Vieraskynä. Teemu Oikkonen: Askeleet kohti parempaa huomista

Teemo Oikkonen kirjoittaa:

Askeleet kohti parempaa huomista lähtee jokaisesta sisältään; ihminen on luonut rahakeskeisyyden, ja kaikki siitä derivoituvat ongelmat, ja voi sen halutessaan myös poistaa.

Rahahuijaus

Kysyttäessä kadun kulkijalta kysymyksen mitä raha on, saataisiin yleisimmäksi vastaukseksi vaihdon väline tai taskussa olevat setelit ja kolikot. Todellisuus on kuitenkin toinen. Vastatakseen kysymykseen mitä raha on tulisi ensin selvittää miten raha syntyy. Mikrotasolla ajateltuna uutta rahaa syntyy aina kun Tauno Tavis hakee ja saa lainaa pankista. Summa näpytellään pankin tietokantaa, siirretään asianomaisen tilille ja simsalabim, uutta rahaa on syntynyt yhteiskuntaan.
Vaikea uskoa? Äskeinen esimerkki oli mikrotasoa. Tarkastellaanpa esimerkkiä valtion näkökulmasta. Kuten kaikki uutisia seuraavat ovat huomanneet Suomen valtio on lainaamassa jälleen rahaa. Miten tämä siis tapahtuu? Suomi ottaa lainaa, mitä todennäköisimmin, joiltain Euroopan suurilta pankeilta Lontoosta, Pariisista, Brysselistä tai Frankfurtista. Lainan vastineeksi Suomen valtio antaa omia obligaatioitaan. Tarkemmin sanottuna lainaa ottava taho, Suomen valtion, ja lainan antaja, Suurpankki, luovat vastineensa omissa tietokannoissaan; Suomen valtion luo tyhjästä obligaationsa kuin myös pankki rahansa. Raha luodaan velkaa vastaan, mikä tarkoittaa sitä että raha on velkaa! Suomen pankki, joka on tuoreeltaa saanut rahaa, lainaa rahat eteenpäin pienimmille pankeille: Nordealle, Sammolle, Osuuspankille... Jotka taas vastavuoroisesti lainaavat rahansa eteenpäin asiakkailleen. Tosin alkuperäinen rahasumma on pelkkä ”varmuusvaranto”, sillä lainattavat rahasummat, kuten yllä todettii
n, lainataan moninkertaisena eteenpäin. Saksan keskuspankin ottama laina lainattiin eteenpäin pienempien pankkien toimesta jopa 52-kertaisena!
Palataanpa alkuperäiseen kysymykseen: Mitä raha on? 3% rahasta on kolikoita ja seteleitä. 97% rahasta sijaitsee tietokannoissa lainoina, luottoina ja korkoina! Mitä se siis käytännössä tarkoittaa, kun raha on velkaa? Jos kukaan ei olisi velkaa kenellekkään, ei kenelläkään olisi rahaa! Tästä yhtälöstä unohtuu vain yksi aiemmin mainittu tekijä: Korko.
Joka kerta kun raha laitetaan liikkeelle velkana, sille asetetaan myös korko. Tämä aiheuttaa nykyisen rahajärjestelmän paradoksin ja paljastaa rahan todellisen luonteen sekä sen faktan, että nykyinen rahajärjestelmämme on maailman suurin huijaus: Raha syntyy velkaa vastaan. Jos kaikki velat maksetaan, ei rahaa olisi liikkeellä. Velan yhteydessä summaan sidotaan myös korko, joka aiheuttaa sen että vaikka kaikki alkuperäiset rahasummat maksettaisiinkin takaisin, poistaen kaiken käytössä olevan rahan, jäisi lainanottaja silti velkaa koron vuoksi. Tämä taas aiheuttaa uuden velan noston, uuden koron sekä uuden askeleen alaspäin velkaorjuudessa. Tässä maailmassa velattomuus on täysin mahdotonta, koska velkaa tulee olemaan aina enemmän kuin sitä poismaksettavaa rahaa!

Pienillä muutoksilla kohti suurempaa hyvää

Ongelma vaikuttaa lähes mahdottomalta ratkaisulta. Todellisuus on toinen. Se miten koko maailma saataisiin irti velattomuudesta tapahtuu täysin päinvastoin kuin nykyinen trendi hyperintegroitumisen myötä meille tarjoaa.
Miksi Suomen valtion pitää ottaa lainaa suurilta yksityisiltä pankeilta, kun se voisi aivan yhtä hyvin ottaa lainaa omalta keskuspankiltaan? Vielä 70-luvun loppupuolella Suomen valtion lainasi rahojaan myös omalta Suomen pankilta, mutta monikansallisten järjestöjen, kuten WTO:n, paineen alaisena tästä metodista jouduttiin luopumaan ja lainaa alettiin hakea keski-Euroopan suurpankeilta. Samoin kävi myös esimerkiksi Kanadassa.
Ollaan hetken aikaa unelmoijia ja visioidaan Suomi, jossa julkiset menot rahoitetaan Suomen pankin myöntämällä rahoituksella. Mitkä olisivat vaikutukset ja mitä edellytyksiä se vaatisi?
Suomen pankilla tulisi olla maassa ainoana tahona olla oikeus uuden rahan luomiseen ja liikkeelle laittamiseen. Yksityiset pankit voisivat edelleen toimia talletuspankkeina, varastoiden rahaa, sekä ihmisten rahaliikenteestä huolehtivana tahona ja korottoman lainan myöntäjinä. Rahoituksen pankit saisivat luonnollisesti valtion pankilta.
Mitkä olisivat vaikutukset? Jos julkisiin menoihin tarkoitettu rahoitus tulisi valtiolta itseltään korotonta rahaa lainaamalla, ei verotuloja tarvittaisi ja tuloverotus voitaisiin poistaa. Kuulostaa uskomattomalta, mutta todellisuudessa valtio EI tarvi verotuloja. Tämä saisi aikaan hintojen laskun, sillä suuri osa, jopa 50-60%, hinnoissa on korkoa. Asuntoa, auto tai muuta hyödykettä ostettaessa siitä maksettaisiin sen todellinen hinta, ilman velan, koron tai inflaation aiheuttamaa lisämaksua.
Äskeisessä lauseessa nousee esille suuri kysymys, jota ei vielä ole tarkasteltu; miten käy inflaation? Inflaatio todellisuudessa on rahalle asetettu korko, joka nakertaa rahan arvoa kun rahaa lasketaan liikkeelle jatkuvasti lisää. Kuten aikaisemmin näimme, velkaantumista on mahdoton pysäyttää koron takia, ja jotta alkuperäisen velan koron pystyisi maksamaan tarvitsee ottaa lisää velkaa lisäämällä liikkellä olevan rahan määrä antaen inflaation syödä rahan arvoa.
Miten kävisi valtion, joka rahoittaisi julkiset palvelut ja menot itseltään lainaamalla? Miten rahan liikkeelle laitto voitaisiin pitää hallinnassa, ettei päädyttäisi vastaavanlaiseen taloudelliseen kriisiin, mikä koettiin Saksassa 30-luvulla, kun rahaa painettiin ilman vastinetta tolkuttomia määriä (koomisinta tuossa kriisissä on se, että maailma toteuttaa juuri tuota kaavaa tällä hetkellä tosin hieman hillitymmin)? Raha tulisi sitoa johonkin konkreettiseen asiaan. Kultakantaan sitominen on kohtalaisen hyvä esimerkki historiasta, myös rahan määrän sitominen bruttokansantuotteeseen olisi yksi mahdollisuus, mutta selvästi paras vaihtoehto olisi rahan arvon kytkeminen työhön ja työtuntiin. Maailmassa tehdään jatkuvasti arvokasta työtä, josta ei makseta mitään palkkaa kuten kotityöt. Tämä tarkoittaisi, että rahaa olisi liikkeellä juuri niin paljon kuin sitä vastaan on tehty työtä. Inflaatio näin ollen olisi historiaa.
Entäpä ulkomaan kauppa? Se mitä EU yrittää nyt valtioiden välisen vapaan kaupan mahdollistamista integraation kautta on utopiaa. Taloudelliset rajapyykit voidaan poistaa vasta, kun ne ovat kunnolla ensin luotu. Protektionismi, eli taloudellisten aluerajojen ja rajapyykkien luominen, sekä kansainvälisen kaupan siirtyminen rahavirroista eliminoiduiksi barter- tavaravaihtoon perustuvaksi, takaisivat valtioiden mahdottomuuden velkaantua. Historiasta esimerkkinä tätä toteutettiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä; tavarat vaihtoivat omistajaa. Jos EU haluttaisiin edelleen ylläpitää, sen vastuulla voisi olla maiden välisen barter-vaihdon helpotus ja mahdollistaminen, sekä tavaroiden arvojen oikeudenmukainen määrittäminen. Euroopan integraatio on täydellinen utopia, sillä emmehän voi olettaa, että samat hyödykkeet ovat yhtä tarvittavia ja/tai haluttavia Suomessa kuin Kreikassa.
Jos jokainen valtio ottaisi nämä periaatteet käytäntöön, voitaisiin alkaa elättämään mahdollisuutta todellisesta yhteynäisyydestä ja valtiollisten rajojen poistamisesta. Muutos ei tule massaliikkenä, se alkaa sinusta!