maanantai 26. tammikuuta 2009

Talousdemokratia ja sen ns "kritiikki"

Tänään minulle soitteli yksi erään lehden toimittaja ja kyseli niitä näitä blogista ja talousdemokratiasta. Kertoilin aluksi että rahan velkaolemuksesta ja siitä miten se syntyy pankkijärjestelmässä, tarvitsisi ensin tietää riittävästi jotta ymmärtäisi sitä mitä minä kritisoin ja miksi koen että kirveellä olisi töitä jotta tämä taloudellinen orjuus saatettaisiin muutettua joksikin toisenlaiseksi missä meistä ihmisistä ei vuodatettaisi energiaa loismaisille pankeille jotka oikeasti eivät ole tarpeen eivätkä millään lailla tuota lisäarvoa ns rahoituspalveluksillaan.

Juteltiin sitten niitä näitä erilaisista toimenpideohjelmista joilla tilanne saataisiin korjattua parempaan suuntaan. Totesin myös että en näe talousdemokratian varsinaisesti edes olevan lainkaan oikeisto-vasemmisto akselilla - eikä myöskään muilla perinteisillä kahtiajako-akseleilla.
Talousdemokratia edustaa vapautumista korkoriistosta, taloudellista vapautumista - paluuta aikaan kun kansallisvaltio on riippumaton kansainvälisistä rahoittajista.

Lopulta toimittaja kyseli talousdemokratian kritiikistä mihin totesin etten itse edes ole kunnolla lukenut mitä Lasse Pitkäniemi siellä Manchesterissa on kirjoitellut. Enkä edes välitä siitä koska Lassen libertarismi-kultakanta ei kiinnosta enkä koe äärilibertarismia eritysen kiinnostavaksi vaikka aikanaan tuin julkisesti Ron Paul´in kampanjaa - mutta lähinnä hänen rajun suorapuheisen Federal Reserve pankkikritiikkinsa vuoksi.
Toteaisin lisäksi että Pitkäniemen ns "kritiikki" on täysin teoreettista ja irrallista koska mies ei ole koskaan edes tavannut minua - eikä tietääkseni ehtinyt lukea ensimmäistäkään niistä kirjoista joissa talousdemokratian ajatuksia ilmenee vähän syvällisemmin. Nämä kirjat ovat:

Ellen Brown: Web Of Debt (ruotsiksi)

Richard C. Cook: We Hold These Truths
.The Hope of Monetary Reform

Michael Rowbotham: The Grip Of Death

Steven Zarlenga: The Lost Science of Money


Clifford Hugh Douglas
: Social Credit (ja) Economic Democracy

Lisäksi edellytän että on lukenut Prosperity artikkeleita sekä Vladimir Z. Nurin artikkeli Fractional Reserve Banking As Economic Parasitism tulisi olla luettu ennen kuin kykenee osoittamaan varsinaista kritiikkia talousdemokratiaa ja sen ajatuksia kohtaan.
Lisäksi Pitkäniemen halpamainen temppu moittia minua oman bloginsa postauksella joka vilisee väärinkäsityksiä - ei liikuta minua niin paljon että lähtisin terottamaan kynääni. Enkä jaksa lukea kenenkään iluusioita omista sanomisistani ja kirjoittamisistani.

Jos jokin kotimainen poliitikko tai vaikkapa valtaiovarainministeriön virkamies rohkenisi kritisoida talousdemokratian hahmotelmiani kuuntelisin sen sijaan hyvin tarkkaan ja pyrkisin parhaani mukaan laatimaan asiallisen vastineenkin. Mutta ensisijaisesti pyrkisin suosittelemaan
yllä mainittuja kirjoja eikä minun omia synteesejäni niistä. Pyrin kuitenkin vielä kokoamaan jotain konkreettista työotsikon "Talousdemokratia 2.0" alle.

Toimittajan juttu ilmestyy lehteen helmikuussa. Palaan asiaan silloin.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä Lars! Keep up the good work :)

Lars Osterman kirjoitti...

Mmmm..no joo en ole eritysien ylpeä tästä viimeisesti ja huomasin nyt vasta jälkeenpäin että jotkut lauseet olivat venyneet turhan pitkiksi.

Mut näin siinä menee kun kirjoittelee juttuja kesken saunomisen vilvottelutauoilla.

*hymy*

Aragon kirjoitti...

Jos sovelletaan vastustajan sanomaan perehtymis-standardejasi yleisemmin... Luuletko vaikka Eustace Mullinsin lukeneen 5-6 monetaristien teosta ja ison kasan artikkeleja, kun hän niin innokkaasti kritisoi heitä? Rehellisesti täytyy sanoa että Cook ja Brown tuntuvat ainakin lukeneen vastapuoltakin kohtuupaljon.

Itse olen ajatellut haasteena lukea ainakin osan mainitsemistasi teoksista. Sosiaaliluototus-kirjallisuuteen hyvin yksityiskohtaisesti perinkohtaisesti perehtynyt Gary North on muuten kirjoittanut suht. hyvän C.H. Douglasin kritiikin/yhteenvedon nimeltään Salvation Through Inflation muuten. Oletko lukenut tätä teosta?

Pitkäniemen halpamainen temppu moittia minua oman bloginsa postauksella joka vilisee väärinkäsityksiä

Sinua tuskin on mainittu muualla kuin kommenttiosuuksissa. Tekisit palveluksen kaikille jos luettelisit väärinkäsitykset ja virheet joita blogin merkinnöissä tai sivun kommenttiosuuksissa on. Tällä tavalla voit ehkä saattaa ainakin minut ja hra Pitkäniemen. huonoon valoon.

Lars Osterman kirjoitti...

aragon,

En ole Gary Northia lukenut.

Mitä Eustace Mullinsiin tulee niin hän on historioitsija joka Ezra Poundin vihjeestä ja innoittamana tutki ja selvitti ensin Federal Reserven syntyhistoriaa ja sitten edelleen Ezran valvovan 3-nobelistin valmentaneen silmän alla jatkoi spin off aiheilla. Miksi ihmeessä Mullinsini olisi pitänyt paneutua Misesin itävaltalaiskoulun teeseihin ? Ei Mullins tehnyt yleisopusta erilaisista taloudellisista ajatussuuntauksista Yhdysvalloisa.

Saat olla ihan mitä mieltä olet Mullinsista Aragon, tiedämme kuitenkin MIKSI olet eri mieltä; siksi että olet vannoutunut itävaltalaisoppien politrukki.
Etsit siis suurennuslasilla kaikki mahdollinen esiin millä jotenkin kaivertaa pohjaa kaikkien niiden alta jotka eivät ylistä Misesin oppeja.

Mitä Pitkäniemen kirjoituksiin tulee niin pysyn sanoissani mutta totean että sanomiseni kuvastaa mielipidettäni asiasta ja tavasta millä "kritiikki" on toteutettu.
Saat olla eri mieltä.

Jotenkin tuntuu että olet nytkin täällä jotenkin Lassen asialla et omalla, onko näin?

Muistuta Lassea siitä että en ole sensuroinut ensimmäistäkään sinun tai Pitkäniemen kommenttia joten kuviteltu pelko tulla torjututksi kommentillaan on mielikuvituksen tuote.
Sanoin kylläkin joskus että en halua tänne kovin monta samansisältöistä kommenttia kultakannan asiamiehiltä.

Ihmettelen myös miksei Pitkäniemi käytä aikaansa esim nykyisten vallanpitäjien monetaristipelin kritisoimiseen, vaan mielummin tykkää halkoo hiuksia jostain minun sanomisestani.

Lars Osterman kirjoitti...

Annetaan Eustace Mullinsin ITSE kertoa siitä miten päätyi kirjailijaksi, ja miten tuli kirjoittaneeksi siitä mistä 50 vuoden ajan kirjoitti.

Eustace Mullins part 1

Aragon kirjoitti...

Tehdään nyt selväksi että en tunne hra Pitkäniemeä enkä ole häntä tavannut ikinä. En ole edes ollut häneen yhteydessä muuten kuin blogikommentoinnin kautta, ja ne harvat kerrat kun olen maininnut hänet tässä blogissa, olen käyttänyt häntä esimerkkinä ”itävaltalaisesta” blogaajasta. En siis voi tietää miten hän on päätynyt kirjoittamaan juuri aiheista joista hän kirjoittaa.

Itse mainitsin sen että sensuroit aluksi yhden blogikommenttini. Tämä tapahtui, ja on helposti tarkistettava fakta.

...Mutta jos minä ITSE kerron miten päädyin epäilemään Mullinsin luotettavuutta niin aiheeseen ei täydy enää palata.

1.Kirjoitit myönteisen artikkelin Eustace Mullinsista, jossa linkitit The World Order-nimiseen teokseen.

2.Selailin teosta, ja koska tiedän että ns. salaliittopiireissä Milton Friedmanista ei pidetä, niin katsoin uteliaisuudesta ko. teoksen maininnat Friedmanista ja Misesistä.

3.Huomasin parin minuutin (=”etsit siis suurennuslasilla”) selailulla että lähes jokainen maininta Misesistä on helposti tarkistettavasti virheellinen, ja niin pahasti virheellinen että vähänkään asiaan perehtynyt ei voisi näitä virheitä tehdä (klik). Pakostikin tuli mieleen että ”tietääkö Mullins yhtään mistä puhuu?”. Huomaa että kyse ei ole mistään ”Enkeli-Mullins” vs. ”Niljakas-Aragon” kaksinkamppailusta, jossa pitää valita puolensa pelkästään väitteiden esittäjän luotettavuuden perusteella, vaan faktat on uskomattoman helppo tarkistaa.

Ja jos muuten vaivaudut lukemaan yleisnäkemykseni Mullinsista, niin huomaat että häneen kohdistunut kritiikkini (”mahdotonta erottaa mikä on Mullinsin omaa näkemystä ja mikä pohjautuu lähdeaineistoon”) on luonteeltaan suhteellisen kesyä (toisin kuin sinä, en hauku ihmisiä ”politrukeiksi” tms.). Huomaa lopuksi myös mitä mieltä olin aiemmin hänen FEDiä käsittelevästä teoksestaan. Ei kuulosta ihan että ”kaivaisin maata alta”:

Plussana [Mullinsista] voisi mainita sen, miten suuren tutkimustyön tämä teki pääteoksensa ”Secrets of the Federal Reserve” parissa. Kirja on kenties ensimmäinen kattava kirja aiheesta, ja kirjassa ollutta aineistoa (mm. Jekyll-saaren kokouksesta) on plagioitu myöhemmissä teoksissa ilman että Mullinsia on mainittu ollenkaan.