Näytetään tekstit, joissa on tunniste C.H Douglas. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste C.H Douglas. Näytä kaikki tekstit

perjantai 6. marraskuuta 2009

Clifford Hugh Douglas puhuu

Tästä alla olevasta pitkästä lainauksesta, jokainen voi päätellä miksi koen C.H. Douglasin ajatukset läntisen yhteiskunnan valtavista epäkohdista, varsin innostaviksi.

Douglasin kunniaksi nimesin blogin hänen "economic democracy"- käsitteensa mukaan (taloudelliseksi demokratiaksi eli) talousdemokratiaksi. Todettuani että talousdemokratialla on vastavoimanaan kaikki nykyiset valtapuolueet katsoin järkevämmäksi yrittää rakentaa uutta puoluetta kuin muokata vanhaa. Kaikki nykypuolueet kun tuntuvat olevan pankkipuolueita.

In a lecture, "Money: An Historical Survey," delivered in 1936 at Ashridge Park, Douglas declared:
The history of money is one long unbroken history of fraud, and this power of money-creation by the banks is the final chapter. In brief; the creation of money, once performed by the producer of wealth, then by the custodian of wealth, who fraudulently issued more paper than the wealth he guarded, has passed to a set of people who neither produce, nor own, nor guard wealth, but are merely book­keepers ...

I find it incredible that a stable society can persist founded on the most colossal lucrative fraud that has ever been perpetrated on society . . .

If we hypocritically claim that the employment system is a moral system and that man must be kept at work rather than choose work, we are sealing the doom of this civilization.

Sama suomeksi: Rahan historia on pitkä katkematon kertomus petoksesta, ja tämä pankkien rahanluontivalta on sen viimeinen kappale. Lyhyesti: rahantehtailu, joka aluksi oli vaurauden tuottajilla, sitten vaurauden valvojilla, jotka petoksellisesti laskivat liikkeelle enemmän paperirahaa kuin mitä oli valvottavana, on siirtynyt ihmisryhmälle jotka eivät tuota mitään, eivät omista mitään, eivät valvo vaurautta vaan ovat pelkkiä kirjanpitäjiä...[pankit tänään]

Pidän uskomattomana sitä että vakaa yhteiskunta voi jatkaa kun sen perusteena on kaikkein valtavin, röyhkein, tuottoisin petos jonka armoille yhteiskunta koskaan on joutunut...

Jos me todellakin tekopyhästi jeesustellen väitämme että palkka-ansiojärjestelmä on moraalinen
järjestelmä ja että ihmistä ennemmin tulee pakottaa työhön kuin aintaa hänen itse valita tekeekö työtä vai ei, sinetöimme näin koko nykyisen sivilisaation kohtalon.

Tuota voisi lyhentää vielä toteamalla että Douglasin määrittelemä ihanteellinen tila yhteiskunnassa, eli talousdemokratia saavutetaan kolmessa vaiheessa.

1. Paljastamalla kansalaisille pankkien moraaliton rahantehtailukoneisto sellaisena valtavana loisena kuin se todellisuudessa on, velkaannuttaen kaikkia, ahmien vaurauttamme itselleen ja välittäen sen eteenpäin omassa sisäpiirissään

2. Osoittamalla että yhteiskunta voi itse hoitaa rahahuoltonsa, eli luoda ja laskea liikkeelle rahaa ilman lainaa, ilman minkäänlaista velkaa ja korkoja. Suurin osa valtiokoneiston perimistä veroista ja maksuista ovat näin ollen myös aikansa elänyt osa vanhakantaista pankkivelkarahan riistojärjestelmää.

3. Todistamalla että perustulo on kestävän kehityksen ratkaisu ja oikeudenmukaisin ostovoiman jakoperuste sekä että täystyöllisyyden illuusion mukainen työansiotulo on peruuttamattomasti aikansa elänyt tapa riittävän ostovoiman jakamiselle.

maanantai 31. elokuuta 2009

Douglas: The Causes of War

Tässä kaksiosaisessa videossa jossa käsitellään sotien todellisia syitä, talousdemokratian oppi-isä majuri Clifford Hugh Douglas puhuu itse vuonna 1934, BBC. Douglas kytkee taitavasti yhteen hyökkäysodan ja yhteiskunnallisen talousahdingon ja tarjoaa oman ratkaisunsa.
(Talk on BBC Radio in November 1934 by Major C.H. Douglas as part of a series on the Causes of War. Douglas was the founder of the Social Credit movement. )

Videon ykkösosa loppuu tärkeään toteamukseen siitä että jokaisen valtion ratkaisu on maksaa kansalaisille kansallinen osinko joka takaa jokaiselle riittävän ostovoiman. Tämä on sekä sotia ja muutenkin kurjuutta ehkäisevä välttämätön toimenpide. Douglas muistuttaa myös että pankit tuottavat (luovat) rahaa (tyhjästä) aivan kuten tehtaat erilaisia tuotteita.

Osa 1. Major C H Douglas: Causes of War part 1.



Osa 2. Major C H Douglas: Causes of War part 2.



Tässä Douglas selittää miten tämä kansallisen osingon jakaminen todellakaan ei ole minkäänlaista sosialismia...vaan kaikkea muuta. Hän vaatii myös rahajärjestelmä julkisen rahan järjestelmäksi nykyisestä yksityisestä. Hän muistuttaa myös että pankit selvästi mielummin haluavat sotaa kuin muutoksia rahajärjestelmään.

Lisäys: Myös Smoking Mirrors-blogi jota nimimerkki Les Visible kirjoittaa ottaa osuvasti esiin syyt hyökkäyssotiin ja osoittaa pankkien roolin sotien takapiruna:

This is why patriotism gets wrapped up in the creation and performances of war. What actually happens is that a group of bankers have determined that they can make money six different ways by initiating a conflict between two or more nations. They create the lies and tensions that lead to whipping up the publics anger at a manufactured boogeyman then they lend counterfeit money at interest to all parties; they sell them the weapons and supplies needed, they run the black market operations, they steal the resources and they provide the financing and companies that carry out the rebuilding of what they destroyed but there’s a lot more than that. You would be surprised.

maanantai 2. helmikuuta 2009

C.H. Douglas: Mistä sodat johtuvat

Tässä todella mielenkiintoinen aihe. Luin tämän useita vuosia sitten ja nyt vihdoin löysin sen taas. Kysymyksessä on melko lyhyt kolmisivuinen esitelmä tai pamfletti "The Causes of War" by C H Douglas.

Voit lukea tekstin tai kuunnella Douglasin lukevan tekstin itse. Tai miksei molempia yhtaikaa kuten minä tein.

AUDIO & TRANSCRIPTION

Listen to Douglas outlining his philosophy on war and its causes

Audio: C.H Douglas - "The Causes of War"


Douglas analysoi osuvasti miten kuvitellun kansakunnan taloudellisten etujen kiihkomielinen ajaminen usein johtaa sotaan. Sota on tavallaan taloudellisten ei-sotilaallisten vihamielisten toimien jatke.
Ratkaisuna tähän vanhaan ongelmaan hän näkee (talousdemokraattiset) uudistukset tai muutokset kuten perustulon tai kansallisosingon yleishaitallisen velkatalouden vuosisatoja kestäneen koronkiskonnan kuittaamiseksi.

Nämä uudistukset esimerkkikansakunnan raha- ja finanssipolitiikassa joiden kautta sekä valtiontalous ja väestö pärjää ilman sotataloutta ja näin valtio muuttuu pian samalla rauhanomaiseksi. Esimerkkivaltion mainio toimintamalli kopioidaan muualle ja "maailma pelastuu".

No oli miten oli - audiotiedosto kannattaa kuunnella läpi ja juttu lukea - ja huomaat että mies puhuu asiaa. Ehkä lisään jotain tähän myöhemmin, koska koen että paljon olellista jäi toteamatta.

Tässä ote tekstistä:

As our arrangements are at the present time, money is primarily distributed in respect of employment, which, as the glut has shown, is in many cases not necessary, or even desirable. So that it is not too much to say that the causes of war and the causes of poverty amidst plenty are the same, and they may be found in the monetary and wage system, and that broadly speaking, the cure for poverty and the beginnings of the cure for war can be found in a simple rectification of the money system.
This rectification must, I think, take the form of a National Dividend, either in a simple or more complex form, so that while there is real wealth to be distributed, nobody shall lack for want of money with which to buy. It has already been shown that money is actually made by the banking system, and not by agriculture or industry.
The "Encyclopaedia Britannica" states the matter clearly in its article on banking in the words: "Banks lend money by creating the means of payment out of nothing."

(snip...)
Why should these modifications not be made? For an answer to that question I must refer you to the Bank of England, which is all-powerful in these matters. Mr Montagu Norman, the Governor of the Bank of England, which is a private company, described the relations of the Bank of England and the Treasury as those of Tweedledum and Tweedledee.

It is not suggested that bankers have a wish to precipitate war. Far from it. Bankers dislike war only less than they dislike any change in a financial system with which, almost alone amongst other sections of the community, they appear to be completely satisfied.