sunnuntai 7. joulukuuta 2008

Robert Anton Wilson

Satuin kerran 1990-luvun alussa ollessani jollain Euroopan lentokentällä ostamaan ohuen oranssinvärisen kirjan matkalukemiseksi. Kirjan kannessa oli mm dollarin takakannen sinetin kolmio ja muuta symboliikkaa - ja nimi The Illuminati Papers (1980).
(ktso amazon.com)

Kirjailijan nimi oli minulle vielä siihen aikaan täysin tuntematon Robert Anton Wilson(1932-2007). Muistan että otin sen kiireessa katsomatta mitenkään erityisemmin kirjan sisältöä.
En sitten tainnut ehtiä katsella sitä kovin syvällisesti lentokoneessakaan sillä koneessa oli jatkuva tarjoiluputki ja näytti että vieruskavereillani oli katkeaton tarve juosta koneen vessassa.
Pääsin kuitenkin myöhemmin jossain vaiheessa selailemaan kirjaa tarkemmin. Ohuesta oranssinvärisestä kirjasta muodostui pikkuhiljaa eräänlainen portti itselleni täysin uudenlaisiin ajatuksiin. Voi liioittelematta sanoa että pieni oranssi kirja teki suuren vaikutuksen minuun.

Kirjassa nimittäin törmäsin ensimmäistä kertaa kymmeniin uusiin nimiin ja käsitteisiin. Sellaisiin joihin tulisin törmäämään uudelleen ja uudelleen eri yhteyksissä. Nimiin ja käsitteisiin joista en pääsisi enää koskaan irti. Tietysti ei koskaan pidä sanoa ei koskaan - mutta 15-vuotta on vierähtänyt ja olen nyt syvemmällä suossa kuin koskaan aikaisemmin. Enkä näe mitään järkevää syytä luopua ja jättää kesken tätä menneillään olevaa tutkimusmatkaa.

Wilsonin kirjassa luin ensimmäisen kerran mm seuraavat nimet ja käsitteet: Illuminati, Ezra Pound, Rothschild, Timothy O´Leary, Buckminster Fuller, C.H. Douglas, Wilhelm Reich, National Dividend, negative Income-tax, Guaranteed Minimun Income, funny money jne. (Huom. näiden nimen suhteen Wikipedia on varsin nihkeä ja sanoisiko jopa puolueellinen)

Robert Anton Wilson osoitti minulle hyvin selkeästi että maailmassa oli suunnattoman paljon todella tärkeitä asioita joista minulla siihen aikaan ei ollut harmainta aavistustakaan. Oman sanoisiko "pienuuden" tajuaminen oli kipeä mutta hyvin tarpeellinen kokemus. Wilson osoitti että monet kuvitellut itsestäänselvyydet eivät olleetkaan itsestäänselvyyksiä. Pikkuhiljaa huomasin että tapani katsoa maailmaa ja sen tapahtumia oli muuttunut. Samalla jouduin myös huomaamaan että kaverit, tuttavat ja sukulaiset eivät olleet ottaneet samaa askelta kanssani.

Eräs lukija sanoo kirjasta näin amazon-saitin arvostelussa:

This book seems small and appears to be a "quick read." However, this is a book that will often have you thinking more than reading. I often found myself wandering back to the pages, after some paragraph or line triggered a series of thoughts that carried me away into Contemplation for a while. I was astounded that I did not finish it in one or two sittings. This is definitely a Thinking person's book.

Robert Anton Wilson on tavallaan syypää siihen että minusta ikään kuin tuli yksinäisempi. Olen melko varma ettei se ei näkynyt päältä päin - mutta sisälläni oli yhä enemmän paljon asioita joista yksinkertaisesti ei voinut puhua oikeastaan kenenkään entisen tuttavan kanssa. Tietysti yritin aina joskus jonkun kanssa käynnistää keskusteluja mutta siis - nämä aiheet eivät kiinnostaneet juuri ketään. Eikä joistain asioista tai olosuhteista kokonaan tietämättömien kanssa yksinkertaisesti voi keskustella älykkäästi vaikka kuin haluaisi. Hassuihin katseisiin ja ilmeisiin kyllästyy pian. Parempi siis välttää näitä aiheita.

Toisaalta vuosien mittaan uusia ihmisiä ilmaantui nimenomaan näiden samojen aiheiden johdosta joten saldo on varmaan plussan puolella kaikenkaikkiaan. Enkä missään vaiheessa ole katunut omaa tutkimusmatkaani - kaikkea muuta. Ehkä en olisi tässäkään nyt ilman Wilsonia.

8 kommenttia:

Janus kirjoitti...

Niin ne ovet aukenevat itse kullekin, jossain on portti, eikä sitä pilleriä ole tarjoiltu, jolla takaisin tuon portin taakse pääsisi, eikä sitä kyllä haluaisikaan. Edessä ja takana on suo jonka keskellä me molemmat taidamme tarpoa. Välillä on yksinäistä ja riskialtista, mutta hetkeäkään en vaihtaisi pois, tai hinnastakaan en lopettaisi tähän...

Itselleni suo aukeni teosofian puolelta, ehkä osin filosofiankin. Luin kirjan "Elämän ajaton viisaus" ja se jäi muistuttamaan noista ensiaskeleista kohti pitkää ja yksinäistä taivalta. Siitä on nyt 13 vuotta aikaa.

Ensiaskeleet valtaeliitin ymmärtämiseen sain kirjasta "Juutalaisten Salainen Ohjelma Sivistysmaailman Hävittämiseksi" vuodelta 1920, joka löytyi yllättäen vanhempieni kotoa, ja siitä on todella kauan. Siitä lähtien olen silmäillyt sitä, ja edelleen se lojuu tietokoneeni vieressä, myös täällä toisella puolella maailmaa. Tuon kirjan ymmärtämiseen kokonaisuudessaan on ollut varsin pitkä matka, mutta antoisa.

Suosittelen tuota vanhaa paljastuskirjaa kaikille!

Lars Osterman kirjoitti...

Tuota mainitsemaasi kirjasta sanotaan usein poliittiseksi pamfletiksi. Se taitaa olla Raamatun jälkeen kaikkein levinnein kirjanen koko maailmassa. Arabimaissa se on edelleen myynnissä mm ranskan- ja englanninkielisenä. Muualla maailmassa vallitseva poliittinen yleinen ilmapiiri on konsensuksessa katsonut sen sopimattomaksi ja se lie poistettu myynnistä.

Se löytyy Suomesta lähinnä divareista ja kumma kyllä aika monella eri tittelillä/nimillä. Siitä otettiin useita painoksia aina vuoteen 1946. Hakusanaksi "Sergei Nilus". Itse löysin sen Loviisan kirjaston kellarimakasiinista ja ihmettelin sitä joskus 1983-84.

Suomessa nykypolvi ja suuri yleisö ei tätä tunne ja jos tuntee niin "tietää" sen Venäjän poliisin tahallisena "väärennöksenä".

Tätä poliittista väärennösväitettä on voimallisesti pönkitetty kohta 60 vuotta. Olen miettinyt tuota väärennösväitettä ja tullut siihen että jos se kerran on väärennös niin silloinhan se aitokin pitää jostain löytyä, eiks vain.

Tuli muuten mieleen että jokunen suomalainen on ehkä sittenkin lukenut muutaman rivin näistä "Siionin Viisaitten Pöytäkirjoista"
koska suomeksi käännetyssä kirjassa (Baigent-Leigh-Lincoln: Pyhä Veri,Pyhä Graal)
on siitä puolen sivun maininta.(alkuperäisteos muistaakseni 1982, suomennos 2006)
Tämä Pyhä Veri, Pyhä Graal oli kirja joka antoi kipinän josta syntyi populäärikirja Da Vinci Koodi.

Alternative news piireissä "The Protocols" nousee aika usein pintaan. Mm Israel Shamir, Henry Makow, Benjamin Fulford ja Daryl Bradford Smith pohtii usein niiden sanomaa. Puhumattakaan eräästä Bjerknesistä joka tuskin muusta kirjoittaakaan. ;-)

Itse Alexander Solchenitzyn kirjoitti pöytäkirjojen merkityksestä jopa kirjan (Kaksisataa Vuotta Yhdessä 1795-1995)jota ei kuitenkaan uskaltanut julkaista.
Israel Shamirin mukaan sen saisi julkaista vasta kirjailijan kuoltua mutta se on silti lipsahtanut markinoille pienenä painoksena Venäjällä.

Tämä löytyy internetistäkin mutta tosiaankin vain venäjänkielisenä.
klick

Kirja on 186 sivuinen eepos.

Anonyymi kirjoitti...

Näin on, paluuta ei ole. Matka on yksinäinen, mutta näkökulma selittää senkin, mitä aikoinaan piti sattumana.

Ehkä useammatkin kiinnostuvat netin kautta vaihtoehtoisen tiedonvälityksen lähteistä. Tämä perusparanoidia vetoaa tosin vain uteliaaseen ja ennakkoluulottomaan vähemmistöön.

Lars Osterman kirjoitti...

Toki netti avaa aikamoisen aarreaitan edellyttäen että edes tietää mitä voi löytää. Minusta tuntuu että 98% ihmisistä ei edes voi kuvitella mitä kaikkea täältä löytyy. Vanhat kadonneet kirjat joita ei enää löydä mistään ja joita joku ystävällinen on skannannut digimuotoon ja laittanut nettiin on yksi esimerkki tästä.
Mutta etsiäkseen pitää osata hakea oikein sanoin. Siispä jo itse etsiminen edellyttää melkoista sivistystä.

Anonyymi kirjoitti...

Tässä reilun vuoden blogisi lueskelun jälkeen olin jälleen kerran positiivisella tavalla yllättynyt blogatessasi RAW:sta. Siinä oli todella hieno mies.

Nuorempana käsiini kirjakaupasta osui illuminatus!-trilogia, joka avasi hieman uutta maailmankuvaa. En kuitenkaan ollut vielä silloin valmis illuminatukseen enkä ymmärtänyt sen päälle vielä kovinkaan paljoa. Teoksen huumori kuitenkin vetosi :)Myöhemmin tutustuin uudelleen RAW:in ajatuksiin eri kautta.

The Illuminati Papersia en ole aikaisemmin lukenut, mutta mitä nyt google booksin kautta olen lukenut kirjan esikatselua, niin ei voi muuta kuin suositella sitä kaikille. RAW:illa on kunnioitettava taito puhua tärkeistä asioista äärimmäisen hauskalla ja mielenkiintoisella tavalla.

Lars Osterman kirjoitti...

Minusta Wilson on suunnattoman taitava ilamisemaan itseään ja käsittelee asioita joista harva tallaaja on koskaan kullutkaan.
Lukija kokee pian alemmuuskompleksia.
Muttaa kuten jo totesin se on hyvä vain että tajuaa oman pienuutensa. ;-)

The Illuminati Papers kirjasta: The Rich Economy, Neuroeconomics ja Celine´s Laws ovat minun mieliartikkelini. Palaan niihin myöhemmin eri postauksissa.

Anonyymi kirjoitti...

Pakko kommentoida tähän kun on kahlannut tätä blogia nyt läpi kun löysin sen joku aika sitten.

Itsellä on sama olo kun yritän herättää kavereiden kanssa keskustelua näistä asioista että ketään ei kiinnosta.

Törmäsin Money As Debt videoon youtubessa noin vuosi sitten ja sen jälkeen koittanut selvittää mistä tuossa koko jutussa on oikeastaan kyse. Kaikki kaverit on vaan todenneet että joo nykyjärjestelmässä on jotain vikaa, mutta eipä ole parempaakaan tarjolla. Ja että minun ei pitäisi liikaa murehtia kaikenmaailman salaliittoja.

Noh jatkan blogin lukemista ja asioiden selvittämistä. Toivottavasti löytyy lisää samanhenkistä porukkaa joka voisi minuakin auttaa ymmärtämään näitä asioita taas paremmin.

Lars Osterman kirjoitti...

Tervetuloa kerhoon !

Ne joilla nykytilanteessa menee liian hyvin eivät tietenkään ole kiinnostuneita mistään mikä muuttaa status quo´ta.

Osa meistä "erilaisista" kokoontuu ensi lauantaina 11.7 klo 13-16 Tampereen kirjaston luentosalo 2:een miettimään kaikenlaisia...

;-)