perjantai 19. joulukuuta 2008

Terveisiä jenkkilästä

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olen seuraillut tätä blogia noin vuoden verran ja täytyy sanoa, että hyvää työtä Lasse.
Kaikille tämän blogin lukijoille haluaisin muistuttaa siitä mikä on tämänkin blogin perimmäinen tarkoitus,
Muutoksen saaminen rahapolitiikkaan.
Sen sijaan, että riitelemme keskenämme talousdemokratiasta ja kultakannasta, meidän tulisi yhdistää voimamme ja ruveta konkreettisiin toimiin asioiden saattamiseksi paremalle tolalle.
En usko että kukaan teistä haluaa elää taluodellisessa orjuudessa.
Give me freedom or give me death.

Anonyymi kirjoitti...

Taloudellista orjuutta pahempi asia on henkinen orjuus, jota ruokkivat valheelliset oppilaitokset, puolivillaiset ja vääristellyt oppikirjat, keksitty maailmanhistoria, vääristyneet uskonnot, läpimätä media ja järjetön materialismin palvonta.

Ns. totuusliike on niin pahasti soluttautujien ja disinformaatioagenttejen hallussa, että on hyvin vaikeaa saada selville, kuka ja mitkä tahot koko sotkun takana toimivat, ja mitkä tahot todella pyrkivät paljastamaan rikollisorganisaatiot.

Konstruoitu talouskriisi on vain jäävuoren huippu. Rahalla ei ole loppujen lopuksi muuta kuin välillistä merkitystä ihmisten hyvinvoinnin kannalta. Taloutta paljon tärkeämpää on saada ihmiset tajuamaan se valheiden verkko, jossa he ovat kasvaneet.

Ihmiskunta on karjaa, ja maatilan omistajat riitelevät parhaillaan keskenään. Tämä on ikävä totuus, ja pankkiomistajat tuntuvat olevan pahasti häviöllä. Tärkeä kysymys lieneekin, että miksi totuus pankeista on nykyään niin helposti saatavilla, kun tietää, että siionistien suuryritykset kontrolloivat kaikkea mediaa? Miksi meidän on sallittu tietää nämä asiat? Miksi juuri nyt? Mitä tällä tiedolla pyritään saamaan aikaan maailmassa?

Omistajia ei tasan tarkkaan kiinnosta päästää orjiaan vapaaksi... Eli mitä siis on oikeasti tekeillä?

Lars Osterman kirjoitti...

On se totuus pankeista aina ollut saatavissa. Harva vaan on kokenut siihen tarvetta koska talousongelmat ovat aikaisemmin olleet suhteellisen pieniä. Kyllä pankeista ja luotottamisen huijauksesta puhuttin paljon 10-, 20- ja 30-luvuilla. Sota taisi sitten katkaista keskustelun.

Itse luin tästä jo 1987 George Bramleyn kirjasta Gods of Eden missä oli kappale jonka otsikko oli osuvasti "Funny Money".

Minulla lie 10 kirjaa 90-luvulta missä asia tulee esiin. Yritin usein jutella tästä eri tilaisuuksiassa - jopa Porvoon Seudun Vihreiden hallituksessa. Varovaiset tämän aiheen aloitteet sai kaikki vaikenemaan ja kohtasin sellaisia vaivautuneita tyhjiä katseita jotka osoittivat että porukka oli täysin pihalla eikä asia heitä lainkaan kiinnostanut.

Internetin myötä tieto on levinnyt mutta mitään radiaalia muutosta ei ole vielä toteutettu missään.

Toivotaan että tieto nyt todella leviäisi niin laajalle Suomessakin että tästä jossain vaiheessa tulisi vaalikysymys ja jotain mistä poliitikot joutuvat puhumaan koska valistuneet kansalaiset vaativat muutosta petolliseen nykykäytäntöön.