maanantai 16. kesäkuuta 2008

Sananen Kiinasta

Edellisissa blogeissa oli vähän puhetta Kiinasta ja siitä miten rahakanta siellä on kasvanut melkein 20% vuodessa ilman inflaatiota. (tätä tosin joku ei halunnut uskoa ja väitti että siellä olisi 9% inflaatio.) 9 prosentin inflaatioko - ehhei - ehdottomasti virheellinen tieto ! Ja on turha kuvitella että Suomen pankki tai mikään länsimainen sikäläiselle talousihmeelle katkerasti suhtautuva taho tietäisi likimainkaan mitä Kiinan kokoisessa maassa oikeasti tapahtuu.

Tässä tilanteessa kannattaa lähinnä tutkia mitä professori Henry C Liu on kirjoittanut Asia Times-lehdessä kautta 2000-luvun. Henry C Liu tuntee molempia järjestelmiä - länsimaista ja kiinalaista.
Ellen Brown lainaa Henry C Liu´ta kirjansa Web Of Debt kappaleessa 27. Jokunen poiminta:

Eräs Dr Sun Yat-sen hahmotteli Kiinan talousratkaisua 1940-luvun lopulla ja otti vaikutteita Lincolnin Greenback-kaudesta 1860-luvun Amerikasta.

Kiinassa pankkijärjestelmä siirtyi valtiolliseksi vuonna 1949 ja siitä lähtien "renmenbi" (kansanraha) oli valtion hallinnon alla aina vuoteen 1978. Länsimaat USA:n johdolla vastasivat kauppasaarrolla alkaen 1950 jonka ilmeinen syy oli sikäläinen pankkiratkaisu joka ei sopinut kansainvälisille pankkiireille. Kiina siirtyi suunnitelmatalouteen Neuvostoliiton mallin mukaisesti
ja 1978 alkaen talousjärjestlemä on pikkuhiljaa muutettu länsimaiseen suuntaan. Yksityinen teollisuus kukoistaa mutta pankkilaitos on edelleen pitkälti valtion hallussa.

Kiinassa on mm valtiolliset pankit jotka luotottavat maan sisäistä kehittämistä luomalla fiat-luottoa infrastruktuurin rakentamiseen. Kukaan ei maksa tästä korkoa eikä lainoja lyhennetä vaan näihin mennyt raha jää osaksi kansallista kulttuuriperimää.

Vuonna 2004 Kiina oli maailman johtava maa taloudellisessa toimeliaisuudessa laskettuna.
Kasvu oli slloin 9 %:n luokkaa. Vuoden 2007 ensimmäisellä neljänneksellä talouaskasvu oli noussut uskomattomaan 11,1 % tasolle - samalla vähittäiskauppa kasvoi luokkaa 15,3%.

Kiinassa valuutta on edelleen valtion hallussa, kiinteillä vaihtikursseilla valuuttaspekulaation estämiseksi. Kiinan keskuspankki ei toimi tavanomaisena keskuspankkina vaan kansallispankkina joka pyrkii huomioimaan maan parhaan ratkaisun - eikä valuutalle parasta ratkaisua kuten meillä päin.

Henry C Liu toteaa että Kiinassa on tehty osittain samoin kuin 1930-luvun Saksassa mutta Kiinan virhe oli sallia US-dollariinvestointeja ja näin tulla riippuvaikseksi dollareista. Tässä Kiina lie ollut länsimaisen pankkiirien kiristyksessä ja antanut heille periksi - osittain.


Eräs Greg Gillot kirjoitti toukokuussa 2005 artikkelin "The Mystery of Mr Wu" missä todettiin että miehen eläke oli ollut 250 yuania ja kolmentoista vuoden sisällä noussut 2500 yuaniin. Eläke oli siis noussut 900% samalla kuin laskennallinen inflaatio oli pysynyt vuositasolla 2-3%.
Tätä ihmeteltiin ja asioita selviteltäessä selvisi että esim terästeollisuus ei koskaan maksa lainojaan takaisin valtion pankeille - eikä edes maksa korkoja. Lainoja ei edes ollut tarkoitus maksaa takaisin.

"Unlike American banks, the Chinese banks don´t expect businesses to pay back the money lent to them"

Eli Kiinassa talous toimii vaikkei pankkiluottoja koskaan lyhennetä. Tätä Gillot pähkäili ja tuli sitten ajatelleeksi Amerikan valtionvelkaa joka on luokkaa 9,4000 miljardia. Sievoinen summa mitä tuskin kukaan enää kuvittelee että voitaisiin koskaan lyhentää.

Kiinassa ei ollut minkäänlaista valtionvelkaa ennen vuotta 1981 - mutta kansainvälisen painostuksen alla sitä on otettu nimellisesti jotta länsimaista käytäntöä näytettäisiin ainakin ulospäin. Kiinan valtiollinen pankkilaitos antaa kuitenkin edelleen teollisuuden pitää nimellisen lainavelkansa kirjoissaan eikä vaadi näistä lyhennystä eikä korkoa.

Maaliskuussa 2006 Peoples Bank of China ilmoitti että rahakanta M2 oli kasvanut uskomattomat 18,8% vuodessa. Perinteisen talousteorian mukaan tämä olisi johtanut valtaisaan hintojen nousuun - mutta näin ei ole käynyt.

"By early 2007, price inflation in China was running at only 2%"


"As noted earlier China has managed to keep the prices of its products low for thousands of years, althoug its money supply has continually been flooded with new currency that has poured in to pay for those cheap products"

Kiinan talousihme lienee selitettävissä sillä että kun työväkeä ja raaka-aineita on saatavilla tuottavuutta nostamaan, rahamäärän lisääminen (kysyntää) ei nosta hintoja vaan lisää tuotteita ja palveluita. (tarjontaa)

"Supply keeps up with demand, leaving prices unaffected"

Tämän verran tällä kertaa.

Lähdeaineisto:
-The Peoples Bank of China: Rules and Regulation, www.pcb.gov.cn (dec 27,07)
-"Japan Nationalizes, While China Privatizes" RIETI, rieti.go.jp/en/miyakodayori/072.html (jun 25, 03 )
-Chi Hung Kwan, "Will China´s Four Major Banks Succed in Going Public?" , China in Transition, rieti.go.jp/en/china (aug 31, 04)
-Henry C Liu, "The Wages if Neoliberalism" Part III,Chinas Internatl Debt Problem, Asia Times (may 28,06 )
-Henry C Liu, "Banking bunkum" Part I: Monetary Theology, Asia Times (nov 2, 02 )

4 kommenttia:

misterjukka kirjoitti...

kiinan harjoittama Tiibet politiikka osoittaa aivan liiankin selvästi, mitkä voimat siellä jyllää.

Elitistiset salaseurat ovat joutuneet tiibettiläisen budhalaisen positiivisen myötävaikuttamisen kohteeksi jo lähes 2 vuosisataa, ja nyt kun on mahdollisuus tuhota tuo suurenmoinen henkinen kulttuuri, niin HE todella tekevät sen.

Kiina kehuu kansantaloudellisilla saavutuksillaan Tiibetin alueella mm. näin:
#Kiina korostaa Tiibetin talouden kohentumista Kiinan vallan aikana ja kasvun kiihtymistä viime vuosina. Kiinan päivälehden mukaan U'Tsangin bruttokansantuote kasvoi viime vuonna miltei 18 prosenttia.

#
viimeiset Elitistien torjuntalinnakkeet katoavat tuotapikaa, kun lännen kansalaisaktivistit vain pyörittelevät toimettomina peukaloitaan.

Lars Osterman kirjoitti...

Taas meni aiheesta ohi niin että suhahti. Kiinan Tiibet-politiikka ei sitten mitenkään liity tähän !

Samalla totean että monella saitilla on ollut juttua siitä että CIA ja kumppanit ovat rahoittaneet Tiibetin "vapautuskampanjaa" tavoittaen Kiinan horjuttamista ja mustamaalaamista ja oikein olympiavuonna. Joten kysymyksessä saattaa olla jotain aivan muuta kuin sitä mitä media toitottaa eli David & Goljat - hyvät Tiibettiläiset vastaan pahat Kiinalaiset....

Mutta kuten sanoin - nyt pysytään aiheessa. Tästedes poistan kylmästi kaikki aiheesta poikkeavat julistukset ja heitot.

Anonyymi kirjoitti...

>> Samalla totean että monella saitilla on ollut juttua siitä että CIA ja kumppanit ovat rahoittaneet Tiibetin "vapautuskampanjaa" tavoittaen Kiinan horjuttamista ja mustamaalaamista ja oikein olympiavuonna.

Tämän olen muuten minäkin huomannut.

Itselläni ei kiinan taloudesta ole paljoa tietoa mutta erittäin mielenkiintoisia asioita nostit esille. Kiinalla menee kohtalaisen lujaa nykypäivänä uskoisin.

Lars Osterman kirjoitti...

Aniharvalla on paljon mitään tietoa Kiinan tavasta ratkaista finanssiasiansa. Ei minullakaan paljon ole. Siksi julkaisinkin tämän jutun koska koin että näistä asioista tarvitaan julkista keskustelua.

Jos on niin että Kiinan kilpailukyky perustuu siihen että rahoituskulut (ainakin joillekin teollisuuden sektoreille) siellä ovat lähes olemattomat niin onhan se todella iso uutinen.
Jos Kiina kehittää maata ja rakentaa infrastuktuuriaan julkisen sektorin ei-koskaan-lyhennettävällä luototuksella niin pitäähän tästä puhua ja tiedottaa.

Yritin varovasti kysyä näistä kun olin puhelinyhteydessä erääseen henkilöön Suomen Pankissa jonka toimenkuvaan liittyi Kiinan talouden seuraaminen. Sain sen vaikutuksen että mies ei tiennyt tästä mitään - tai ei ainakaan halunnut kommentoida asiaa.
Voi olla että Euroopan ja Yhdysvaltain itsevaltaisissa pankkiiripiireissä ei olla erityisen tyytyväisiä Kiinan tapaan hoitaa asiat näin poikkeuksellisen mallikkaasti ja velkaantumatta. Kiinan malli voi pahimmassa tapauksessa levitä tännekin. Siinä olisi sitten poliitikoilla selittämistä miksi näin hyvää ratkaisua ei ole toteutettu jo aikaisemmin.