Nykykäytäntö vastaan talousdemokratia

Jokainen suomalainen on tekemisissä rahan kanssa päivittäin. Katselemme rahaa käsissämme, annamme sitä pois lompakostamme ostaessamme käteisellä, ansaitsemme rahaa työtä tehdessämme ja säästämme rahaa pankkitileillämme. Onko itse asiassa mitään rahaa arkisempaa? Raha on meille itsestäänselvyys. Tuskin voimme edes kuvitella elämää ilman rahaa. Pankkikortin nelinumeroinen turvakoodi on elämämme arjen tärkein numerosarja.

Turvaa, vapautta ja vaikutusvaltaa

Rahan omistamisen myötä koemme turvaa koska takaahan raha asumisen, päivittäisen ruokamme, siistit vaatteet ja se voimmehan tarvittaessa ostaa lähes mitä tahansa koemmekaan tarvitsevamme. Raha antaa myös vapautta - se jolla on todella paljon voi käyttää ylimääräiset rahansa haluamallaan tavalla - vaikkapa pitämällä lomaa töistä, virkistykseen, matkusteluun tai käyttää sitä poikkeuksellisen kalliiseen harrastukseen. Se jolla on rahaa on myös tavallaan taloudellisesti riippumaton - kun taas se jolla sitä ei ole riittävästi on kaikkea muuta kuin taloudellisesti riippumaton - eli usein täysin riippuvainen sekä työpaikastaan että lainaa hakiessaan pankkinsa suosiollisuudesta. Viime aikaiset vaalirahoitusjupakat ovat myös osoittaneet että rahalla voi ostaa jos ei suoraa valtaa niin ainakin vaikutusvaltaa. Rahoittamalla erilaisia poliittisia puolueita joko suoraan tai epäsuorasti erilaisten säätiöiden välityksellä - monet yritykset ovat joutuneet myöntämään saaneensa erilaisia kaavoitusetuja tai välttäneensä muuten hidasta byrokratiaa. Sanaparsi sanoo: Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Tämä totuus on viime vuosina ollut harvinaisen hyvin huomattavissa suomalaisessa politiikassa. Ja kaikki johtuu rahasta.


Miksi tämä kiinnostaisi

Raha on niin arkista - mutta rahaan liittyy kuitenkin paljon asioita, olosuhteita ja epäselvyyksiä joita emme missään vaiheessa edes tule ajatelleeksi arkisen kulutuksemme lomassa. Emme edes tiedä että näistä asioista ja epäselvyyksistä voisi ja tulisi keskustella.

Harva meistä nimittäin edes osaisi vastata oikein esim. rahaan liittyviin peruskysymyksiin.
Mitä mitä tämä arkinen rahamme oikeastaan on? Missä ja miten tämä tilillämme oleva raha on syntynyt tai luotu? Vai onko se raha ehkä sittenkin aina valmistettu eli lyöty tai painettu?
Kenen luvalla tai valtuutuksella tilillämme olevan raha on saatu aikaiseksi ja milloin? Entä miksi tämän yleensä pitäisi kiinnostaa meitä? Joku saattaa ajatella että miksi rahasta pitäisi puhua koska onhan elämässä paljon tärkeämpia asioita kuin raha. Silti vaikkemme ehkä itse missään tilanteessa tule pohtineeksi näitä rahaan liittyviä asioita - ne ovat valtiontalouden kannalta lähes elämän ja kuoleman kysymyksiä. Ja valtiontalous koskee meitä kaikkia halusimme sitä tai ei koska joudumme verotuksen, pakollisten maksujen ja kuluttaja- hintojen myötä - huonon tai hyvän valtiontalouden maksumiehiksi.

Veikkaisin että useimmat meistä luulevat rahan olevan Suomen valtion - tai ainakin Suomen Pankin tiukassa valvonnassa- ja tietysti sitten se EKP. Uutisissa saatamme joskus kuulla Euroopan Keskuspankin korkosäätelystä ja euribor-korosta. Hakiessamme lainaa pankista virkailija toteaa lainakoron olevan aina jollain tavoin sidottu euroboriin. Raha-asioista puheen ollen uutiset aina tapaavat haastatella Suomen Pankin pääjohtajaa Erkki Liikasta, Valtiovarainministeri Jyrki Kataista tai ETLAn ja EVA:n johtajaa Sixten Korkmania.

Voisi siis olettaa että useimmat meistä pitäisi melkoi varmana että rahan määrää ja arvoa hallinnoi Euroopan Keskuspankki, Suomen Pankki ja sitten ehkä vielä jollain lailla jokin muu epämääräinen valtiovallan elin....

Yllätys, yllätys

Tunnemme kaikki sanontaa, Follow The Money , joten seuratkaamme mitä oikeasti tapahtuu kun raha syntyy. Setelit ja kolikot ensin. Setelit painetaan paperille, kolikot lyödään metallipalasista ja näitä jaetaan Suomen Pankista pankkeihin ja käteisnostoautomaatteihin lähes päivittäin. Euroopan Keskuspankin kotisivuilta voidaan katsoa tarkemmin kuinka paljon ja minkä arvoisia seteleitä ja mitä ja kuinka paljon eri kolikoita kuhunkin euroalueen maahan on ns laskettu liikkeeseen. Tämän seteli- ja kolikkorahan osuus kaikesta rahasta on kuitenkin vain 2-5% prosenttia. Ammattikielessä ja rahamääräkaavioissa setelit ja kolikot ovat M0 (m nolla) Viime aikoina tähän on lisätty EKP:n digitaalista kirjanpidollista perusrahaa (base money) kun keskuspankki on livennyt vanhasta säännöstä olla ostamatta jäsenvaltioiden velkakirjoja.

Silti - suurin osa 95-98% kaikesta rahasta EU-jäsenmaasta riippuen on syntynyt ihan muualla. Se on syntynyt pankkijärjestelmässä - tarkoittaen pääasiallisesti pankkiluottoina ja pankkien välisten rahasiirtojen myötä erilaisten enemmän tai vähemmän monimutkaisten kansainvälisten säädösten ja sopimusten mukaisesti. (Basel II, fractional reserve banking= pankkitoiminnan vähimmäisvaranto- tai osittaisvarantojärjestelmä, M3-M4)
Miksi tämän sitten pitäisi kiinnostaa meitä ja mitä tämä kaikki tarkoittaa käytännössä?

Se tarkoittaa sitä että yksityiset suurinta mahdollista voittoa tavoittelevat yritykset hoitavat valtaosan rahahuollostamme.

Yksityiset rahoitusalan osakeyhtiöt joita kansanomaisesti sanotaan pankeiksi ovat siis lähes kaiken liikkeessä olevan rahan alkuperäinen lähde. Valtiot ovat siis joskus jostain syystä ulkoistaneet eli siirtäneet kansalaistensa rahahuollon näille yksityisille liikeyrityksille. Näin oli Suomessa jos markka-aikaan eli mitään varsinaista muutosta ei tapahtunut euroon siirryttäessä. Lisäksi - näin lienee aina ollut koko itsenäisyytemme aikana.

Eikä tässä vielä kaikki. Nämä yksityiset pankit luovat rahaa aina myöntäessän lainan tai luoton. Lähes jokainen luotto on siis uutta rahaa eikä pankki siis kierrätä meille toisten säästöjä kuten moni meistä olettaa. Pankki luo lisäksi raha ns velkaperusteisesti eli velkakirjaa vastaan. Allekirjoitettuamme velkakirjan pankki rahallistaa sen eli muuttaa sen pankkiluotoksi ja kirjaa numeroita tilillemme.

Kerran vielä jottei kenellekään jäänyt epäselväksi: pankki luo meille myöntämänsä lainan tyhjästä.

Pankki ei siis laita likoon mitään omaa pääomaa tai välitä tallatusasiakkaittensa säästöjä meille - vaan kaikki tilillemme kirjattu raha on pelkkiä numeroita, informaatiota tietojärjestelmässä. Ja silti pankki katsoo oikeudekseen vaatia meiltä korkoa. Tyhjästä parissa minuutissa tilillemme kirjattu rivi numeroita oikeuttaa siis pankkia saamaan huikeasti korkoja sekä oikeuden meidän lainavakuuteemme jos jostain syystä emme pystyisikään maksamaan lainan takaisin sopimuksen mukaisesti. Esimerkkinä 100.000 euron asuntolaina, 5% korolla ja 14 vuoden takaisinmaksuajalla: Maksat lopulta pankille 200.000 vaikka itse sait 100.000 euroa.

Valtiotkin pankkiluoton armoilla

Tämä sama valtaisa epäkohta koskee myös valtioita. Suomen valtion velka on tällä erää luokkaa 70 miljardia euroa. Valtio maksaa tästä velastaan vuotuista korkoa yli 2 miljardia yksityisille liikeyrityksille jotka eivät ole muuta tehneet kuin kirjanneet numeroita valtion tilille. Käytännössä tämä valtion velkaannuttamisseremonia on tehty varsin juhlalliseksi puhumalla hienosti ns "open market"- operaatioista, obligaatioista, päämarkkinatakaajista ja ties mistä.
Lopputulos on kaikessa karmeudessaan silti se että Suomen valtio - kuten useimmat valtiot ovat täysin riippuvaisia näistä rahoittajista ja luottoluokittelijoista jotka kaikki ovat voittoa tavoittelevia yksityisyrityksiä. Luottoluokittelijat arvioivat valtoiden velanmaksukykyä (mitähuonompi sitä korkeampi korko)ja sitten kansainväliset suurpankit ovat ostavinaan valtioin pitempi- tai lyhytaikaisia kiinteän määritellyn koron velkakirjoja (obligaatioita) Tämä "ostaminen" ei kuitenkaan ole normaalia ostamista vaan valtiolle siirretään yhtä lailla täysin tyhjästä luotua pankkiluottoa.

Tästä syystä lähes jokainen valtio on joutunut velkaantumaan pankeille. Käsi joka antaa on aina korkeammalla kuin pyytävä käsi. Näin näemme että poliittinen valtiovalta onkin pitkälti näennäisvaltaa ilman tärkeintä valtaa, talousvaltaa koska jokin nimeämätön tekijä pakottaa velkasuhteeseen ulkomaisten pankkien kanssa. Moni onkin ihmetellyt miksi näin on.

Maailmanhistoria tuntee kymmeittäin valtiomiehiä jotka ovat julkisesti ihmetelleet miksei valtiot itse voisi hoitaa rahahuoltonsa. Eräs näistä oli USA:n tunnettu presidentti Abraham Lincoln jonkä väitetään eräässä adressissa 1864 todenneen että rahan luominen on suvereenin valtiovallan tärkein velvollisuus ja vastuu kansalaisiaan kohtaan.

Monet ovat myös todenneet että ennen valtioita miehitettiin ja valloitettiin armeijan ja sotakoneiston avulle - nykyään tähän käytetään valtioiden velkaannuttamista ja kohtuutonta korkoriistoa.
USA: n entinen taloustorpeedo, John Perkins, joka itse on ollut mukana velkaannuttamassa useita Keski-Amerikan maita, sekä Irania että Irakia on todennut että nykyään armeijat lähetetään liikkeelle vasta viimeisenä keinona eli vain jos kaikki muut velkaannuttamistemput ja taloussotakeinot epäonnistuvat.

Tänään maailmassa on kasvava määrä ihmisiä jotka ovat tietoisia näistä asioista siitäkin huolimatta että näistä ei paljon julkisuudessa puhuta eikä edes yliopiston historianopetus näistä juuri mitään paljasta. Suomalainen kirjallisuus ja uutismedia on vaiennut näistä erityisen tehokkaasti mikä näkyy mm siitä että Suomesta on kautta itsenäisyytemme ajan puuttunut kaikki ne poliittiset liikkeet jotka muualla maailmassa ovat paljastaneet sekä valtiovelan kohtuuttomuuden että yleensäkin korkojen maksamisen pankeille pelkästä informaatio ja tilinpitopalvelusta.
Muualla maailmassa näistä rahan epäkohdista on puhuttu paljon: sen luomisesta "tyhjästä" velkakirjaa vastaan, sen liikkeeseen laskemiseen velkana ja
siitä mitä tama kaikki tarkoittaa koko talousjärjestelmälle ja sen valtiovallalle ja asukkaille.

Lopuksi vielä esimerkki siitä miten pieleen asioiden on annettu mennä täällä meillä:

Suomessa toimivasta pankeista on tänään peräti 75% ulkomaisten tahojen omistuksessa.
Tämä tarkoittaa käytännössä sitä että Suomen valtiota, kaupunkeja, kuntia, yrityksiä, yhteisöjä ja kansalaisia rahastetaan pankki- ja rahoituspalveluiden keinoin siiinä määrin tehokkaasti että 75% tästä viedään ulkomaille tavalla tai toisella.

Ratkaisun tie

Miten sitten Suomen tulisi toimia jotta taloudellinen tilanteemme helpottuisi? Kansalaisten tulisi keskustella rahasta poliitikkojen kanssa ja vaatia selityksiä ja perusteluja sille miksi tilanteen on annettu mennä tällaiseksi. Samalla kansalaiset huomaisivat etteivät poliitikot itse asiassa tiedä tästä paljon mitään. Rahajärjestelmän saaminen kuntoon on sen verran tärkeä asia - ellei suorastaan elintärkeä, että meillä suomalaisilla ei enää ole varaa äänestyttää eduskuntaan misseja, muusikoita ja entisia urheilijoita viettämään yhteistä joutoaikaa.

Suomessa on nyt kriittinen hetki edessä. Seuraavat vaalit ovat varsin ratkaisevat - haluammeko yhä velkaisemman yhteiskunnan jonka myötäilijähallituksen säästötoimet lamaannuttavat koko yhteiskunnan ja luovat työttömyyttä, köyhyyttä ja kurjuutta?

Haluammeko nähdä Suomen missä pienetkin ylimääräiset raharesurssit ohjataan ulkomaille täysin turhina korkosuorituksina? Haluammeko edelleen nähdä Suomen missä kuluttujahinnoissa on liki 50% turhia pääomakuluja vallitsevan velkaperusteisen pankkijärjestelmän johdosta.

Seuraavissa eduskuntavaaleissa tullaan valitsemaan ne henkilöt joiden vaikutusvallan, viisauden, osaamisen ja rohkeuden myötä Suomi joko kaatuu velkoihinsa - tai uuden rohkean talouspolitiikan myötä nousee polviltaan ja luo yhteiskunnan missä on ihmisarvoista elää ja vaikuttaa. Äänestäjillä on siis valta muuttaa asiat. Äänestämällä vanhojen valtapuolueiden vanhoja partoja äänestäjä varmistaa että silmukka entisestään kiristyy kaulan ympärillä.

Anna siis äänesi uusille kyvyille. Vanhat keinot ovat osoittautuneet vääriksi. On uusien ihmisten ja uuden politiikan aika. Ja tärkeintä kaikessa on rahajärjestelmän uudistaminen.