Moni pitää tätä miestä Yhdysvaltain suurimpana isänmaanystävänä koska mies on omistanut koko ikänsä kanssaihmisten valistamiseen asioista ja olosuhteista joista nämä tuskin muuten olisi saaneet tietoa.
Tässä videosarjassa (1-10) häntä haastateltiin 2000-luvun alussa kun Eustace Mullins vielä oli fyysisesti terve ja virkeä. Mullins on tänään 87-vuotias eikä enää kykenisi vastaamaan selkeästi vastaaviin kysymyksiin.
Hänen monien kirjojensa oikeuksia on hänen ystäviensä mukaan pyritty varastamaan peräti 83 kertaa. Viimeinen kerta tämän vuoden alussa.
Mullins oli kirjailija-runoilija Ezra Poundin ystävä ja vieraili päivittäin St Elizabeths mielisairaalassa minne Pound oli teljetty 12 vuoden ajan koska vastusti sotaa ja onnistui paljastamaan sodan rahoittajat ja sotakiihkoilijat. Pound suositteli hänelle Federal Reserve Systemisin syntyperän selvittämistä ja tästä seurasi hänen pääteoksensa Secrets of the Federal Reserve.
Tässä eräs Mullinsin viimeisiä kirjoja The World Order, jota on liki mahdoton löytää muualta kuin on-line versiona netistä. Tässä vuorostaan linkki joka osoittaa että monet ovat valmiit maksamaan mitä tahansa Mullinsin kirjoista.
*
Miksi postaan tämän blogille? Tämähän on taas jotain amerikkalaista joten koskeeko tämä jotenkin meitä suomalaisia ?
Kyllä vaan. Koskee mitä suurimmassa määrin koska tämä välittää lisätietoa siitä mistä syystä elämme talouskriisin aikaa nyt 2009. Tuntematta historiaa emme luonnollisestikaan voi ymmärtää miten olemme joutuneet tilanteeseen missä nyt olemme. Federal Reserve on edelleen median olemattoman kritiikin myötä kunnioitettu ja lienee useimpien silmissä jokin positiivinen yhteiskunnallinen toimija - vaikka totuus on täysin vastakkainen.
Meidän tulisi viisastua Mullinsin viestistä ja ymmärtää katsella epäilevällä silmällä myös eurooppalaisten pankkien suuntaan - etenkin EU-integraation jälkeen.
Olenko pahasti väärässä jos totean että jos meillä Suomessa olisi rehellinen riippumaton media - se olisi jo kauan sitten välittänyt meille nämä vastaavat tiedot ?
Päivitys: Tässä erään Dick Eastmanin tuore artikkeli joka on julkaistu rense.com-sivustolla.
Artikkeli on kuutisen sivua minkä jälkeen seuraa Eustace Mullinsin 24- sivuinen kirjoitus vuodelta 1987. Artikkelistä selviää miksi Mullins on kohdannut vaikeuksia elämänsä aikana.
Mullinsin kriitikkojen ongelma on kuitenkin useimmin se Mullins nojautuu aineistoon minkä on omakätisesti löytänyt Library of Congress´in arkistoista Washingtonista.
Artikkeli antaa melko erilaisen version monista 1900-luvun kiistanalaisista tapahtumista. Jotkut Mullinsin väitteistä 1987 osa on jo ehditty myöntää oikeiksi - näistä esim. Puolan ns Katynin metsän kansanmurha mistä saksalaisia syytettiin mutta mihin Neuvostoliittolaiset oikeasti syyllistyivät. KGB:n arkistojen avaamisten myötä 1991 tämäkin arvoitus selvisi.
Mitä Mullinsin väitteisiin tulee niin en itse ota niihin kantaa vaan osoitan vain mihin kaikkeen Mullins on lusikkansa työntänyt. Mullins voi toki joissakin näkemyksissään tai väitteissään olla väärässäkin. Oikeastaan se olisi jopa toivottavaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Ei kannata liikaa luottaa Mullinsin väitteiden todenperäisyyteen, vaikka teksti on sujuvaa luettavaa ja täynnä mielenkiintoista triviatietoa. Ongelma Mullinsin kirjoissa on se, että on mahdotonta erottaa mikä on Mullinsin omaa näkemystä ja mikä pohjautuu lähdeaineistoon. Mullins ei nähtävästi pidä liikaa "Itävaltalaisesta koulukunnasta" ja lähes jokainen maininta sen edustajista ja Milton Friedmanista on täynnä virheellistä tietoa.
Milton Friedman became the protege of Arthur Burns at Rutgers and Columbia. Their economic principles stemmed from the "Viennese School" founded by Karl Menger and Eugen von Bauwerk... Von Mises’ pupils, Arthur Burns and Milton Friedman...
Totaalisen väärin. Friedman edusti ns. "Chicagon koulukuntaa" ja hänen oppi isänsä olivat Frank Knight, Henry Simons ja Irving Fisher. Friedman oli äärimmäinen positivisti ja kirjoitti että talousteorian ei täydy olla oikeaa, kunhan sen ennustavuuskyky on hyvä, kun taas "vieniläiset" pitävät taloustiedettä deduktiivisena tieteenä.
[Friedman] and his consort, Murray Rothbard, dominate a closely interlocked network of “hard money” "conservative" groups... Milton Friedman and his protege Murray Rothbard.
Taas totaalisen väärin. Milton Friedman vihasi lähes patologisesti kultakantaa, koska kultakannassa rahan määrä kasvu ei riittänyt pitämään hintatasoa vakaana. Friedman ja Rothbard olivat myös vihamiehiä.
The National Review is considered the most influential CIA publication. It consistently puffs Jean Kirkpatrick, Milton Friedman, and other cognoscenti of the intelligence community and the Viennese School of Economics.
NR on tuskin julkaissut yhtä ainutta "vieniläistä" artikkelia pariinkymmeneen vuoteen ja "vieniläinen" Rothbard totesi että "I am more convinced that the whole National Review is a CIA operation."
Nåja. Tämä postaus ei sitten pätkääkään liittynyt itävaltalaiskouluun tai Misesiin. En löydä riviäkään postauksen tekstissä missä edes viittattaisiin wieniläisiin.
Eli off topic tuomio, Aragon.
Eikä minulla itselläni muutenkaan ole tuohon mitään sanomista koska en ole ollut niin kiinnostunut itävaltalaiskoulun ajatuksista että olisin lähtenyt vertailemaan sen eri alakoulukuntia
toisiinsa.
Enkä todellakaan ole opetellut nimiä ulkoa.
Mutta sen sanon että Mullin yleensä on hyvin tarkka ja on useimmin selvittänyt asioita yksityiskohtia myöten. Joten jos pitäisi lyödä vetoa jommankumman puolesta niin laittaisin rahani Mullinsiin enkä sinuun.
Katsos kun Mullinsilla on kotikenttäetu ja on myös päätoimisesti tutkinut näitä asioita n. 60 vuotta.
Mutta kun ilmeisesti tällä kommentilla yrität vesittää lukijoiden uskoa Mullinsiin niin laitan jotain mitä löysin Bjerknesin sivulta (joulukuu 2007)
Juttu on pitkä mutta kiinnostanee ainakin sinua Aragon
Eustace Mullins wrote of Ludwig von Mises and Richard Coudenhove-Kalergi,
"On May 1, 1776, Adam Weishaupt issued further instructions to the Illuminati in Bavaria, 'We labour first of all to draw into our Association all good and learned writers. This we imagine will be the easier obtained, as they must derive an evident advantage from it. Next to such men we seek to gain the masters and secretaries of the Post-Offices in order to facilitate our correspondence.' The Tasso family of Bologna, later Thurn und Taxis, gained control of post offices and intelligence work in Europe and held that power for five centuries. Although these groups surfaced as charitable or fine arts organizations, their goals of anarchy were concealed in all their efforts. In the twentieth century, they culminated in the League of Nations, the United Nations, the communist Party, the Royal Institute of International affairs, the Council on Foreign Relations, the foundations, and a host of lesser groups. Count Coudenhove-Kalergi's Pan Europe Movement, with its powerful backing by aristocrats and international financiers, was represented in the U.S. by its American branch, founded by Herbert Hoover and Col. House, who were also stumping the U.S. for ratification of the League of Nations. Coundenhove Kalergi mentioned in his autobiogrphy that he had been financed by the Rothschilds and Warburgs, and in the U.S., by Paul Warburg and Bernard Baruch. He was connected with the Thurn und Taxis family. His grandfather, Count Francis Coudenhove-Kalergi, Austrian Ambassador in Paris, had married Marie Kalergi in 1850. She was one of the wealthiest heiresses in Europe, descended from the Byzantine Emperor Nikophor Phikas; in 1300, when Venice was the dominant power in the Mediterranean, Alexios Kalergis had signed the treaty which made Crete a dominion on Venice. A recent premier of Greece, Emmanuel Tsouderos, was a Kalergi.
Melchior Palyi, in 'The Twilight of Gold', reveals the power plays of the World Order in international finance, when he quotes from the Diary of Governor Emile Moreau of the Bank of France. Palyi says, 'In October, 1926, Governor Emile Moreau of the Bank of France sent his closest collaborator to London to explore the intentions of Montagu Norman, Governor of the Bank of England. Pierre Quesnay, then general manager of the Bank of France 1926-30, and Bank for International Settlements 1930-37, brought back a report which was recorded by Moreau : 'Quesnay also gives me interesting views about the ambitions of Montagu Norman and the group of financiers who surround him: Sir Otto Niemeyer, Sir Arthur Salter, Sir Henry Strakosch, Sir Robert Kindersley they are striving to make London the great international financial centre. But those close to Norman state this is not his objective ... he wants more than anything else to witness the setting up of links between the various banks of issue ... The economic and financial organization of the world appears to the Governor of the Bank of England to be the major task of the Twentieth Century. In his view politicians and political institutions are in no fit state to direct with the necessary competence and continuity this task of organization which he would like to see undertaken by central banks, independent at once of governments and of private finance. Hence his campaign in favour of completely autonomous central banks, dominating their own financial markets and deriving their power from common agreement among themselves. They would succeed in taking out of the political realm those problems which are essential for the development and prosperity of the national financial security, distribution of credit, movement of prices. They would thus prevent internal political struggles from harming the wealth and the economic advancement of nations.'
In short, Norman wished to see the imposition of the World Order over the financial affairs of the nations. It was this agreement among the central banks, rather than the front organization, the League of Nations, which became their final instrument of power. Crucial to these arrangements was the monetarist school, the Austrian School of Economics, an outgrowth of the Pan-Europe movement. Margit Herzfeld notes in her biography of Ludwig von Mises that he participated in Count Coudenhove-Kalergi's Pan Europe movement in 1943. He had been brought to the U.S. in 1940 by a grant from the Rockefeller Foundation of $2500 a year to work at the Natl. Bureau of Economic Research, which grant was renewed in 1943. Von Mises' pupils, Arthur Burns and Milton Friedman now expound the monetarist theory through a network of supersecret 'conservative' think tanks led by the Mont Pelerin Society. Herzfeld says that von Mises' most famous protege was the Soviet apologist Murray Rothbard."—Eustace Mullins, "The Rule of the Order", The World Order: A Study in the Hegemony of Parasitism, Chapter Eight.
Pahoitteluni lukijoille siitä että olin yllä jopa sekavampi kuin yleensä :)
Lainaukset (kuten myös mainitsemasi lainaus) löytyvät siis linkittämästäsi Mullinsin ”The World Order”- kirjasta. Ja idea oli osoittaa, miten pintaa raaputtamalla paljastuu että Mullins on hakoteillä ”itävaltalais”- asiassa, ja tekee päätelmiä jotka on helppo osoittaa vääriksi. Tuntuu vaikealta luottaa miehen sanaan, että hän on tehnyt muissa väitteissään oikeat johtopäätökset.
Mullins uskoo muuten (Antony Suttonin kirjaan pohjautuen) että Warburg ja muut juutalaispankit rahoittivat natsien valtaannousun, kuten uskoo myös mainitsemasi Bjerknes. Kuuntelin yhtenä päivänä kolmetuntisen haastattelun Bjerknesin sivuilta, missä Jim Condit Jr. ja Bjerknes keskustelevat siitä, miten kansallissosialistit olivat itseasiassa juutalaistaustaisia sionistien agentteja.
Muutamat antisemiititkin kyseenalaistavat Mullinsin uskottavuutta, ja tässä on mielenkiintoinen avoin kirje, jonka on kirjoittanut netin tunnettu antisemiitti John ”Byrdman” Bryant. Oman mielipiteeni Mullinsista voisi ilmaista Byrdmanin kirjeen avauslauseella varsin hyvin:
I believe Mullins is probably right in much of what he says, but he makes some pretty extreme statements which sorely need documentation; and the very fact that he has not made such documentation is an important reason to question his credibility.
Tuo Freedman-video näyttää takkuilevan ainakin täällä Porvoon-linjoilla.
Tässä mp3-tiedostoja samasta:
Freedman on Balfour Declaration
Tässä koko arkisto:
The first 9 files contains Mr. Freedman's speech. Files 10 to 14 contains questions from the audience.
Vastataan nyt lainaukseesi ettei jää mielikuvaa että olisin peukalo suussa "skandaalipaljastuksen" takia. Pitkähkö lainaus (jonka olen lukenut aiemminkin) osoittaa taas, miten heppoisella tasolla Mullinsin väitteet ovat ainakin tässä asiassa. Koko Mises-kritiikki nojaa seuraavaan osuuteen, joka on periaatteessa totta (Mullins ei tosin taaskaan tajua eroa monetarismin ja ”itävaltalaisuuden” välillä):
Crucial to these arrangements was the monetarist school, the Austrian School of Economics, an outgrowth of the Pan-Europe movement. Margit Herzfeld notes in her biography of Ludwig von Mises that he participated in Count Coudenhove-Kalergi's Pan Europe movement in 1943. He had been brought to the U.S. in 1940 by a grant from the Rockefeller Foundation of $2500 a year to work at the Natl. Bureau of Economic Research, which grant was renewed in 1943.
Kaikelle löytyy yksinkertainen selitys: Misesin saama avustus oli yksinkertaisesti osa ohjelmaa, jolla Rockefeller-instituutti halusi tukea natseja paenneiden intellektuellien työllistymistä, joten stipendi myönnettiin sadoille ellei tuhansille ihmisille. Margit Herzfeld-Misesin mukaan Mises osallistui yhteen Pan-Europa konferenssiin. Luultavimmin Mises ei innostunut liikkeestä, koska yhteistyö näyttää jääneen tähän tapaamiseen.
Ja mieti tätä: jos yksi natseja paennut sosiaaliluototuksen teoreetikko olisi satojen muiden emigranttien tavoin saanut työllistymistukea Rockefeller-instituutilta ja osallistunut yhteen Pan-Europa konferenssiin niin olisiko oikein väittää että koko liike on "an outgrowth of the Pan-Europe movement"?
... Ja tätäkään ei pidä ottaa kritiikkinä ketään muuta kuin Mullinsia vastaan. Plussana tyypistä voisi mainita sen, miten suuren tutkimustyön tämä teki pääteoksensa ”Secrets of the Federal Reserve” parissa. Kirja on kenties ensimmäinen kattava kirja aiheesta, ja kirjassa ollutta aineistoa (mm. Jekyll-saaren kokouksesta) on plagioitu myöhemmissä teoksissa ilman että Mullinsia on mainittu ollenkaan.
Lähetä kommentti