Elämme väitetysti krisiin aikoja - vaikka omakohtaisesti en ole omassa elämässäni vielä mitään erityisen kriisimäistä huomannut. Mutta toki uutiset välittävät erilaista kriisitietoa toisensa jälkeen. Median edustajat ovat keksineet termin "finanssikriisi" joka tavallaan kai ilmaisee että kysymyksessä nimenomaan on ison rahan kriisi. Iso raha siis kärsii ja keskuspankit väitetysti sysäävät huomattavia lisäpääomia erilaisille isoille finanssimarkkinoinden toimijoille. Samalla sadat ellei tuhannet miljardit katoavat jonnekin nimeämättömään määrittelemättömään tyhjyyteen. Missä nämä biljoonat sitten ovat? Onko niillä kenties vain paikkailtu pankkien taseita? Silloin miljardit ovat - eri pankkien omilla tileillä tallennettuina keskuspankkeihin nykyisen jo olemassaolevan lainakannan vakavaraisuussäännöstöjen johdosta?
Oli miten oli niin syksyn 2008 aikana eri maiden keskuspankit ja valtiovarainministeriöt ovat arviolta "injisoineet" useita tuhansia miljardeja maailman finanssijärjestelmään. "Trillions" sanoo engelsmanni - "ei vaan biljoonia" sanoo suomalainen jolle näin suurten numeroiden arkikäyttö on aivan uutta - ellei satu harrastamaan tähtitiedettä laskemalla etäisyyksiä vaikkapa aurinkokunnan keskipisteeseen. Me tavalliset kansalaiset saamme vain lukea kriisestä ja niihin liittyvistä isoista rahoista - mitään ei välttämättä vielä näy arjessamme, ainakaan vielä. ( tosin tietysti irtisanomisissa ja lomautuksissa joidenkin suomalaisten kohdalla)
Otsikossa kirjoitan Lainaa, lainaa ja lisää lainaa - siksi että kaikki nämä valtaisten rahasummien siirrot tai kuten se asiantuntijapiireissä hienommin ilmaistaan "pääomitukset" ovat puhdasta velkaa. Otsikko voisi siis yhtä hyvin olla Velkaa, velkaa ja lisää velkaa. Edellisessä blogipostauksessa todettiin että Yhdysvaltojen kohdalla lisävelkaa on yhdessä vuodessa tullut pyöreästi 8500 miljardia (dollaria).
Euroopan kohdalla näitä pääomituksia ei ole missään minun tietääkseni listattu, mutta jos ne jossain listattaisiin niin minusta tuntuu että moni yllättyisi.
Euroopan maista oikeastaan Iso-Britannia lienee suurimmassa kriisissä vaikka Islanti on saanut enemmän julkisuutta. Britannian kohdalla on jopa ennustettu pahempaa kuin Yhdysvalloille johtuen erilaisista pääomarakenteellisista tekijöistä. Selväkielellä se tarkoittanee että kansalaisten, yritysten ja julkisyhteisöjen yhteinen velkaantuminen Iso-Britanniassa lienee sitä luokkaa että tilastojen valossa käyrien suunta voi olla vain jyrkästi alaspäin.
Suomesta minulla on jonkin verran sanottavaa. Ensin se että hymyilin kyllä itsekseni kun Jyrki Katainen nimettiin Euroopan parhaimmaksi valtiovarainministeriksi. Hymyilin siksi että tietääkseni kuopiolainen maisteri ja parin kauden kansanedustaja tuskin osaa tai tajuaa mitään sellaista mitä kukaan muu ei osaisi. Lisäksi muistelen joitakin Kataisen tuoreita lausuntoja joissa hän on perustellut valtionvelan lyhentämistä ja vertaillut Suomen valtiota "tavalliseen asuntovelalliseen jolla on lisätuloja" joilla on "fiksua lyhentää asuntolainaa".
Tietysti asuntovelallisen tulee lyhentää lainoja ja pyrkiä velattomaksi - mutta valtio ei ole asuntovelallinen ja tällainen vertailu jos mikään osoittaa ettei Katainen näytä tajuavan mitä tekee eli valtiovelan lyhentämisen kansantaloudellista vaikutusta.
Jos yksityishenkilö Katainen lyhentää asuntovelkaansa maksamalla ylimääriset 20.000 euroa Kuopion Säästöpankkiin(jos sellainen sattuisi olemaan) se raha vähentää Kataisen velkapääomaa, tulevia korkomenoja ja menee pankin omaa käyttöön. Pankki käyttää tätä rahaa(nsa) erilaisiin investointeihin Suomessa eli raha jää todennäkjöisesti Suomen talousjärjestelmään.
Tilanne on aivan toinen kun taas valtiovelkaa lyhennetään esim kahdella miljardilla. 85% valtion velkakirjoista on ulkomaisissa käsissä joten lyhennys esim Goldmann Sachsille vähentää Suomen taloudessa olevaa rahaa välittömästi samalla kahdella miljardilla. LYhennys siis supistaa taloutemme kokonaisrahamäärää. Jokainen supistus rahakannassa vie meitä lisäaskeleen kohti matalasuhdannetta. (joka kaikessa yhksinkertaisuudessa johtuu supistetusta rahamäärästä)
Valtionvelkakirjat ovat lisäksi erityisasemassa koska ne muodostavat sen alkupääomarungon (ns high power money) josta koko luotonlaajennus lähtee.
Jokainen joka on katsonut Money As Debt - elokuvan muistaa miten reilut tuhat dollaria edetessään pankkijärjestelmässä kasvoi sadaksituhanneksi dollariksi. Saman tuhannen dollarin poistuminen aiheuttaa siis käänteisen vaikutuksen. Eli voimme siis odottaa että Kataisen maksamat miljardit supistavat rahakantaa huomattavan paljon enemmän kuin nimellinen euromäärä. (korjaa ihmeessä jos oletan väärin?)
Toisaalta uutisten mukaan hallitus ennakoi joutuvansa ottamaan 2-3 miljardia euroa lisälainaa ensi vuonna. Tällä on luonnolisesti vastaavasti tasapainottava vaikutus kun se siirtyy pankkijärjestelmään ja etenee luotonlaajennuksen myötä. Nykyinen Basel II säännöstö mahdollistaa huomattavan suurempaa
luotonlaajennusta kuin mitä kanadalaista lainsäädäntöä kuvaava Money As Debt esitti.
Silti ihmettelen ettei euroopan fiksuin valtiovarainministeri ole miettinyt sitä miksi Suomen valtio yleensäkin joutuu lainaamaan rahaa pankeista. Haluaisin nähdä sen lakipykälän joka kieltää täysivaltaista valtiota itse luomaan tarvitsemansa varat? Tietysti EU-Suomi ei ole enää täysivaltainen - kaukana siitä. Mutta entä Suomi ennen EU-jäsenyyttä? Entä Suomi ennen BIS-, EFTA-, WTO-jäsenyyttä ? Entä Suomi 1950- 1960-luvuilla ? Entä Suomi 1930- 1940-luvuilla?
Saksan, tosin huonomaineisen tuttavuuden kautta saatoimme saada annoksen Feder-tietoutta?
Muistutan että Gottfried Federin korotonta julkisluotollista finanssipoliikkaa toteutettiin Saksassa 1933-1945. Valtiollista fiat-rahaa, ilman velkaa, ilman kultaa ja kaikki ilman pankkien apua.
Oletan että tieto tästä myös tihkui Suomeen koska ei Suomi sentään niin paha takapajula voinut olla. Mutta minussa herää kysymys: käytettiinkö tätä tietoutta koskaan käytännössä täällä Suomessa ?
En tältä istumalta itse todellakaan tiedä - mutta mielestäni ei olisi hirveen kaukaa haettua kysyä oliko ehkä false-flag-operaatio "Mainilan laukausten" ja sitä seuranneen 105-päiväisen Talvisodan takana jotain muutakin? Siis muutakiin paitsi tuota väitettyä kommunismin mahdollista pakkolevitystä? Neuvostoliiton väitetyn kansallisen keskuspankin takana oli itse asiassa monet kansainväliset pankit - New Yorkista Lontooseen. Ehkä mielenkiintoisin niistä kuitenkin erään Olof Ashbergin omistama ruotsalainen pankki.
Tämä on silkkaa arvailua mutta olisi varsin mielenkiintoista selvittää onko Suomessa koskaan yritetty toimia kuten Weimar-tasavallan jälkeisessä Saksassa toimittiin, eli luomalla omaa rahaa - ja ehkä tärkeintä: liittyikö Neuvostoliiton hyökkäys talvella 1939 ehkä sittenkin jotenkin tähän?
Kuten jo sanoin tämä on silkkaa spekulaatiota. Jos joku satunnainen lukija tietää tästä jotain niin olisi hieno saada faktoja eteensä. Ne faktat olkoot sitten mitä tahansa - jos ne kumoavat spekulaationi yllä hyväksyn sen tietysti mukisematta. Mutta jokin pieni takaraivoissani sanoo että tätä kannattaa pyrkiä selvittämään.
Oma käsitykseni niistä syistä jotka johtivat siihen että Englanti, Ranska ja Neuvostoliitto julistivat sodan Saksaa ja Italiaa vastaa Toisen Maailmansodan aattona liittyivät nimenomaan Kolmannen Valtakunnan valtionjohdon omarahoitteiseen finanssipoliikkaan. Mussoliinin Italiassakin oltiin varsin kiinnostuneita C.H. Douglaisin kehittämästä Social Credit-ajatuksesta.
Tiedän että Yhdysvaltalainen kirjailija-runoilija-yleisnero-raha-uudistufilosofi
Ezra Loomis Pound lähti Italiaan 1930-luvulla nimenomaan siksi että tiesi että siellä olisi Mussoliinin avulla mahdollista käytännössä kokeilla korottoman julkisluototuksen mahdollisuuksia. En tiedä miten tämän kokeilun lopuksi kävi - jos sitä mahdollisesti päästiin kokeilemaan niin ainakin se katkesi lyhyeen heti kun 2. Maailmansota alkoi.
Ezra Pound oli visionääri joka monta vuotta ennen sotaa yritti osoittaa amerikan kansalaisille että koko sotavalmistelu itse asiassa johtui vain ja ainostaan korollisen velkarahoitteisen finanssijärjestelmän puolustajien lobbauksesta ja kiristyksestä.
Valistunut ja rohkea Pound pyrki kaikin keinoin valistamaan maailmaa tulevasta sodasta ja sai
Italiasta luvan lähettää satoja
radiolähetyksiä joilla varoitti ihmisiä. Sodan loputtua 1945 hän oli suurena julkkiksena ongelma Yhdysvaltain sodanjohdolle. Ezra Pound saatiin lopulta vaiennettua passittamalla hänet poliittisena vankina St Elizabeths, mielisairaalaan Washingtoniiin missä hän joutui viettämään peräti 12 vuotta ennen kuin, Yhdysvaltojen tekopyhälle julkismoraalille kiusallinen tilanne selvisi niin monelle että Pound vapautettiin.
Lopuksi totean vielä että eräs
Eustace Mullins vieraili lähes päivittäin Ezra Poundin luona ja tämä sai hänet kirjoittamaan erään aikamme hurjimpia tositarinoita siitä miten amerikan keskuspankki syntyi 1913. Mullins
sanoo tästä tuttuvuudesta itse näin:
In 1949, I was introduced to the poet Ezra Pound, who was at that time an inmate of St. Elizabeths Hospital. There had been conflicting reports as to his mental condition; that is to say, the reports of the government psychiatrists, and the reports of everyone else who knew him. The hospital officials avoided the issue by describing him to prospective visitors quite honestly as a "political prisoner". In the interests of national security, Pound was being kept under guard by the Federal Bureau of Health, Education and Welfare. I also was a ward of the government. My status as a veteran of the Second World War had won me paid subsistence at the Institute of Contemporary Arts in Washington.
Jouduin hieman sivupolulle otsikon aiheesta ja syyllistyin aikamoisiin spekulaatioihin mutta näin se sattuma johdattelee vähän sinne tänne. On vielä todettava että raha ja sen hallinnan valta on
yhä selvemmin ehkä maailman kaikkein tärkein kysymys. Se on suurempi kysymys kuin mikään muu - ihan kuten Michael Rowbotham
totesi:
It is no exaggeration to claim that the reform of this debt-based monetary supply system is the single most important area of reform confronting us.
Aivan lopuksi vielä se huomio että valitettavasti näyttää siltä kuin että jokaikinen henkilö joka on ottanut julkisesti kantaa korottoman, julkisluototuksen eli mullistavan raha- ja finanssiuudistuksen puolesta - kummallista kyllä - julistetaan antisemitiksi.
Tämä koskee tietysti Hitlerin, Mussoliinin ja Gottfried Federin ohella myös C.H. Douglasia, Ezra Poundia ja monia Iso-Britannian entisissä siirtomaissa alkaneiden monetary reform- tai social credit- poliittisten kansalaisliikkeiden johtajia.
Kuten moni ehkä on huomannut niin erityisesti näenneisesti puolueeton Wikipedia näyttää aina haluavan leimaavan uudistajia tällä paheksutulla epiteetillä.