Kestävää Taloutta sivuston A5-esite osa 2.

Koko nelisivuinen teksti kirjoitusvirheet korjattuna tästä google dokumenttina.

Tässä nyt vihdoin sen yhden "Kestävää Taloutta"-esitteen lopputekstit suomeksi. Alkuosa tässä. Kyllästyin nimittäin odottamaan käännöstä muualta - eli väsäsin tämän nyt ihan itse.

Tekstiä korjataan tarvittessa ilman eri ilmoitusta mahdollisista päivityksistä.

Brian Lesley´n englantilainen alkuperäisteksti tässä:

*
(Teksti alkaa sivulta yksi, kaksi riviä ennen sivunloppua)

Lainaaja saa "luoton" - rahaa - jota voi kuluttaa kiertoon, mutta myös korollisen velan joka pysyy hänen nimissään kunnes velka on maksettu. (sivu kaksi)

Tässä vaiheessa, pankin toimesta, lainan pääoma todetaan saaduksi ja poistetaan kierrosta, mutta koron osuuden on tultava muusta kierrossa olevasta rahasta, mikä myös samalla tavoin on laskettu liikkeella korollisen velan myötä. Pankin saama korkokin on pois kierrosta, kunnes pankki kuluttaa korkotuoton kokonaisuudessaan. Täten muiden velkojen maksamiseen jää vähemmin rahaa - ellei uusia lainoja nosteta.

Tämä vuorostaan tarkoittaa että kokonaisrahamäärän on jatkettava kasvamista, muuten koko järjestelmä romahtaa, koska velkojen maksamisesta tulee mahdotonta. Tämä selittää myös ns suhdannevaihtelut ja niiden sahaaminen inflaation ja laman välillä, johtuen siitä että vuoroin lainoja myönnetään kevyesti, myöhemmin niiden saaminen on rajoitetumpaa.

Kaikkien näiden velkojen korot - yhteiskunnan kaikilta sektoreilta: yksilöiltä, yhtiöiltä ja julkishallinnolta - menevät pankkien toimintakuluihin, niiden varantojen korottamiseen sekä jo ennestään rikkaiden osakkeenomistajien osinkoihin. Nämä osakkeenomistajat käyttävät osinkonsa yleensä antiikkiesineisiin ja ylellisyyksiin - mutta myös muihin osakesijoituksiin, valuttakauppaan, johdannaisiin jne - pääasiallisesti siis uhkapeliin missä kerätään vaurautta erilaisilta tuottajilta.

Kaikki tämä imuroi rahaa pois kierrosta eli tuotannon/kuluttamisen järjestelmästä, ja tilanne pahenee entisestään koska usein tähän uhkapeliin käytetään isoja pankkilainoja - jopa pankit itse osallistuvat tähän niitä koskevan säännöstelyn loputtua 1980-luvun lopulla (Thatcher, Reagan)

Tästä syystä sekä vaurauden että myös kurjuuden ääri-ilmiöt kasvavat, samalla kun yritykset epätoivossaan pyrkivät kasvamaan jotta kykenisivät sekä hoitamaan rahoituskulunsa että pysymään voittoa tuottavina. Samasta syystä ihmiset kaikkialla lähes epätoivoissaan pyrkivät "tienaamaan toimeentulonsa" - ja valtionhallinto vuorostaan "luomaan työpaikkoja".
Tämä vuorostaan johtaa yltiöpäiseen tavaroiden ja tarvikkeiden tuhlaamiseen, monen tuotteen osalta tarkoitukselliseen mahdottomuuteen korjata tuote tai vaihtaa osia siihen, yleensäkin tuotteiden tarkoitukselliseen lyhytikäisyyteen, alati muuttuvaan vaatemuotiin - ja valtaviin mainosbudjetteihin, joilla kaikki tehtaat pyrkivät myymään omia tuotteitaan ja näin pitämään kysynnän kasvavana.

Pankkien valta myöntää lainoja antaa vuorostaan pankeille valtavasti valtaa vaikuttaa talouselämään. Näin siis pankkien voidessa päättää kenelle myönnetään ja kenelle ei myönnetä lainaa - ja mihin tarkoituksiin lainaa myönnetään. Pankkien ensisijainen huoli on laina-asiakkaan kyky maksaa laina korkoineen päivineen, eikä ollenkaan lainan tarkoituksen sosiaalinen tai yhteiskunnallinen hyöty tai arvo. Aseteollisuudelle lainaaminen pidetään pankkimaailmassa huomattavasti varmempana kuin esim uudistuvan energiantuotannon rahoittaminen.

Karu totuus on se että, viimeisten satojen vuosien aikana, huippupankkiirit ja näiden ympärillä kasvaneiden teollisuusryppäiden johtajat, ovat järjestelmällisesti manipuloineet kaiken tämän oman valtansa ja vaurautensa varmistamiseksi. (sivu kolme:)

Poliitikkojen lahjominen, väärien väitteiden esittäminen, petokset - joita myöhemmin muutetaan laillisiksi, hampaattomien ekonomistien rahoittaminen sekä valtavirtamedian omistaminen ja ohjaaminen jotta suodatettaisiin ja vääristeltäisiin uutisia ja vältettäisiin julkista keskustelua ratkaisevista aiheista - on kaikki johtanut nykyiseen tilaan. Tästä syystä kehitysmaiden musertava velkataakka on kasvanut entisestään ja tästä syystä globalisaatio tuodaan aina julki myönteisenä muutoksena.

Useiden vuosisatojen ajan, täysivaltaisten valtioiden talousalueella kierrossa oleva raha oli kokonaan tai pääosin valtiovallan omaa luomusta - hyvin pieni täydentävä osuus rahasta oli yksityisissä käsissä. Valtiovallan luoman oman velattoman korottoman, rahan valtiovalta itse kuluttaa kiertoon, esim rakentamalla tieverkostoa ja ostamalla tuotteita ja palveluita. Näin ollen talousalueella käytettävästä rahasta ei missään vaiheessa synny mitään vastaavaa velkaa mihinkään suuntaan. Valtiovallan liikkeelle laskema raha voidaan myös nimetä julkiseksi rahaksi.

Valtiovallalle raha maksaa vain sen minkä valtio joutuu maksamaan kolikkojen metallista ja lyömisestä - tai seteleiden paperista ja painamisesta. Nykyinen digitaaliraha ei maksa edes sen vertaa, vaan kulut ovat lähinnä se mitä rahan näppäileminen tietokonepäätteella maksaa. Rahan nimellisarvon ja tuotantokulujen erotus sanotaan seigniorage´ksi.

Sitten Bank of England´in syntymisen 1694, pankit ovat pikkuhiljaa kasvattaneet osuuttaan
kiertävästä rahasta. Tätä pankkien kasvannutta osuutta sanotaan "pankkiluotoiksi" tai yksityisrahaksi.

Vielä Toisen Maailmansodan jälkeen, julkisen rahan - eli kolikoiden ja seteleiden osuus, jota siis valtiovalta kulutti kiertoon, edusti silloin vielä noin puolta koko silloisesta rahamäärästä, esim Iso-Britanniassa. Kehitys, ja erityisesti pankkitilirahan osuuden kasvaminen käteisen ohi, johti kuitenkin siihen että pankkiluottojen osuus kasvoi voimakkaasti julkisen rahan kustannuksella.
Iso-Britanniassa pankkiluottojen osuus on tänään jopa yli 97% maassa kiertävästä rahasta.

Tämän johdosta, eli velkojen suhteettomasta kasvusta johtuen, koko rahajärjestelmää uhkaa nyt romahtaminen, koska korollisten velkojen hoitokulut vievät pian valtaosan ostovoimasta eikä varoja riitä normaalikysyntään - siis peruspalveluiden ja tuotteiden ostamiseen. Kokonaiset valtiot ovat tästä syystä joutuneet kokemaan talousromahduksia, ja USA:n liittovaltio, maailman ylivoimaisesti johtava velallinen, on kaatumaisillaan - jotain ennennäkemätöntä ja minkä vaikutukset nyt näkyvät kaikkialla maailmassa.

Erilaiset rahapoliittiset uudistusliikkeet ovat olleet olemassa jo viimeiset kaksi vuosisataa - mutta ovat tänään kovasti kasvavia liikkeitä ja näkyvät yhä selvemmin kiitos internetin ja vaihtoehtoisten riippumattomien uutismedioiden.

Erilaisten rahatalouden uudistusliikkeiden sanoma voidaan tiivistää tähän: Valtiovallan tulee palauttaa itselleen kansallisen rahan liikkeelle laskemisen etuoikeus, ja pankkien vuorostaan tulisi pysytellä siinä mitä ne ovat tekevinään - eli lainata eteenpäin jo olemassa olevaa rahaa!

Kun nämä y.m. rahataloudelliset muutokset on tehty, jo olemassaolevien velkojen kuoletusten myötä, tarvitaan valtavasti uutta rahaa, näitä korvaamaan jottei rahamäärä supistuisi: tässä tilanteessa valtiovallan tulee luoda uutta JULKISTA RAHAA ja kuluttaa se kiertoon ja ILMAN minkäänlaista pankkivelkakytkyä. Näin toimittaessa julkisen vallan velkaantuminen katoaa hiljalleen tyystin aikakirjoista.

Suuri osa tästä uudesta julkisesta korottomasta velattomasta rahasta voitaisiin kanavoida PERUSTULONA - eli toistuvina maksuosoituksina jokaiselle. Näin valtiovalta varmistaisi että kaikilla on riittävästi ostovoimaa elääkseen niukan vaatimattomasti työttämänäkin. Samalla ihmisille aukeaisi mahdollisuus päättää omasta elämäntavastaan, sopia hyväksyttävistä työehdoista, jättää epäeettiset työpaikat, (puhelinmyynti, aseteollisuus, palkka-armeija jne)
ja siirtyä kestävän kehityksen työalaoille (uudistuvan energian) tai työllistää itse itsensä, muodostaa osuuskuntia, nauttia vapaa-ajastaan, lähteä mukaan politiikkaan, huolehtia perheestään, ystävistään, paikkakunnistaan ja ympäristöstään. (sivu neljä)

Jos jokainen maa tekisi nämä muutokset oman valuuttansa suhteen, jokainen maa kykenisi rahoittamaan oman kansansa kotimarkkinatuotantoa. Nykyiset kansainväliset velkasuhteet poistuisivat - ja myös kolmas maailma olisi pian vapaa veloistaan. Tämän mallin mukaan kansainvälinen kaupanteko perustuisi erilaisten todellisten tuotteiden vaihtamiseen eri valtioiden välillä - yhteisen hyvän nimissä.

Aidot ruokatuotannon ylijäämät tulisi luovuttaa maille joissa ruoan tarvetta ilmenee, tietotaitoa ja osaamista tulisi vapaasti jakaa kaikkien kesken. Ja - ilman nykyistä velkapainetta - kaikenlaisen yhteistyön pitäisi - ja tulisi kukoistaa. Nykyiset kilpailuasenteet jäisivät samallla kokonaan taka-alalle ihmisten välisessä kanssakäymisessä.

Jopa nykyinen maailman väestönkasvu huomioiden, monet asiantuntijat ovat laskeneet ettei kenenkään tarvitsisi nähdä nälkää - kunhan erilaiset varastointi-, kuljetus- ja logistiikkaongelmat saadaan kuntoon - ja oikeudenmukaisuuden periaate pääsisi valloilleen.

Nykyisten petollisten ja laittomien velkasuhteiden purkaminen ja poistaminen mahdollistaisi kaiken muun ohella myös pikaisesti erilaista matalan energiankulutuksen asumisen kehittämistä - jotain minkä luulisi kiinnostavan kaikkia jotka omalla esimerkillään mielellään pyrkivät hillitsemään ilmastonmuutosta.

***

Näistä ajatuksista saa enemmän tietoa lukemalla tekijän vihkosta: Where´s the Money to Come
From, jonka Brian Lesley lähettää kolmen postimerkin hinnalla.

Lisätietoja www.sustecweb.co.uk/