Talousdemokratia: Pessimismiä vai realismia?

Eräässä kansainvälisessä melko aktiivisessa keskusteluryhmässä missä olen mukana esitettiin tänään tällaisia ajatuksia. Todettakoon että keskusteluryhmässä on enimmäkseen Douglasin ajatuksista kiinnostuneita. H. kirjoitti:

Realistically, today, no one country will be able to tear itself away from the stranglehold of international finance. There has to be a groundswell of revolt, transcending national boundaries, against the present system.

Realistisesti ajatellen, yksikään maa, tänään, ei tule pystymään irroittautumaan kansainvälisen finanssin kuristusotteesta. Vaaditaan kansainväliset rajat ylittävää laajaa ruohonjuuritasolta suihkuavaa vastarintaa nykyistä velkaperusteista rahajärjestelmää vastaan.

The seeds for this revolution have to be planted into the minds of young people
and the soil fertilized with Social Credit theory.

Tällaisen vallankumouksen siemenet on istutettava nuorten ihmisten mieleen - ja sen kasvupohjaa tulee lannoittaa [C.H. Douglasin] social credit-teorialla - eli talousdemokratialla.

When the international manipulators are behind bars, where they belong, alongside their stooge politician friends, democratically elected politicians will be free to set the desired policy directions and ask the technicians to implement them, as C.H. Douglas advised us to do.

Sitten kun kansainväliset manipuloijat ovat telkien tekena, minne kuuluvat, yhdessä sätkynukkiensa eli poliitikkoystäviensä kanssa, vasta silloin demokraattisesti valitut poliitikot ovat vapaita asettamaan toivotut poliittiset suuntansa, sekä pyytämään teknikoita tuotettamaan ne, C.H. Douglasin neuvojen mukaisesti.

I think it is pretty obvious that any attempt to "reform" the present system is doomed to fail because of the way the system is designed. As long as the present international oligarchy remains in place no real change will ever happen. We have to start with a clean slate.

Uskon että on melko ilmeistä että kaikki yritykset "uudistaa" nykyistä velkaperusteista rahajärjestelmää ovat tuomitut epäonnistumaan johtuen järjestelmän rakenteeesta. Niin pitkään kuin nykyinen kansainvälinen finanssioligarkia istuu ohjaksissa mikään ei tule muuttumaan.
Meidän tulee aloittaa tyhjältä pöydältä.

*

Niin - ehkä H. on turhan pessimistinen? Vaihtoehtoisesti hän on fiksu realisti joka ei turhia uudistustoiveita haihattele? Tosiasia on kuitenkin se että Douglasin kultakausi maailmalla oli Maailmansotien välinen ajanjakso. Tästä on kulunut yli 70 vuotta.

Douglasin ensimmäisen kirjan julkaisemisesta vuonna 1919 on peräti jo 90 vuotta. Talousdemokraattisia muutoksia on osittain onnistuttu toteuttamaan 1930-1940 Kanadassa, Australiassa ja Uudessa Seelannissa - ja yritetty toteuttaa USA:ssa, Iso-Britanniassa, Etelä-Afrikassa ja ties missä muualla.
Mielenkiintoisena ajankohtaisena reunahuomautuksena voin kertoa että jokunen vuosi sitten Salomoni Saarten pääministerinä oli eräs Manasse Sogavare joka edelleen on sikäläisen Social Credit Party of Solomon Islands- puolueen puheenjohtaja. Ollessaan pääministerina hän ei missään vaiheessa saanut rauhaa toteuttaa toivomiaan uudistuksia - pitkälti siksi että Australian hallitus hengitti hänen niskaansa. Australian hallitus taas mitä ilmeisimmin toteutti finanssioligarkian politiikkaa.

Olen kuitenkin optimistinen - en muuten tätä kirjoittaisikaan. Meillä on tänä päivänä hyvät aseet oligarkiaa vastaan: pahasti velkaantunut julkinen hallinto, ennennäkemätön talouskriisi joka on vasta alullaan, internetin laaja ja ainakin toistaiseksi vapaa, salamannopea tiedotus- ja kommunikointijärjestelmä.
Ja mitä parasta meillä on laaja "kotisivu-, keskustelufoorumi-, blogi- ja kirjarintama" useissa maissa samaa vihollista vastaan. Me suomalaiset olemme keskimäärin vain niin kielitaidottomia ja näin ollen tietämättömiä siitä mitä muualla maailmassa tapahtuu. (Poikkeuksia löytyy toki.)

Suomalaisten erityisongelma on se että näistä aiheista ei vielä löydy ensimmäistäkään kirjaa - ei käännöstä eikä alkuperäisteosta. Kaikki mikä on luettavissa suomeksi löytyy siis tällä erää vain internetistä.

Tässä, omasta mielestäni pyyteettömässä taistelussa finanssioligarkian ylivoimaisia resursseja vastaan, joutuu sitten vielä sietämään jatkuvaa piikittelyä kotimaisilta free market-banking viisastelijoilta. (Ja tietysti se että itse poltan päreeni näiden kanssa ei tee tilannetta ainakaan paremmaksi...)
Silti ihmettelen etteivät nämä y.m. eivät tajua että loppujen lopuksi, kuten Bill Still videollaan totesi: ollaan samalla puolella - vihollinen on sama mutta tietysti uudistusleirien uudistusratkaisut ovat sitten kaikkea muuta kuin samanlaiset. Talousdemokratia vastaan "ties mitä." Olen kuitenkin vuorenvarma siitä että "vapaa-pankkilaiset kulta- ja korkobisnesmiehet" eivät koskaan tule saamaan äänestäjien tukea ajatuksilleen.

Talouskriisin kiihtyessä alkavana vuonna odotan kuitenkin että valtavirtamedia pikkuhiljaa joutuu raportoimaan mm Suomen Talousdemokratia ry:n olemassaolosta. Kunhan saadaan ne 5000 kannattajakorttia koottua niin esitämme medialle poliittisen ohjelmamme.

Vaihtoehtoisesti, uudelle puolueelle, on ehdotettu yhteistyötä jo olemassa olevan poliittisen puolueen tai pienpuolueryhmän kanssa. Tämä idea ei kuitenkaan ole edennyt toistaiseksi. Katsotaan mihin rahkeet riittävät.

Päivitys: Y.m keskusteluryhmässä eräs herra B esitti tällaisen kommentin:

..your most recent comments have a ring of defeatism in them. However I believe that even the most corrupt politicians will eventually have to adopt a policy of monetary reform along SC lines because any other type of "monetary reform" would only seek to further entrench the present failing system.

..kommenttissasi on pientä "häviäjämäistä" sointua. Uskon että jopa kaikkein korruptoiduimmat poliitikot lopulta päätyvät kannattamaan talousdemokraatista rahapoliittista uudistuspolitiikkaa koska kaikki muut "rahauudistusmallit" veisivät yhteiskunnan ojasta allikkoon.

They will be forced into adopting a new approach that is sustainable without incurring the debt burden inherent to the present system. I am sure that corrupt politicians are no more enamoured of being obligated to the banking sector than the rest of us, therefore eventually they will be forced to find financial system that frees them from their monetary masters.

Poliitikot ovat pakotetut hyväksymään uutta lähestymistapaa joka on kestävällä pohjalla ja ilman nykyiselle järjestelmälle ominaista velkaantumistaakkaa. Olen varma että korruptoidutkaan poliitikot eivät ole erityisen viehättyneitä siitä että joutuvat olemaan kiitollisuudenvelassa pankkijärjestelmälle, ja tästä syystä myös poliitikot ovat pakotetut etsimään uutta finanssijärjestelmää, sellaista joka vapauttaisi heidät pankkiirien vallasta.

Once they are devided from those monetary masters they will be willing to adopt a monetary system that is more equitable. The time is fast approaching when this is possible.

Kun poliitikot vihdoin ovat päässeet irti pankkiirien naruista, poliitikot ovat mitä ilmeisimmin halukkaita ajamaan tasa-arvoisempaa rahajärjestelmää. Lähestymme vauhdilla aikaa jonka aikana tämä on mahdollista.