahastusautomaatin kannalta epäpyhälle maalle ja kaikki moiset kysymykset tulisi ohimennen kuitata jonain jörghaiderin hulluuksina tai vaihtaa aihetta.

Väitän että kaikista "asiantuntijoiden" vuodatuksista riippumatta nykyisen finanssi- tai talouskriisin todellinen syy on nykyisessä velkaperusteissa pankkijärjestelmässä.
(Lukekaa Margrit Kennedyn kirja korottomasta taloudesta niin ymmärrätte tämän.)

Tästä syystä esim Yhdysvalloissa ajatukset keskuspankin lakkauttamisesta tai kansallistamisesta ovat ensiarvoisen tärkeitä jotta päästäisiin edes askel kohti parempaa huomista. Se on varmin keino ajaa "moneychangerit" pois temppelin pihalta.

Tämä oli yksi syy miksi viime vuonna koin tärkeäksi tuoda julki niitä talousajatuksia mitä eräs esivaaliehdokas Ron Paul esitti ja edelleenkin esittää. Tietysti myös osa hänen muista teemoista tuntuivat tärkeiltä ja ovat edelleenkin tärkeitä. Näistä mainittakoon jenkkien sotaryöstöretkien lopettaminen ja liittovaltiobyrokratian alasajo. Samasta syystä vastustan itse jyrkästi sekä Natoon liittymistä että Brysselin Mörköä ja sen nousevaa hirmuvaltaa joka jyrää alleen kaiken.

Tässä muuten ote mielenkiintoisesta artikkelista missä tarjotaan finanssikriisin ratkaisun avaimia Yhdysvalloille:

By the evidence, the Federal Reserve Bank has functionally served as a front organization for the Rothschild (City of London) interests since its inception in 1914.

All U.S. currency since 1914 has been the private property of the Federal Reserve and hence of the Rothschild interests. You do not own any of the money in your U.S. bank account or the U.S. dollars in your wallet.
Palaan lähiaikoina tähän artikkeliin ja sen esittämiin ratkaisuihin. Taloudellisen demokratian ajatuksia nousee nyt kuin sieniä sateella. Yhä useampi tajuaa että korkoperusteinen vanha järjestelmä on susi eikä sen muokkaaminen ei ole kestävä ratkaisu. Tarvitaan jotain aivan muuta. Tarvitaan uutta ajattelua - sellaista mistä pankkiparrat eivät halua kuulla. Tästä syystä heidän neuvojaan ei kannata kuunnella ratkaisua mietittäessä.

Presidentti Thomas Jeffersson tiesi mistä puhui kun sanoi näin:

Quote of the Week:

"I believe banking institutions are more dangerous to our liberties than standing armies!

If the American people ever allow private banks to control the issue of their currency, 1st by inflation, then by deflation, the banks & corporations that will grow up around the banks will deprive the people of all property until their children wake-up homeless on the continent their fathers conquered."

- Thomas Jefferson 1802

7 kommenttia:

Kimmo S kirjoitti...

Erinomainen kirjoitus.

Hyvä hyvä. Media on äärimmäisen tärkeässä roolissa tässä koko yhtälössä.

Median jatkuvasti jauhama aivopesu on kaikessa ällistyttävyydessään ilmiselvää, kun sitä osaa lukea.

Totuus kaikesta on piilotettu näkyville.

Ilman median tukea pankkimaailman riistäjät ja mädät poliitikot olisivat kaatuneet jo aikoja sitten.

Lars Osterman kirjoitti...

Mietin itse tässä vielä sitä että lukija ei ehkä sittenkään tajua miksi kirjoitan pankeista näin kielteisesti...onhan pankki jokaisen
asunnonostajan auttava jumala ilman mitä auntokauppa jäisi tekemättä.
Ja pankinjohtaja on suurin ystävämme, kun suostuu lainaamaan rahaa juuri meille tässä ahdongossamme.

Näin siis kuvitellaan.

Totuus on kuitenkin se että se palvelu minkä pankki tekee voidaan pala palalta purkaa osiin ja silloin voimme todeta että:

A. Pankki itse luo luoton tyhjästä kirjanpidollaan. Tätä on vaikea tajuta mutta sitä voi verrata siihen että sinulle olisi shekkivihko eikä tililläsi kuin 10.000 ja tyhjään kohtaan kirjoitat minkä tahansa (laina)summan vaikka 100.000 ja se hyväksytään -
ja vastapuoli maksaa sinulle
vuosien mittaan yhteensä 250.000 tai enemmän (suuren luokan huijausta ja vieläpä koronkiskontaa)
B. Pankki loi kirjanpidollaan vain nimellisesti luoton meille - oikeasti se loi näin itselleen rahaa. (tämän on Michael Rowbotham osoittanut kirjassaan The Grip of Debt)

C. Maksamme 100.000 euron lainasta pankille yhteensä 250.000-270.000 jos laina-aika on n 20 vuotta ja korko 5-6%. Täysin kohtuutonta.

D. Saman asuntorahoituspalvelun olisi jokin "valtiokonttorin paikalliskonttori" voinut hoitaa täysin ilman korkoa. Tällöin säästäisimme 150.000 - 170.000 euroa.

E. Pankin itselleen keräämät rahat - työmme hedelmät siirretään näin sosiaaliluokkien ääriyläpäähän kuten Margrit Kennedyn korko-analyysi osoittaa.

Anonyymi kirjoitti...

Kysymys..
Jos joillakin olisi ylimääräistä rahaa ja Larsilla aikaa kirjoittaa...
Niin laitettais parin kk ajan kokosivun juttuja aina viikonlopun
Hesariin ja katsottais mitä
tapahtuu..
Vai olisiko todella niin että HS kieltäytyisi julkaisemasta..
Mitä luulette ?

Anonyymi kirjoitti...

Hesarin taloussivujen kokosivu sunnuntaisin hintaan 31k + alv, eli tuollainen pyöreä 37000 euroa tarvitaan tohon projektiin.

Lars Osterman kirjoitti...

Kallista on. Minä en kyllä lähtisi vähäisiä rahojani Erkolle antamaan.

;-)

Anonyymi kirjoitti...

"Olisi todella aika tajuta että pankit ovat aina olleet tavallisen kansalaisen vihollisia."

Kummasti vain suomalaisistakin valtaosa asuu mukavasti omassa asunnossa vain pankkien avustuksella. Eipä suomalaisista n.300 000:sta pienyrityksestäkään montaa olisi ilman pankkeja.

Lars Osterman kirjoitti...

Anonymille sanoisin,

1. Yhä suurempi osa suomalaisista asuu nimellisesti "omassa asunnossa" mutta on pankin orjana 20-30 vuotta. Pankit omistavat joka vuosi yhä suuremman siivun asuntokannasta. Pitkät lainat ja alhaiset korot saivat monet nuorpariot koukkuun. Ja loppujen lopuksi käy niin että kaikki omaisuus on siirtynyt pankeille. Matemaattinen tosiasia. Tämän on myös Michael Rowbotham osoittanut kirjassaan "The Grip of Debt".

2. Mitenköhän asunnon ostaja reagoisi jos hänelle selväkielisesti todistettaisiin että hän olisi voinut saada rahat taloonsa myös korottomasti - ja ettei koko pankkijärjestelmää edes tarvita enää muuhun kuin maksuvälineiden virtuaaliseen varastointiin tileillä sekä laskujen maksamista varten. Pelkkä poliittinen päätös on ovi ulos nykyisestä usurokraatiasta.
Talon hinta ostohetkellä 100.000 euroa - talon hinta pankkilainalla 250-270.000 euroa. (sama koskeaa kaikkea mitä yhteiskunnassa rakennetaan - sillat, junaradat moottoritiet - hinnat tuplaantuvat elleivät suorastaan kolminkertaistu) Luin jututn siitä miten sairaan kalliiksi yksityisrahoitteinen Lahden moottoritie tulee - puhumattakaan Turun tiestä. Tämä on moraalitonta, epäoikeudenmukaista ja ennen kaikkea TÄYSIN TURHAA kansalaisten kannalta.

Kuten Henry Ford ja moni muu on todennut :"On hyvä ettei kansalaiset tiedä miten pankit toimivat - jos tietäisivät seuraisi vallankumous jo ennen huomisaamua".

Mitä pienyrittäjyyteen ja pankkeihin tulee niin lainakorot syövät kannattavuuden ja itse saa enää rippeet kun pankki on omansa ottanut. Ilman korkoa yrittäjyys lähtisi ennenäkemöttämään nousuun.
Miksikö - no siksi että kaikki kotiteollisuutta ja lampaanpitoa myöten olisi nyt kannattavaa.

Suosittelen sinulle Ezra Poundin
Cantos runoa With Usury.

WITH USURA

wool comes not to market
sheep bringeth no gain with usura
Usura is a murrain, usura
blunteth the needle in the the maid's hand
and stoppeth the spinner's cunning.