torstai 27. toukokuuta 2010

Ezra Pound on Money

Tässä aukeaa tietopaketti kolmella linkillä mistä selviää miksi minä olen Ezra Pound fani. Ezra Pound ymmärsi miten rahan valta toimi ja miten kansainvälinen finanssi oli kaapannut vallan kansallisvaltioiden valtionelimiltä. Hän yritti parhaansa mukaan valistaa ihmisiä rahan vallasta - ja sai maksaa tästä 12 vuoden kakulla. Meidän onneksemme vangittu Pound silti onnistui opastamaan erästä Eustace Mullinsia tutkimaan asioita ja kirjoittamaan kirjan hänen puolestaan - ja loput on sitten jo historiaa.

Ezra Pound


Ezra Pound on Money

Pound recognized two very important threats to the international banking community that arose out of the Third Reich. First, Hitler abandoned the gold standard, meaning that Nazi Germany suddenly had the power to prevent defaulting on its future debt simply by printing money — a power that the U.S. copied from Germany just as it copied the autobahns. Second, and much more important, the Reich took back the power of central banks by financing infrastructure projects directly, issuing notes in payment to the laborers, contractors, and suppliers rather than first borrowing the money from a central bank at interest. (See here and here.) If this practice had spread, bankers would be no more powerful than plumbers.


3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Missä ovat aikamme Ezrat?
Lars kyllä on yksi heistä mutta liian paljon on pimeässä kulkijoita. Tai paremminkin vain harva tajuaa, kuinka tulee vedetyksi nenästä.
Tuosta onkin sitten helppo hypätä Mullinsiin ja hänen kirjaansa The Secrets of Federal Reserve, jonka voi lukea nettiversiona.
Senjälkeen kyllä silmät avautuvat ja suuri huijaus alkaa jäsentyä mielessä. Eikä ihme että Poudin kohtalona oli tuo 12v kakku.
Minua on alkanut askarruttaa se, mikseivät poliitikot tee mitään muuttaakseen tätä ihmiskuntaa riistävää rahan orjuutta. En jaksa uskoa, että he olisivat niin tyhmiä, etteivät tajuaisi tätä huijausta. Mutta kun tietää, miten kävi JFK:n ja Lincolnin niin asia on helpompi ymmärtää.
Toisaalta lienee myös niin, että poliitikot ovat näiden rotschildien lakeijoita ja hyötyvät itse myös tästä kun heitä voidellaan. Eli he ovat pankkiirien huoria eivätkä siksi halua kuulla etujaan heikentävää 'uuspaavalniemimäistä ja poundimaista höpinää'. Vastarintaa on muuten vaikea ymmärtää.
Siksi muutosta on turha odottaa vallankahvassa olevilta. Se on kansan tehtävä, aivan kuten kaikki orjuudesta vapautuminen.

köpä kirjoitti...

Pimeässä kulkija täälläkin.
Itse olen mielessäni hahmottanut taloudesta tällaista kuvaa:
Ihmisen työ ja luonto on kaiken talouden perusta. Kaikki muu on kuviteltua, sinänsä hyödyllistä ja täsmentävää, kuten raha.
Mielestäni pieleen on menty siinä, että raha ei ole enää alkuperäisessä tarkoituksessaan (”Raha on yleinen vaihdon väline, arvon mitta, omaisuuden muoto sekä valuutta. Sen tärkein tehtävä on toimia yleisesti hyväksyttynä maksuvälineenä eli sen voi vaihtaa hyödykkeisiin eli palveluihin ja tavaroihin. Raha on myös yhteiseen sopimukseen perustuva arvon säilyttäjä ja kirjanpidon yksikkö.”), vaan se on pistetty ”poikimaan”. Pankit luovat yhdeksänkertaisella vivulla (tyhjästä) vaihdon välinettä velkakirjaa vastaan. Yli 95 prosenttia kaikesta maailmassa liikkeellä olevasta vaihdon välineestä on velkaa. Velasta maksamme korkoa. Korkoa ei luoda. Koron osuus maksetaan ikuisella kasvulla, juoksemalla nopeammin ja pidempään, leikataan menoja juustohöylällä ja lopuksi ajetaan toiminta alas. Ja niin otetaan lisää velkaa.
Tästä oravan… eikun helvetinpyörästä pääsemme eroon vain jos julkiyhteisö itse on rahanluonti auktoriteetti. Julkiyhteisön raha ei ole korollista velkaa, vaan pysyvää. Rahan vakuutena on julkiyhteisön tekemä työ, luonnonvarat (myös kulta) sekä julkiyhteisölle aikaisemmin kertynyt konkreettinen varallisuus.
Onko totuus näin yksinkertaista? Vai olenko Ihan "pihalla".

Lars Osterman kirjoitti...

Ei ollenkaan pahemmin määritelty.

Minusta kaikkein tärkeintä on todeta että yhteiskunta ei voi potea rahapulaa - ja mikäli rahapula yllättää ja jyllää niin tämä on poliittinen tarkoitushakuinen tila minkä vallitessa joku isokenkäinen pankkiiri yrittää hyötyä tilanteesta.

Uusipaavalniemi sanoi sen eduskunnassa suunnilleen näin: Kun talouskriisin viimeinen vaihe iskee "raha"(pankkiala) ottaa itselleen kaiken arvokkan yhteiskunnasta.(tarkoittaen vakuudet)