The existing monetary system is not free enterprise, and it is not capitalism. It is cancer. -Richard C.Cook.
En ole unohtanut sitä että lupasin esittää uuden, jalostetun version talousdemokratiasta - tai pitäisikö sanoa siitä mikä "minun talousdemokratiani" olisi. Tämä projekti on työn alla joka päivä - mutta ei kuitenkaan niin, että minulla olisi konkreettinen vihko mihin lisäisin tai mistä poistaisin ajatuksia ja ideoita sitä mukaa kun törmään uusiin näkemyksiin tai saisin ahaa-elämyksiä lukiessani eri ihmisten tekstejä netistä tai kirjoista.
Täytyy kyllä rehellisesti myöntää etten ole niin järjestelmällinen tai edes analyyttinen, vaan kaikki perustuu muistiin, muistikuviin ja oman mieleni pähkäilyihin.
Olen usein pyrkinyt muistuttamaan että se viimekesäkuinen
lehtihaastattelu missä esitin joitain talousdemokratian ideoita (Talousdemokratia 1.0) - oli täysin spontaani rento kesäpäiväkeskustelu mihin en ollut valmistautunut sen kummemmin. Tästä syystä en ole ollut kovin halukas keskustelemaan kritiikistä, etenkin jos se on tullut tahoilta joilla ei ole tarvittavia taustatietoja.
Tätä voisi ehkä verrata siihen että jos itse on lukenut paksun kirjan ja kertoo mitä siitä muistaa jossain haastattelussa niin miksi suostuisi kuulemaan mitä kritiikkiä joku sellainen esittää joka vuorenvarmasti ei ole tätä samaa kirjaa lukenut. Jos muistaa lukeneensa vaikka dekkarista "että hovimestari on murhaaja" niin miksi välittäisi vastaväitteistä sellaisilta jotka eivät ole edes avanneet kirjaa, saatikka pitäneet sitä kädessään.
Tietysti mitä politiikkaan tule - niin jokaisella saa - ja pitääkin olla mielipiteitä siitä, minkä pitää oikeana tai vääränä politiikkana. Talouspolitiikka taas koetaan omana erikoisalueenaan mihin moni ei koe perehtyneensä, joten ehkä tästä syystä jättää jopa ilmaisematta mielipiteensä koska ei halua joutua leimatuksi sellaiseksi joka sanoo mielipiteensä vaikkei ymmärrä. Moni ei edes ole ihan varma mitä talouspolitiikkaan kuuluu - tai mitä kaikkea siihen pitäisi kuulua. Onko se sitä miten poliitikko asennoituu kokonaisvaltaisesti valtion tulonlähteisiin, rahoitukseen ja menojen tärkeysjärjestykseen ?
Käsitteet menevät kuitenkin helposti ristiin. Moniko kansalainen osaa tarkalleen erottaa talouspolitiikan esimerkiksi finanssi- ja rahapolitiikasta? Onko tähän edes tarvetta? Minusta tuntuu että näillä hienoilla käsitteilla ja sivistyssanoilla yritetään pelottaa ihmisiä lähtemästä mukaan keskusteluun, koska kaikki tuntuu vaikealta eikä kukaan halua riskeerata tulevansa nolatuksi. Toisaalta ainakin blogeilla ja lehtien artikkeleiden keskustelufoorumeissa voi esiintyä tuntemattomana, joten se poistaa tämän riskin.
Taloustieteessä ja kansantaloustieteessä on kuitenkin omat käsitteensä, jotka itsessään muodostavat henkisen kynnyksen monelle. Näistä inflaatio taitaa olla yleisimmin tunnettu. Entä deflaatio, kysyntä, monetarismi, pääomitus, kassavaranto...
Mutta asiaan. Talousdemokratia on sana ja käsite jonka kuvittelen luoneeni itse, ainakin suomeksi. Tietysti eri politiikan tilanteissa lienee puhuttu taloudellisesta demokratiasta tai demokraattisesta taloudesta jne jne. Oma talousdemokratiani on kuitenkin perua
Clifford Hugh Douglasin luomasta käsitteesta "economic democracy". Itse asiassa yksi hänen monista kirjoistaan on tämänniminen. Douglas loi myös ensimmäisenä muita käsitteita - " purchasing power" ostovoima ja "
social credit" julkinen luototus sekä "national dividend" kansallisosinko (=perustulo).
Minun talousdemokratiani perustuu siis pitkälti
Douglasin ajatuksiin, mutta koska maailma ei ole enää sama kuin se oli 1920-1930 luvuilla, Douglasin kirjoittaessayhteiskunnallisen kritiikkinsä, on usein parempi lukea uudempia kirjoituksia joissa viitataan Douglasiin, ja missä Douglasin teesit on pyritty muokkaamaan tähän meidän aikaamme. Tässä törmää jo aikamoiseen
kirjoon erilaisia näkemyksiä ja on melkoisen haastavaa pitää langat käsissään. Olen blogissani useita eri kertoja kirjoitellut näistä eri tahoista - tai ainakin osasta niistä. Päällimmäiset ovat Richard C Cook ja
Michael Rowbotham.
Ellen Hodgson Brown kirjoittaa pitkälti myös talousdemokratiasta - mutta kertaakaan edes manitsematta koko sanaa economic democracy, tai edes Douglasia. Puhumattakaan sitä että oli todella täpärällä että eräänlainen talousdemokraattinen lakiehdotus,
the Goldsborough Act olisi tullut hyväksytyksi USA:n kongressissa vuonna 1932.
Muita, joista olen kirjoitellut tulee mieleen
American Monetary Institute(AMI) ja sen johtaja Stephen Zarlenga, Uuden Seelannin -
New Zealand Democrats for Social Credit- puolue, kanadalainen pienpuolue -
Canadian Action Party, brittiläinen (tosi) pienpuolue -
Money Reform Party sekä Yhdysvaltain demokraattisen puolueen
Dennis Kucinich ja hänen
ajatuksensa.
Tänään, tässä ja nyt koen että paras näistä lähteistä on
Richard C. Cook ja hänen esittämänsä, the
Cook Plan, jolla hän haastaa itse Joseph Stiglitz´in eilisessä kirjoituksessaan,
Obama Bank Bailout: There is an Alternative. Open Letter to Dr. Joseph Stiglitz and challenge to Debate.Cook ja hänen talousdemokraattiset ajatuksensa ovat tietysti muokattu sopiviksi Yhdysvaltain nykyiseen tilanteeseen, mutta hän ei ole yksin niiden takana, vaan on saanut sekä AMI:n Zarlengan että kongressimies Kucinichin mukaansa. Se mitä Yhdysvaltoihin sopii ei välttämättä kuitenkin sellaisenaan sovi meille Suomeen - tästä syystä minun esitykseni talousdemokratiasta ei voi olla samanlainen kuin the
Cook Plan.
What I am calling the “Cook Plan” would be an effective way to implement dividend economics. The plan is to pay each resident of the U.S. a dividend, at first by means of vouchers for the necessities of life, in the amount of $1,000 per month per capita starting immediately. It would be our fair share of the resources of the earth and the productivity of the modern industrial economy. Under the plan, the money would then be concentrated through deposit in a new network of community savings banks to capitalize lending for consumers, small businesses, and family farming.
Toisaalta minusta tuntuu että vuoden 2009 edetessä tilanne Suomessa lähestyy pikatahtia sitä samaa talouskaaosta mitä Yhdysvalloissa pian vallitsee. Olen vuorenvarma siitä että poliitikkojen julkiset sanomiset Suomen julkisen talouden tilasta ja työttömyyden luvuista, tulevat olemaan aivan erilaisia 6-8 kk:n päästä. Esimerkkinä tästä vaikka se tosiasia että Porvoossa kiertää nyt tietoja, joiden mukaan vuodelle 2009 arvoitu 20 miljoonan vaje olisikin itse asiassa 32-34 miljoonaa.
Kävi miten kävi - talousdemokratian teesien pohdiskelussa katson aiheelliseksi käsitellä seuraavia kohtia. Uskon että nämä näkemykset tulevat yleistymään ja osoittautumaan kestäviksi pitemmässäkin juoksussa, vaikka saattavatkin tuntua utopialta tänään.
1. Talouskasvu
“You know, T.J., I think the time is approaching when we shall have to challenge this monstrous and fantastic overgrowth of industrial expansion – fundamentally. Really, you know, I personally can see nothing particularly sinful about a small dynamo; but this thing we’ve got is past a joke. If it isn’t a joke, it is Satanic.”
- C.H Douglas 1952, just before his death
Talouskasvun vaatimus on oire kansainvälisestä korkopolitiikasta, jolla kaikista investoinneista imuroidaan loismaisesti 1-20% p.a. ns "rahoituskuluina" . Rahoituskulut eivät ole oikeutettuja, koska mitään varsinaista
rahoitusta ei ole tehty, vaan on luotu luottoa tyhjästä petoksella, jolle on annettu hieno ja salonkikelpoinen nimitys - "fractional reserve banking" - luotonlaajennus.
Tulevaisuudessa talouskasvua ei tarvita eikä yhteiskunnalla ole mitään syytä edes pyrkiä siihen. Se, milloin tämä tulevaisuus toteutuu, on sitten eri asia - toivottavasti pian. Kun kansalaisille pikkuhiljaa selviää miten rahoituslaitosten luototus tapahtuu ja miten meitä kaikki ihmisiä on petetty, riittävän moni nousee barrikaadeille, eikä suostu enää pankkien peliin - ihan kuin Henry Ford totesi jo 1920-luvulla. Korkomenettely pitää kyseenalaistaa - ja todeta sen kuuluvan vanhaan riistotalouteen, jonka aika on ohi. Jos korko sallitaan, se olkoon osa julkistalouden rahoitusta, keino jolla verotuksesta voi luopua. Tästä enemmän myöhemmissä kohdissa alla.
2. Työllisyys - työttömyys
What is work? Work is of two kinds: first, altering the position of matter at or near the earth's surface relatively to other such matter; second, telling other people to do so. -Bertrand Russell
Täystyöllisyys on totaalinen mahdottomuus, joka lähinnä kuului sota-aikojen varusteluun silloin kun oman maamme itärintamalla kyykki satojatuhansia miehiä korsuissa ja juoksuhaudoissa ja loput yhteiskunnasta oli mobilisoitu näiden huoltotehtäviin. Täystyöllisyys on ajatuksena kai myös tavallaan perua Neuvostoliiton sosialistisesta perinnöstä.
Modernin yhteiskunnan mekanisointi, automatisointi ja CAD/CAM-tietokoneohjaus mahdollistaa sen, että yhteiskunnan perushuoltoon tarvitaan enää murto-osa työvoimasta. Suuri osa tämän päivän töistä ovat työllisyyspolitiikkaa, koska vallitsee edelleen sellainen käsitys että työ on velvollisuus, ja se joka ei tee työtä 8-16 päivittäin - sen ei myöskään kuulu syödä. Tästä vanhakantaisesta ajattelusta olisi päästävä, tajuamalla että ihminen ei ole orja eikä työjuhta, vaikka niin jopa itse kuvittelee. Tässä haluan siteerata
Kahlil Gibrania (Profeetta)
What of the ox who loves his yoke and deems the elk and deer of the forest stray and vagrant things?
Jos työtä tarkastelee kriittisemmin voi myös todeta että suuri osa tehdystä työstä voidaan luokitella - ympäristön kannalta - tihutyöksi. On myös aiheellista tarkastella kriittisesti kaikkea epätoivoista (turhaa) sukkuloimista satoja kilometrejä päivässä, esim Heinolasta Helsinkiin ja takaisin, vain jotta saisi sen oikeutetun toimeentulonsa istumalla konttorissa papereita siirtelemässä.
Filosofisen tarkastelun lopputulos on se, että modernissa yhteiskunnassa yksilön toimeentulo tulee irroittaa työstä. Ihminen voi olla huomattavan hyödyllinen kokonaisuuden kannalta muillakin keinoin, kuin siirtämällä tavaraa tai pomottamalla muita suorittamaan erilaisia tavaransiirtoja maankuoren pintakerroksilla, kuten Bertrand Russell huomautti 1932 kirjassaan
In Praise of Idleness.
3. Pankkitoiminta
It is well enough that people of the nation do not understand our banking and monetary system, for if they did, I believe there would be a revolution before tomorrow morning. - Henry Ford
Pankkitoiminta sai alkunsa, kun ihminen keksi käyttää kultaa maksuvälineenä - ja kun silloiset kultasepänliikkeet, joilla turvallisia holveja minne ihmiset veivät kultansa, antoivat kullasta kirjallisia säilytyskuitteja joilla kullan omistajat myöhemmin voivat hakea kultansa pois.
Kultasepät keksivät kannattavan
petoksen - kirjoittivat tilapäisesti hallussaan olevaa asiakkattensa kultaa vastaan joukon ylimääräisiä aidonnäköisiä kuitteja, joilla oli sama ostovoima kuin aidolla kuitilla - ja "lainaamalla" näitä falskikuitteja ihmisille, joilla ei ollut kultaa syntyi käsite pankkilaina. Näillä lainoilla rakennettiin moderni maailma - kultasepänliikkeet (tulevat pankit) saivat korkoa petoksella - mutta erilaiset ahkerat ihmiset saivat silti rakennettua tehtaita ja taloja näillä kultaepänliikkeiden "falskikuiteilla" sillä ihmiset eivät tienneet, ettei näillä oikeasti ollut katetta pankissa. Koko pankkitoiminta perustuu siis petokseen - mutta koska pankkitoiminta on koettu hyödylliseksi yhteiskunnassa, on tämä petos laillistettu tämän päivän yhteiskunnassa. Pankkien vakavaraisuusasteeksi on tällä erää sovittu riittäväksi vaivaiset 8%.
Korkotekijän vaikutus koko yhteiskunnan hyvinvointiin on kuitenkin jotain mitä ei kunnolla ole selvitetty. Tai näin voisi ainakin luulla, koska korkoa ja sen vaikutusta harvoin kritisoidaan julkisesti - ei edes finanssikriisin aikaan - vaikka itse velkaantumista kylläkin moititiaan.
Korkotekijää on kuitenkin tutkittu. Eräs -
Margrit Kennedy tutki tätä ongelmakenttää 1980- ja 1990-luvuilla, ja totesi että yleisesti hyväksytyn pankkitoiminnan korkomenettely on silkkaa tulonsiirtoa ylimmälle sosiaaliluokalle. Hänen kirjoissan todistetaan että koroton talousjärjestelmä olisi lähes kaikkien kannalta nykyistä parempi - ja oikeudenmukaisempi.
Rikkain 2-3% osa väestöstä, joka tänään voi laiskotella ja elää pelkästään pääomatuloillaan joutuisi tietysti luopumaan näistä etuoikeuksistaan. Kennedy on kuitenkin laskenut, että jos muutos tehdään, niin kyseinen sosiaaliluokka voisi edelleen elää useita sukupolvia nykyisillä pääomillaan tekemättä mitään - joten heidänkään kannalta muutos ei liene kohtuuton.
Talousdemokratiassa pankkitoiminnan tulisi siis supistua nykyisestä sellaiseksi missä pankin päätehtäviksi jää välittää maksuja ja varastoida asiakkaan rahaa tai luottoa pankkitileillä. Yksityisten pankkien tehtäviin ei, talousdemokratiassa, kuuluisi saada laillisesti väärentää rahaa, kuten nyt tapahtuu. Ykstyisen pankkitominnan petokseen perustuvan toiminnan loppumista, surisi ainostaan se osa väestöstä, jolla on ollut ylimääräistä rahaa sijoittaa pankkiosakkeisiin ja nauttia saamistaan osingoista. Talousdemokratiassa pankkitoiminnan valta katoaisi. Se olisi pelkästään hyväksi, koska on osoitettavissa, että nimenomaan hämärä pankkitoiminta on mahdollistanut sotavarustelun ja sotimisen - sekä tästä johtuvan laajan kärsimyksen, kurjuuden ja hädän. Lisäksi lainaa pyytävä käsi on aina antavan käden alla - ja tämän tyhjästä temmatun luoton vuoksi - koko yhteiskunta - sen ylinta hallintoa myöten, joutuu nöyristelemään pankeille.
Tästä on päästävä. Tällaista järjestelmää ei yhdenkään rehellisen poliitikon tulisi hyväksyä.
Raha, luotto, saamis- ja velkakuitit ja näiden siirrot muodostavat kuitenkin yhteiskunnan verenkiertojärjestelmän, jolla hyödykkeiden sujuva vaihtaminen mahdollistetaan. Tästä syystä talousdemokratiassakin on rahaa ja luottoa - mutta näiden hallinnointi ja luominen olisi siirrettävä julkiseen valvontaan. Pankkitoiminta ja luotottaminen pitäisi siis pitemmässä juoksussa siirtyä kansanedustajien siunauksen kautta valtion elimille. Olisivatko nämä valtion elimet sitten jokin nykyisistä - tai kenties jokin uusi julkinen kehityspankki, jää nähtäväksi.
Kysymys siitä, haluaako valtio sitoa rahansa arvon johonkin kauppatavaraan tai metalliin, on keskustelu joka tässä tilanteessa on täysin ennenaikainen.
Richard C Cook´in - The Cook Plan paperissa katsotaan valtion rahan parhaimmin olevan sidoksissa valtion piirissä tapahtuvaan vuotuiseen kokonaistuotantoon - periaatteella: on oltava riittävästi rahaa, jotta kaikki mikä on inhimillisellä toiminnalla ja inhimillisillä resursseilla fyysisesti mahdollista, sen pitää myös olla finanssipoliittisesti mahdillista.
Eli kaikki, mihin löytyy työväkeä ja muita resursseja ei voi eikä saa jäädä toteuttamatta, vain siksi ettei olisi rahaa. Näin on valitettavasti nyt kun rahasta, on tarkoituksellisesti, aina puutetta. Tällä uudella ajattelulla on luonnollisesti suuri vaikutus työllisyyteen. Talousdemokratiassa voi hyvin kuvitella tilanteen missä jonnekin on suunniteltu uusi silta mutta sitä ei ryhdyta rakentamaan ihan vielä koska työvoimaa ei ole. Rahan puute on siis osoitetusti täysin keinotekoinen tilanne joka johtuu siitä että keskuspankeissa seurataan sokeasti
John Maynard Keynesin ja
Milton Friedmanin monetarismin oppeja. Lisäksi keskuspankkien kytkyt yksityisiin etuihin on kiistaton. Viimeistään 2008- alkanut finanssikriisi on viemässä pohjan, tästä ihalllusta monetarismista.
4. Kansallisosinko
Critics complain that this would be inflationary. Supporters of the National Dividend reply that it would only be inflationary if the dividends distributed were more than the GNP; and they are proposing only to issue dividends equal to the GNP.
-Robert Anton Wilson, The RICH Economy
Yhteiskuntaamme, sen rakennuksia ja tieverkostoa on rakennettu ainakin 1100-luvusta asti.
Tällainen yhteiskunta edustaa inhimillistä vaurautta, tavalla jonka voi kuvitella vaikkapa vertaillessa sitä koskemattomaan aarniometsään. Tämänpäivän yhtieskunta on kaikkine rakennuksineen, kaikkinen teineen, siltoineen, satamineen, sairaaloineen, kaivoksineen, tehtaineen, vilja- ja heinäpeltoineen, kotieläimineen, työkaluineen, tarvikkeineen muine tekijöineen osan kultuuriperintöämme menneiltä polvilta joka mahdollistaa rennomman elämän kuin esim villin eläimen jokapäiväinen kamppailu nälkää ja ulkoisia uhkia vastaan.
Puhumattakaan kaikesta osaamisesta mikä on varastoitu ihmisiimme, kirjastoihimme, yliopistoihimme, koulujärjestelmäämme, tietokoneisiimme. Kaikki tekninen ja humanistinen osaaminen, know-how on myös osaa kultuuriperintöämme joka on tätä yhteiskunnan vaurautta.
Tästä näemme että valmis yhteiskuntamme on turvaverkosto jonka piirissä asuminen ja vaikuttaminen ei voi eikä tarvitse olla ulkoisesta palkkatyöstä riippuvainen. Yhteiskunnan jokaiselle jäsenelle kuuluu esi-isienperintönä perintöoikeus toimeentuloon, mikä käytännössä tarkoittaa oikeus ostovoimaan - rahasuoritukseen jonka yhteiskunta suorittaa yksilölle.
Viimeistään nykyisen rahan korkotekijän poistumisen myötä tämä tajutaan lopullisesti. Yhteiskunnan todellinen vauraus on kiinni y.m. tekijöissä ja näiden kuvittellinne pääomatuotto
muodostaa kansalaisoikeuden
kansallisosinkoon - joka kk maksettavaan perustuloon.
5. Hyvinvointi
Unemployment is not a disease; so it has no "cure."
-Robert Anton Wilson
Talousdemokratiassa asuvien ihmisten hyvinvointi olisi uudella tasolla. Työjuhdat saisi painaa päälle entiseen hulluun tapaansa, mutta olisi myös tilaa muunlaiselle ajattelulle. Työttömyyttä ei olisi - eikä sellaisesta edes enää puhuttaisi.
Olisi vain ihmisiä , jotka tekevät erilaisia tarpeellisia ja vapaavalintaisia toimia yhteiskunnassa. Osa tekisi puolipäivää, osa kokopäivätyötä - ja osa ei minkäänlaista palkkatyötä, vaan opiskelisivat, tekisivät kotitöitä, auttaisivat sukulaisia ja naapureita talon rakentamisessa, olisivat ongella, kirjoittaisivat kirjaa, vuolisivat puuveistosta tai koristelisivat yhteiskuntaa erilaisin tavoin. Kukaan ei näkisi nälkää, eikä mistään elintärkeästä olisi kenelläkään puutetta.
Nonetheless, the combination of accelerating acceleration and ephemeralization has now elevated 60 percent of all humanity from its year-1900 99-percent poverty level into realization of an everyday standard of living superior to that enjoyed by any kings, tycoons, or other power-commanding humans prior to the twentieth century. -Buckminster Fuller
Ihmisten tämän päivän stressistä
ei olisi jälkeäkään. Rikos-, avioero- ja itsemurhatilastot puhuisivat omaa kieltään ja osoittaisivat talousdemokratian johtaneen tilaan missä ihminen joka ei koe nöyryytystä, uhkaa eikä hätää on muuttunut ystävälliseksi kaikkia kohtaan - ja kaikkien ystäväksi.
Tämä ei tarkoita että talousdemokratia muokkaisi meistä mitään "kommunisteja", kollektivistejä tai jotain muuta kuin mitä oikeasti olemme sisimmissämme. Toisin päin, talousdemokratia sallisi meidän toteuttaa itseämme, kuunnella sisäistä johdatusta, toteuttaa unelmiamme omana elinaikanamme eikä vasta sitten kun olemme liian sairaita työntekoon. Talousdemokratiassa yksilö voisi vapaasti harjoittaa mitä elinkeinoa haluaa - perustulo ja korottomuus tekisi lähes mistä tahansa elinkeinosta kannattavan, kuten
Ezra Pound osuvasti vihjaili runossaan
With Usura.
Ääriesimerkkeinä voisi todeta että jopa pienimuotoinen kotitilanpito, pienimuotoinen karjanpito, pienimuotoinen matkailupalvelu - kaikki tällainen olisi e.m. ehdoin kannattavaa liiketoimintaa. Toisaalta kannattamatontakin liiketoiminta saisi ihan vapaasti harjoittaa - kukaan ei pakottaisi sinua pitämään sen kannattavana jollet itse haluaisi.
6. Verotus ja virkamieskunta
Talousdemokratiassa valtion, ja muu virkamieskunta on supistunut murto-osaksi nykyisestä. Nykyinen byrokratia voidaan iloisesti purkaa pois turhana - Pimeän Ajanjakson - jäänteenä. Verotuksen suhteen olen tässä varovainen, mutta totean että verotus ei ole itseisarvo, vaan jäänne niiltä ajoilta kun valtioiden kuninkaat valmistautuivat sotaan ja maksoivat pois entisten sotien kuluja korkoineen erilaisille koronkiskojille. Näistä koronkiskojista mm Zacharias Topelius kirjoittaa asuvasti kirjassaan,
Tähtien Turvatit. Talousdemokratiassa valtio luonnollisesti itse luo tarvittavat rahansa, ja kuluttaa nämä yhteiskuntaan haluamallaan tavalla - polittisin perustein. Talousdemokratiassa valtio voi niin halutessaan edelleen kantaa veroja erityisesti suuryrityksiltä, jottei millekään alalle synny monopolia tai edes oligopolia. Valtion tulisi mielestäni valvoa ettei mitkään yritykset pääse kasvamaan sellaisiksi että voivat lähteä uhmaamaan tai kiristämään valtiovaltaa.
Verotuksella voi tietysti myös ohjata kulutusta, silloin kun edusnkunta niin katsoo. Tällasta puhtaasti poliittista, kulutuksen verottamista, en lähde pohtimaan tässä.
Valtion hoidettavaksi jäisi myös tuonti- ja vientikaupan clearingtilin ylläpitäminen, siten että tuonnin ja viennin arvo pysyy tasapainossa- ja mieluimmin myös näin kahden maan kahdenkeskisessä kaupanteossakin. Malli voidaan ottaa Neuvostoliitonaikaisesta vaihtokaupasta, mistä Suomi ja suomalaisyritykset hyötyivät suuresti.
Talousdemokratiassa ei tarvita nykyistä laajaa virkamieskoneistoa - ei valtion elimissä eikä kuntatasollakaan. Moni nykyinen instituutio katoaa tai supistuu olemattomaksi esim. sosiaalilaitos, työvoimalaitos, vankeinhoitolaitos, verohallitus, Kela ja lukemattomat muut.
Tiedän etten ole ollut erityisen järjestelmällinen tässä vuodatuksessani. Päällekkäisyyksiä, virheitä löytynee ja varmasti erinäisiä muitakin epäjohdonmukaisuuksia. Tarkoitukseni on kuitenkin ollut hyvä ja sikäli omatuntoni on puhdas. Teen myöhemmin korjauksia ja mahdollisia pieniä muutoksia - ja samalla muistutan että tämä on vain eräänlainen visio siitä millainen yhteiskuntamme voisi olla. En kuitenkaan koe tätä täydelliseksi utopiaksi, vaan totean että luonnollisesti löytyy yhteiskunnallisia tekijöitä ja vaikuttajia joille ei ehkä heti mahda kovin paljon.
Mikään yhteiskunnallinen nykyisista rakenneosista tai valtatekijöistä ei kuitenkaan ole niin vahva ettei se voisi murtua, jos kansa niin haluaa - ja kansan tahto määräytyy poliittisissa vaaleissa. Kansa on se joka määrää mitä ja kenen palveluita käyttää, kansa on se jolla viime kädessä valta tuhota loismaiset kestämättömät rakenteet pelkästään boikotoimalla niitä.
Kansa voi tuhota pankin alle kuukaudessa nostamalla rahansa kyseisestä pankista. Kansalla on huomattavasti enemmän valtaa kuin mitä yksittäinen kansalainen kuvittelee. Yleislakko kaataa minkä tahansa hallituksen. Yleislakko pysyttää koko yhteiskunnan. Jos kansalaiset yhdessä päättävät toteuttaa jotain - se todellakin on toteutettavissa eikä utopiaa.
Ehkä minun utopiani on se että edelleen kuvittelen kansalaisilla olevan oikeustajua. Varmaa on kuitenkin se, että kansainvälisten rahalaitoisten riistotalous alkaa olla ohi. Näin valtiovalta saa pian kaikkialla astua kehään, viimeisenä mahdollisena apuna. Tässä vaiheessa valtion edustajilla on suunnattoman paljon valtaa vaatia muutoksia aiempiin käytäntöihin.
Toivottavasti valtion edustajat käyttäisivät tilaisuutta hyväkseen eivätkä sortuisi kaikenlaisiin lahjontayrityksiin, joilla aiemmin valtion apu on ostettu. Viimeksi tällaista tapahtui 90-luvulla pankkikriisin aikaan.
Samaa on jo nähty USA:ssa missä "
the revolving door" ilmiö on silmiinpistävä. Tämä on hyvin kriittinen tilanne kaikenkaikkiaan - ainakin jos haluamme talousdemokrattisia muutoksia.
Suomalaispoliitikoiksi ei saisi valita, eikä nimetä sellaisia, joilla ilmiselviä kytkyjä elinkeinoelämään - eli jotka "vartioisivat kaalitarhaa pukin tavoin". Pelkään pahoin ettei kovin monta kytkytöntä löydy.
Platon oli varmasti oikeassa todetessaan että kauppamiehet ja sotilaat eivät kuulu poliitikkaan vaan politiikan tulee olla puhtaasti filosofien työkenttä. Toisaalta hän varoitti demokratiastakin...
Platon kirjoitti Valtion noin vuonna 390 eaa. Kirjassa hän kuvailee täydellistä, oikeudenmukaista ihannevaltiota. Se oli pieni kaupunkivaltio, jotta yhtenäisyys ei heikkenisi. Ihmiset oli jaettu kolmeen kastiin: työläisiin, jotka olivat ainoita, joilla oli omistusoikeus, mutta heillä ei ollut asiaa politiikkaan, alempiin vartijoihin, jotka toteuttivat vartijoiden ohjeita ja hoitivat valtion yleisiä hallintotehtäviä, ja valtiota johtaviin vartijoihin, todellisiin filosofeihin, joiden löytäminen ja koulutus oli oleellinen valtion toiminnan tavoite.
