INFLAATIO
Inflaatio on yksi väärinymmärretyimmistä asioista ”maallikoiden” keskuudessa. Tämä johtuu siitä, että lähteenä käytetään ainoastaan Wikipediaa ja ”arkijärkeä”. Joskus on kuultu jotain.
Tieteellisen teorian olisi mm. minimoitava oletukset, pitää yhtä todellisuuden havaintojen kanssa, ja ennustaa tulevaa. Rahan kvantiteettiteoria, johon yleensä inflaatiosta puhuttaessa nojaudutaan, ei täytä mitään näistä.
Inflaatiosta ei ole yksimielisyyttä ekonomistien keskuudessa. Nämä erimielisyydet jakaantuvat yleensä Monetaristit vastaan muut. Koska Monetarismi on tällä hetkellä vallalla oleva käsitys taloustieteissä, ainoastaan heidän oppinsa pääsevät avoimesti esille suuressa mediassa.
Monetaristien näkemys inflaatiosta perustuu rahan kvantiteettiteoriaan. Se on kehitetty 1700-luvulla. Yksinkertaisuudessaan se määrittelee rahan neutraaliksi. Tämä tarkoittaa, että rahan määrällä taloudessa ei ole vaikutusta työllisyyteen ja tuotantoon, ainoastaan hintoihin. Jos talouteen lisätään rahaa ja mikään muu ei muutu, niin hinnat kohoavat. Päästään kuuluisaan lauseeseen: ”Liian paljon rahaa jahtaa liian pientä määrää tuotteita”. Jos tuplataan rahakanta, tuplaantuu hinnat. Vastaavasti jos puolitetaan rahakanta, puolittuu hinnat.
Tämän teorian hylkäsivät Keynesiläiset 1930-luvulla. Syy oli se, että se oletti täystyöllisyyden (joka ei ole mahdollista nykyjärjestelmässä), eikä se pitänyt yhtä todellisuuden havaintojen kanssa, eikä sillä pystynyt ennustamaan mitään (inflaatiota). Tästä huolimatta Monetaristit ottivat sen teorioidensa kulmakiveksi 1960-luvulla.
Raha ei ole neutraalia. Se vaikuttaa aina työllisyyteen ja tuotantoon. Sen määrä ja kierto vaikuttavat suoraan kaikkeen toimintaan taloudessa. Tämä on helppo ymmärtää liioittelulla. Jos taloudessa ei ole yhtään rahaa, ei siellä ole yhtään työpaikkaa, eikä mikään tehdas pyöri. Koska ihmiset eivät tee töitä ilmaiseksi. Eikä tehtaat voi vaihtaa raaka-aineita keskenään, koska ei ole vaihdonvälinettä. Tämä on helppo todeta keskuspankkien tilastoista. Rahan määrä on aina laskenut ja laskee taantuman ja laman aikana. Nousukaudella rahan määrä on aina noussut ja nousee taloudessa. Ja korrellaatio on aina niinpäin, että raha tulee ensin, talouskasvu ja työpaikat sen jälkeen. Raha poistuu ensin, ja sitten talous hidastuu, alkaa taantuma ja lama.
Mikä raha tekee mitäkin? Olemme Kuulleet rahan määritelmistä M0, M1, jne. Ne ovat rahaa pois kierrosta, talletuksia jne. Aktiivista rahaa on juuri otettu uusi luotto. Se on sitä joka luo työpaikkoja, vaihtoa, jne. Se tilastojen mukaan (keskuspankit mittaavat tätä credit creation tilastoa) aikaansaa talouskasvua. Se aiheuttaa myös toisen mielenkiintoisen ilmiön: Se on suoraan vastuussa koroista. Meille on opetettu, että alhaiset korot johtavat kasvuun, ja korkeat korot taantumaan. Tämän takiahan keskuspankit asettavat ohjauskoron, joka sitten heijastuu muihin korkoihin. Tämäkään ei pidä tilastojen ja reaalimaailman faktan kanssa yhtä. Kaikkien tilastojen mukaan juuri otettu luotto ohjaa talouskasvua ja korkoja. Ja korrelaatio on niin, että kasvu johtaa korkeisiin korkoihin ja taantuma johtaa alhaisiin korkoihin. Credit creation tilastoilla on hyvin tarkka ennustaa tuleva korkotaso ja inflaatio.
Tästä pääsemme inflaatioon. Koska kaikki raha on velkaa, rahaa on aina vähemmän taloudessa kuin velkaa. Velkahan pitää maksaa pankkiin koron kanssa. Tämä korko rasittaa tietenkin kaikkia yrityksiä ja ihmisiä. Nyt kun uutta luottoa otetaan ja talous kasvaa, johtaa se korkojen kasvuun, joka taas aiheuttaa yrityksille ja ihmisille lisäkuluja. Nämä lisäkulut yritykset joutuvat tietenkin hankkimaan jostain. Nousukauden aikana rahaa liikkuu, joten helpoin tapa on nostaa hintoja (inflaatio). Kun luotot menevät tappiin, yhteiskunta ei pysty enää lainaamaan enempää, alkaa rahaa poistua kierrosta. Nyt yritysten on reagoitava toisella tapaa. Koska raha kiertää huonosti ja sitä on vähän liikkeellä, ei hintojen nostolla ole järkevää yrittää paikata myynnin putoamista. Rahaa on saatava korkoihin jostain muualta. Nyt alkaa irtisanomiset ja palkkojen leikkaukset. Mutta kun on leikattu, tipahtaa ihmisten ostovoima entisestään ja lama syvenee. Jos lama jatkuu pitkään, on rahaa niin vähän kierrossa, että siitä korkojen saamiseksi on pakko nostaa jälleen hintoja. Kaikki muut keinot on jo käytetty (irtisanomiset jne.), joten vähäisestä kierrossa olevasta rahasta on yritettävä saada mahdollisimman paljon koron maksuun. Olemme siirtyneet stagflaatioon: Lama, suurtyöttömyys, ja nopeasti kohoavat hinnat samaan aikaan. Kaikki varmaan ymmärtävät, että rahan kvantiteettiteoria ei pidä tässäkään kohtaa paikkaansa. Sen mukaanhan stagflaatio ei ole edes mahdollinen. Ikävä kyllä ilmiö on erittäin todellinen reaalimaailmassa.
Kun kuunnellaan yrityksiä nykyään, niin eivät he valita sitä, että tavarat loppuu kesken, koska ihmisillä on niin paljon rahaa ja he ostavat varastot tyhjäksi. Päinvastoin yritykset markkinoivat ja mainostavat niin maan keleesti, että saisivat ihmiset ostamaan edes jotakin. Heidän suurin huolenaiheensa on köyhyys yltäkylläisyyden keskellä. Toisin sanoen ihmisillä ei ole varaa ostaa mitään, vaikka kaikkea tuotetaan älyttömät määrät. Tämä ei oikein kuulosta ”liian paljon rahaa jahtaa liian pientä määrää tuotteita”. Jos inflaatiolla olisi mitään tekemistä kvantiteettiteorian kanssa, olisi sen pitänyt lakata olemasta jo vuosikymmeniä sitten. Mutta kun katsotaan inflaatiotilastoja, niin se on jatkuvaa ja yhä voimistuvaa, muutamia hetkiä lukuunottamatta (jotka tuli selitettyä edellä).
Inflaatio johtuu siitä, että meillä on liian vähän, eikä liian paljon rahaa taloudessamme. Tämä tarkoittaa kierrossa olevan rahan suhdetta kierrossa olevaan velkaan. Eli on aivan sama onko meillä nousukausi vai laskukausi, meillä on kummallakin kaudella liian vähän rahaa kierrossa suhteessa velkaan. Nousukaudella reagoidaan hintojen nostolla (inflaatio), laskukaudella irtisanomisilla, ja pitkään jatkuvalla laskukaudella molemmilla (stagflaatio).
Rautalangasta: Korko, rahanluominen velaksi aiheuttaa inflaation ja stagflaation.
Tästä on olemassa myös historiallisia viitteitä. Keskiajalla oli käytössä kultakolikot, jotka eivät olleet kenenkään velkaa. Inflaatio oli tuntematon käsite, koska sitä ei ollut olemassakaan. Inflaatio on ollut ongelma siitä asti , kun raha alettiin luoda korkoa kasvavana velkana (vähimmäisvarantojärjestelmä). Keskuspankkien tärkein tehtävä on säilyttää hintavakaus, pitää siis inflaatio kurissa. Ovatko he täysin kykenemättömiä ihmisiä, koska eivät onnistu työssään. Vai onko kyse siitä, että se on yksinkertaisesti mahdotonta, koska inflaatio on sisäänrakennettu ominaisuus nykyisessä rahajärjestelmässä. Inflaatiosta ei pääse eroon, jos rahanluomisen mekaniikkaa ei muuteta. Rahaa ei tule luoda korkoa kasvavana velkana.
Toinen esimerkki voidaan ottaa hyperinflaatiosta. Kun esimerkiksi Argentiina kärsi siitä, ei se johtunut rahapaaleista toreilla. Raha oli luotu siellä velaksi nykyjärjestelmän mukaisesti. Erilaisten tapahtumasarjojen jälkeen valuutta alkoi virrata nopeasti ulos maasta. Toisin sanoen velka jäi Argentiinaan, vaihdonväline, raha, poistui muualle. Seurauksena hyperinflaatio ja valtion konkurssi. Argentiinaa oli kielletty painamasta (IMF) omaa rahaa, Pesoja. Ei siis ollut liian paljon rahaa jahtaamassa liian pientä määrää tuotteita. Tuotteita oli niin maan keleesti, mutta ei ollut rahaa niiden ostamiseen. Hinnat lähti katosta läpi.
Sitten vielä niistä rahapaaleista. Jos pankit antavat luottoa, niin eikö valtio osaa samaa asiaa. Kun kerran juuri luotu luotto ohjaa talouskasvua, mitäpä jos valtio myöntäisi nuo luotot korottomasti, loisi rahan niin kiertoon. Miksi se pitää aina ajatella niin, että valtio pistää painokoneet laulamaan. Eikö noin saataisi raha luotua samalla lailla kuin nytkin, ainoastaan korottomana. Tällöin rahaa olisi aina tarpeeksi kierrossa suhteessa velkaan, eikä inflaatiota syntyisi. Lisäksi lainat voitaisiin kohdentaa paremmin järkevään käyttöön. Pankithan eivät välitä mihin rahaa luovat, kunhan saavat varmasti paljon takaisin korkoina. Ja toki valtion pankeissa käytetään ihan samaa arviointia ihmisestä kuin nytkin. Ei se sitä tarkoita, että kun rahanluonnin oikeus otetaan yhteiskunnan haltuun, että kaikille myönnetään samantien miljoonan asuntolaina ja luottokortit kaupanpäälle.
Ja vielä lisää niistä rahapaaleista. Vaikka liioitellaankin ja painetaan kaikille miljoona, ei se suoraan tarkoita hyperinflaatiota. Kuten tuli todettua, raha ei ole neutraali. Eli tuo vaihdonväline, vaikka sitä on överisti, aikaansaa aina kasvua talouteen, luo työpaikkoja, jne. Koska raha tulee aina ennen työpaikkaa, talouskasvua, jne. on sitä pistettävä kiertoon riittävästi. Mutta eiköhän me osata Talousdemokratiassa pitää kohtuullisena se määrä, ja kierrättää sitä tehokkaasti järkeistetyllä verotuksella ja vaikkapa perustulolla.
Toni Törrönen
Suomen Talousdemokratia ry
