Vaalipuheita ja talousdemokratiaa

Talousdemokratia näyttää sittenkin olevan vaikea asia ymmärtää. Tässä uunituore esimerkki siitä miten ihmiset saman pöydän ympärillä voivat täydellisesti puhua toistensa ohi.

Puheenjohtaja: No niin tehdäänpä nyt se yhteenveto. Mitä asioita laitetaan puolueen eduskuntavaalien ohjelmajulistukseen ?

Pekka: Minä kannatan talousdemokratiaa!

Matti: Tuo on liian vaikeata. Minä kannatan rehellisyyttä, avoimuutta ja korruption kytkemistä!


Mietitäänpä mitä Matti ja Pekka oikeasti sanoivat. Pekan mainitsema talousdemokratia ensin.

Talousdemokratia tarkoittaa täyskäännöstä. Talousdemokratia tarkoittaa täydellistä paradigman muuttamista vanhasta katsantokannasta. Talousdemokratia tarkoittaa sitä että kannattaa julkisen talouden rahoituspohjan täydellistä remonttia. Verrataanpa vanha malli talousdemokratian malliin.

Vanhan eli nykyisen mallin mukaan valtion ja muun julkisen vallan budjettien tulopuoli kootaan verotuloilla ja maksuilla. Mikäli nämä eivät riitä valtio lainaa loput. Julkinen valta ei pelkästään uhkaa väkivallalla, vaan käyttää myös vakivaltaa saadakseen veronsa ja maksunsa kerättyä.

Talousdemokratian mallin mukaan valtio ja muu julkisyhteisöt ovat palauttaneet itselleen rahan luomisen ja sen liikkeeseen laskemisen etuoikeus - sekä riittävän rahamäärän ylläpitämisen velvollisuus. Väkivallalla uhkaileminen on talousdemokratiassa minimaalista mutta toki jonkinlaista verotusta jatketaan. Verottaminen ja maksujen kerääminen ei kuitenkaan enää ole julkishallinnon pääasialliset rahoitusmuodot.

Näin ollen esim. valtion budjetin tulopuoli on varsin erilainen kuin vanhassa mallissa.

Esimerkki tästä:

1. Valtion investoinnit maanteiden rakentamiseen, tieverkoston korjaamiseen ja ylläpitämiseen mahdollisimman hyväkuntoisena eivät ole enää menoerä vaan yksi varteen otettava keino jolla lasketaan liikeeseen uutta rahaa. Näin ollen e.m. investoinnit toteutetaan kuluttamalla valtion etuoikeudella tähän tarkoitukseen kirjaamaa uutta rahaa. Mikäli siis e.m. infrastruktuurin katsotaan tarvittavan 20 mrd euroa - valtio kirjaa ensin tilille ja maksaa sitten tililtä rahaa pois sitä mukaan kun kyseiset työt etenevät. Lopulta - vuoden lopussa, työt ovat valmiit ja tili tyhjä.
Valtio on siis itse luonut tätä rahaa tienrakennustöihin ja myös kuluttattanut sen tähän määrättyyn tarkoitukseen. Rahat ovat nyt osa Suomen pankkitilien saldoja ja siis osa sitä rahaa mitä suomalaiset käyttävät jokapäiväisessä kaupanteossaan ja kulutuksessaan. Tiestö on paremmassa kunnossa, yhteiskunnassa on nyt myös velatonta valtiollista rahaa eikä kukaan joudu maksamaan tästä valtion kuluttamasta rahasta korkoja kenellekään.
Pankkien osa tässä kaikessa on ollut toimia valtiollisesti luodun rahan kanavointiverkostona erilaisten toimijoiden maksaessa toisilleen palveluista ja tuotteista.
Valtion tieverkostoon - tai mihin tahansa muuhun kuluttama raha, on valtion kautta tulleena lisäyksenä nyt pysyvä osa maamme rahamäärää, eikä siis poistu kierrosta lainalyhennysten yhteydessä, kuten nykyinen pankkiluotto. Valtio saa, niin halutessaan, investoimansa rahat pois kantamalla veroa ja perimällä maksuja. Valtio voi näin ollen itse säädellä rahamäärää eikä Suomen kansantalous ole enää yksityisen pankkijärjestelmän niskaotteessa.

Tästä siis on kysymys, kun Pekka tuossa yllä mainitsi kannattavansa talousdemokratiaa. Kun samaa filosofiaa jatkaa paikallistasolle voidaan kuvitella myös tällaista talousdemokratiaa:

2. Valtiossamme on useita satoja kuntia ja kaupunkeja joilla yhtä lailla huutava pula rahasta. Kaupunkien ja kuntien katu- ja tieverkosto alkaa olla huonossa kunnossa eikä näiden kunnostamiseen ole varoja.
Perinteisesti kunta saa tulonsa perimällä veroa ja keräämällä maksuja. Kunta saa veronsa ns "veriäyreinä" ja kiinteistöverona. Maksuja kunta saa tonttikaupoissa, vesi-, viemäri-, sähkö- , kaatopaikka- ja muilla maksuilla. Mainittakoon vielä terveyskeskusmaksut, päivähoitomaksut ja pysäköintimaksut.
Talousdemokratiaan siirtyminen tarkoittaa sitä että myös kunnat ja kaupungit voivat käyttää uutta omaa lisärahaa investointeihinsa ja vasta kunnan kuluttaessa tätä uutta rahaa se lasketaan liikkeeseen - samalla tavalla kuin esimerkissä yllä. Kunnat voivat saada tätä rahaa kahta tietä - joko siten että valtio jakaa sitä kunnille ns "valtionosuuksien" myötä, tai ehkä mielummin niin että myös kunnat ja kaupungit itse luovat tarvitsemansa rahan omassa kuntapankissaan ja velottavat tiliä sitä mukaan kuin raha käytetään.

Kunta voi tarvittaessa myös kerätä pois rahaa veroina ja maksuina ja näin osaltaan varmistaa ettei liikkeessä ole liian paljon rahaa. Todenäköisempää on kuitenkin se että myös talousdemokratiassa, ainakin alkuvuosina edelleen on huutava pula rahasta siitä huolimatta että kaikki julkiset tahot luovat sitä oman kulutuksensa myötä. Miksikö - no siksi että kestää pitkään ennen kuin pankkien luomat lainat on maksettu pois - ja näiden lainalayhennysten myötä rahaahan (pankkiluottoa) edelleen poistuu kierrosta vielä useiden vuosikymmenien aikana.


Matti vuorostaan kannatti rehellisyyttä, avoimuutta ja korruption kytkemistä.

Ensimmäinen näistä on luonteenpiirri jota harvoin yhdistetään politiikkaan ja poliitikkoihin. Luonnollisesti jokainen ehdokas väittää olevansa rehellinen - kaikki muu olisi poliittista itsemurhaa koska sen vastakohtahan olisi epärehellisyyttä....

Avoimuus on tietysti iskevä ilmaisu. Avoimuuden vastakohta lie se kaikkien julkisesti paheksuma "kabinettipolitiikka". Kysyttäessä kansalaiset varmaan kannattavat avoimuutta ennemmin kuin kabinettipolitiikkaa. Pelkään pahoin että jokainen poliitikkokin varmaan kysyttäessa kannattaa avoimuutta - ainakin jossain tai sopivissa määrin. Mitä avoimuus sitten oikeasti tarkoittaa? Päätöksenteon avoimuutta? Sitäkö että kamera seuraa kaikkea ja jokaista sanottua sanaa? Sitäkö että kaikki esityshahmotelmat, esitykset, muutosehdotukset, torjutut muutosehdotukset, väliaikaispäätökset, korjausehdotukset, torjutut korjausehdotukset ja asiantuntijalausunnot ....ja lopulta päätökset olisivat julkisia ja kaikkien katsottavissa on-line?
Anteeksi, mutta suhtaudun melko epäilevästi tällaiseen - vaikka kannatankin avoimuutta itsessään - enkä muuta voisi sanoa leimautumatta kapinettipoliitikoksi? Täytyisi myös ottaa huomioon muita kriteerejä kun pohditaan avoimuuden määrää ja tarvetta: työmäärä, työn ja päätöksenteon tehokkuutta, rutiiniasioiden kiinnostamattomuus, erikoisasioiden mahdollinen kiinnostavuus. Pelkäänpä pahoin että ns kabinettipolitiikka ei ole itseisarvo vaan eräs keino saada asioihin vauhtia. Pitäähän eri tahojen jatkossakin voida käydä luottamuksellisia neuvotteluja keskenään ilman että joka tilassa on kamera joka tallentaa kaiken kansalle, vai?
Kuvitellaanpa valtakunnansovittelijan huone ja työtaistelun osapuolten neuvottelut - jos kannatetaan avoimuutta niin kuinka pitkälle tämä avoimuus viedään? Kaikkialleko? Miten tällainen "avoimuusyhteiskunta" eroaa iso-veli-valvoo-kaikkea yhteiskunnasta?

Ehkä en ole ymmärtänyt mitä avoimuudella tarkoitetaan, ehkä minulta on jäänyt jotain huomaamatta - luen mielelläni kommetteja asiasta.

"Vaatimalla korruption kytkemistä" lie tällä erää varmin keino kerätä irtopisteitä politiikassa tänään. Kannattaa kuitenkin pohtia sitä miksi ns korruptiota esiintyy. Kannattaa myös miettiä sitä että korruption lähtökohta on joidenkin päättäjien jatkuva rahapula - ja vastaavasti toisten tahojen hallussa olevan ylimääräisen rahan kerääntyminen. Siispä ylimääräisellä rahalla istuvat tahot luonnollisesti pykivät vaikuttamaan päätöksiin antamalla vaalirahoitusta poliittisia lupauksia vastaan. Miten siis korruptio kytketään? Kerro sinä se minulle...

Nykyisessä järjestelmässä pankeilla ja erittäin kannattavilla yrityksillä tulee aina olemaan valtavasti ylimääräistä rahaa kun taas meillä kaikilla muilla on jatkuva pula rahasta. Nykyinen järjestelmä on tästä syystä sanottu talousvallan oligarkiaksi. Talousvallan oligarkia on murrettavissa edes vähän, vain siten että talousvaltaa demokratisoidaan - laajannetaan lähemmäksi ruohonjuuritasoa - kansalaisia.

Talousdemokratiassa on juuri kysymys tästä. Talousdemokratiassa kansalaisilla perustulo ja jokaisen toimeentulo on turvattu. Talousdemokratiassa kuntien, kaupunkien ja valtion rahoitus on aina turvattu - siispä väittäisin että talousdemokratiaan siirtyminen samalla myös kytkee korruptiota. Kuitenkin, talousdemokratiassakin on ne joilla on huomattavasti enemmän kuin tarvitsevat - ja onhan näillä rikkailla aina mahdollisuus ja jopa oikeus käyttää rahojaan niin kuin haluavat. Korruptio on siis mielestäni vaikea kytkeä. Voi kuitenkin olla että korruptio olisi vähimmillään Platonin mallissa missä filosofit määräävät kaupunkivaltion yhteisistä asioista eikä ketään siis valita demokraattisissa vaaleissa, ja missä kauppiaat eivät siis pääse kanavoimaan ylimääräisiä rahojaan päättäjille saadakseen itselleen myönteisiä päätöksiä...

Oli miten oli. Tällaisia asioita oli mielessäni tänään. Kommentit ovat aina tervetulleita.