1. Rahan hallinnan valta palautettava demokratian alaisuuteen - käytännössä julkiselle sektorille - tarkoittaen lähinnä valtion elimiä. Valtio voisi vuorostaan demokratian nimissä delegoida osan tästä kaupungeille ja kunnille.
Tämä ratkaisisi kerralla julkisen sektorin rahoitusongelmat ja tarkoittaisi käytännössä myös sitä että koko julkisen sektorin lainanotto loppuisi. Julkisen sektorin ei tarvitsisi enää velkaantua ja se kykenisi maksamaan pois vanhat velkansa arviolta kymmenessä vuodessa. Tänäänhän tilanne on se että kuntasektorin kokonaisvelat ovat luokkaa 10 mrd euroa ja kasvamassa samalla kuin hyvinvointia puretaan ennätysvauhtia palveluita leikkaamalla.
Jokainen muistanee myös mikä valtiotalouden tilanne tällä erää on. Katainenhan suunnittelee 13 miljardin lainanottoa - ja eduskunta on omassa ymmärtämättömyydessään antanut vihreää valoa jopa 100 miljardin kokonaisvelalle.
2. Näin pankkijärjestelmä joutuisi luopumaan uuden rahan synnyttämisen etukoikeudesta ja supistaisi toimintansa siihen mitä kansalaiset tänään luulevat pankkien tekevän - eli todellisen olemassa olevan asiakastilirahan elektroniseen varastointiin, hallinnointiin ja mahdolliseen edelleen välittämiseen. Tietysti pankkeja tarvitaan myös maksuliikenteen hoitamiseen.
3. Valtion tehtäväksi tulisi näin varmistaa että talousalueen asukkailla on riittävästi rahaa mikä vuorostaan mahdollistaa hyödykkeiden vaihtamisen. Valtiolla on tässä tehtävässään monia erilaisia vaihtoehtoja. Taloudellisen demokratian, oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon nimissä valtion tulisi ensinnäkin reilun (a) perustulon (national dividend) avulla varmistaa kansalaisten riittävä ostovoima.
Samalla valtio voisi (b) subventoida yritystoimintaa (compensated price) siten että yritysten ei tarvitsisi haalia kaikki tarvittavat varat toimintaan pelkästään myynnin kautta. Talousdemokratian "isä"C.H. Douglas itse asiassa ehdotti näiden molempien yhdistelmää.
Julkisen sektorin kolmas keino levittää uutta rahaa yhteiskuntaan on (c) infrastruktuurin omarahoitteisen rakentamisen ja kunnossapidon avulla. Tiestön, satamien, kanavien, vesi- ja viemärihuoltoverkostojen rakentaminen jne.
Neljäs keino levittää rahaa on (4) omarahoitteisen sosiaali-, sivistys- ja terveyssektorin kautta. Tämä tarkoittaa että yhteiskunnan neuvola-, päivähoito-, koulutuspalvelut rahoitettaisiin ilman verotusta. Tämä tarkoittaisi että terveyskeskukset ja sairaalat - vanhainkodit ja erilaiset palvelukeskukset saisivat kaikki tarvittavat varansa ilman verotusta tai maksujen keräämistä.
Sivistysektoriin kuuluu peruskoulujen lisäksi lukiot, ammattikoulut, ammattikorkeakoulut, korkeakoulut, yliopistot - sekä työväenopistot, kansalaisopistot ja muut vapaan aikuisopetuksen ja sivistystyön piirissä olevat koulut ja laitokset.
Ei tätä kaikkea välttämättä ehdoin tahdoin ole pakko rahoittaa julkisella omarahoituksella mutta tällä pyrin osoittamaan että kanavia on monenlaisia - kun pohditaan mitä kautta julkisyhteisöt voivat laskea liikkeelle uutta rahaa.
Kun pankkisektori menettää etuoikeutensa tätä uutta rahaa nimittäin tarvitaan aika lailla. Ben Dyson on vertaillut vuosittain kasvavia M4-lukuja ja todennut että esim. Iso-Britanniassa pankit ovat laskeneet liikkeelle uutta rahaa 10-15% - viimeisten vuosien 2000-2007 aikana. (ja huomattavasti enemmän 2008, 2009)
Tässä alla taulukko brittirahan kasvusta - ja huomaa pelkästään pankkilainojen myötä. Ja huomaa tätä ei ole tuomittu inflaatiota aiheuttavaksi...mutta auta armias mikä haloo nousee kun valtio painaa lisäseteleitä. Silloin ekonomistipalkkakoira-armeija haukkuu.
Year | £bns created by commercial banks |
| 2000 | 68 |
| 2001 | 59 |
| 2002 | 65 |
| 2003 | 72 |
| 2004 | 94 |
| 2005 | 148 |
| 2006 | 168 |
| 2007 | 177 |
(Source: Bank of England official statistics – derived by measuring the annual increase in M4)
Suomen kohdalla tilanne on mitä todennäköisimmin lähes sama. Kun julkisesta velkataakasta päästään niin uutta lisärahaa tarvittaneen silti vuosittain arviolta 4-6% . Näin mm sekä American monetary Institute että Richard C. Cook omissa laskelmissaan.
Seuraavassa blogipostauksessa pyrin vastaamaan talousdemokratian vastaiseen kritiikkiin jonka mukaan joku on näkevinään tässä korruption vaaraa tai inflaation vaaraa. Linkit menevät Ben Dysonin sivuille missä hän vastaa tähän samaan kritiikkiin englanniksi. Nojaudun tällä erää hänen järkeilyynsä ja logiikkaansa - ainakin kunnes joku uskottavalla tavalla osoittaa ne vääriksi.
7 kommenttia:
Dyson:
The economy will be left to ‘do it’s own thing’, and – free from the destabilising effects of fractional reserve banking – can be expected to get along quite nicely.
Kaunis ajatus teoriassa. Itseäni häiritsee eniten "social credit"-liikkeessä se ristiriita, mikä on tämänkaltaisten kauniiden pilvilinnojen ja C.H. Douglasin kirjoitusten välillä.
Annan esimerkin.
Kansalaispalkkaa hehkuttaessaan Lars kirjoitti joskus että "[e]i työnteko lopu koskaan....Tietysti jokunen haluaisi elää pummina tekemättä mitään. Mutta ei se ole sinun ongelmasi koska kaikki tällaisten saama perustulo palaa väittömästi kauppojen kassatuloina pankkeihin ja osaksi rahakiertoa."
Oliko C.H. Douglas sitä mieltä että nämä henkilöt eivät ole "sinun ongelmasi?" No ei aivan, koska Social Credit teoksen sivulta 211 löytyy seuraavanlainen ohjelmankohtanen, joka on hyvin yksiselitteinen:
[F]ailure on the part of any individual to accept employment in whatever trade, business, or vocation he was classified in the last census, under conditions recognised as suitable to that employment (unless exempted on a medical certificate), will render such individual liable to suspension of benefit in respect of the national dividend.
Douglas kannatti myös mm. hintojen kontrollointia, palkkojen keinotekoista laskemista 25 prosentilla, "keskimääräisen" voittoprosentin laskemista firmoille (lyödään kai tuotteen tuotantokustannusten päälle ja saadaan näin hinta). Aina voi väitellä mitkä näiden ehdotusten taloudelliset vaikutukset ovat mutta ne ovat paljon muuta kuin että annetaan talouden "do it’s own thing".
OK. Ensinnäkin meidän täytyy muistaa että tilanne vuonna 1919-1921 Douglasin kirjoittaessa tuota - ja tilanne tänään ovat hyvin hyvin erilaiset.
Koko sosiaalihuoltopuoli on kehittynyt lähes tyhjästä.
Yhteiskunta on rakennettu lähes valmiiksi. Kunnossapitoon käytetyt varat voisi minimoida panostamalla laatuun ja kunnon rakennusaineisiin. Homeongelmat jne ovat huolimattomuuden ja säästämisen tulosta. Betoni esim. ei sovi kosteisiin paikkoihin ja maan alle kapillarieffektin vuoksi - se nostaa kosteutta, mitä kivi ei tee. "Sotateollisuuden" olemassaolo on varsin kyseenalaista vaikka jokaisella suvereenilla valtiolla pitäisikin olla oma asetuotanto jotta ei oltaisi riippuvaisia tuonnista kriisin hetkellä.
Minä en ole sanonut että Douglasin sanoma välttämättä olisi toteutuskelpoinen alkuperäisenä noin kirjaimellisesti.
Ei, luonnollisesti sitä pitää päivittää vastaamaan tämän päivän tilannetta, tosiasioita ja olosuhteita. Päivitykset ovat tietysti mielipiteitä mutta niitä optimoidessa voi soveltaa kokeilimieltä.
Minua kiinnostaisi myös tietää mitä sinä, anonyymi itse edustat kun olet noin kärppänä valmis kritisoimaan tätä...? Freemarketkapitalismiko on uskontosi?
Työpaikkojen jakaminen, osa-aikaistaminen, työajan lyhentäminen sekä julkisen omarahoituksen piirissä olevien palveluiden hoitaminen työllistäisi
kyllä niitä kaikkia joita tarvitsee työllistää.
Yksi tärkeä oivallus on myös se että "uudessa maailmassa" palkkatyön ei ollenkaan pidä olla kytkyssä toimeentuloon.
Jos haet kanamunat omasta kanalastasi ja hyvää hyvyyttäsi paistat naapurille kananmunat aamiaiseksi niin nykymallin mukaan et tee "mitään" hyödyllistä.
Mutta auta armias - kun palkkaa vastaan haet ne samat munat kanalasta ja paistat ne jollekin toiselle niin heps kukkuu - yhtäkkiä olet fantastisen työtä pelkäämätön mallikansalainen.
Työ minkä teit oli tasan sama.
Douglas kannatti myös mm. hintojen kontrollointia, palkkojen keinotekoista laskemista 25 prosentilla, "keskimääräisen" voittoprosentin laskemista firmoille (lyödään kai tuotteen tuotantokustannusten päälle ja saadaan näin hinta). Aina voi väitellä mitkä näiden ehdotusten taloudelliset vaikutukset ovat mutta ne ovat paljon muuta kuin että annetaan talouden "do it’s own thing".
Tällä ei ole mitään tekemistä Larsin kirjoittaman kanssa. Ainoastaan niillä Douglasin mielipiteillä, jotka Lars kirjoitti tähän blogipostaukseen, on mitään tekemistä tämän blogipostauksen sanoman takana. Larsin ehdottamaa talousdemokratiamallia ei voi kritisoida kritisoimalla Douglasin sanomisia, joita Lars ei ole ottanut osaksi talousdemokratiamalliaan, koska ne eivät kuulu asiaan. Logiikka tuossa on sama kuin jos kritisoisi ihmistä, joka lainaa Huxleytä sillä perusteella, että Huxley kannatti eugeniikkaa.
Talousdemokratian idean ydin on se, että "virtuaalitalous" (rahan määrä ynnä muu sellainen) saatetaan vastaamaan lähemmin aidon olemassaolevan hyödyn ja vaurauden määrää ja turhat byrokraattiset koukut, kuten rahan luomisen delegointi yksityisille pankeille, ohitetaan. Sanoma on melko yksiselitteinen ja helppo, eikä olkiukkojen rakentaminen muuta sitä.
Jos jotakuta kiinnostaa niin tällä blogilla on erityisen hyvää tietoa Douglasin ajatuksista:
Jim Schroeder_Social Credit blog
Jokainen tajutkoon kuitenkin että Douglas kirjoitti kaiken minkä kirjoitti 1920- ja 1930-luvuilla sen ajan taloustilanteessa ja sen ajan ihmisille.
Joskus Douglasia on vaikea lukea ja ymmärtää siitä syystä että hän laati artikkeleita kuukausittain brittiläiseen aikakausilehteen The New Age ja osa niistä ovat kommentteja ja lisäyksiä edellisiin kirjoituksiin, hänen saatuaan kiitosta ja kritiikkiä.
Velanottoreservi täyttyy. Tuo on Markku Uusipaavalniemen mukaan yksi laman syy. Olen ymmärtämäisilläni asian, voisiko joku selvittää asian toisin sanoin.
Tässä taloussanomien jutussa M15 selittää asian:
velanottoreservi
Ymmärtäisin sen niin on tultu siihen pisteeseen että valtio, kunnat, yritykset ja kansalaiset ovat niin paljon velkaantuneet ettei raha enää riita sekä normaaleihin menoihin että velkojen hoitamiseen - silloin voidaan puhua tuosta "velanottoreservin" täyttymisestä...
Samasta jutusta"
"Suomen Pankin toimistopäällikkö Lauri Kajanoja ei usko Uusipaavalniemen synkkiin näkemyksiin.
– Johtopäätökset ovat aika omäperäisiä.
Hän perustelee omaa näkemystään esimerkiksi sillä, että velan lisäksi kotitalouksien varallisuus on kasvanut.
Kajanoja ei myöskään usko, että velanoton hyytyminen iskee kulutukseen.
– Talouskasvu ei edellytä, että velka kasvaisi, sanoo Kajanoja. "
Miten kotitalouksien varallisuus on kasvanut? Yliarvostetut asuntojen hinnat? Kotien nurkissa lojuvat vanhentuneet, ulkomailla tehdyt kulutushyödykkeet? Sijoitukset kasinotalouden pyramidipeleissä?
Lähetä kommentti