Jokainen meistä pyrkii kaikin keinoin velattomaksi. Jokainen haluaa saada asuntolainansa tai autolainansa maksettua mahdollisimman pian. Näin myös jokainen velkaantunut yritys, yhdistys ja muu organisaatio. Tämä koskee myös jokaista kuntaa, kaupunkia, maakuntaa, osavaltiota ja kansakuntaa. Julkisyhteisöjen velka kuitenkin kasvaa. Useimmat ekonomistit eivät näe tässä tilassa mitään erityisen hälyyttävää. Ihmettelen tätä.Länsimainen sivilisaatio on tuhansia vuosia vanha ja silti edelleen pahasti velkaantunut. Suomen velkaantumista ja taloudellista kokonaistilannetta väitetään paremmaksi kuin monen muun valtion. Julkisyhteisöjen velkataakka maassamme on silti viime vuosina kasvanut yhä raskaammaksi ja uhkaa näillä näkymillä jopa viedä pohjan hyvinvointivaltiomme alta. Eduskuntamme on antanut siunauksensa velan kasvattamiseen jopa sataan miljardiin euroon.
Jopa vauras Helsingin kaupunki aikoo ensi vuonna lainata 1.300 miljoonaa euroa. Suomen Valtio vuorostaan 13.000 miljoonaa - ja kaikki vain jotta kyettäisiin hoitamaan taloudelliset vastuut ja menot.
Samalla monessa Suomen kunnassa esitetään säästämistä, kiinteistöverojen korottamista, opettajia lomautetaan, kyläkouluja suljetaan ja vanhuksia jätetään oman onnensa nojaan - ja kaikki tämä viittaamalla taloudellisiin syihin. Miten tämä on mahdollista? Onko tässä enää mitään järkeä? Miten meillä voi olla kurjuutta ja köyhyyttä kaiken vaurauden keskellä?
Minulla on sekä hyviä että huonoja uutisia sinulle. Huonot ensin. Suurin osa siitä mitä sinulle on kerrottu maamme taloudellisesta ahdingosta on valhetta. Politikkojemme esittämät "tosiasiat" eivät pidä paikkansa. Politikkojen esittämät laskelmat siitä että tähän tai tuohon ei ole rahaa perustuvat vääriin tietoihin. Politikkojen esittämät "pakolliset säästötoimet" tai "tarpeet korottaa veroja" perustuvat joko tietämättömyyteen tai valheisiin.
Kun huomioi miten paljon turhaa kärsimystä tämä kaikki aiheuttaa niin tätä ei voi nimetä muuksi kuin halveksuttavaksi velkateatteriksi.
Kaikkein huonoimmat uutiset ovat lopulta ne että tällä erää kaikki Suomen eduskunnassa edustettuna olevat puolueet ovat valitettavasti mukana rakentamassa kulisseja ja ylläpitämässä tätä traagista ja surkuhupaisaa teatteria.
Hyvät uutiset ovat sitä että yhteiskuntamme on todellisuudessa arviolta jo viitisenkymmentä vuotta sitten ohittanut sen taloudellisen vaurauden pisteen joka olisi mahdollistanut kaiken köyhyyden poistamisen. Olemme siis ohittaneet sen pisteen joka käytännössä olisi tehnyt mahdolliseksi järjestää jokaiselle kelvollinen asunto, perustoimeentulo, terveyspalvelut, maksuttomat kunnalliset palvelut esim vesi- ja viemäripalvelut jne. Jokaisen vammaisen tai vanhuksen arvokkaaseen hoitamiseen on todellisuudessa varaa - samoin meitä ei todellisuudessa uhkaa mikään ns eläkepommi vain siksi että suuri osa työvoimastamme siirtyy eläkkeelle. Mistään hoitohenkilökunnastakaan ei oikeasti ole pulaa, vaan näennäinen pula johtuu vain ja ainoastaan huonosta palkkatasosta. Suomalaisella yhteiskunnalla on varaa maksaa kunnon palkkoja kaikesta työstä.
Jatkaakseni hyviä uutisia niin olemme myös ohittaneet pisteen joka olisi mahdollistanut työajan lyhentämisen lähes puolella, yhden työpaikan jakamisen monen ihmisen välillä, perustulon suorittamisen opiskelijoille, taiteilijoille, itsensä työllistäjille ja muille sadoille tuhansille jotka syystä tai toisesta eivät ole tarpeen yhteiskunnan perushuollon ylläpidossa. Erilaiset laskelmat osoittavat että yhteiskuntamme tulisi mainiosti toimeen sillä työpanoksella minkä jopa alle 40% kansalaisista saa aikaan. Jos sitten vielä se kaikki mikä vielä voidaan automatisoida todellakin automatisoitaisiin tässä päästäisiin vielä pidemmälle.
Väitän siis näiden hyvin uutisten tarkoittavan käytännössä sitä että yhteiskuntamme vauraus olisi kauan sitten riittänyt ratkaisemaan lähes kaikki yhteiskuntaamme tänään kohdistuvat "ongelmat". Kaikki kuntien yhdistämiset ja palvelujen keskittämiset ovat täysin turhia toimenpiteitä. Jokainen kyläkauppa, kyläposti, kyläbaari ja kyläkoulu olisi siis oikeasti voinut jatkaa kuten ennen. Eikä Suomen olisi tarvinnut liittyä Euroopan Unioniin ainakaan taloudellisista syistä. Itse asiassa uskon että näitä keinotekoisia, huonoja taloudellisia olosuhteita on aiheutettu tahallisesti jotta poliitikot epätoivon hetkellä lähtisivät siirtämään valtaa Brysseliin.
Islanti olkoon tuoreena esimerkkinä. Suomen ja Ruotsin kohdalla ns "pankkikriisi" 90-luvulla.
Kaikki yllä mainittu liittyy tavalla tai toisella rahaan, rahan luomismekanismeihin ja sen määrän kontrollointiin ja hallintaan. Tämä on niin totaalisen keskeinen asia että tätä on vaikea tajuta.
Rahan valta ratkaisee - ja erityisesti se onko raha (+) vai (-) -merkkinen. Tämän päivän raha on kaikki miinusmerkkistä, ns "pankkiluottoa" ja katoavaa koska se poistuu kierrosta lyhennysten myötä. Ja ellei joku heti lainaa saman verran uutta velkarahaa - rahamäärä supistuu ja taloudellinen toimeliaisuus lamaantuu. Tästä maailma kärsii tänään. Suomikin kärsii.
Näin ei tarvitse olla. Rahan ei tule olla yksityista pankkiluottoa vaan sen tulee olla julkista yhteistä rahaa ja pysyvää - ja sitä voi olla riittävästi. Inflaatiostakaan ei välttämättä tarvitse kärsiä. Eikä edes korruptiosta.
Suvereenina eli täysivaltaisena Suomen Tasavalta ja sen viisaat päättäjät olisivat vallan mainiosti kyenneet toteuttamaan mainittuja hyviä uutisia yllä. Tätä en epäile hetkeäkään, vaan kohtuullinen vauraus vallitsisi ilman köyhyyttä ja kurjuutta sen keskellä.
Erilaiset vaikutusvaltaiset kansainväliset tahot ovat kuitenkin joillakin keinoin onnistuneet taluttamaan meidänkin maan päättäjät mukaan tähän velkarahateatteriin jolle ei loppua näy.
Onko tässä mahdollisesti käytetty lahjontaa, kiristystä tai muita voimakeinoja on vaikea tietää.
Pääasia on kuitenkin mielestäni tänään, syksyllä 2009 lähinnä se, että kansalaiset tulisi, tavalla tai toisella saattaa tietoisiksi näistä välittämistäni huonoista ja hyvistä uutisista. Eivätkä nämä ole minun omia ideoitani vaan tätä samaa viestiä löytyy kaikkialta internetistä useimmilla kielillä.
Mitä sitten, saatat kysyä. Ovathan kansalaiset jo nyt melko pettyneitä poliitikkoihin ja siihen miten politiikkaa maassamme tehdään.
Voit kuitenkin tehdä jotain. Voit levittää näitä tietoja toisille ja näin varmistaa että tieto leviää. Voit lähteä mukaan poliitikkaan ja tuoda näitä asioita julki eri foorumeissa. Voit puhua näistä asioista niin toreilla kuin työpaikan kahvipöydän äärellä. Vie oma kortesi kekoon levittämällä tietoa omassa piirissäsi.
Olen kyllä hyvinkin tietoinen siitä että ei tämä velkarahalaiva ihan hetkessä käänny. Mutta olen sen verran optimistinen että uskon että se kuitenkin on käännettävissä. Visioni mukaan kaikki voi olla toisin kymmen vuoden sisällä. Toteutuuko se vai ei - se riippuu myös sinusta. Voit nimittäin tehdä paljon muutakin. Voit liittyä mukaan rintamaan yleistä kurjuutta levittävää velkarahateatteria ja sen laillistettua koronkiskontaa vastaan. Voit käyttää kansalaisoikeuksiasi.
Intialaiset pääsivät eroon briteistä. Tänä päivänä elämme internet-yhteiskunnassa missä nettisivut, blogit, sähköposti ja puhelimet mahdollistavat Gandhin Intiaan verrattuna monituhatkertaisesti nopeamman tiedonkulun. Ja sitten kun valistuneitten kansalaisten ääni lopulta kuuluu ja kaikuu äänestyspäivänä - saadaan muutos.
Hyvissä ajoin ennen tätä tarvitaan kuitenkin suuri määrä valistuneita ehdokkaita eri puolueista jotka yhdessä julistavat ja vannovat lopettavansa tätä yhteiskuntaamme tuhoavaa velkarahateatteria.
6 kommenttia:
Hieno kirjoitus!
Itse olen kodinkone / sekatavarakaupassa oppisopimuksella, (lue. orjasopimuksella) työskentelevä nuorimies. Täydet työpäivät ja täysi vastuu, alle 1000€ kk käteen jää. Siitä lyhennän pientä asuntolainaa 400€kk. Joka päivä mietin onko tässä järkeä.
Ihan hyvä kirjoitus tämäkin. Koska olen melko nuori henkilö (24 v.)vailla pitkän ajan kontaktia (raha- ym.) politiikan muuttumiseen nykyisenkaltaiseksi, olisi mukava kuulla myös historiallista näkemystä rahapolitiikan muuttumiseen velkarahapohjaiseksi. Eli millaisten vaiheiden jälkeen tällaiseen velkarahayhteiskuntaan on tultu, milloin nämä vaiheet ovat tapahtuneet ja keiden toimesta? EU:n liittymisellä on varmaan ollut osansa tähän velkarahatalutusnuoraan eksymisessä. Vai alkoiko se jo kasinotaloushuumassa 20 vuotta takaperin?
Löysin "hauskan" kommentin Raimo Sailakselta vuodelta 2007. Lainaan tekstin tähän:
"Valtiosihteeri Raimo Sailas tyrmää mahdottomina toteuttaa ajatukset kansalaisten perustulosta.
- Se merkitsee niin dramaattisia muutoksia tähän meidän työperusteiseen sosiaaliturvajärjestelmään, ettei sellaista voi toteuttaa kuin vallankumouksellisessa tilanteessa, Sailas torjui taas vaalien alla esiin nostetun ajatuksen kansalaispalkasta.
Valtiovarainministeriön ylimmän virkamiehen mielestä perustulosta puhuvat eivät tiedä, kuinka paljon järjestelmä muuttaisi suomalaisen sosiaaliturvan perusajattelua ja lainsäädäntöä.
- Perustulo tuntuu aivan mahdottomalta ajatukselta riippumatta siitä pitäisikö perusideaa hyvänä vai ei. Olen älyllisesti innostunut pohtimaan sitä, mutta en usko että sellaiseen voidaan mennä."
http://www.esaimaa.fi/page.php?page_id=5&news_id=200713101774
Raimo Sailasta ei kukaan ole vaaleilla valinnut, mutta hänellä on enemmän valtaa kuin useilla ministereillä. Vaikka hallitusta vaihtaisi, niin Sailas pysyy, ja opastaa seuraavankin hallituksen "faktoilla". Vuodesta toiseen hän tulee esiin kertomaan meille näitä "viisauksia". Sailakseen kiteytyy hyvin se ajattelutapa, joka on vallalla eliitin parissa.
Mutta jos Raimo Sailas vallankumousta vaatii, niin sellainen on meidän hänelle järjestettävä :)
Kiitokset Larsille, tästä kertakaikkisen loistavasta kirjoituksesta.
Tätä maailmaa (läntistä) kun ajattelee ihan kaikessa rauhassa, niin ei voi olla päätymättä muuhun lopputulokseen kuin, että elämme SAIRAAN SAIRAASSA maailmassa. Tuosta päätelmästä, että elämme edellä mainitsemassani maailmassa, voimme vetää jonkinlaisen jotopäätöksen meidän päättäjiemme mielenlaadusta, munattomuudesta, rohkeuden- ja moraalinpuutteesta ja tietämättömyydestä.
Näyttää siltä, että Etelä-Amerikan maiden johtohahmoilla on rohkeutta pistää jopa henkensä alttiiksi, etsiessään uutta tietä, tässä velkahelvetin ja pelon kyllästämässä maailmassa. Näyttää myöskin HYVÄSTI siltä, että Etelä-Amerikan maat ovat perustamassa uutta yhteistä pankkia, ja täten ovat kääntämässä selkänsä IMF:lle ja Maailman(tuho)pankille.
Toinen rohkaiseva asia on se, että kyseiset maat ovat järkiään laillistamassa huumeet, eli ovat erkanemassa tästä jenkkivetoisesta huuhaasodasta eikö siis huumesodasta. Sielä tosiaan tuntuu järki voittavan vähäsen joka alalla.
Raimo Sailas on puoluekannaltaan sosiaalidemokraatti.
Pieni piiri pyörii...
Sanoisin että Raimo Sailaksen puoluekytky demareihin ei välttämättä ole erityisen ratkaiseva kun pohditaan hänen 2007 ilmoittamaa kantaa perustuloon. Sanoisin pikemminkin että Raimo Sailas on oman aikansa lapsi ja uskoo siihen mitä hänelle on opetettu ja mitä hän on havainnut urallaan.
Tilanne on minusta tässä tilanteessa nyt se että aika on ohittanut Sailaksen. Tästä syystä häntä voidaan pitää eräänlaisena uudistusten jarrumiehenä.
Jarrumies on usein ihan paikallaan ministeriössä - se tavallaan takaa vakauden ja estää ylilyönnit. Idea on melko sama vahvan presidentin kanssa.
Palkkatyöperusteinen paradigma oli varsin luonnollinen esiteollisessa maailmassa missä ihmiskäsiä tarvittiin kaikkeen ja silti niitä ei ollut aina riittävästi. Nyt 2009 minusta työtä tehdään ihan yhtä paljon mutta suurehko osa tästä työstä ei lasketa työksi. Tässä tulee mieleen useiden tuntien päivittäiset työmatkat, jokapäiväiset kotityöt, maatilojen emäntätyöt, talkoo- ja hartiapankkityöt, harrastukseksi luokiltatavat juniorivalmennustyöt, oman metsän raivaustyöt jne. Valtavan paljon työtä jää siis Sailaksen työmittarin ulkopuolelle.
Suoriteperusteinen paradigma on väistämättömästi vanhentunut ja itse asiassa uhka hyvinvoinnille koska se vaatii loputonta talouskasvua mikä vuorostaa ei pysähdy kuin vasta romahdukseen.
Lähetä kommentti