Jokunen sana talousdemokratian eri ratkaisuista

Miten voisimme jatkossa toimia jotta hyvinvointi varmistuisi - tarkoittaen että kansalaisten ostovoima olisi riittävä, kaikille halukkaille riittäisi töitä, yrittäminen olisi kannattavaa ja palkitsevaa. Samalla valtionvelastakin tulisi päästä eroon - ja tietysti kaikesta muusta turhasta julkisesta velasta. Kansalaisten tulisi työllään tienata niin paljon että pakollisten elinkustannusten jälkeen jäisi jotain säästöön. Säästöillä - joutumatta lainaamaan, pitäisi voida ostaa auto tai muuta pientä tarpeellista hintaluokassa 10-20.000 euroa.

Olen tässä alla pohdiskellut erilaisia vaihtoehtoja. Huoma että vaihtoehdot eivät välttämättä istu nykyiseen talousparadigmaan - vaan ovat talousdemokratian talousmallin mukaisia.


Luonnollisin ja kaikista helpoin ratkaisu olisi se että Suomen Pankki ottaisi hoitaakseen kaiken uuden rahan luomisen (kirjaamisen tyhjästä) ja myös liikkeeseen laskemisen valtionhallinnon omalla kulutuksella ja eri ministeriöiden investoinneilla.

Tässä tilanteessa olisi ehkä järkevintä että Suomen Pankki, Valtionkonttori ja Valtiovarainministeriö olisivat kaikki yhtä ja samaa organisaatiota?

Tällöin pitäisi samalla kieltää kaikkia liike-, säästö-, osuus ja investointipankkeja ja muita rahoituslaitoksia tehtailemasta uutta rahaa lainatoiminnallaan. Tämä olisi tehtävissä asteittain nostamalla kassavarantoa nykyisestä 0-2 % :sta vaiheittain esim. nostamalla varantovaatimusta vuosittain 10% aina täyteen sataan prosenttiin. Näistä "monetary reform" muutosmekanismeista on mm eräs James Robertson kirjoittanut useita artikkeleita - ellei jopa jokusen kirjankin.

Useimmissa länsimaissa uutta rahaa, on nykyisen pankkiluottojärjestelmän puitteissa laskettu liikkeeseen vuosittain melko paljon - vaikkei tästä paljon puhuta julkisuudessa. Southamptonin Yliopiston professori Richard Werner on laskenut rahanmäärän kasvaneen länsimaisissa velkatalouksissa peräti 12-15% vuodessa.
Tämä siis tarkoittaa että Suomen Pankin ensisijaiseksi tehtäväksi tulisi varmistaa että suomalaisilla kuluttajilla on riittävästi rahaa jotta hyödykkeiden vaihto sujuisi ilman turhia keinotekoisia esteitä.

Kysymys: Miten tämä sitten olisi toteutettavissa käytännössä - oikeudenmukaisesti ja demokratian pelisääntöjen mukaisesti? Vastaus: Ehkäpä siten että Suomen Pankki itse rahoittaa valtionbudjetin alijäämää ja jopa siirtää osan tästä tehtävästä Kuntarahoitukselle?

Kuntarahoituksesta tulisi näin osa julkista valtiollista rahahuoltoa - tai pikemminkin luottohuoltoa koska 99% rahasta olisi edelleen digitaalista tilirahaa. Mahdollistako vai ei, siinä pohdittavaa. Edut vastaan haitat?

Suomen Pankki ja Kuntarahoitus voisivat myös siirtää tehtävän suurkaupungeille - ja miksei pienemmillekin. Kuntayhtymätkin voisivat osallistua samaan toimintaan jotta päätöksenteko saataisiin mahdollisimman lähelle ruohonjuuritasoa ja lähidemokratiaa.

Tässä kohden on tärkeätä mainita että poliitikot eivät olisi mukana päättämässä siitä miten paljon rahaa luodaan - vaan enemmälti siitä että raha kulutetaan hyödyllisiin paikallisesti johdettuihin projekteihin. Vuosittaisesta rahamäärän lisäyksestä - vastaisi puolueeton ja epäpoliittinen asiantuntijaelin. Rahamäärää voitaneen toki joskus myös joutua supistamaan.
Tämä onnistuu helposti verotuksen keinoin.

Perusvirsi tällaisissa esityksissä on se että monet itkevät: inflaatiota inflaatiota..
Kuitenkin tilanne on se että useimmat rahauudistusliikkeen strategit ovat sitä mieltä että uutta rahaa voi huoletta laskea liikeeseen hyvinkin paljon enemmän kuin mitä esim itävaltalais-talousoppien edustajat väittävät. Yksi syy tähän on se että suuri osa uudesta rahasta kuluisi vanhojen velkojen hoitamiseen. Toinen on se että ihmiset eivät välttämättä kuluttaisi rahansa hulluina - vaan säästäisivät tulevia isompia ostoksia varten. Tämä on huomattavasti parempi kuin jos joutuisi lainaamaan saman rahan korkoineen pankista.

Huomionarvoista on että taloudemokratia uudistusuohjelman myötä rahan velkakytky saataisiin pois - joko hallitusti kerralla - tai hallitusti vaiheittain.

Rahaa laskettaisiin liikeeseen esim seuraavilla mekanismeilla:

A. Valtiolliset, alueelliset ja paikalliset tiestön ja muun tarpeellisen pysyväisluonteisen infrastrukturin rakentaminen, korjaaminen ja ylläpito. Tähän kuuluu myös terveydenhuolto ja koulutuspalvelut ja sosiaaliset huoltopalvelut jotka mielletään osaksi hyvinvointiyhteiskuntaa.
Näin ollen kaikki panostus tähän olisi korotonta omarahoitusta. Tämä ei aiheuta inflaatiota koska jokainen käytetty euro muodostaa arvon taseen toisellakin puolella. Kysyntä ja tarjonta ovat siis edelleen balanssissa. Tästä on turha tulla huutelemaan inflaatiota...

B. Perustulo tai kansalaispalkka maksettaisin jokaiselle täysi-ikäiselle 1000-1200 euroa /kk sekä jokaisesta lapsesta alhaisempi määrä - esim 500 /kk.

Tämä korvaisi lapsilisäbyrokratian, työttömyyskorvausbyrokratian, rahallisen sosiaaliavun byrokratian, KELA:n asumistukibyrokratian, varusmiespäivärahajärjestelmän, kansaneläkejärjestelmän, starttirahabyrokratian ja opintorahabyrokratian jne

Perustulo muodostaisi näin toimeentulon perustan ja työtulot lisätuloja perustulon päälle.

Käsite "työ" pitäisi myös muotoilla uudelleen. Kotityöt, oman perheen, lasten ja kodin huoltotyöt, opiskelu, käsityön, taiteen ja musiikin harjoittaminen kuuluisi "työhön". Suuri osa tehdystä työstä on tänään palkatonta - tämä uudistus korjaisi tämän epäkohdan.

Nykyisten työpaikkojen jakaminen tulisi yleiseksi periaatteeksi siten että normaalisti oltaisiin ehkä työpaikoilla ehkä 20 tuntia viikossa.

C. Kansalaisten ostovoiman vahvistamiseksi voidaan myös ajatella valtiollista hintatukijärjestelmää (compensated price á la C.H. Douglas) joilla kotimarkkinoille suuntautuvan tavaran- ja palvelujen tuontantohinnasta osa korvattaisiin valtion taholta ikään kuin negatiivinen arvonlisävero tai miksei negatiivinen valmistevero. Hintatukijärjestelmä olisi kuitenkin porrastettu siten että välttämättömyyshyödykkeiden kohdalla tuki olisi korkein. Parturi- ja kampaajapalveluihin verrattavat palvelut voidaan myös ajatella kuuluvan korkeimpaan hintatukiryhmään.


Mikäli EU-jäsenyys tai muut kansainväliset pelisäännöt eivät salli Suomen Pankin ryhtyvän yllä mainittun, vararatkaisujakin on. Tässä jotain niistä:


Kunnalliset pankit ja Kaupunkipankit

Mikään ei voi kieltää kuntasektoria lähtämästä mukaan pankkialalle. Tällöin tätä pankkitoimintaa ohjaisi puhtaasti kuntalaisten yhteinen etu - eikä liikevoiton tavoittelu, johdon bonukset tai kasvottomien rahastomanagereiden osinkojen haaliminen.

S-Ryhmä perusti oman pankkinsa - näin voi myös jokainen kaupunki ja kunta joko yhdessä toisten kaupunkien ja kuntien kanssa - tai jopa yksin ja omin päin. Tarvitaan vain viiden miljoonan pääoma. Tämän ei tarvitse olla löysää raha vaan voi yhtä hyvin olla kaupunki-infrastruktuurin muodossa. Tällä tavoin ajateltuna se tarvittava 5 miljooonainen löytyy helposti mistä vain.


Näillä keinoin julkinen valta voisi jopa päihittää liikepankit heidän omassa moraalisesti kyseenalaisessa luotottamispelissään.Tässä joitain hyviä syitä miksi tähän tulisi lähteä:

A. Perustetaan osuuskuntapohjainen pankki missä jokainen asukas saa ilmaisen tilin käyttöoikeuksineen ja pankkikortteineen. Mitään kuukausimaksuja tai tilinkäyttömaksuja ei tarvita. Osuuskuntaa ei voi kaapata eikä sen nurkkia vallata. Lyömätön yritysmuoto tähän.

B. Kunnan tai kaupungin kaikki rahavarat siirretään suojaan rahaspekulaatiosta oman kuntapankin tileille. Rahavarat ovat näin turvassa ilman valtion talletustakuuta ja käytettävissä parhaalla mahdollisella tavalla yhteiseksi hyväksi.

C. Mikäli kuntapankki maksaisi kaikki palkat ja palkkaoheiskulut oman kuntapankkinsa palkkatileille ja vaatisi vakuutusyhtiöitä ja verovirastoja avaamaan tilit samaisessa pankissa suuri osa rahasiirroista olisivat kuntapankin sisäisiä siirtoja - eli pelkkää kirjanpitoa oman pankin tililtä toiselle.

D. Kuntapankki ei siis perisi minkäänlaisia kuluja tai maksuja tiliasiakkailtaan vaan rahoittaisi palvelunsa vuosittaisen rahamäärän lisäämisprosessin yhteydessä.

E. Kuntien veroäyri voitaisiin tämän uudistuksen myötä laskea todella alhaiselle tasolle koska kaikki kunnan investoinnit rahoitettaisiin oman pankin avulla - korkokulujen osuus olisi hyvin pieni verrattuna tämän päivän tilanteeseen.

F. Kuntapankki voisi rahoittaa asukkaitten pienipuotoista liiketoimintaa, opiskelua ja voisi myöntää asuntolainoja ennätysmatalin koroin

G. Kuntapankin toiminnasta on erilaisia malleja USA:sta. North Dakota State Bank (1919-)
Floridaan on suunnitteilla jotain vastaaavaa (Farid Khavari for governor) samoin Oregonin ja Virginiaan - ja pian ehkä kaikkiin USA:n osavaltioihin.

Vaikka tämä on varasuunnitelma - tämän edellä mainitus voi toki toteuttaa pääsuunnitelman ohella.

Näiden ajatusten myötä totettamisen myötä pitkässä juoksussa yksityisten liikepankkien vaikutusvalta yhteiskunnassamme vähenisi murto-osaan nykyisestä. Suomessa sovellettaisiin aivan uutta talousjärjestelmää - talousdemokratiaa.

Myönnän että talousdemokratian talousjärjestelmä voi tuntua melko kaukaisena - ainakin kun ottaa huomioon rahoitusalan aivan kohtuuttomat vaalirahoitus- ja lobbausvoimavarat.

Näkisin silti talousdemokratian kaikin puolin mahdollisena ja täysin toteuttamiskelpoisena.

Pääongelma on tällä erää lähinnä tiedotus - eli se miten saada kansalaiset tietoisiksi siitä että vaihtoehtoisia, parempia järjestelmiä edes on olemassa. Monet elävät siinä luulossa että nykymalli on ainoa jäljellä oleva Itä-Euroopan kommunismikokeilun kaaduttua.

Politiikassa kaikki on mahdollista. Jokainen vallankumous on aina ollut laiton - ja silti näitä on tehty ja tehdään jatkuvasti. Tämä talousdemokratian vallankumous on ajan hengen mukainen ja tälle on vuorenvarmasti sosiaalinen tilaus - kunhan tieto leviää.

*

PS. Unohdin ottaa paikallisvaluutat tähän mukaan. Paikalliset ja ns täydentävät valuutat kuuluvat myös talousdemokratian ratkaisuihin.

Paikallisvaluutan etu on siinä että raha pysyy alueella missä sitä tarvitaan. Täydentävä valuutta taas mahdollistaa kaikenlaista hyödykevaihtoa mikä muuten ei tapahtuisi. Esim LETS, Time dollar, Japanin vanhusten hoivatuntipankki josta Bernard Lietaer puhuu.