Silvio Gesell on lähes tuntematon useimmille vaikka John Maynard Keynes (josta kaikki ovat kuulleet) oli tämän suuri ihailija ja totesi julkisesti että "tulevaisuus tulee oppimaan enemmän Silvio Gesellin ajatuksista kuin Karl Marxin".
Tässä lyhyt video Silvio Gesellistä mista voimme todeta että Gesellin talousmalli voisi toimia hyvin nykyisessä Suomessakin. Onhan tilanne meilläkin kohta se että lähes jokainen kunta ja kaupunki on pahasti liemessä - taloudellisesti. Gesellin freiwirtshaft-ajatukset olivat eräänlaista 30-luvun talousdemokratiaa. Vapaataloutta - taloutta missä tehtiin irtiotto finanssioligarkian korko-orjuudesta. Ehdottomasti askel oikeaan suuntaan.
Itävallassa, Wörglin kaupungissa Gesellin ohjeita seuraten siirryttiin shillingeistä paikalliseen rahaan - rahaan jonka korko oli negatiivinen. Puhutaan kokeilusta josta tuli historiallinen the Wörgl Experiment. Paikallisrahasta tehtiin eräänlainen työkuitti, "Wörgl Labour Certificate" ja näiden arvo laski 1% verran kuukausittain. Rahaan oli liimattava setelin arvosta riippuen, pieni leimamerkki josta siis Wörglin kaupunki sai tuloja. Kaikki onnistui hyvin - liian hyvin. Tieto Wörglin kokeilusta levisi kulovalkean tavoin ja lopulta Itävallan keskuspankki kielsi kaiken 1. syyskuuta 1933.
Ei liene vaikea ymmärtää ketkä finanssioligarkian tahot olivat keskuspankin päätöksen takana.
Jos kokeilu nimittäin olisi saanut jalansijaa ja levinnyt laajalti - koko maailma olisi saattanut muuttua.
Toinen lyhyt video Gesellistä - tosin saksankielinen.
Gesellin pääteos nettikirjana:
The Natural Economic Order
Huomaa y.m. kirjasta erityisesti nämä kappaleet:
Free Money
Money As it Should be
*
Tässä linkki lähes täydelliseen tietopankkiin liittyen Wörglin kokeiluun.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste wörgl. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste wörgl. Näytä kaikki tekstit
maanantai 31. elokuuta 2009
sunnuntai 1. maaliskuuta 2009
Itävallassa paikallisraha 1930-luvulla
JK:n välittämä artikkeli.
Tirolilaisen Wörglin kaupungin 4 300 asukkaasta 1 500 oli työttömänä 1930-luvun alussa. Kaupungin verotulot olivat romahtaneet. Kauppa ei käynyt, kun ihmiset yrittivät säästää joka pennin. Rahan hidas liikkuminen vähensi kaiken taloudellisen toiminnan minimiin.
Saksassa oli ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä valuuttakriisissä otettu käyttöön rinnakkaisraha, leimatut setelit, jotka menettivät kokonaan arvonsa ellei niihin käynyt määräajoin hankkimassa uutta leimaa. Wörglin kaupunginjohtaja päätti kokeilla paikallisesti vastaavaa järjestelmää. Paikallisen pankin myöntämän lainan turvin painettiin pieni määrä seteleitä, jotka arvoltaan vastasivat shillinkiä mutta jotka oli käytävä leimaamassa kuukausittain arvon säilymiseksi. Leimasta veloitettiin prosentti setelin arvosta.
Kaupungin työntekijöiden palkoista puolet alettiin maksaa paikallisrahassa, ja se kelpasi myös paikallisten verojen maksuun. Kauppiaatkin hyväksyivät paikallisrahan maksuvälineeksi, sillä setelit saattoi koska tahansa vaihtaa pankissa shillinkeihin. Lunastushinta oli kaksi prosenttia setelin arvoa alempi.
Setelit kiersivät nopeasti, koska sukanvarressa ne olisivat olleet äkkiä arvottomia. Pian paikallisrahaa käytettiin yleisemmin kuin shillinkejä. Sillä ostettiin tavaroita ja palveluita, ja kauppa kasvoi vauhdilla. Julkinen kassa karttui asukkaiden maksaessa jäännösveronsa, ja kaupunki alkoi työllistää ihmisiä, kunnostaa teitä ja laajentaa viemäriverkostoa. Rakennuttipa kaupunki vesisäiliön ja hyppyrimäenkin velattomasti.
Wörglin menestys herätti kiinnostusta, ja monissa kaupungeissa alettiin suunnitella samanlaista mallia. Itävallan valtio oli suhtautunut Wörglin kokeiluun myönteisesti, mutta nyt keskuspankki pelästyi menettävänsä otteensa rahapolitiikasta. Jos paikallisrahat leviäisivät koko maahan, se ei enää pystyisi kontrolloimaan liikkeellä olevan rahan määrää eikä inflaatiovauhtia. Niinpä keskuspankki aloitti oikeudenkäynnin Wörglin kaupunkia vastaan, ja paikallisrahakokeilu lopetettiin syyskuussa 1933, kolmentoista kuukauden toiminnan jälkeen.
Muita Kumppanin artikkeleja:
1/01: Thaimaan paikallisraha bia
1/01: Paikallisraha Suomessa
4/99: Suomalaista vaihtoehtotaloutta
Lisäisin tähän itse vielä sen että saamme kiittää tätä kirjaa näistä tiedoista: Silvio Gesell: The Natural Economic Order .
Wikipedia:
Tirolilaisen Wörglin kaupungin 4 300 asukkaasta 1 500 oli työttömänä 1930-luvun alussa. Kaupungin verotulot olivat romahtaneet. Kauppa ei käynyt, kun ihmiset yrittivät säästää joka pennin. Rahan hidas liikkuminen vähensi kaiken taloudellisen toiminnan minimiin.
Saksassa oli ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä valuuttakriisissä otettu käyttöön rinnakkaisraha, leimatut setelit, jotka menettivät kokonaan arvonsa ellei niihin käynyt määräajoin hankkimassa uutta leimaa. Wörglin kaupunginjohtaja päätti kokeilla paikallisesti vastaavaa järjestelmää. Paikallisen pankin myöntämän lainan turvin painettiin pieni määrä seteleitä, jotka arvoltaan vastasivat shillinkiä mutta jotka oli käytävä leimaamassa kuukausittain arvon säilymiseksi. Leimasta veloitettiin prosentti setelin arvosta.
Kaupungin työntekijöiden palkoista puolet alettiin maksaa paikallisrahassa, ja se kelpasi myös paikallisten verojen maksuun. Kauppiaatkin hyväksyivät paikallisrahan maksuvälineeksi, sillä setelit saattoi koska tahansa vaihtaa pankissa shillinkeihin. Lunastushinta oli kaksi prosenttia setelin arvoa alempi.
Setelit kiersivät nopeasti, koska sukanvarressa ne olisivat olleet äkkiä arvottomia. Pian paikallisrahaa käytettiin yleisemmin kuin shillinkejä. Sillä ostettiin tavaroita ja palveluita, ja kauppa kasvoi vauhdilla. Julkinen kassa karttui asukkaiden maksaessa jäännösveronsa, ja kaupunki alkoi työllistää ihmisiä, kunnostaa teitä ja laajentaa viemäriverkostoa. Rakennuttipa kaupunki vesisäiliön ja hyppyrimäenkin velattomasti.
Wörglin menestys herätti kiinnostusta, ja monissa kaupungeissa alettiin suunnitella samanlaista mallia. Itävallan valtio oli suhtautunut Wörglin kokeiluun myönteisesti, mutta nyt keskuspankki pelästyi menettävänsä otteensa rahapolitiikasta. Jos paikallisrahat leviäisivät koko maahan, se ei enää pystyisi kontrolloimaan liikkeellä olevan rahan määrää eikä inflaatiovauhtia. Niinpä keskuspankki aloitti oikeudenkäynnin Wörglin kaupunkia vastaan, ja paikallisrahakokeilu lopetettiin syyskuussa 1933, kolmentoista kuukauden toiminnan jälkeen.
Muita Kumppanin artikkeleja:
1/01: Thaimaan paikallisraha bia
1/01: Paikallisraha Suomessa
4/99: Suomalaista vaihtoehtotaloutta
Lisäisin tähän itse vielä sen että saamme kiittää tätä kirjaa näistä tiedoista: Silvio Gesell: The Natural Economic Order .
Wikipedia:
John Maynard Keynes: General Theory of Employment, Interest and Money (1936):
"Gesell's main book is written in cool, scientific language; though it is suffused throughout by a more passionate, a more emotional devotion to social justice than some think decent in a scientist. The purpose of the book may be described as the establishment of an anti-Marxian socialism, a reaction against laissez-faire built on theoretical foundations totally unlike those of Marx in being based on an unfettering of competition instead of its abolition . . . I believe that the future will learn more from the spirit of Gesell than from that of Marx. The preface to The Natural Economic Order will indicate to the reader the moral quality of Gesell. The answer to Marxism is, I think, to be found along the lines of this preface." (p. 355).
"The idea behind Gesell's stamped money is sound." (p.357).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
