Talousdemokratia on inflaation loppu

Talousdemokratian ehdottamiin keskeisiin uudistuksiin kuuluu taloudellisen vallan demokratisoiminen - eli käytännössä mm uuden rahan liikkeellelaskun vallan siirtäminen tai pikemminkin palauttaminen yksityispankeilta demokraattisesti johdetuille julkisyhteisöille.

Olen aikaisemmin kirjoittanut tästä - ja käyttänyt tästä samasta asiasta ilmaisua "talousvallan hajauttaminen". Hajauttamisella tarkitan vallan hajauttamista yksityisistä finanssioligarkian pankkilinnoituksista - demokraattisesti valituille kansanedustajille. Luulisi että tällainen yleisesti koettaisiin hyvänä asiana ja olenkin vakuuttunut siitä että kansalaisten suuri enemmistö mielellään näkisi tämänlaisia uudistuksia. Jo se tosiasia että ääriliberaalit, eräs Pasi Matilainen etujoukoissa, ovat hyökänneet tätä ajatusta vastaan osoittaa että ollaan oikealla asialla.

Liberaalit ovat kuitenkin käsittäneet asian väärin - ja näin mitä ilmeisimmin tarkoitushakuisesti saadakseen huomiota. Liberaalit ovat huudelleet inflaatiota, inflaatiota ..ymmärtämättä edes uudistusten peruslähtökohdat.
Ensinnäkin asia on niin että tarvittavasta vuosittaisesta lisäyksestä rahamäärään ei ole minkään poliitikkopoppoon asia, vaan tästä määräisi puolueeton asiantuntijaraati, jolla käytettävissää kaikki tarvittava tutkimusaineisto. Ben Dyson kirjoittaa omalla blogillaan tästä näin:

The decision to create money would be taken by an independent panel – not by elected politicians: Gordon Brown and Alistair Darling would have no say at all over the amount of money that could be created in any one month, so there is no risk of the ‘Zimbabwe’ effect

Poliitikkojen tehtävä olisi sopia miten ja minne rahat jaetaan - ihan samalla tavoin kuin tänään päättävät valtion talousarviosta. Tai no - itse katsoisin että valtiovarainministeriöllä ja erityisesti sen virkamiehillä, ilman poliittista vastuuta, on tänään liikaa valtaa. Osa tästäkin vallasta olisi demokratisoitavissa eli siirrettävissä istuntosaliin. Suurin ero nykyiseen olisi se että talousdemokratiassa valtio ei lainaisi enää senttiäkään - vaan toisin päin - saattaisi lainata ulos valtion rahaa eri tarkoituksiin, seuraten ennalta päätettyä säännöstelyä.

Ben Dyson toteaa myös että talousdemokratiassa inflaatio olisi huomattavasti pienempi kuin mitä se nykyään on.

Dyson muistuttaa että esim Britanniassa rahamäärä M3 on kasvanut tahtiin 10% viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana - ja yksinomaan pankkien harrastaman bisneksen - rajoittamattoman korollisen luototuksen toimesta. (Arviolta tilanne sama Suomessa ja muissa länsimaissa?)

a) the total amount of money in the UK has already been growing by an average of 10% a year for the last 30 years!

b) this ‘new’ money is money that has been created by the banks, which is matched by the exact same amount of debt.

c) this 10% year-on-year growth in the money supply has led to a 6-fold increase in house prices, a 6-fold increase in national debt, and inflation that is far beyond the official figures published by the government.

Dyson huomauttaa kohdassa C. että pankkien holtiton luotottaminen on johtanut siihen että asuntojen hinnat ovat kuusinkertaistuneet, valtionvelka on kuusinkertaistunut ja että inflaatio on todellisuudessa aivan eri luokkaa kuin mitä viralliset numerot paljastavat. Tämän tietää jokainen suomalainenkin.

Edelleen Dyson toteaa - kyllä kyllä, liian suuren rahamäärän laskeminen liikkeelle on inflaatiota kiihdyttävää. Nykyisen järjestelmän piirissä ollessamme, inflaationvaara on korkea koska ainoa mikä rajoittaa rahamäärän lisäämistä on kansalaisten lainaamisinnon laantuminen.

In other words, yes – creating too much money is inflationary. Under the existing system, the risk of inflation is high, because money creation is only constrained by the amount that we need to borrow. Since borrowing simultaneously creates more money, it pushes up prices even further (think of the house price inflation of the last 10 years), which in turn increases our need to borrow. Consequently we have a vicious cycle which produces inflation.

Ja koska jokainen lainattu euro lisää rahamäärää samalla määrällä tämä jos mikään on omiaan nostamaan hintoja. Sopii ajatella vaikka asuntojen hintojen kehitystä viimeisten kymmen vuoden aikana. Hinnannousu johtaa jälleen suurempaan lainatarpeeseen. Tästä johtuen olemme luottorahoituksen noidankehässä joka itsessään ruokkii ja tuottaa inflaatiota.

Talousdemokratian uudistusten myötä inflaatio siis vähenisi koska pankit eivät enää voisi lisätä rahamäärää oman bisneksena nojalla. Dyson tarkentaa:

So it is apparent that we already have a problem of inflation, as a result of bank-created money. The reform actually reduces the risks of inflation, by preventing banks from creating money.

Ben Dyson listaa kokonaista kolme hyvää syytä johon viittaamalla inflaatio saataneen hallintaan talousdemokraattisten uudistusten myötä.

Pankit eivät enää pääse puuttumaan rahamäärään

Private banks would no longer be able to create an essentially unlimited amount of money: in fact, private banks would be unable to influence the money supply at all.

Rahamäärästä päättää puolueeton asiantuntijaraati. (ilman kytkyjä rahabisnesmaailmaan)

The decision to create money would be taken by an independent panel – not by elected politicians: Gordon Brown and Alistair Darling would have no say at all over the amount of money that could be created in any one month, so there is no risk of the ‘Zimbabwe’ effect.

Rahamäärä tarkassa valvonnassa. Uudessa tilanteessa rahamäärä tiedetään tarkalleen - tänään se on ainoastaan arvattavissa. Suhdannevaihteluita tänään aiheuttava vuoroin löyhä vuoroin tiukka lainapolitiikka poistuu.

The increase in the money supply can be strictly controlled: under the reformed banking system, it is possible to know on any particular day how money is in existence (something that can only be estimated under the current system), and consequently it is possible to make precise changes in total supply of money. While money creation under the current system fluctuates wildly (from the heights of a lending-fueled boom to the trough of a credit crunch), money creation under the reformed system can be steady and controllable.

Lopuksi Dyson vielä listaa pitkän rivin muita tekijöitä joiden vaikutukset ovat inflaatiota hillitseviä nykytouhuun nähden. Rahamäärää voidaan mm vähentää helposti eri keinoin. Mahdollisuudet järjestelmän manipulomiseksi vähenevät huomattavasti

There are a range of further safeguards that can be put into place to make the risk of inflation considerably less than under the existing fractional-reserve banking system. If logic and common sense alone isn’t enough to calm people’s fears of inflation, the following article might help to explain why the risk of inflation are less under the new system:

http://www.bendyson.com/the-laymans-guide-to-the-reform-part-7/2009/09/

Luulisi liberaalien itse asiassa kannattavan tällaista. Mutta - näin se aina on - monesti haukutaan ihan haukkumisen vuoksi. Dyson lopettaa toteamalla että uudessa talousdemokratian tilanteessa talous saa kerrankin "itse hakea tasapainoaan" ilman sitä tuhoisaa kiihdyttävää vaikutusta jolla nykyinen olemattoman kassavarannon pankkijärjestelmä on ollut aiheuttamassa.

The economy will be left to ‘do it’s own thing’, and – free from the destabilising effects of fractional reserve banking – can be expected to get along quite nicely.