Otaksuisin että yksi Mises-libertaristien kymmenestä käskystä näyttäisi olevan se että raha, säilyttääkseen arvonsa, tulee kytkeä jalometallin arvoon - ja nimenomaan kultaan.Tästä republikaanien presidenttiehdokas Ron Paul on puhunut useassa yhteydessä moittiessaan fiat-money käytäntöä. (rahajärjestelmä joka perustuu pelkkään paperirahaan)
Ron Paul on sanonut suunnilleen näin:
"They just print more - and thereby debase the currency and destroy the middle class of America as the purchasing power of their savings is diluted by every new dollar issued "
Vaikka muuten olen kannattanut Ron Paul´ia niin tässä olen ollut ja olen edelleen vahvasti eri mieltä. Ehkä kohta ymmärrät miksi.
Niin, kultakannan nimeen moni vannoo - ja kuitenkin maailmalta löytyy aivan muunlaisia kokemuksia - päinvastaisia. Olen koonnut tähän joitakin ilmoituksesta joista huomaa ettei kulta ole lainkaan tarpeen menetyksekkään talouden saavuttamiseksi. Itse asiassa tässä ei jätetä paljon tilaa kultakantakannattajien kootuille selityksille. Alla jokunen lainaus:
"Emme ollet niin tyhmiä että olisimme yrittäneet sitoa rahamme arvon kultaan, sillä kultaa meillä ei muutenkaan ollut. Sen sijaan joka ikinen (uusi) saksanmarkka joka painettiin ja kulutettiin yhteiskuntaan vastasi samaisen saksanmarkan arvosta tehtyä työpanosta tai valmistettuja tuotteita.
Nauramme makeasti kun ajattelemme sitä aikaa kun kansalliset rahoittajamme olivat sitä mieltä että valuutan arvon määrää valtionpankin holveissa olevat kultavarat ja muut vakuudet."
- "Anonyymi saksalainen", 1937 (C.C. Veith, Citadels of Chaos, Meador 1949)
"We were not foolish enough to try to make a currency coverage of gold of which we had none, but for every mark that was issued we required the equivalent of a mark's worth of work done or goods produced. . . .we laugh at the time our national financiers held the view that the value of a currency is regulated by the gold and securities lying in the vaults of a state bank." -Anonymus, 1937 (CC Veith, Citadels of Chaos, Meador, 1949.)
"Ja tämä [valuuttapolitiikka] osoittautui kestäväksi ratkaisuksi. Se toimi. Vajaassa kymmenessä vuodessa [pennittömästä] Saksasta nousi Euroopan taloudellisesti vahvin valtio. Saksan poikkeava kansallinen rahapolitiikka toimi niin maagisen ja valtaisan hyvin että se ennakoi lopullista kuolemaniskua koko kansainväliselle rahajärjestelmälle (jota sattumoisin hallitsi anynyymi etninen kansaryhmä jonka nimeä ei saa mainita) .
Kansainväliset investointipankkiirit tiesivät että heidän oli pakko tuhota Saksan rahajärjestelmä, kaikin käytettävissä olevin keinoin muutoin heidän oma järjestelmänsä [joka pohjautuu korkoon/korkonkiskontaan] kohtaisi välttämättömän loppunsa. Ja sen loppuminen tarkoittaisi samalla että heidän suuri unelmansa maailman totaalisesta taloudellisesta hallinnasta [keskuspankkiverkoston avulla] olisi ohi.
Loppujen lopuksi Toisen Maailmansodan ratkaisevin kiista oli yksinkertaisesti kysymys siitä kumpi rahajärjestelmä selviäisi voittajana - Saksan uusi järjestelmä vai kansainvälisten pankkiirien vuosisatojen saatossa junailema petollinen järjestelmä joka rakentuu pankkien olemattoman kassavarannon luototukseen, korkoon - ja kaikkien velkaantumiseen.
Sota ei siis lopulta ollenkaan ollut Saksan ja ns "Liittoutuneiden" välinen selkkaus vaan vastakkain olivat Saksan valtio ja Kansainvälinen Rahavalta"
-William Gayley Simpson, ´Which Way Western Man´ (s 642)
"And it proved sound. It worked. In less than ten years Germany became easily the most powerful state in Europe. It worked so magically and magnificently that it sounded the death knell of the entire (Zionist) Jewish money system. World Jewry knew that they had to destroy Hitler's system, by whatever means might prove necessary, or their own [system of usury] would necessarily die. And if it died, with it must die their dream and their hope of making themselves masters of the world. The primary issue over which World War II was fought was to determine which money system was to survive. At bottom it was not a war between Germany and the so-called allies. Primarily it was war to the death between Germany and the International Money Power." --William Gayley Simpson, 'Which Way Western Man' (p.642)
"Pankkiirien onnettomuudeksi, Hitler osoittautui hallitsematomaksi. Han ryhtyi painamaan omaa rahaansa."
"Hän otti itselleen etuoikeuden tuottaa rahaa, eikä vaan käsinkosketeltavaa rahaa vaan myös finanssirahaa; hän valtasi Saksalle aiemmin koskemattoman väärennyskoneiston ja käynnisti sen toimimaan valtiovallan hyväksi. ...Osaatko kuvitella mitä tästä olisi seurannut...jos Saksan malli olisi levinnyt muihin valtioihin ja johtanut näiden täydelliseen itsehallintoon [ ja korvannut silloisen/nykyisen pankkiirien piilohallinnon poliittisen valtiovallan kulissien takana]
Voitko siis kuvitella millainen vastavallankumouksellinen voima tästä olisi noussut..."
-Christian Rakovsky, 1938 Red Symphony aineisto (Stalinin poliisin kuulustelupöytäkirjat)
Unfortunately for the bankers, Hitler also proved intractable. He started to print his own money!
"He took over for himself the privilege of manufacturing money and not only physical moneys, but also financial ones; he took over the untouched machinery of falsification and put it to work for the benefit of the state... Are you capable of imagining what would have come ...if it had infected a number of other states and brought about the creation of a period of autarchy [absolute rule, replacing that of the bankers]. If you can, then imagine its counterrevolutionary functions..."
Hitler had become a bigger threat than Stalin, who had not meddled with money. The British were not going to make peace with Hitler because he had stopped the banker's racket.
Lähteitä:
http://www.webofdebt.com/articles/bankrupt-germany.php
http://www.rense.com/general77/hitn.htm
http://www.democracyforums.com/showthread.php?tid=7052
http://www.savethemales.ca/000369.html
Huomautan tässä vielä että oma mielenkiintoni tähän liittyy vain ja ainostaan vaihtoehtoisen rahapolitiikan malliin. Malliin joka näyttää olleen kokeiltavana vuosikymmenen verran Saksassa. Malli josta läntinen historiankirjoitus vaikenee. Malli jonka koen olevan tulevaisuudessa ainoa kestävän kehityksen ratkais. Turha siis tulla valittamaan mitään kansallissosialismista - tässä on rahapolitiikka suurennuslasin alla. Muuhun en ota kantaa. Ugh olen puhunut !
16 kommenttia:
"... vastasi samaisen saksanmarkan arvosta tehtyä työpanosta tai valmistettuja tuotteita."
Ei kultakannassa ole oleellista se, että kyseessä on juuri kulta, vaan se, että rahan arvo on sidottu johonkin, joka ei kellu talouden ja tuottavuuden heilahtelujen mukana.
Yllä olevassa esimerkissä, joku päättää markan ja työsuorituksen vaihtokertoimen. Tällainen viranomaisen säätelemä vaihtokerroin ei poikkea mitenkään FEDin rahanluonnista.
Heikkoina aikoina saksalaiset olisivat voineet antaa työtä vastaan enemmän markkoja, joka olisi tarkoittanut sitä, että olemassa olevien (kovemmalla työllä hankittujen) markkojen arvo olisi laskenut jne.
Kyllä USA:n fiat-järjestelmäkin aiheutti aluksi kasvubuumin.
"Kyllä USA:n fiat-järjestelmäkin aiheutti aluksi kasvubuumin."
Mitähän historiallista ajanjaksoa mahtanet tarkoittaa ? Ethän vaan olettele että fiat-rahakausi olisi alkanut 1913....koska sitä oli alusta asti siirtomaakaudella, Yrjö III ajoista jo.
Koko Yhdysvaltain historiaa alk. 1776 on kauttaaltaan värittänyt taistelu rahan hallinnasta. Benjamin Franklin totesi että rahan hallinta oli syy koko itsenäisyysjulistukseen ja vapaussotaan.
Sitten aikanaan presidentti Andrew Jackson onnistui "tappaa pankki" 1836 ja taas yleishyvä kasvukausi alkoi kunnes pankit taas kaappasivat vallan - ja menttivät sen. kts Money Masters
Mutta jos todellakin viittaat aikaan jälkeen 1913 ja väität että ajanjakso 1913-1923 olisi ollut fiat-rahasta johtuva kasvuboomi olet unohtanut sen miten hurja velkaantuminen kulki käsi kädessä
pankkiluottojen kanssa ja vieläpä tiukkaan kultakanta-aikaan kaikki. Kultakanta-aikaa oli sekä 1907-1908 vuosien lama että The Great Recession 1923-...
Varustautuminen ensimmäiseen maailmansotaan oli lähinnä se mikä vauhditti USA:ssa taloutta ei itse fiat-raha. Velkaantuminen oli lisäksi aina suurempaa kuin kasvu.
Tulovero runnottiin läpi jotta työväellä maksatettaisiin valtionvelan korot ja muu ökytuhlaaminen joka liittyi sotavalmisteluihin.
Saksassa taas mitään velkaa ei syntynyt. Määrättiin tuntitaksa ja rahaa luotiin ja täten sitten rakennettiin koko alustava autobahnverkosto, tuhansia rakennuksia, satoja tehtaita ja kanavia, rautateita, lentokenttiä ja satamia.
Tämä lisävauraus kuittasi uuden fiat-rahan muodostaman ostovoiman joten mitään inflaatiota ei syntynyt ollenkaan.
Jokaisen kansantalouden peruskurssilaisen tuntema kouluesimerkki Saksan hyperinflaatiosta eli "siitä miten menee jo rahan hallinta siirretään valtiovallalle" perustuu valheelle.
Kyseiseen aikaan Reichsbank oli 100% yksityisissä käsissä. Vasta 1933-1934 Reichsbank otettiin valtion käsiin jotta asiohin saataisi järjestystä.
Tästä kertoo itse pääjohtaja Hjalmar Schacht muistelmissaan.
Kultakanta ei myöskään meinannut yhtään mitään kun Bank of England aikanaan perustettiin ja eikun husp ja rahaa jo luotiin 16 2/3 kertaisesti kultavarannon arvo.
Moni brittimonarkki on myös aina välillä kerännyt kultarahat talteen ,sulattanut,laimentanut seosta ja lyänyt ne uudelleen - ja hups - sitten olikin yhtäkkiä 30% enemmän kultarhaa joilla tietysti oli sama nimellisarvo kuin aiemmilla.
Myytti kultarhan vakaudesta on siis pelkkä myytti.
Itse en ainakaan ole hirveän vahva kultakannan puolustaja. Money masterssissa mainittiin myös talley stick(en ole varma kirjoitus asusta). Dokumentissa sanottiin että sen on historian pitkäkestoisin raha. Eikös ainoa keino rahan arvon säilyttämiseen ole se että määrä säylyy stabiilina, tai korkeitaan kasvaa suhteessa väestön kasvuun? Eli ihan mikä tahansa voi toimia rahana kuhan se on kätevää käyttää ja kukaan ei lisään sen määrää hallitsemattomasti..
Jos Natsi-Saksan rahajärjestelmä ei olisi kaatunut toiseen maailmansotaan, mikä olisi taannut, että valtio ei olisi tulevaisuudessa alkanut painaa lisää markkoja mielensä mukaan? Jos nyt siirryttäisiin valuuttaan, jonka hallitus lupaisi pitää vakaana, mikä estäisi seuraavaa hallitusta käynnistämästä painokoneita?
Jos käytetään valtiollista, liittovaltiollista tai valtioliitollista yhtä valuuttaa, niin ainoa keino pitää sen määrä varmasti vakaana on sitoa se johonkin konkreettiseen, jonka määrä ei muutu tai muuttuu hitaasti, esimerkiksi kultaan ja muihin arvometalleihin. Puhdas paperiraha on aina haavoittuvainen kulloisellekin poliittiselle suuntaukselle: vakauden puolestapuhujat voivat milloin vain hävitä vaalit jostain muusta syystä.
Puhdas paperiraha voisi toimia, jos vaihdonvälinemarkkinoiden kilpailu olisi vapaata, eli kuka tahansa voisi perustaa uuden rahayksikön, jonka säännöt hän voisi määrätä täysin itse, eli tekisi käytännössä implisiittisen sopimuksen rahan käyttäjien kanssa. Tällöin markkinamekanismi todennäköisesti johtaisi sen rahan yleistymiseen, jonka määrä pysyy vakaimpana, ja jos rahayksikön perustaja käynnistäisi painokoneet, niin kuluttajat vaihtaisivat nopeasti kilpailevaan, vakaampaan valuuttaan.
Yhteenvetona: jos vaihdonvälineen tuottaminen katsotaan valtion tehtäväksi, varmin keino pitää raha vakaana on sitoa se esim. arvometalleihin kuten kultaan; jos taas vaihdonvälineen tuottaminen voitaisiin jättää markkinoille, niin markkinat tuottaisivat vakaan rahan/rahoja.
Sellainen lisäys vielä edelliseen, että metallikannan purkaminen olisi tehtävä mahdollisimman vaikeaksi, kuten esimerkiksi vähintään perustuslain säätämisjärjestystä vaativaksi, ts. se olisi kirjattava perustuslakiin. Muutoinhan sen kumoaminen olisi melkein yhtä helppoa kuin painokoneiden käynnistämisen.
Niinpä niin minusta tuntuu että tässä joka kerta jämähtää samaan paikkaa näissä keskusteluissa.
Liitän tähän tekstin Ellen Brownin kirjasta joka aivan vuoren varmasti osoittaa kumpi järjestelmä on hyvä ja toimii kun huomioi KAIKKI olosuhteita joita voi ilmetä.
http://www.webofdebt.com/excerpts/chapter-37.php
1. Shipwrecked with a Chest of Gold Coins
You and nine of your mates wash ashore with a treasure chest containing 100 gold coins. You decide to divide the coins and the essential tasks equally among you. Your task is making the baskets used for collecting fruit. You are new to the task and manage to turn out only ten baskets the first month. You keep one and sell the others to your friends for one coin each, using your own coins to purchase the wares of the others.
So far so good. By the second month, your baskets have worn out but you have gotten much more proficient at making them. You manage to make twenty. Your mates admire your baskets and say they would like to have two each; but alas, they have only one coin to allot to basket purchase. You must either cut your sales price in half or cut back on production. The other islanders face the same problem with their production potential. The net result is price deflation and depression. You have no incentive to increase your production, and you have no way to earn extra coins so that you can better your standard of living.
The situation gets worse over the years, as the islanders multiply but the gold coins don't. You can't afford to feed your young children on the meager income you get from your baskets. If you make more baskets, their price just gets depressed and you are left with the number of coins you had to start with. You try borrowing from a friend, but he too needs his coins and will agree only if you will agree to pay him interest. Where is this interest to come from? There are not enough coins in the community to cover this new cost.
Then, miraculously, another ship washes ashore, containing a chest with 50 more gold coins. The lone survivor from this ship agrees to lend 40 of his coins at 20 percent interest. The islanders consider this a great blessing, until the time comes to pay the debt back, when they realize there are no extra coins on the island to cover the interest. The creditor demands lifetime servitude instead. The system degenerates into debt and bankruptcy, just as the gold-based system did historically in the outside world.
Now consider another scenario . . . .
2. Shipwrecked with an Accountant
You and nine companions are shipwrecked on a desert island, but your ship is not blessed (or cursed) with a chest of gold coins. "No problem," says one of your mates, who happens to be an accountant. He will keep "count" of your productivity with notched wooden tallies. He assumes the general function of tally-maker and collector and distributor of wares. For this service he pays himself a fair starting wage of ten tallies a month.
Your task is again basket-weaving. The first month, you make ten baskets, keep one, and trade the rest with the accountant for nine tallies, which you use to purchase the work/product of your mates. The second month, you make twenty baskets, keep two, and request eighteen tallies from the accountant for the other baskets. This time you get your price, since the accountant has an unlimited supply of trees and can make as many tallies as needed. They have no real value in themselves and cannot become "scarce." They are just receipts, a measure of the goods and services on the market. By collecting eighteen tallies for eighteen baskets, you have kept your basket's price stable, and you now have some extra money to tuck under your straw mattress for a rainy day. You take a month off to explore the island, funding the vacation with your savings.
When you need extra tallies to build a larger house, you borrow them from the accountant, who tallies the debt with an accounting entry. You pay principal and interest on this loan by increasing your basket production and trading the additional baskets for additional tallies. Who pockets the interest? The community decides that it is not something the tally-maker is rightfully entitled to, since the credit he extended was not his own but was an asset of the community, and he is already getting paid for his labor. The interest, you decide as a group, will be used to pay for services needed by the community -- clearing roads, standing guard against wild animals, caring for those who can't work, and so forth. Rather than being siphoned off by a private lender, the interest goes back into the community, where it can be used to pay the interest on other loans.
When you and your chosen mate are fruitful and multiply, your children make additional baskets, and your family's wealth also multiplies. There is no shortage of tallies, since they are pegged to the available goods and services. They multiply along with this "real" wealth; but they don't inflate beyond real wealth, because tallies and "wealth" (goods and services) always come into existence at the same time. When you are comfortable with your level of production -- say, twenty baskets a month -- no new tallies are necessary to fund your business. The system already contains the twenty tallies needed to cover basket output. You receive them in payment for your baskets and spend them on the wares of the other islanders, keeping the tallies in circulation. The money supply is permanent but expandable, growing as needed to cover real growth in productivity and the interest due on loans. Excess growth is avoided by returning money to the community, either as interest due on loans or as a fee or tax for other services furnished to the community.
Tutustuin jo aiemman kehoituksesi perusteella tuohon Ellen Brown kirjaan ja totesin, että ämmä on rahapolitiikasta pihalla kuin lumiukko.
Ei siis, jos autiolla saarella valuutaksi valitaan rajallinen määrä kultarahoja, niin silloin kullan arvo kasvaa suhteessa työn tuottavuuden kasvuun. Eli jos ensin yhdellä kultarahalla saa yhden korin, niin ennen pitkää sillä saa satoja koreja.
Tällöin ei tietenkään itse kultarahoja käytetä maksuvälineinä vaan todistuksia, jotka oikeuttavat rahan murto-osan (vaikkapa 1/1000) hallintaan. Nämä voivat olla vaikkapa kaarnanpaloja (joissa varainhoitajan nimikirjoitus), tms. Pointti on siinä, että niin kauan kun nuo kaarnanpalat on sidottu kultakantaan niiden arvo ei laske.
hmmm..aikamoista uhottelua anonyymiltä. Sinulta taisi mennä koko tarinan pointti ohitse. Tuota samaa tarinaa on käytetty melko paljon koska se osoittaa että toimiva raha voi olla ihan kirjanpidollinen vienti kunhan sitä kirjanpitoa ei hoida voittoa havitteleva pankki kuten meillä nykyään.
Mutta et taida haluta nähdä tätä koska olet niin ihastunut kultaan.
Juridiikan tohtori, kirjailija Dr Ellen Hogson Brown on arvostettu henkilö jonka kirja on tupotäynnä tukittua ja koottua faktaa raha- ja pankkimaailman saloista ja salamyhkäisyyksistä.
Kannattaisi selvitellä asiat ja vaikkapa kuten minä, hankkia kirja ja lukea se.
Kultakantaan palaaminen ei tule koskaan tapahtumaan. Ennemmin ajellemme hevosilla ja kieseillä. ;-)
Lainaakseni American Monetary Instituten johtajaa Stephen Zarlengaa: "Goldbugs get over it"
Kulta -tarinassa ongelmaksi muodostuu kultarahojen vähäisyys, joka on ratkaistavissa helposti ttl:n esimerkillä.
Toisessa tarinassa yksi kirjanpitäjä luo koko ajan lisää keppejä tyhjästä, joten jo ansaittujen keppien arvo tippuu. Nyt kukaan ei pitäisi näitä keppejä säästössä koska niiden arvo laskisi koko ajan juuri päin vastoin kuin tarinassa 1. Kepeillä ei haluttaisi tehdä kauppaa koska niillä ei kohta olisi arvoa. Siirryttäisiin tekemään kauppaa hyödykkeillä, vaikka hedelmillä, joilla on ravinnon puolesta arvoa. Tai voitaisiin löyätää se arkku kultarahoja rannalta ja alkaa käyttämään niitä.
Kerroppa Lars mikä sitten on tarinan pointti?
Miksei kultaan sidottuun rahaan voida palata?
Antamassasi esimerkissä on muutama ongelma, joita yritän purkaa:
1. Shipwrecked with a Chest of Gold Coins
You and nine of your mates wash ashore with a treasure chest containing 100 gold coins. You decide to divide the coins and the essential tasks equally among you. [...] You keep one and sell the others to your friends for one coin each, using your own coins to purchase the wares of the others.
Alkuasetelma: 10 kultakolikkoa ja 10 henkeä = 100 kultakolikkoa.
Ensimmäisen tuotantokerran jälkeen jokaisella on yhä 10 kultakolikkoa.
By the second month, your baskets have worn out but you have gotten much more proficient at making them. You manage to make twenty. [...] The net result is price deflation and depression. You have no incentive to increase your production, and you have no way to earn extra coins so that you can better your standard of living.
Nyt esimerkki kohtaa ongelman, koska tavallisessa markkinataloudessa jokaisella tuottajalla on tusinoittain kilpailijoita, jolloin tuotantoa ei kannata vähentää, koska tehokkain käärii yhä rahat.
Toinen ongelma on siinä, että yllämainittu hintadeflaatio ei johda depressioon, koska depressio tarkoittaa tuotannon supistumista. Tuotantohan kasvoi! Yhden kolikon arvo on kaksinkertaistunut. Jos sain ennen yhdellä kolikolla yhden korin, yhden kilon lihaa, yhden kilon kalaa, yhden parin kenkiä jne. saan nyt kaksi koria, kaksi kiloa lihaa, jne. Jos saarelaiset eivät tuota täysin uniikkeja tuotteita joilla ei ole komplementtejä tai substituutteja (esim. oikean ja vasemman jalan kenkä ovat komplementtejä, liha ja kala ovat subsituutteja koska kalaa voi syödä lihan sijaan jne.) saarelaisten elintaso kasvaa. Mikäli he kaikki kuitenkin päättävät että "tämä ei ole sen arvoista koska hinta putoaa jne." siirtyy tämä kulutus jokaisen saarelaisen vapaa-aikaan jonka määrä kaksinkertaistuu (esim. ennen 40h viikossa sai aikaan 10 koria, mutta nyt vastaava saadaan aikaan vain 20h viikossa, koska tehokkuus on kaksinkertaistunut). Jos taas yksi saarelainen päättää pitää taukoa ja muut tekevät tupla työtä, tämä saarelainen ei välttämättä siltikään pysty pitämään hintaan 1-kultaraha per kori, mikäli nämä korit eivät ole muille elintärkeitä. Olisi täysin mahdollista että hän joutuisi myymään yhden korin per puoli kultarahaa, jolloin seuraavalla kierroksella korintekijällä olisi vain 5 kultarahaa ja muilla olisi 10 ja puoli. Tällöin korintekijä voisi seuraavalla kierroksella ostaa vain puolet tuotteista, mutta tämä ei olisi ongelma koska tuotanto on jo kaksinkertaistunut jolloin hänen nyt 5 kultarahaa vastaisi ostovoimaltaan alkuperäistä ensimmäisen kierroksen 10:tä kultarahaa. ja jos hän nyt tekee 20 koria lopputulos on se, että hän tienaa 10 kultarahaa, mutta kuluttaa vain viisi, jolloin muille jää 10 kultarahaa + ylijäämätuotteita varastoon.
The situation gets worse over the years, as the islanders multiply but the gold coins don't. You can't afford to feed your young children on the meager income you get from your baskets. If you make more baskets, their price just gets depressed and you are left with the number of coins you had to start with.
Ei ole onlgema, koska kuten yllä jo selitin, yhden kultakolikon ostovoima on noussut. Vaikka rahan nominaalinen määrä pysyy samana depressiota ei tapahdu. Depressio ala Suuri Lama tai ala The Great Depression tai ala 2008, johtuu siitä että kierrossa oleva rahamäärä putoaa alas yllättäen (joka esimerkissäsi vastaisi esim. sitä että 2-henkeä hukkaisi kaikki kolikkonsa, jos kaikki hukkaisivat yhtä monta kolikkoa lopputulos olisi taas hintatason lasku eli yhden kolikon arvo nousisi jne.). On siis olemassa kaksi erillaista deflaatiota, eli ns. neoklassinen "deflaatio"-määritelmä, joka määritellään hintojen laskuna ja ns. itävaltalainen "deflaatio"-määritelmä, joka määritellään rahamäärän hupenemisella. Neoklassisessa deflaatiossa rahamäärä HUPENEE jonka seurauksena hintataso laskee, kun taas itävaltalaisessa deflaatioss rahamäärä EI HUPENE mutta hintataso laskee koska tuottavuus on kasvanut. Antamasi esimerkki sekoittaa nämä kaksi käsitettä toisiinsa ja kuvittelee, että kultakanta johtaa neoklassiseen deflaatioon, vaikka se johtaa itseasiassa vain itävaltalaiseen deflaatioon joka on ns. myönteinen deflaatio. Tämä väärinkäsitys ei tosin ole esimerkin kirjoittajan vika, koska kultakannan kanssa on mahdollista päätyä myös neoklassiseen deflaatioon, jonka skenaarion perustelen kohta.
Then, miraculously, another ship washes ashore, containing a chest with 50 more gold coins. The lone survivor from this ship agrees to lend 40 of his coins at 20 percent interest. The islanders consider this a great blessing, until the time comes to pay the debt back, when they realize there are no extra coins on the island to cover the interest. The creditor demands lifetime servitude instead.
Eli:
Lainaajalla oli 50 kultarahaa joista hän lainaa 40, hänelle jää 10 kultarahaa.
40 kultarahaa 20 %-korolla tarkoittaa, että hän saa takaisin 48 kultarahaa, jolloin henkilöllä on yhteensä 58 kultarahaa ja asukkaat jakavat keskenään 92 kultarahaa.
Kun nuo 40 kultarahaa siirtyvät ylläolevaan talousjärjestelmään tarkoittaa tämä suunnatonta (neoklassista) inflaatiota, mikäli kultakolikot lainataan tasaisesti kaikille (kuten yllä annetaan ymmärtää). Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että saaren asukkaat kärsivät 40 %-(neoklassisesta) inflaatiosta. Kun kultakolikot maksetaan takaisin tiettävästi samanaikaisesti kärsii saari 52 %-(neoklassisesta) deflaatiosta. Skenarion ongelma on vain siinä, ettei yllämainitussa tempussa ole mitään järkeä, jos kaikki asukkaat lainaavat tasapaksusti mieheltä yhtä paljon rahaa, tarkoittaa tämä sitä, ettei kukaan voi pistää rahaa säästöön ja heidän kaikkien on maksettava miehelle enemmän takaisin. Sen sijaan jos vain yksi saarella asuva lainaisi mieheltä vaikka 10 kultakolikkoa, olisi skenaariossa järkeä, koska hän voisi lopettaa tavalliset työt esim. viikoksi (jos jakso nyt on viikko) ja rakentaa sillä välin oman talon, jonka jälkeen hän tekisi töitä ja maksaisi 12 kultarahaa velkana takaisin. Tällöin lainannut voittaisi talon ja lainaaja kaksi kultarahaa.
Kuvitellaan kuitenkin että skenaariosi toteutuu - tai tehdään siitä itseasiassa vielä pahempi. Sanotaan että tämän lainaamismekanismin ansiosta mies saa kaiken kullan, kaikki saaren 150 kolikkoa itselleen. Saaren asukkaiden ei tarvitse ryhtyä miehen orjiksi, he voivat yksinkertaisesti jatkaa omaa tuotantoansa ja käydä keskenään vaihtokauppaa. Vaihtokaupan miinuspuoli on tietysti siinä, että tämä toiminta on hidasta ja tehotonta, eikä sille pystytä pyörittämään kuin alkeellista taloutta - joten tällöin seurauksena olisi tavallaan (neoklassinen) depressio (tosin se syntyisi jo sen - käytännössä mahdottoman - korko- ja lainausmekanismin ansiosta). Mutta entäs mitä tämä mies sitten tekee, jos hän ei saa ainuttakaan orjaa? Kultaa ei voi myöskään syödä, eikä siitä ole hyötyä kalojen narraamiseen. Mies on juuri tullut saarelle, joten hän ei osaa myöskään valmistaa mitään. Noh, hän vaihtaa tietysti pois kultaansa, ja koska kellään muulla saarella asuvalla ei ole kultaa, tämän kullan markkina-arvo laskee (koska kullan keskeinen arvo on sen vaihtoarvossa, ei sen käytössä itsessään), minkä vuoksi mies voi joutua maksamaan 5 kultakolikkoa korista, 5 yhdestä lihanpalasta jne. jolloin tämä kulta palaa markkinoille ja homma rullaa entiseen tahtiin.
The system degenerates into debt and bankruptcy, just as the gold-based system did historically in the outside world.
Tässä kirjoittaja on toki tavallaan oikeassa. Esim. pankkitoiminnassa myös kultakannan alla (ilman keskuspankkia) on mahdollista kärsiä neoklassisesta inflaatiosta ja deflaatiosta jos yksityiset pankit alkavat painaa rahaa tyhjästä. Tämä tapahtuu esim. siten, että 10 kultakolikkoa talletetaan pankkiin jonka jälkeen pankki lainaa niistä eteenpäin 18 kultakolikkoa/kultatositetta (kultatositteet ovat de facto fiat rahaa), väittäen että holveissa on yhä 10 kultakolikkoa, vaikka sielä on todellisuudessa vaan kaksi. Pankki laskee sen varaan, että tallettajista korkeintaan kaksi palaa hakemaan kolikoitaan. Tämä luo 8 % inflaation jonka seurauksena on kupla, kun tämä kupla puhkeaa, supistuu kullan määrä n. 9 % (eli 108 laskee takaisin 100) jonka seurauksena on neoklassinen depressio (koska rahamäärä supistui). Tämä on tietysti huijausta eli valheellista liiketoimintaa. Tämän vuoksi on elintärkeää, että kultakannan mukana tulee 100 % reservivaatimus (eli tallettajan kolikoita ei lainata, jos ne lainataan tallettajat ovat siitä itse aina tietoisia), jos sitä ei tule, on kultakanta ainoastaan hieman fiat-keskuspankkitoimintaa parempi järjestelmä, koska se rajoittaa yksityisten pankkien lainaustoimintaa.
2. Shipwrecked with an Accountant
He will keep "count" of your productivity with notched wooden tallies. He assumes the general function of tally-maker and collector and distributor of wares. For this service he pays himself a fair starting wage of ten tallies a month.
Toki talliella voi luoda riittävän vakaan talousjärjestelmän, mutta ongelma vain on siinä, että tässä vaiheessa tally-maker on jo omaksunut itselleen monopolistin aseman, mutta koska näitä tallyjä on tosiaan helppo tehdä, joku voi veistää sellaisia tyhjästä ja (itävaltalainen) inflaatio muodostuu (vaikka hintataso pysyykin vakaana). (Neoklassinen) inflaatio näyttää tosin näkymättömältä, koska se perustuu siihen, että yksi ryhmän jäsen ei tee mitään produktiivista, kun taas muut tekevät oikeata työtä ja he joutuvat elättämään tämän yhden julkissektorin työntekijän.
When you need extra tallies to build a larger house, you borrow them from the accountant, who tallies the debt with an accounting entry.
Nyt kupla alkaa jo muodostua! Mitä jos ryhmän kalastaja, ainoa ruoan tuottaja, päättää lopettaa ruoantuotannon ilman että kukaan on säästänyt ruokaa ja painuu tekemään itselleen taloa? Tämän seurauksena tulee talouspaniikki eli depressio. Tämä on juuri se tyhjästä luodun rahan ongelma, jota kultakannalla paetaan.
You pay principal and interest on this loan by increasing your basket production and trading the additional baskets for additional tallies. Who pockets the interest? The community decides that it is not something the tally-maker is rightfully entitled to, since the credit he extended was not his own but was an asset of the community, and he is already getting paid for his labor.
Ongelma tässä on se, että kuplan jälkeen kalastaja huomaa, ettei hänen olisi pitänytkään rakentaa taloa koska hän kuoli tämän seurauksena nälkään vaan hänen olisi pitänyt jatkaa kalastamista ja kuivata ja suolata kaloja talteen ja sen jälkeen rakentaa talo. Tässä esimerkissä tally-maker, eli julkisen sektorin ainut työntekijä, on huijannut muita luulemaan, että saarella on enemmän vaurautta kuin mitä sielä todellisuudessa on. Onneksi sentään tally-maker ei nettoa toiminnastaan yhtään mitään (extraa).
When you and your chosen mate are fruitful and multiply, your children make additional baskets, and your family's wealth also multiplies. There is no shortage of tallies, since they are pegged to the available goods and services. They multiply along with this "real" wealth; but they don't inflate beyond real wealth, because tallies and "wealth" (goods and services) always come into existence at the same time.
Järjestelmäsi tarkoitus on hintatason tasapainottaminen (eli pitää huolta siitä, ettei (neoklassista) deflaatiota eikä (neoklassista) inflaatiota synny). Tämä järjestelmä on täysin verrannollinen keskuspankin olemassaoloon, jossa noudatetaan 100 % reservivaatimusta. Se järjestelmä jota esimerkkisi kritisoi on keskuspankiton (eli kultakannallinen) järjestelmä ilman 100 % reservivaatimusta. Käytännössä katsoen nämä kaksi järjestelmää tuottavat ihan samanlaisen tuloksen taloudelle, erona on vain se, että järjestelmälläsi valtiovalta (eli valtion työntekijät) hyötyvät kun taas ilman 100 % reservivaatimusta toimivassa kultakannassa yksityisen pankin omistajat hyötyvät. Kummatkin järjestelmät ovat huonoja, mutta ne ovat molemmat selkeästi parempia kuin nykyinen keskuspankillinen järjestelmä jossa 100 % reservivaatimusta ei ole, koska tällöin rahalla voidaan aikaansaada loputonta (itävaltalaista ja neoklassista) inflaatiota. Se järjestelmä mitä mm. Ron Paul, minä, Mises-instituutti ja luultavasti myös yllä olevat kommentoijat on kultakanta 100 % reservivaatimuksella.
When you are comfortable with your level of production -- say, twenty baskets a month -- no new tallies are necessary to fund your business. The system already contains the twenty tallies needed to cover basket output. You receive them in payment for your baskets and spend them on the wares of the other islanders, keeping the tallies in circulation.
The money supply is permanent but expandable, growing as needed to cover real growth in productivity and the interest due on loans. Excess growth is avoided by returning money to the community, either as interest due on loans or as a fee or tax for other services furnished to the community.
Ongelma tässä on, ettei ole olemassa mitään sellaista kuin "excess growth". Kirjoittajan tarkoittama "excess growth" johtuu siitä, että joku on luonut sellaista rahaa tyhjästä, mitä oikeasti kukaan taloudessa ei halua, mutta on pakotettu tai huijattu vastaanottamaan. Kyseinen "excess growth" on määritelmän mukaan mahdottomuus kultakannan alla jossa on 100 % reservivaatimus, mutta se on mahdollista mikäli elämme kultakannassa ilman 100 % reservivaatimusta, keskuspankin alla 100 % reservivaatimuksella ja järjestelmä on kaikkein kauhein kun keskuspankki yhdistetään järjestelmään jossa ei ole 100 % reservivaatimusta. Ongelmaa ei olisi mikäli raha olisi jossain sellaisessa muodossa millä olisi yleisesti ottaen suurin kysyntä ja tässä esimerkissä esitetyt tallyt eivät ole sellaisia. Kullan sijaan voisimme puhua vaikka ketunnahoista, simpukoista, helmistä, jalokivistä, hopeasta, kuparista jne. jne. mikäli joku tosissaan tällaisia haluaisi. Syy miksi me puhumme kullasta, johtuu siitä, että historia on moneen kertaan osoittanut että kulta on ns. ultimate vaihtotavara jota kaikki haluavat. Kulta on siksi parempi kuin hopea, koska sitä on vähemmän ja koska sen väri ja paino ovat vaikeasti huijattava kombinaatio.
Nyt olen purkanut tätä esimerkkiä n. viiden sivun verran, en ole varma ymmärtääkö kukaan tämän blogin lukijoista sitä, mutten yksinkertaisesti itse pysty parempaan. Mielestäni on päivän selvää, että antamasi esimerkki vilisee ongelmia...
lars österman sanoi: "hmmm..aikamoista uhottelua anonyymiltä."
No, olkoon sitten vaikka uhottelua, mutta minusta tuntuu, että Ms. Brownin ajattelu ei aivan edusta taloustieteen "korkeinta huipentumaa".
Tämä lainaus on Ellen Brownin kirjasta, kohdasta Is Gold a Stable Measure of Value?:
"During the 1970s, the value of gold soared from $40 an ounce to $800 an ounce, dropping back to a low of $255 in February 2001. If you were on a fixed income and paying your rent in gold coins that you had stashed away earlier, you would have made out well in the 1970s; but you might be paying double or triple the effective rent thereafter. Again, people on fixed incomes generally prefer a currency that has a fixed and predictable value, even if it is made of paper."
En nyt halua edes selittää mikä tässä on vikana -- ettei lainauksen "huumoriarvo" kärsisi. ;-) Mutta jos kappaleen lukee pariin kertaan, niin sen kyllä hoksaa.
pasi sanoi: "Puhdas paperiraha voisi toimia, jos vaihdonvälinemarkkinoiden kilpailu olisi vapaata, eli kuka tahansa voisi perustaa uuden rahayksikön, jonka säännöt hän voisi määrätä täysin itse, eli tekisi käytännössä implisiittisen sopimuksen rahan käyttäjien kanssa. Tällöin markkinamekanismi todennäköisesti johtaisi sen rahan yleistymiseen, jonka määrä pysyy vakaimpana, ja jos rahayksikön perustaja käynnistäisi painokoneet, niin kuluttajat vaihtaisivat nopeasti kilpailevaan, vakaampaan valuuttaan."
Juuri näin. Ja tämähän itse asiassa on se, mitä Ron Paul tarkalleen ottaen on ehdottanut. Vanha media kirjoittaa, että "Ron Paul haluaa palata kultakantaan", mutta ei hän halua mitään muuta kuin sitä, että myös kultaa voisi käyttää vaihdon välineenä.
U.S.A:n perustuslaissa sanotaan, että vain kultaa voi käytää vaihdon välineenä, mutta Ron Paul tietää, että jos dollarin rinnalla olisi vakaa, ei-inflatoituva valuutta, se ennen pitkää syrjäyttäisi dollarin, ja tuohon perustuslain edellyttämään tilanteeseen päädyttäisiin itsestään.
Nythän tämä ei ole sikäli mahdollista, että esim. kullan myyntivoitosta suhteessa dollariin pitää maksaa veroa.
Jos kilpailevat valuutat sallittaisiin, putoaisi eliitin vilunkipeliltä pohja pois. Tästä syystä sitä tilannetta ei tulla ihan heti näkemään.
Mielipiteitä saa ja pitää aina olla.
Minä olen henkilökohtaisesti tällä erää vakuuttunut siitä että kultaa ei tarvita - mutta sallin kenen tahansa muun olla eri mieltä.
Oli sitten raha sidottu kultaan tai ei pääasia on se ettei siihen liity korkoa ja velkaa. Kultaraha olisi "omaisuutta" ja siksi sellaiseen helposti omaksuttaisiin itsearvoa mikä rahalla ei tulisi olla. Raha on vain vaihtoväline joka mahdollistaa ja helpottaa tavaroiden ja palveluiden joustavaa vaihtoa yhteiskunnassa.
Haluan palata tekstiin jonka julkaisin, sen pääasiaan ja todeta että Saksan finanssimalli toimi hyvin, loi velatonta rahaa yhteiskuntaan, ei luonut sitä liian paljon, vihastutti kansainvälisiä pankkiirejä ja uhkaisi heidän hegemoniaa - ja oli ilmeisesti se suurin syy siihen että yleensä sotaan jouduttiin.
Tästä ei puhuta missään tänään ja tästä tulisi voida puhua. Kaikki 1900-luvun Saksaan liittyvä on edelleen korrektia tuomita.
Samalla huomautin kultauskoville että Saksassa ja muuallakin on saatu (liiankin) hyviä tuloksia hallitulla greenback-rahapolitiikalla.
(esim.Colonial Scrip-aika, A.Lincoln-aika,Guernsey,Saksa)
Lasse Pitkäniemi:
Kiitos pitkästä vuodatuksestasi. Osa on teoriaa josta voi olla eri mieltä miten käy käytännössä. Paljon riippuu myös siitä kuka istuu ohjaimissa - tästä olen samaa mieltä. Jos ohjaimissa on aidosti yhteistä hyvää vaalivia valtiomiehiä/poliitikoita joilla EI ole kytkyä pankkimaailmaan asia voisi olla aika lailla hallinnassa oli rahasysteemi mikä tahansa. Mutta kun keskuspankit pitkälti rekrytoivat yksityispankkien jo ennalta aivopestyä "huippuväkeä" kuten nyt niin uusi soppa on heti valmis ellei perustuslaki estä. Toisaalta perustuslakiin voi suhtautua monella tavoin. Bush sanoi mm "The constitution..eer.. well its just a paper, right.."
Vielä yksi juttu: Tässä kultabugien kanssa ei ole kertaakaan ollut mainintaa siitä 100% rahasta. Olet eka joka mainitsi sen.
Sellaiseen full reserveen on kuitenkin mitä ilmeisimmin yhtä pitkä matka kuin muihin rakentaviin muutoksiin nykykäytännöstä. Tänään kun se on lähes "zero reserve".. vaikka kassavarantovaatimus onkin maasta riippuen arviolta 4-15%.
Näitkö muuten Paul Craig Robertsin tämänpäiväisen ylistyksen arvometallirahoille ?
http://www.prisonplanet.com/articles/march2008/140308_b_die.htm
Tämä on tietysti suhteellisen vaikeaa rahateoriaa, jota suurin osa pitää tylsänä ja vaikeaselkoisena, eikä siten ole ihme, ettei kovin moni ole jaksanut asiaan kovin hyvin perehtyä, vaikka perusongelman (eli ns. katteettoman rahan) ymmärtääkin. Milton Friedman, joka on ilmeisesti tämän kannattamasi talousteorian kulmakivi(?) vastusti kultakantaa elämänsä loppuvaiheessa enää siitä syystä, että hän piti sitä epäkäytännöllisenä, koska hänen mielestä on loppupeleissä täysin mahdotonta mennä pankista toiseen ja tarkistaa että joka pankilla on yhtä paljon kultaa holvissa kuin pankit väittävät että heillä on kultaa. Friedman siis väittää, että pankit yleensä huijaavat (luomalla katteetonta rahaa) ja koska tätä ongelmaa ei voida poistaa se pitää yrittää minimoida pitämällä ns. neoklassinen inflaatio mahdollisimman pienenä, mutta kuitenkin nollan yläpuolella. Itse en tiedä miten paljon pankit oikeasti huijaisivat jos kultakanta ja 100 % kassavaranto velvoite olisivat laki... tosin väitä yhä ettei kuplaongelma katoa tämän friedmanin ratkaisun vuoksi.
Kuka on kapuloissa tietysti ratkaisee osan ongelmista, ja kuten sanoit ns. ammattiekonomit ovat koulutettuja tietynlaiseen taloustieteelliseen ajattelumalliin, jonka vuoksi he näkevät kyseisen rahapoliittisen ratkaisun oikeana. Mielestäni neoklassinen taloustiede on surkeimmillaan nimenomaan rahateoriassa.
Yksi ongelma on se, että keskuspankkiratkaisuun ollaan historiallisesti tultu nimenomaan sitä kautta, että ensin yksityiset pankit hylkäsivät 100 % reservivaatimuksen kultakannassa, jonka jälkeen kansa (luonnollisesti) valitti. Kuninkaat yrittivät korjata ongelmaa luomalla keskuspankin, joka toimisi ns. pankkien takaajana. Mutta koska kuninkaillekkin tuli rahahuolia alkoivat keskuspankit hylkäämään reservivaatimuksia ja luomaan rahaa tyhjästä. Lopulta päädyttiin paperirahaan jossa keskuspankeilla ja yksityisillä pankeilla ei kummallakaan ole kunnollisia reservivaatimuksia vaan rahamäärä kertautuu n. 8 kertaisesti siitä miten paljon sitä on oikeasti olemassa... Nykyään reservivaatimukset ovat läntississä valtioissa 2-10% luokkaa eli täysin olemattomat.
En ole lukenut artikkelia. Linkkisi ei toiminut, mutta etsin käsiini tekstin johon viittasit. En yleensä jaksa lukea mainstream ekonomistien tekstejä, varsinkin kun itse ymmärrän yleensä paremmin ja tiedän hyvin millaiseen katastrofiin olemme matkalla. On melko varmaa että vuoden 2008 loppuun mennessä Euron hinta on yli 2 dollaria, kultaunssin hinta yli 2 000 dollaria ja öljytynnyrin hinta yli 200 dollaria. Epäselvää on vain, miten ison osa maailmantaloudesta kärsii katastrofaalisesti tästä...
"The process by which banks create money is so simple that the mind is repelled."
J.K Galbraith , economist
Lähetä kommentti