Kestävää Taloutta nykyisen talouskasvun tilalle

Taustaa

Teollisen vallankumouksen alkuajoista asti talouskasvun doktriini on ollut vallitseva talousfilosofia riippumatta siitä että kasvu on ahminut maailman luonnonvaroja ja sama jatkuu edelleen yhä kiihtyvässä tahdissa. Talouskasvun pysähtyminen on väistämättömästi edessämme. Samalla yläpuolellemme on kasaantunut tummia pilviä:

- ilmastonmuutos ("tosiasia"?)
- "peak oil", eli öljyn teoreettinen huipputuotanto on ohitettu (Lindsey Williams kiistää tämän)
- maaperän, ilman ja merien saastuminen (tästä tuskin kukaan on eri mieltä)
- kasvava määrä raaka-aineita joista alkaa olla pulaa, ja joiden louhiminen on yhä kalliimpaa ja hankalampaa. (selvä asia kaikille)

Talouskasvu on jo aikoja sitten ohittanut sen pisteen missä jo olisi ollut mahdollista tyydyttää kaikkien ihmisten perustarpeet - jopa turhia nuukailematta. Silti kaikki valtiot pyrkivät edelleen kohti tämäntapaista hyvinvointia, kilpailevat keskenään verisesti päästääkseen kasvattamaan vientiään - samalla kun kuumeisesti pyrkivät saamaan investointeja tuontina itselleen - eivät todellista vaurautta.
Hukumme kaikki velkoihin samalla kun meitä patistetaan kuluttamaan enemmän jotta järjestelmä edelleen kasvaisi. Miksi näin?


Vaietut syyt

Maailmaa ajetaan tuhoon syistä jotka liittyvät rahan liikkeelle laskun seurauksista. Tämä on aihe jota visusti pidetään poissa otsikoista ja julkisesta keskustelusta, sillä jos nämä asiat olisivat laajemmin yleisön tiedossa, nykyisen (hullun) järjestelmän ei annettaisi enää jatkua.

Velkaantumisen kasvutahti on kiihtynyt vuosi vuodelta nykyisen järjestelmän alkuajoilta asti suorana seurauksena järjestelmän luonteesta. Lisääntyvä velkaantuminen on pohjimmainen syy siihen että maamme poliitikot yhteen ääneen toitottavat talouskasvua, talouskasvua...vientiä, vientiä. Tässä on myös perimmäinen syy siihen miksi luonnonvaroja ja energiaa tuhlataan siinä määrin että monet ovat näkevinään ilmaston lämpenemistä tapahtuvan. (osa tosin epäilee että ilmasto muuttuu ja elää omia kylmiä ja lämpimämpiä kausia ihmisen tekeleistä riippumatta)

Miksi velkaantumisen kasvutahti on aina vaan kiihtymässä? Mistä mahtaa oikeasti olla kysymys?

Tarkasteltaessa edessämme olevia tosiasioita voimme todeta että pääongelma ei näytä olevan se että tuotteista ja palveluista olisi puutetta. Ongelma on pikemminkin hyödykkeiden tuhlaaminen sekä niihin oikeuttavan rahan epäoikeudenmukainen jakelu. Velkojen jatkuvan kasvun johdosta voimme havaita yhä toivottomampaa taistelua työpaikoista toimeentulon ja velanhoidon varmistamiseksi.


Pankki luo luoton tyhjästä

Vallitseva myytti on se että kun pankki myöntää lainan, se lainaa edelleen säästötiliasiak-kaittensa rahatalletuksia. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa eikä se selitä sitä miten talletusten volyymi on jatkuvasti kasvanut. Tosiasiassa tilanne on se että kun pankki myöntää lainan, se luo täysin uutta rahaa tyhjästä, eikä vain rahaa vaan samalla myös itselleen korkoa tuottavan saatavan - pankkiluottoasiakkaan velkana.
Lainaaja vuorostaan saa pankkiluoton eli ns. ”rahaa”, mitä voi kuluttaa kiertoon, mutta lainaaja saa myös korollisen velan joka pysyy hänen nimissään kunnes velka kokonaisuudessaan on maksettu. Ja kun velka on maksettu, pankki toteaa lainan pääoman saaduksi ja pääoma poistetaan kierrosta - mutta korko-osuus on revittävä muusta kierrossa olevasta rahasta.

Tämäkin raha on samalla tavoin laskettu liikkeelle korollisen velan myötä. Voimme edelleen todeta että pankin saama korkokin pysyy poissa rahakierrosta kunnes pankki lopulta kuluttaa korkotuoton kokonaisuudessaan. Täten muiden tahojen velkojen maksamiseen jää vähemmin rahaa ellei jossain päin oteta uutta velkaa.
Luototus on siis eräänlainen pyramidipeli joka romahtaa, ellei sitä jatkuvasti ruokita uusilla pankkiluotoilla. Tässä siis voidaan laskemalla osoittaa että kokonaisrahamäärän on jatkettava kasvamista, muuten koko järjestelmä romahtaa ja jäljelle jäävien velkojen hoitaminen jää mahdottomaksi. Tämä selittää myös ns. suhdanne-vaihtelut tai suhdanteiden sahaaminen inflaation ja laman välillä, johtuen siitä että vuoroin luottoa myönnetään kevyin perustein, myöhemmin samanlaisen luoton saamisen ehtoja tiukennetaan.


Nykyjärjestelmä luo velkaa

Kaikkien näiden velkojen korot, yhteiskunnan kaikilta sektoreilta: yksilöiltä, yhtiöiltä ja julkis-hallinnolta, menevät pankkien toimintakuluihin ja näiden kassavarantojen korottamiseen sekä jo ennestään vauraiden osakkeenomistajien osinkoihin. Nämä vuorostaan käyttävät usein osinkonsa ylellisyyksiin ja antiikkiesineisiin, mutta myös osakesijoituksiin, valuuttakauppaan, johdannaisiin jne. eli tavallaan uhkapeliin millä pyritään keräämään itselle vielä lisää vaurautta reaalitalouden tuottajilta.

Näin rahaa imuroituu pois reaalitaloudesta, tuotannon ja kuluttamisen järjestelmästä, ja tilanne pahenee entisestään kun tähän uhkapeliin käytetään pankkilainaa. Pankit osallistuvat nykyään tähän kasinopeliin itsekin, niitä koskevan säännöstelyn loputtua.

Tästä syystä voidaan nähdä joidenkin vaurauden kasvavan ja toisten kurjuuden lisääntyvän sitä mukaan kun yritykset epätoivoissaan pyrkivät kasvuun, jotta kykenisivät sekä hoitamaan rahoituskulunsa että pysymään voitollisina.
Samasta syystä ihmiset kaikkialla lähes epätoivoissaan pyrkivät palkkatyöllä tienaamaan toimeentulonsa - ja valtionhallinto vuorostaan luomaan työpaikkoja palkkatyölle. Tämä vuorostaan johtaa yltiöpäiseen tavaroiden ylituotantoon, raaka-aineiden tuhlaamiseen sekä monen tuotteen osalta tarkoitukselliseen mahdottomuuteen korjata tuote tai vaihtaa osia siihen.

Seuraukset ovat yleensäkin monien tuotteiden tarkoituksellinen lyhytikäisyys, alati muuttuva vaatemuoti - ja valtavat mainosbudjetit, joilla kaikki tehtaat pyrkivät myymään omia tuotteitaan ja näin pitämään kysynnän kasvussa.


Pankkien valta demokratian ulkopuolella

Pankkien valta myöntää lainoja antaa vuorostaan pankeille valtavasti valtaa vaikuttaa talouselämään. Näin siis pankkien voidessa yksin päättää kenelle myönnetään ja kenelle ei myönnetä lainaa, ja mihin tarkoituksiin yleensäkin lainaa myönnetään. Pankkien ensisijainen huoli on laina-asiakkaan kyky maksaa laina korkoineen päivineen, eikä lainan tarkoituksen sosiaalinen tai yhteiskunnallinen hyöty tai arvo. Huomionarvoista on että esim. aseteollisuudelle lainaaminen pidetään pankkimaailmassa huomattavasti varmempana kuin esim. uudistuvan energiantuotannon rahoittaminen.
Karu totuus on se että, viimeisten satojen vuosien aikana, yksityisten liikepankkien omistajat ja pankkien ympärillä kasvaneiden teollisuusryppäiden johtajat ovat järjestelmällisesti manipuloineet järjestelmää oman valtansa ja vaurautensa varmistamiseksi. (CFR, TC, Bilderberg, Davos, EU)

Poliitikkojen lahjominen, väärien väitteiden esittäminen, talousrikokset - joita myöhemmin muutetaan laillisiksi, hampaattomien ekonomistien rahoittaminen sekä valtavirtamedian omistaminen ja ohjaaminen jotta suodatettaisiin ja vääristeltäisiin uutisia ja vältettäisiin julkista keskustelua ratkaisevista aiheista - on kaikki johtanut nykyiseen tilaan. Näistä syistä myös kehitysmaiden musertava velkataakka on kasvanut entisestään ja sekä globalisaatio että tuotannon siirto halpamaihin tuodaan aina mediassa julki myönteisenä kehityksenä.


Ratkaisuna julkisen rahan osuuden kasvattaminen

Useiden vuosisatojen ajan, täysivaltaisten valtioiden talousalueella kierrossa oleva raha oli kokonaan tai pääosin valtiovallan omaa luomusta ja vain pieni, täydentävä osuus rahasta oli yksityisissä käsissä. Valtiovallan luoman oman velattoman korottoman rahan, valtiovallan tulee kuluttaa kiertoon, esim. rakentamalla tieverkostoa ja ostamalla tuotteita ja palveluita. Näin toimittaessa talousalueella käytettävä raha ei missään vaiheessa synnytä mitään velkasuhteita suuntaan tai toiseen. Tällaista täysivaltaisen valtiovallan liikkeelle laskemaa rahaa nimetään yleisesti julkiseksi rahaksi.

Raha maksaa valtiolle vain sen minkä se maksaa kolikkojen metallista ja lyömisestä - tai vaihtoehtoisesti seteleiden paperista ja painamisesta. Nykyinen digitaaliraha ei maksa edes sen vertaa, vaan kulut ovat lähinnä se mitä numeroiden kirjoittaminen tietokonepäätteellä maksaa. Rahan nimellisarvon ja sen raaka-aine- ja tuotantokulujen erotus on ns. seigniorage, ja tämä kate kuuluu perinteisesti valtiovallalle.

Bank of England pystytettiin 1694 ja tämän jälkeen pankit ovat vaiheittain kasvattaneet osuuttaan yhteiskunnasta kiertävästä rahamäärästä. Tätä pankkien kasvanutta osuutta sanotaan pankkiluotoiksi tai yksityiseksi rahaksi. Vielä Toisen Maailmansodan jälkeen, julkisen rahan - eli kolikoiden ja seteleiden osuus, jota siis valtiovalta kulutti kiertoon, edusti silloin vielä noin puolta koko silloisesta rahamäärästä, esim. Iso-Britanniassa. Kehitys, ja erityisesti pankkitilirahan osuuden kasvaminen käteisen ohi, johti kuitenkin siihen että pankkiluottojen osuus kasvoi voimakkaasti julkisen rahan kustannuksella.


Velkarahan osuus rahamäärästä 97- 98 %

Tänä päivänä Iso-Britanniassa pankkiluottojen osuus on luokkaa 97- 98 % maassa kiertävästä rahasta. Tämän johdosta, eli velkojen suhteettomasta kasvusta johtuen, koko rahajärjestelmää uhkaa nyt romahtaminen, koska korollisten velkojen hoitokulut vievät pian valtaosan kansalaisten osto-voimasta eikä varoja näin enää riitä normaalikysynnän ylläpitämiseksi. Suomessa tilanne on sama. Näin kokonaiset valtiot ovat joutuneet kokemaan talousromahduksia, ja USA:n liittovaltio, nykyään maailman ylivoimaisesti johtava velallinen, on selvitystilassa. Tämä on ennennäkemätöntä ja sen vaikutukset ulottuvat kaikkialle maailmaan.


Uudistusliikkeitä nousee

Erilaisia rahapoliittisia uudistuksia ajavia kansalaisliikkeitä on ollut olemassa jo parisen vuosisataa - mutta vasta tänä päivänä näistä näkee ja kuulee useammin kiitos internetin ja vaihtoehtoisten riippumattomien uutismedioiden. (Canadian Action Party, Money Reform Party, American Monetary Institute, Prosperity, Web of Debt, Richard C. Cook, JAK Bank, Democrats for Social Credit)

Uudistusta ajavien liikkeiden sanomat voidaan tiivistää: Valtiovallan tulee palauttaa itselleen kansallisen rahan liikkeelle laskemisen etuoikeus ja pankkien vuorostaan tulisi pysytellä siinä mitä ne ovat tekevinään - eli pelkästään lainata eteenpäin jo olemassa olevaa rahaa!

Kun näitä muutoksia ruvetaan toteuttamaan, olemassa olevien velkojen poiskirjausten myötä tullaan tarvitsemaan valtavasti uutta korvaavaa rahaa, jottei rahamäärä supistuisi. Tässä tilanteessa valtiovallan tulee ryhtyä luomaan uutta julkista rahaa ja kuluttaa se kiertoon ja ilman minkäänlaista kytkentää pankkivelkaan. Näin toimittaessa päästään sekä valtiovelasta että muuta julkista sektoria rasittavista veloista.


Julkisen rahan kanavointi perustulona

Suuri osa tästä uudesta julkisesta korottomasta velattomasta rahasta voitaisiin kanavoida kansalaisille perustulona - eli toistuvina maksuosoituksina jokaiselle. Näin valtiovalta varmistaisi kaikille riittävän ostovoiman elääkseen niukan vaatimattomasti työttömänäkin. Perustulon myötä kansalaiselle avautuisi mahdollisuus päättää omasta elämäntavastaan, sopia hyväksyttävistä työehdoista, jättää epäeettiset työpaikat, (puhelinmyynti, aseteollisuus, palkka-armeija jne.) ja siirtyä kestävän kehityksen työaloille (esim. uudistuvan energian) tai työllistää itse itsensä, muodostaa osuuskuntia, nauttia vapaa-ajastaan, lähteä mukaan politiikkaan, huolehtia perheestään, ystävistään, kotipaikkakunnistaan ja ympäristöstään.

Näitä muutoksia pitäisi toteuttaa jokaisessa maassa ja näin jokainen maa kykenisi rahoittamaan omaa kotimarkkinatuotantoaan. Nykyiset kansainväliset velkasuhteet poistuisivat, ja ns. Kolmas Maailma olisi pian velaton. Kansainvälinen kauppa perustuisi jatkossa todellisten tuotteiden vaihtamiseen eri valtioiden välillä, yhteisen hyvän nimissä.

Aidot ruokatuotannon ylijäämät tulisi luovuttaa maille joissa ruoan tarvetta ilmenee. Tietotaitoa ja osaamista tulisi taas vapaasti jakaa kaikkien kesken. Kaikenlaisen kansainvälisen yhteistyön pitäisi ja tulisi kukoistaa ilman nykyistä velkapainetta. Kilpailuasetelma jäisi näin taka-alalle ihmisten välisessä kanssakäymisessä.

Jopa nykyinen maailman väestönkasvu huomioiden, monet asiantuntijat ovat laskeneet, ettei kenenkään tarvitsisi nähdä nälkää, kunhan erilaiset varastointi-, kuljetus- ja logistiikkaongelmat saadaan hoidettua ja oikeudenmukaisuuden periaate pääsisi valloilleen.

Nykyisten petollisten ja laittomien velkasuhteiden purkaminen ja poistaminen mahdollistaisi kaiken muun ohella myös pikaisesti erilaista matalan energiankulutuksen asumisen kehittämistä - jotain minkä luulisi kiinnostavan kaikkia jotka omalla esimerkillään mielellään pyrkivät hillitsemään ns. ilmastonmuutosta.

_______________________________________________________

Alkuperäisteksti: Brian Leslie,, Sustainable Economics, http://www.sustecweb.co.uk/ Käännös ja muokkaus: Lars Osterman, Talousdemokratia, http://talousdemokratia.blogspot.com/