Tätä jonkun tulisi kertoa valtiovarainministeri Jyrki Kataisellekin, joka on järjestänyt itselleen valtakirjat lainata € 60.000.000.000,00 - eli 60 mrd seuraavan 3-4 vuoden aikana.
Daniel Hannan, MEP for South East England, gives a speech during Gordon Brown´s visit to the European Parliament on 24th March, 2009. Read Daniel´s blog at www.hannan.co.uk
Vihje: On kaksi keinoa päästä veloistaan.
1. Tehdä samoin kuin ne pankit jotka ovat kirjanneet luotot Suomelle velkakirjaa vastaan. Pankit kun ovat luoneet luotot tyhjästä. Suomen valtion tulisi palauttaa itselleen täysivaltaiselle valtiolle itsestäänselvän oikeuden luoda ja hallita omat rahansa samoin keinoin kuin valtio on valtuuttanut pankit sen tekemään.
2. Mitätöidä velat vanhan Riemuvuosikäytännön tapaan. Mitätöinti ei kuitenkaan sulje pois sitä että valtio myös julistaisi palauttaneensa itselleen rahavallan. Tietysti EU, EKP, OECD, WTO, GATT, BIS...ja kaikenlaiset muut pankkeja suojaavat ja suosivat sopimukset estävät tämän. Nuo ovat kuitenkin vai hidasteita - ei todellisia esteitä.
Päivitys: Tässä heti perään Nigel Farrage vuorostaan haukkuu Gordon Brownin...
7 kommenttia:
Mitäs mieltä olette tästä sunnuntaina puoli yhdeksän uutisissa olleesta jutusta?
Onko Suomen tilanne vielä ihan OK?
Joo, tuollaisia "ei-huolta" -kommentteja voi todellakin odottaa virallisesti hyväksytyiltä ekonomisteilta. Heillä kun on käsityskyky vain kasvua ymmärtävä - mitä sanotaan 10v L-mallin laman edessä? Sellainen kun on tulossa nykysysteemille.
Puolustelu on surkuhupaisaa luettavaa, "hyvin sijoitettuna osakkeisiin tai lainattu eteenpäin". Kun katsellaan loppuvuodessa osakkeita ja muiden lainanmaksukykyä, niin voidaan miettiä sitä kannattiko alunperin ottaa lainaa. Sehän kun meillä on ja pysyy - jos ei tehdä kuten tänään ehdotettiin, sanouduta irti sirkuksesta.
Ah, kun jotenkin saisin näiden Kataisten ja muiden palkat sidottua talouden kehitykseen jotenkin. Olisi edes jotain vastuuta hommasta :-(
Omilla sivuillani on paljon tavaraa lisää, en kiusaa tässä enempää.
Taloussanomissa oli myös pieni artikkeli, jossa G. Brown varoitti maita protektionismista. Kuulemma historia on opettanut ettei tämä toimi. Kysyn vaan että mikä historia?
Kevennykseksi itse kullekin täytyy siteerata Eino Leinoa vuodelta 1919.
Kansojen kevät
Jäät järkkyvät, paisuvat maat sekä veet,
nyt kansojen käy kevätmyrsky,
veri virtoina vierii ja kyyneleet,
soi itkun ja tuskan tyrsky,
ja vankkumatonna kuin kuoleman yö
niin suurta kuin pientä nyt surma lyö.
Ei auta nyt rauta, ei ruuti, ei muu,
ei pankit, ei pennit, ei punnat,
ajan ankaran myrskyyn murskautuu
lahot valtiot, yhteiskunnat,
vain kestää, mi tuoresta, tervettä on
ja käy kera kuoleman taistelohon.
Uus maailma syntyy. Mut varmaan ei
sen kauniimpi, viisaampikaan
kuin entinen, min viha taivahan vei,
mi tahrautui verenvikaan:
sinis saavu ei maan päälle kansojen suvi,
kunis muutu ei ihmisten murhe, ei huvi.
Taas tultu on arvoihin alkeellisiin,
väkivaltahan, voimaan raakaan,
ei hengen, vaan ainehen hekkumiin;
kuka miekkansa heittää vaakaan,
heti suurempi, suorempi oikeus on hällä,
kuin ennenkin ollut on - väkevämmällä.
Sota kaikkien kaikkia vastahan soi,
vaikk' kaikki vain rauhaa halaa,
viel' loppua murhien nähdä ei voi,
koko maanpiiri hehkuu ja palaa,
suru taivahat saartaa, ja ihmiskunta
vain hulluna hourivi hurmeista unta.
Taas milloin se järkiinsä järjestyy?
Kesä kansojen, milloin se koittaa?
Ei ennen kuin oman sydämen syy
käy raskaaks, ja raudankin voittaa
suur' Rakkaus, mi pehmentää pedot julmat -
vain Rakkaus ratkaisee ajan pulmat.
Uus uskonto syntyy. Mut varmaan ei
sen kauniimpi, viisaampikaan,
kuin kirvesmiehen mi ristille vei,
mi tallattu nyt on likaan,
mut varmaankin vähemmän vaikea käyttää
ja keveempi kantaa ja helpompi täyttää.
Tiet laajat on laumojen taivaltaa
polut yksilön vain ovat kaidat;
vain joukossa jokainen käydä nyt saa,
miss' esteenä ei raja-aidat,
ja korkeella vaatimus-viiriä pitää -
vain itseltältänsä ei vaatia mitään.
Kesä kansojen, milloin se koittaakaan?
Ei koskaan, elleivät muutu
pian yksilökansoiksi kansat maan,
maan lapsina maahan juutu,
ja rakasta maata kuin äitinsä nisää
ja taivasta kuin elon korkean isää.
Hieman kärjistäen; kun valtajärjestelmissä kritisoidaan rahan hankkimista, sillä pahimmillaan hallitaan ihmisiä pysymään köyhyydessä rikastumisen sijaan ja hyväksytetään meillä talousriistollista nykytilannetta; tai saadaan ihmisiä luopumaan rahasta, rahoistaan.
No, maan päällisen
elämän tai elämien jälkeinen mahdollinen "taivaselämä" ja siihen valmistautuminen on tärkeää kestävine elämän arvoineen maan päällä. Tietysti saatte olla tästä asiasta eri mieltäkin.
Miten kohtelemme lähimmäisiämme? Jos kohtelisimme paremmin lähimmäisiämme "taivas" ja "rauha ilman sotia" voisivat toteutua maan päällä.
Vastuulliset kirkon edustaja(t), esimerkiksi evankalis-luterilaisesta kirkosta,
voisivat ottaa nykytiedonkin valossa kantaa korkokysymykseen tai rahan parhaaseen alkuperään valtiollisena; joka toteutettaisiin joko korottomana tai koron kanssa. Mutta yhteisökeskeisesti.
Siis kannaottoa, vaikka on olemassa Lutherin. ns. kahden regimentin oppi (maallinen ja hengellinen valta).
Lutherilla oli korkokysymyksessä ainakin aluksi kovastikin yritystä
oikeaan suuntaan näkemyksissään:
"Kaiken kaikkiaan uskonpuhdistajan [Luther]näkemys koron
ottamisesta oli murskaavan negatiivinen:
-Saksan kansan suurin onnettomuus on aivan varmasti
korkokauppa…ankarasta kritiikistään huolimatta Luther kuitenkin lopulta myönsi koronoton väistämättömäksi
yhteiskunnalliseksi ilmiöksi synnin turmelemassa
maailmassa.";
kirjasta Ruokanen, Miikka: Johdatus kristinuskon ymmärtämiseen"
Helsinki:
WSOY,
ensimmäinen painos 1990,
neljäs painos 1997
tässä asiasta laajemmin suoria lainauksia; on myös kansalaispalkasta
www-lähde:
http://www.ruokanen.com/ydinkohdat.htm
”Katolisessa työn etiikassa on otettu käyttöön käsite
laborismi (latinan labor = vaivannäkö, työponnistus;
yleisemmin: työvoima). Tällä tarkoitetaan juuri
ihmistyön arvostamista tuotantovälineiden omistajien
eli kapitalistien ja teknisen työprosessin vastapainoksi. Laborismin mukaan kaikesta tehdystä
työstä pitäisi maksaa ihmistä kunnioittava, työn arvon
mukainen palkka, jonka voidaan katsoa tarjoavan
kohtuullisen toimeentulon…
Edelleen olisi oikeudenmukaista, että kaikesta tehdystä, yhteiskuntaa hyödyttävästä työstä maksetaan reaalinen palkka - myös työstä, jota ei osteta ja myydä
työmarkkinoilla. Näin esimerkiksi kodeissa tehtävästä lastenhoitotyöstä maksettaisiin käypä palkka… Kansalaispalkka
vertauksessaan viinitarhan työmiehistä Jeesus esittää
eräänlaisen tarvepalkan tai kansalaispalkan mallin (ks.
Matt. 20:1-16). Viinitarhan isäntä palkkasi päivätyöläisiä tilalleen töihin pitkin päivää,
ensimmäiset pestattiin aamuvarhaisella, viimeiset vielä
tuntia ennen työpäivän päättymistä. Kun palkanmaksun
hetki tuli illan koittaessa, hämmästys oli suuri:
kaikki saivat samansuuruisen, normaalin päivän palkan!
Koko päivän raataneet tietysti protestoivat. Viimeisinä
tulleet saattoivat vedota siihen, ettei kukaan ollut
palkannut heitä aikaisemmin, he olivat kyllä olleet
valmiita koko päivän työhön. Työnantaja, viinitarhan
omistaja katsoi, että kaikilla miehillä ja heidän perheillään on yhtä suuri nälkä. Siispä palkka maksettiin tarpeen eikä ansion mukaan.
Mainittu vertaus ei tietenkään ole varsinaisesti Jeesuksen talouspoliittinen kannanotto, vaan
tarkoituksena on osoittaa, miten Jumala kohtelee meitä ihmisiä. Ei liene silti täysin sopimatonta ajatella Jeesuksen puhetta myös eräänlaiseksi kimmokkeeksi
tarve- tai kansalaispalkan suuntaan. Kansalaispalkka
tarkoittaa sitä, että valtio maksaa tietyn minimitoimeentulon jokaiselle, jolla ei ole muita
vakinaisia tuloja. Viime kädessä tuo raha koituu kansantalouden hyväksi, koska se lisää kysyntää ja siten taloudellista kasvua. Tietty perustoimeentulo
voisi myös vähentää rikollisuutta, sosiaalisia ongelmia, alkoholismia ja muuta sairastuvuutta…
Ihmisen ikiaikainen taipumus ahneuden epäjumalanpalvelukseen saa oivallisen kohteen rahasta,
josta on tehty monipuolinen keinottelun ja riiston
väline. Mammonan palvonnasta, materiaalisesta
ahneudesta on tulossa koko maailman uusi superarvo,
ylin normi, joka strukturoi kaikkia taloudellisesti
kehittyneitä yhteiskuntia ja niiden kansalaisia.
Tällaisena se myös hallitsee täydellisesti eriarvoisten
maiden välisiä suhteita: rikkaat rikastuvat ja köyhät
köyhtyvät entisestään.
Itsessään neutraalista rahasta on tullut ihmisen
itsekeskeisen ahneuden kohde. Kirkkoisä Augustinuksen
syntiopissa ahneus on vääristyneen seksuaalisen himon
ja vallanhimon ohella ihmiselämää vakavimmin raskauttava synnin seuraamus. Myös Raamattu varoittaa
rahanhimon vaaroista ja pitää sitä monien muiden rikkomusten aiheuttajana:
-Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa
havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja
tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä. (1 Tim.
6:10.)
Markkinatalous ei ole eettisesti immuuni
Raha, joka on hyvä palvelija, onkin ihmisen ahneuden
myötä ottanut yhteiskunnassamme isännän roolin. Rahan
puute, sen tarve, hallitsee niin valtakunnan taloutta
kuin yksityisten ihmisten elämää. Elämänmuotomme on
rahan muotoinen, rahan ansaitseminen ja sen
kuluttaminen ovat jokapäiväisen elämämme keskeisin
sisältö. Arkipäivä on täynnä valintoja, kuinka saada
riittämään raha kalliiden tuotteiden ja palvelujen
markkinoilla. Elintasokilvan innoittamina yksityiset
ihmiset ovat lainojensa ja niiden korkeiden korkojen kautta entistä voimallisemmin sidoksissa rahan
ansaitsemiseen.
Yleismaailmallinen kapitalistinen markkinatalous näyttää muotoutuneen ylikansalliseksi, omalakiseksi maailmankoneistoksi, joka ei ole sidottu mihinkään
moraalin, ideologiaan tai uskontoon. Uskotaan, että
markkinataloudessa pelaavat vain kylmät reaaliteetit
kuten esim. tuottavuus, kannattavuus sekä kysynnän ja
tarjonnan lainalaisuudet.
Markkinatalous vapaan yritteliäisyyden ja kilpailun
systeeminä voisi olla tietyssä määrin eettisesti neutraali.
Mutta ylikansallisessa mammonan
ahnehtimisessa tällainen immuniteetti on menetetty.
Kuten aiemmin, tarkastellessamme länsimaista ihmiskäsitystä totesimme, kulttuurissamme vallitsee rautainen eettinen yksiarvoisuus: maksimaalisen
taloudellisen kasvun ideologia. Kaiken mittana on aineellisen hyvinvoinnin määrällinen kasvu - luonnon riistosta välittämättä. Ihmisen on mukauduttava
tieteellis-teknis-taloudelliseen kasvuprosessiin tai
hän ajautuu huoltosektorin reservaattiin. Hyvä ihminen
on tehokas työntekijä ja tehokas kuluttaja. Hyvä elämä
on elämistä määrällisesti mahdollisimman maksimoidussa
materiaalisessa yltäkylläisyydessä…
Kuinka raha voi lisääntyä itsensä kanssa? Rahasta on tullut monenkirjavan keinottelun ja riiston väline. Ongelmat alkavat siitä, kun ihmisen tekemä työ
pitää muuttaa rahaksi. Saavatko yksin markkinatalouden
mekanismi ja kysynnän ja tarjonnan lainalaisuus määrätä
tehdyn työn hinnan, vai onko työllä jokin ihmisarvoon
absoluuttisesti liittyvä, taloudellisista
lainalaisuuksista riippumaton hinta? Alipalkattu,
raskasta työtä tekevä henkilö on varmasti jälkimmäisen
vaihtoehdon kannalla.
Ongelmat lisääntyvät, kun rahaa ei ansaita enää yksin
työllä, vaan rahaa voidaan ansaita rahalla.
Kristillisessä etiikassa on vahva perinne, joka
arvostelee ankarasti rahan itseisarvoistamista: Raha on
vain työn ja tavaroiden maksuväline, niille alisteinen.
Rahalla ei ole mitään itseisarvoa, siksi se ei voi lisääntyä itsessään tai itsensä kanssa. Vain
todellisesti tehty työ ja sen aineellinen tai henkinen
tuotos sisältävät arvon, joka sitten kyllä voidaan
mitata rahassa.
Kristillisen etiikan pohdinta rahasta kulminoituu
klassiseen kysymykseen koron ottamisesta. Tämän etiikan
kannalta koko nykyisen kapitalistisen maailmantalouden
rahavalta, joka peruspiirteitä on omaisuuden kasvattaminen saamalla voittoa tai korkoa rahan
sijoittamisen tuloksena, on ongelmallinen.
Raamattu kieltää koron ottamisen
Raamattu suhtautuu koron ottamiseen selvän
kielteisesti; israelilainen ei saanut ottaa korkoa oman
kansansa jäseniltä:
-Jos lainaat rahaa jollekulle köyhälle, joka kuuluu
minun kansaani, älä ole kiskuri. Älä siis määrää korkoa
hänen maksettavakseen. (2 Moos. 22:24.)
-Sinun ei pidä periä häneltä korkoa etukäteen eikä
takaisinmaksun yhteydessä. Pelkää Jumalaasi ja huolehdi
siitä, että lähimmäisesi voi elää teidän keskuudessanne. Älä peri häneltä korkoa lainaamastasi
rahasta, ja jos annat hänelle ruokaa, älä vaadi häneltä
takaisin yli antamasi määrän.
(3 Moos. 25:36-37. Ks.
myös 5 Moos. 23:20-21 ja
Psalmi 15:5.)
Kristillisessä etiikassa voittoa, joka on saavutettu työtä tekemättä, on pidetty moraalittomana. Todellista
arvonlisää on tehty työ, ei persoonattoman pääoman
kasvu. Ongelmallista on myös se, että annettaessa rahaa
korkoa vastaan rikkaat rikastuvat entisestäänkin niiden
köyhempien kustannuksella, jotka korkoa maksavat. Näin
ihmisten välinen eriarvoisuus lisääntyy - ja kuitenkin
kaikki ovat yhtälailla Jumalan kuvaksi luotuja.
Kirkkoisä Basileios Suuri (k. 379) oli yksi varhaisen kirkon opettajista, joka hyökkäsi voimakkaasti koronottoa vastaan. Basileios vertasi rikasta,
kuukausittain korkonsa vaativaa koronkiskuria kaatumatautiseen, joka aika ajoittain joutui demonien riivaamaksi. Koronkiskuri syyllistyy pahimpiin
rikoksiin ihmisyyttä vastaan, koska hän hyötyy kaikkein
kurjimpien kustannuksella. Velkavankeudessa olevat
joutuivat jopa myymään lapsiaan orjiksi saadakseen
maksettua velkansa ja sen epäinhimilliset korot.
-Koronkiskuri on kuin koira, joka ryntää sinne ja tänne. Lainaaja seisoo äänettömänä, hänen köyhyytensä sitoo hänen kielensä. Molemmat laskevat sormillaan.
Toinen iloitsee kasvavasta voitosta, toinen on
epätoivoinen kuten ennen tuhoutumista, kuvailee
kirkkoisä Basileios.
Lutherin korkokritiikki
Koronotto yleistyi Euroopassa uudella ajalla, erityisesti 1400-luvulla. Syntyi kuuluisia
finanssisukuja kuten esim. Fuggerien perhe. Kirkko
hyväksyi koron ottamisen vähitellen keskiajan lopulla,
kun se itsekin sekaantui monin tavoin liiketoimintaan.
Uskonpuhdistaja Luther ei voinut käsittää, että kuollut
pääoma, raha, voisi tuottaa lisää omaisuutta ilman,
että tehdään varsinaista työtä. "Olisi paljon
jumalallisempaa lisätä maanviljelystä ja vähentää
kaupankäyntiä", kuului Lutherin kommentti. Nykyisin
Lutherin kotimaassa pyritään täsmälleen päinvastaisiin
tavoitteisiin.
Uskonpuhdistaja arvosteli myös korkoa vastaan järjestetyn lainan yksipuolista riskinottoa.
Koronmaksaja joutui ottamaan tappion riskin yksin - jos
vuodentulo olisikin huono, hän menettäisi lainan
takuuksi annetun omaisuutensa. Koronottaja sen sijaan
sai toimia hyvin pienellä riskillä, koska lainalla oli
takuut. Hän ei voinut muuta kuin voittaa kaikissa
olosuhteissa. Koronmaksaja teki työn ja näki vaivan;
koronottaja rikastui tekemättä mitään. Toiset ihmiset
joutuivat hänen takiaan vaaraan. Tällainen toiminta on
vastoin kaikkea inhimillistä kohtuullisuutta.
Kaiken kaikkiaan uskonpuhdistajan näkemys koron ottamisesta oli murskaavan negatiivinen:
-Saksan kansan suurin onnettomuus on aivan varmasti korkokauppa…
Ankarasta kritiikistään huolimatta Luther kuitenkin lopulta myönsi koronoton väistämättömäksi
yhteiskunnalliseksi ilmiöksi synnin turmelemassa maailmassa. Koronotto ei tehnyt "kenestäkään Jumalan edessä parempaa eikä pahempaa", siis se ei ole mikään
autuuskysymys. Mutta johdonmukaisena oikeuseettiselle
linjalleen uskonpuhdistaja korostaa voimakkaasti koron
kohtuullisuutta. Luther piti esim. Jacob Fuggerin (k.
1525) ottamaa kahdenkymmenen prosentin korkoa julkeana
jumalattomuutena. Uskonpuhdistaja pitää viiden-kuuden prosentin korkoa kohtuullisuuden ylärajana.
Kolmannen maailman orjuutus
Kansainvälisellä foorumilla markkinatalouskoneisto
palvelee jo valmiiksi vahvojen ja vauraitten ostovoimaa. Talouden perusprinsiippinä on aineellisen
voiton tavoittelu. Rikkaat maat ovat köyhien maiden
velkojia, ne keräävät kasvavaa hyötyä ja voittoa
kolmannen maailman köyhiltä kansoilta. Suurin osa
köyhien maiden taloudellisesta tuotoksesta menee koron
maksamiseen ja velan lyhentämiseen rikkaille maille.
Monet maat käyttävät tällä hetkellä 30-50%
vientituloistaan velanhoitokuluihin. Vuonna 1988
kehitysmaat käyttivät velkojensa hoitoon kolme kertaa
kaiken niiden saaman kehitysavun verran.”
JTL jyräsi meille aikamoisen vuodatuksen. Paljon asiaa. Faktaa. Mielipiteitä. Historiallisten henkilöiden ja JLT:n omia.
Yksi kohta josta olen hyvin hyvin eri mieltä on tämä:
Kansalaispalkka tarkoittaa sitä, että valtio maksaa tietyn minimitoimeentulon jokaiselle, jolla ei ole muita vakinaisia tuloja. Viime kädessä tuo raha koituu kansantalouden hyväksi, koska se lisää kysyntää ja siten taloudellista kasvua.
Kansalaispalkan, tai mikä sen nimitys sitten olisikaan, ei todellakaan ole tarkoitus lisätä taloudellista kasvua.
Taloudellinen kasvu ei ole tarpeen jälkiteollisessa yhteiskunnassa eikä siinä ole itseisarvoakaan.
Se mikä koetaan "kasvuna" on usein silkkaa hintainflaatiota.
Kasvu on usein myös pelkkää teatteria jolla yritetään näyttää yksinkertaisille naisille että on muita sopivampi suvunjatkohommeleihin. Eli moisen kasvun motiivi on liskoaivojäänteen rahanpullisteluhimoa - se on suoraviivaisajattelevien himokkaiden alfaurosten lihastenpullistelua ja Mammonanvilauttelua naisten edessä.
Mahdollisesti nousukkaana halutaan myös "näyttää" naapurille ja suvulle että "hei katsokaan minusta tuli jotain".
Sankarius koetaan tänään jonain toivosukariutena tai jarisarasvuotiutena - ja miksi? Vain siksi että nämä ovat keränneet rahaa ja edustavat suurta ihailtua talouskasvua - henkilöitettynä.
Tietysti aloittavan yrityksen tarvii kasvaa nollasta jollekin tasolle jotta saa jalansijan ja voi jatkaa. Mutta jossain vaiheessa kasvu ei ole enää tarpeen. Iso ei aina ole kaunista tai edes hallittavissa.
Sanoisin siis että fiat-kansalaispalkan myötä velkarahan osuus pienenee nykyisestä 98%:sta - ja rahan tahallinen puutostila korjaantuu.
Eli näin kansalaispalkka on omiaan lisäämään talouden pysyvää velatonta rahamäärää. Näin tuotteiden ja palveluiden vaihtaminen sujuu mukavasti ja ongelmitta.
Riittävä rahamäärä voi parhaassa tapauksessa taata sen että useimmat ostajat eivät joudu ostamaan luotolla tai velkarahalla, vaan voivat maksaa kaiken käteisellä ostohetkellä.
Fox news kuumana Daniel Hannaniin:
http://www.youtube.com/watch?v=NqC6ubGOJxM
http://www.youtube.com/watch?v=qIAlYslBdu8
Tiedä sitten onko hän vain kanavoimassa ihmisten suuttumusta. Suomessa ei varmasti kuule edes oppositiosta moista.
Lähetä kommentti