Economic Democracy lecture by Dr. Gary Dorrien

Dr Gary Dorrienin mahtava luento talousdemokratiasta vuodelta 2009. Hieno löytö !

Ever wonder what economic democracy would look like? This was a lecture given last week by Union Theological Seminary and Colombia University professor, Dr. Gary Dorrien. In it, he lays out an alternative yet pragmatic model to the current neoliberal capitalism which seems to have gotten us into a lot of trouble lately.

Voisi varmaan todeta että myös Gary Dorrienin talousdemokratia on sosialismin ja kapitalismin synteesi. Ja parempi vaihtoehto kuin mikään muu tunnettu talousmalli.

Päivitys: Islantilainen kansanedustaja Birgitta Jonsdottir kertoo tässä Islannin tilanteesta ja peräänkuuluttaa tavallaan paljolti samaa talousdemokratiaa kuin Gary Dorrien

Clifford Hugh Douglas puhuu

Tästä alla olevasta pitkästä lainauksesta, jokainen voi päätellä miksi koen C.H. Douglasin ajatukset läntisen yhteiskunnan valtavista epäkohdista, varsin innostaviksi.

Douglasin kunniaksi nimesin blogin hänen "economic democracy"- käsitteensa mukaan (taloudelliseksi demokratiaksi eli) talousdemokratiaksi. Todettuani että talousdemokratialla on vastavoimanaan kaikki nykyiset valtapuolueet katsoin järkevämmäksi yrittää rakentaa uutta puoluetta kuin muokata vanhaa. Kaikki nykypuolueet kun tuntuvat olevan pankkipuolueita.

In a lecture, "Money: An Historical Survey," delivered in 1936 at Ashridge Park, Douglas declared:

The history of money is one long unbroken history of fraud, and this power of money-creation by the banks is the final chapter. In brief; the creation of money, once performed by the producer of wealth, then by the custodian of wealth, who fraudulently issued more paper than the wealth he guarded, has passed to a set of people who neither produce, nor own, nor guard wealth, but are merely book­keepers ...

I find it incredible that a stable society can persist founded on the most colossal lucrative fraud that has ever been perpetrated on society . . .

If we hypocritically claim that the employment system is a moral system and that man must be kept at work rather than choose work, we are sealing the doom of this civilization.

Sama suomeksi: Rahan historia on pitkä katkematon kertomus petoksesta, ja tämä pankkien rahanluontivalta on sen viimeinen kappale. Lyhyesti: rahantehtailu, joka aluksi oli vaurauden tuottajilla, sitten vaurauden valvojilla, jotka petoksellisesti laskivat liikkeelle enemmän paperirahaa kuin mitä oli valvottavana, on siirtynyt ihmisryhmälle jotka eivät tuota mitään, eivät omista mitään, eivät valvo vaurautta vaan ovat pelkkiä kirjanpitäjiä...[pankit tänään]

Pidän uskomattomana sitä että vakaa yhteiskunta voi jatkaa kun sen perusteena on kaikkein valtavin, röyhkein, tuottoisin petos jonka armoille yhteiskunta koskaan on joutunut...

Jos me todellakin tekopyhästi jeesustellen väitämme että palkka-ansiojärjestelmä on moraalinen
järjestelmä ja että ihmistä ennemmin tulee pakottaa työhön kuin aintaa hänen itse valita tekeekö työtä vai ei, sinetöimme näin koko nykyisen sivilisaation kohtalon.

Tuota voisi lyhentää vielä toteamalla että Douglasin määrittelemä ihanteellinen tila yhteiskunnassa, eli talousdemokratia saavutetaan kolmessa vaiheessa.

1. Paljastamalla kansalaisille pankkien moraaliton rahantehtailukoneisto sellaisena valtavana loisena kuin se todellisuudessa on, velkaannuttaen kaikkia, ahmien vaurauttamme itselleen ja välittäen sen eteenpäin omassa sisäpiirissään

2. Osoittamalla että yhteiskunta voi itse hoitaa rahahuoltonsa, eli luoda ja laskea liikkeelle rahaa ilman lainaa, ilman minkäänlaista velkaa ja korkoja. Suurin osa valtiokoneiston perimistä veroista ja maksuista ovat näin ollen myös aikansa elänyt osa vanhakantaista pankkivelkarahan riistojärjestelmää.

3. Todistamalla että perustulo on kestävän kehityksen ratkaisu ja oikeudenmukaisin ostovoiman jakoperuste sekä että täystyöllisyyden illuusion mukainen työansiotulo on peruuttamattomasti aikansa elänyt tapa riittävän ostovoiman jakamiselle.

Talousdemokratia on inflaation loppu

Talousdemokratian ehdottamiin keskeisiin uudistuksiin kuuluu taloudellisen vallan demokratisoiminen - eli käytännössä mm uuden rahan liikkeellelaskun vallan siirtäminen tai pikemminkin palauttaminen yksityispankeilta demokraattisesti johdetuille julkisyhteisöille.

Olen aikaisemmin kirjoittanut tästä - ja käyttänyt tästä samasta asiasta ilmaisua "talousvallan hajauttaminen". Hajauttamisella tarkitan vallan hajauttamista yksityisistä finanssioligarkian pankkilinnoituksista - demokraattisesti valituille kansanedustajille. Luulisi että tällainen yleisesti koettaisiin hyvänä asiana ja olenkin vakuuttunut siitä että kansalaisten suuri enemmistö mielellään näkisi tämänlaisia uudistuksia. Jo se tosiasia että ääriliberaalit, eräs Pasi Matilainen etujoukoissa, ovat hyökänneet tätä ajatusta vastaan osoittaa että ollaan oikealla asialla.

Liberaalit ovat kuitenkin käsittäneet asian väärin - ja näin mitä ilmeisimmin tarkoitushakuisesti saadakseen huomiota. Liberaalit ovat huudelleet inflaatiota, inflaatiota ..ymmärtämättä edes uudistusten peruslähtökohdat.
Ensinnäkin asia on niin että tarvittavasta vuosittaisesta lisäyksestä rahamäärään ei ole minkään poliitikkopoppoon asia, vaan tästä määräisi puolueeton asiantuntijaraati, jolla käytettävissää kaikki tarvittava tutkimusaineisto. Ben Dyson kirjoittaa omalla blogillaan tästä näin:

The decision to create money would be taken by an independent panel – not by elected politicians: Gordon Brown and Alistair Darling would have no say at all over the amount of money that could be created in any one month, so there is no risk of the ‘Zimbabwe’ effect

Poliitikkojen tehtävä olisi sopia miten ja minne rahat jaetaan - ihan samalla tavoin kuin tänään päättävät valtion talousarviosta. Tai no - itse katsoisin että valtiovarainministeriöllä ja erityisesti sen virkamiehillä, ilman poliittista vastuuta, on tänään liikaa valtaa. Osa tästäkin vallasta olisi demokratisoitavissa eli siirrettävissä istuntosaliin. Suurin ero nykyiseen olisi se että talousdemokratiassa valtio ei lainaisi enää senttiäkään - vaan toisin päin - saattaisi lainata ulos valtion rahaa eri tarkoituksiin, seuraten ennalta päätettyä säännöstelyä.

Ben Dyson toteaa myös että talousdemokratiassa inflaatio olisi huomattavasti pienempi kuin mitä se nykyään on.

Dyson muistuttaa että esim Britanniassa rahamäärä M3 on kasvanut tahtiin 10% viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana - ja yksinomaan pankkien harrastaman bisneksen - rajoittamattoman korollisen luototuksen toimesta. (Arviolta tilanne sama Suomessa ja muissa länsimaissa?)

a) the total amount of money in the UK has already been growing by an average of 10% a year for the last 30 years!

b) this ‘new’ money is money that has been created by the banks, which is matched by the exact same amount of debt.

c) this 10% year-on-year growth in the money supply has led to a 6-fold increase in house prices, a 6-fold increase in national debt, and inflation that is far beyond the official figures published by the government.

Dyson huomauttaa kohdassa C. että pankkien holtiton luotottaminen on johtanut siihen että asuntojen hinnat ovat kuusinkertaistuneet, valtionvelka on kuusinkertaistunut ja että inflaatio on todellisuudessa aivan eri luokkaa kuin mitä viralliset numerot paljastavat. Tämän tietää jokainen suomalainenkin.

Edelleen Dyson toteaa - kyllä kyllä, liian suuren rahamäärän laskeminen liikkeelle on inflaatiota kiihdyttävää. Nykyisen järjestelmän piirissä ollessamme, inflaationvaara on korkea koska ainoa mikä rajoittaa rahamäärän lisäämistä on kansalaisten lainaamisinnon laantuminen.

In other words, yes – creating too much money is inflationary. Under the existing system, the risk of inflation is high, because money creation is only constrained by the amount that we need to borrow. Since borrowing simultaneously creates more money, it pushes up prices even further (think of the house price inflation of the last 10 years), which in turn increases our need to borrow. Consequently we have a vicious cycle which produces inflation.

Ja koska jokainen lainattu euro lisää rahamäärää samalla määrällä tämä jos mikään on omiaan nostamaan hintoja. Sopii ajatella vaikka asuntojen hintojen kehitystä viimeisten kymmen vuoden aikana. Hinnannousu johtaa jälleen suurempaan lainatarpeeseen. Tästä johtuen olemme luottorahoituksen noidankehässä joka itsessään ruokkii ja tuottaa inflaatiota.

Talousdemokratian uudistusten myötä inflaatio siis vähenisi koska pankit eivät enää voisi lisätä rahamäärää oman bisneksena nojalla. Dyson tarkentaa:

So it is apparent that we already have a problem of inflation, as a result of bank-created money. The reform actually reduces the risks of inflation, by preventing banks from creating money.

Ben Dyson listaa kokonaista kolme hyvää syytä johon viittaamalla inflaatio saataneen hallintaan talousdemokraattisten uudistusten myötä.

Pankit eivät enää pääse puuttumaan rahamäärään

Private banks would no longer be able to create an essentially unlimited amount of money: in fact, private banks would be unable to influence the money supply at all.

Rahamäärästä päättää puolueeton asiantuntijaraati. (ilman kytkyjä rahabisnesmaailmaan)

The decision to create money would be taken by an independent panel – not by elected politicians: Gordon Brown and Alistair Darling would have no say at all over the amount of money that could be created in any one month, so there is no risk of the ‘Zimbabwe’ effect.

Rahamäärä tarkassa valvonnassa. Uudessa tilanteessa rahamäärä tiedetään tarkalleen - tänään se on ainoastaan arvattavissa. Suhdannevaihteluita tänään aiheuttava vuoroin löyhä vuoroin tiukka lainapolitiikka poistuu.

The increase in the money supply can be strictly controlled: under the reformed banking system, it is possible to know on any particular day how money is in existence (something that can only be estimated under the current system), and consequently it is possible to make precise changes in total supply of money. While money creation under the current system fluctuates wildly (from the heights of a lending-fueled boom to the trough of a credit crunch), money creation under the reformed system can be steady and controllable.

Lopuksi Dyson vielä listaa pitkän rivin muita tekijöitä joiden vaikutukset ovat inflaatiota hillitseviä nykytouhuun nähden. Rahamäärää voidaan mm vähentää helposti eri keinoin. Mahdollisuudet järjestelmän manipulomiseksi vähenevät huomattavasti

There are a range of further safeguards that can be put into place to make the risk of inflation considerably less than under the existing fractional-reserve banking system. If logic and common sense alone isn’t enough to calm people’s fears of inflation, the following article might help to explain why the risk of inflation are less under the new system:

http://www.bendyson.com/the-laymans-guide-to-the-reform-part-7/2009/09/

Luulisi liberaalien itse asiassa kannattavan tällaista. Mutta - näin se aina on - monesti haukutaan ihan haukkumisen vuoksi. Dyson lopettaa toteamalla että uudessa talousdemokratian tilanteessa talous saa kerrankin "itse hakea tasapainoaan" ilman sitä tuhoisaa kiihdyttävää vaikutusta jolla nykyinen olemattoman kassavarannon pankkijärjestelmä on ollut aiheuttamassa.

The economy will be left to ‘do it’s own thing’, and – free from the destabilising effects of fractional reserve banking – can be expected to get along quite nicely.

Richard C. Cook on Monetary Reform and Economic Democracy

Maailman rahauudistusliikkeen suurin jokavuotinen tapahtuma on American Monetary Institute´n syyskuinen konferenssi Chicagossa, USA:ssa. Kokous kerää laajan asiantuntijakaartin ja satamäärin kiinnostuneita ympäri maailmaa.

Tässä Richard C. Cook´in viesti kokoukselle ja lukijoilleen.

The world’s most important gathering of monetary reformers takes place each year in Chicago at the American Monetary Institute’s annual conference. This year’s event takes place September 24-27 at Roosevelt University.

Chairing the conference is Stephen Zarlenga, AMI director and author of the landmark book “The Lost Science of Money.” For information and the list of speakers, including monetary economist Michael Hudson, see the AMI website at http://www.monetary.org/2009schedule.html.

Muutama poiminta tekstistä, ja osa poiminnoista suomeksi käännettyinä:

It is not difficult to come up with methods to solve today’s economic crisis through monetary reform. Many of us are doing it. The key, as I have been writing for the past several years, is to treat credit as a public utility, not the private property of the world’s financial elite.

Ei ole lainkaan vaikeata keksiä erilaisia menetelmiä joilla tämän päivän talouskriisi päihitetään rahauudistuspoliittisin keinoin. Moni meistä pohtii näitä ratkaisuja juuri nyt. Avain kaikkeen, kuten olen kirjoittanut useita jo vuosia, on pankkiluoton tarkastelu yhteiskunnallisena peruspalveluna kuten sähkö, vesi, viemäröinti, jätehuolto - eikä minkään finanssieliitin yksityisenä omaisuutena.

If we truly adhered to this concept, we would be able to see that a debt-based monetary system, where money only comes into existence through bank lending, can succeed only in isolated circumstances when a growth bubble outpaces the ability of the public to pay interest charges for the privilege of having money to spend and thereby to survive.

Jos todellakin seuraisimme näitä linjoja, kykenisimme huomaamaan että velkaperusteinen rahajärjestelmä, missä raha vain syntyy pankkien lainana, toimii vain eristetyissä olosuhteissa missä kasvukuplan kasvuvauhti tuottaa enemmän kuin mitä yleisö maksaa korkoina siitä että saavat rahaa kulutaakseen ja näin ollen selviämään hengissä.

*

So, in the face of the current world horror, what chance do monetary reformers have to be heard?

The answer, I believe, is that we are being heard. My mind goes back to 2003, only six years ago, when Stephen Zarlenga came to my office at the U.S. Treasury Department in Washington, D.C., where I had booked him to give a presentation based on his book, The Lost Science of Money. Later I worked with Steve on his first draft of the American Monetary Act. The time came when Steve and I began to meet with Congressman Dennis Kucinich, briefing him and others in Washington on monetary ideas.

So much has happened since then. So many more people have become aware of the evils of the debt-based monetary system. We have seen Congressman Ron Paul ignite a national wave of revulsion against the Federal Reserve System. There is now even hope that the American Monetary Act might be introduced on the floor of Congress.

*

Without monetary reform there can never be economic democracy. But with it perhaps the chief cause of war can be eliminated: the unjust distribution of wealth among people and nations, where some get far too much and many get nothing.

Ilman rahauudistusta emme voi saavuttaa taloudellista demokratiaakaan. Mutta näiden yhteisvaikutuksella voitaneen jopa hyökkäyssodan päasiallinen syy eliminoida.

I strongly support the American Monetary Act, the movement for a basic income guarantee, and proposals supporting citizens’ dividends such as those of the Social Credit movement or the ones already in place through programs like the Alaska Permanent Fund. But even if such measures are not immediately implemented, the effort to promote them serves the purpose of educating millions of people.

*

Our present responsibility is getting the word out that there is indeed a far better way to do things and that real change is possible. That money and credit can empower people, not just enslave them. That debt is unnecessary when credit is viewed as a public utility. That technology when properly distributed can free people for higher intellectual and spiritual pursuits, not just eliminate jobs and force millions of people into bankruptcy and starvation.

*

I believe in the family of man and the responsibility of man to be a good steward of the earth and the environment. I believe financial tyranny has done its best to destroy these values. But I see an upsurge of desire and commitment among people for a new day, a truly democratic society, and a life on earth that is organized and conducted sanely, compassionately, and wisely.

Those who attend such events as the American Monetary Institute’s 2009 conference understand all this. Together we will continue to work toward our ideals, no matter what disasters may intervene. It will take time and hard work, but we and those who come after us will prevail.

© 2009 by Richard C. Cook

Talousdemokratian ydin: talousvallan hajautus

Mietin tässä tänään kovasti mikä sitten loppujen lopuksi on se jokin joka on talousdemokratia ajatuksen ydin. Luin yhtä ja toista, selailin erilaisia tekstejä. Lopulta löysin tämän joka kolahti:

Talousvallan - tai taloudellisen vallan siirto oligarkialta demokselle, eli kansalaisille. Taloudellinen valta taas on yhtä kuin rahavalta. Rahavalta taas on pankeilla. Kansalaiset taas muodostavat julkisen yhteisön, valtion. Talousdemokratia on siis taloudellisen vallan hajoittamista oligarkiasta kansalaisten edustajille - kansanedustajille, hallitukselle, valtiovallalle. Kirjoitin sattumoisin tästä samasta aiheesta maaliskuussa 2007 ruotsinkielisen blogini ensimmäisessä postauksessa.

http://larsosterman.blogspot.com/2007/03/vlkommen.html

Lähde:

The Multidimensional Crisis and Inclusive Democracy, Takis Fotopoulos (2005)

---

Chapter 14 : Economic democracy

The meaning of economic democracy

Even when socialist attempts to reduce the degree of inequality in the distribution of income and wealth were successful, they were never associated with meaningful attempts to establish a system of equal distribution of economic power in general.

SUOMEKSI:Jopa silloin kun sosialismi, onnistuneesti kykeni vähentämään epätasa-arvoa mitä tuloon ja omaisuuteen tulee, tässä ei koskaan viety asioita niin pitkälle että oltaisi yritetty perustaa järjestelmä missä myös taloudellisen vallan suhteen olisi vallinnut oikeidenmukaisuutta ja tasarvoa.

Therefore, in contrast to the institutionalisation of political democracy, there has never been a corresponding example of an institutionalised economic democracy in the broad sense defined above. This has been the case, despite the fact that in the type of society which has emerged since the rise of the market economy, there was a definite shift of the economy from the private realm into what Hannah Arendt called the “social realm”, to which the nation-state also belongs.

It is this shift that today makes hollow any talk about democracy which does not also refer to the question of economic power. Therefore, to talk about the equal sharing of political power, without conditioning it on the equal sharing of economic power, is at best meaningless and at worse deceptive.

SUOMEKSI: Kaikki tämänpäivän puheet demokratiasta kumisevat tyhjän onttoina ellei kysymys taloudellisesta vallasta myös nosteta esiin. Tästä syystä kaikki puheet poliittisen vallan demokraattisesta jakamisesta ilman että myös talousvalta jaetaan, on parhaimmillaan mitäänsanomatonta ja pahimmillaan petollista.

It is not therefore accidental that the present decline of representative democracy has led many liberals, social democrats and others to pay lip service to direct democracy, without referring to its necessary complement: economic democracy.

SUOMEKSI: Edustuksellisen demokratian uskottavuuden laskiessa kaikki nykypäivän viittaukset suoran demokratian ratkaisuun ovat arvottomia ilman täydentävää ja tarpeellista talousdemokratiaa.

Prof Ravi Batra: An Economic Democracy Revolution on its way

Professori Ravi Batra ennustaa talousdemokraattista vallankumousta amerikkaan ja muuallekin kunhan päästään siihen että USA:n toivoton sotiminen muslimimaita vastaan kaatuu omaan mahdottomuuteensa - moraalittomuuteen, velkaan ja resurssipulaan. Hän ennustaa vallankumouksen alkavaksi vuonna 2010. Huomaa että haastettelu tehtiin syksyllä 2007.

Vallankumous tulee Batran mukaan olemaan hiljainen ja aseeton ja jatkuu 4-5 vuotta. Rahavalta menettää tässä kumouksessa otteensa ja katoaa näyttämöltä vaikuttamasta kaikkeen ja kaikkiin.

Tämän ennustuksen valossa me Suomessa, jotka näemme talousdemokratiassa ratkaisun talouden ja hyvinvoinnin pelastajana, olemme ajan hengessä mukana. Huomaa että Batra puhuu paljon wage gap-käsitteestä eli yleinen palkkakuoppa aiheuttaa hänen mukaansa epätasapainoa kysynnän ja tarjonnan välillä. Ylituotanto aiheuttaa työttömyyttä ja kurjuutta. Kaikki johtuu kuitenkin korrruptiosta eli korruptoituneista virkamiehistä. Palkkojen nostamisen sijaan otetaan velkaa kysynnän "elvyttämiseksi". Moinen pelleily loppuu kuitenkin ennen pitkää omaan mahdottomuuteensa. Tämä aika lähestyy kaikkialla.

There is a limit when debt can´t rise anymore.

Eli kerran vielä - yleinen palkkakuoppa johtuu korruptiosta. Tämä on hyvä tietää meillä Suomessakin - "missä korruptiota ei ole"...

Tässä videot 3/4 ja 4/4:

Who will put an end to monopoly capitalism? Money will disappear from society. Monopoly capitalism will end in the near future.

Batra on täynnä toivoa ja katsoo että ennen pitkää on väistämätöntä että talousdemokratia tulee turmiollisen monopolikapitalismin tilalle. Useimmat hänen ennustuksistaan ovat toteutuneet.
Köyhyys ja nälänhätä katoavat monopolikapitalismin väistymisen myötä.

Batra mainitsee kolme tekijää joita tarvitaan jotta asiat etenisivät toivotusti : "an unpopular war, growing political corrution and economic chaos".

Eli suomeksi: epäsuosittu sota, kasvava poliittinen korruptio ja taloudellinen kaaos.


Huom: PROUT tarkoittaa "progressive utility theory" ja on eräänlainen talousdemokraattinen liike.

Rahan hallinta saatava takaisin julkiselle sektorille

Päivitys: Daryl Bradford Smith haastattelee tässä Adrain Salbuchia Argentiinan kohtalosta joutua riistofinanssin hampaisiin. Hyödyllistä tietoa jokaiselle joka haluaa ymmärtää mitä finanssikriisi oikeasti on...

*

Adrian Salbuchi julkaisi jälleen asiaa kahdella videolla. Tällä kertaa hän puhuu sodasta, vallasta ja rahasta. Rahaa on kohta lajia - julkista korotonta aitorahaa - ja yksityistä korollista pankkiluottoa. Hän varoittaa petollisista "asiantuntijoista" jotka aina kiljuvat INFLAATIOTA ! (aina kun jokin valtio on tekemässä asiat oikein ja pyrkii nostamaan julkisen rahan osuutta)

Rahalla on neljä omainaisuutta: vaihdonväline, kulutuksen siirto ajassa, säästäminen, luototus.
Korko on suurempi ongelma kuin moni tajuaa.

Salbuchi puhuu myös siitä miten 120 miljooonan tieprojekti voidaan toteuttaa julkisella rahalla.

Minulle uusi tieto: Argentiinan provinssit loivat paikallisen velkakriisin aikana omaa rahaansa.

Loppulausahdus: Meidän tulee ajaa pankkiloiset pois ja ottaa omat valtiomme takaisin haltuumme! Rahan hallinta on se mikä ratkaisee kuka on vallassa. Oma visioni on että talousdemokratia-liike voisi olla se joka muistuttaa tästä tärkeästä asiasta - miksikö - no siksi ettei yksikään muu puolue tee asialle mitään.

Salbuchi - Global Meltdown: What we Can / Should do

Describes what needs to be done regarding the Financial Meltdown. Put the financial system in its proper place and bring Health to the Economy. All based on the Argentine experience of having suffered systemic collapses, hrperinflation and the gross corruption of wanton speculation.

Osa 2.

Describes practical example of how Finance and Economy can be put back straight again. To do this, we need to apply good Common Sense, which means not listening to the "experts" anymore...

*

Lisäys: Poiminta Richard C. Cookin uusimmasta artikkelista "Why Monetary Reform?"
Global Research sivustolla. Cook toteaa että rahapoliittinen uudistus on ainoa keino saavuttaa taloudellinen demokratia tässä maailmassa joka on hajoamassa palasiin.

With today’s worldwide economic crash, the plan is moving to its latter stages. The cabal works through the world financial system, with the world’s central banks like the Bank of England and Federal Reserve playing major roles and the Bank of International Settlements in Basel , Switzerland , at the top. They maintain control by assuring that every bit of currency used in the world derives at some point through a debt owed to a bank. That’s why it’s called a debt-based monetary system.

The alternative is to treat credit as a public utility, not the private property of the banking system. I explain how to do this in my new book, We Hold These Truths: The Hope of Monetary Reform (Tendril Press, 2009). The book is an edited version of articles published on the internet from January 2007 through January 2008 and is a compendium of ideas from the growing monetary reform movement that is the only hope for real economic democracy in a world that is falling to pieces.

Avoin kirje ja vetoomus G 20 Kokoukselle

Tämä vetoomus laadittiin alun perin viime marraskuista G20 kokousta ajatellen, mutta voi yhtä hyvin toimia vetoomuksena pian Lontoossa pidettävän G20 kokoukseen.

Ainakaan Suomessa, tämä vetoomus, silloin marraskuussa 2008 - tuskin sai minkäänlaista julkisuutta osakseen. Vetoomuksessa on kuitenkin talouskriisin ratkaisun monia avaimia ns hopeatarjottimella. Vaikka en ole mikään käännöstoimisto katson asian sen verran tärkeäksi että käytän aikaa vetoomuksen kääntämiseen. Käytän paikoin omaa luovuuttani pienin lisäyksiin, jotta sanoma olisi mahdollisimman selkeä ja jokaisen kannalta ymmärrettävä.


Avoin kirje G20 kokouksen osanottajille

Me allekirjoittaneet olemme syvästi huolestuneina todenneet että finanssimarkkinoiden ja maailmantalouden ongelmien ratkaisemiseksi ilmeisesti ei osata esittää luovempia ja rohkeampia ratkaisuja kuin elvytyspaketteja toinen toisensa perään - ja aina vaan samoille rahoituslaitoksille. Näillä tuhansien miljardien elvytystoimilla ei ole voitu todeta olevan paljonkaan merkitystä, sillä talouskriisi syvenee syventymistään. Se mitä tässä nyt kaivataan on aivan uusi paradigma - uutta ajattelua - uusi katsantokanta - mitä tulee kaikkien maailman kansalaisten ja rahoituksen väliseen suhteeseen.

Tänään koko maailma kärsii vallitsevaan rahajärjestelmään liittyvästä murskaavasta velkataakasta. Huomionarvoista on että nykyistä rahajärjestelmää operoi yksityiset pankit ja koko järjestelmän tarkoitus on kanavoida vaurautta todellista työtä tekeviltä niille joiden elinkeino on lainata rahaa. Finanssitoiminnan voittojen on kuviteltu siirtyvän pankeilta muualle yhteiskuntaan, investointien ja kulutuksen kautta - mutta näin ei olekaan tapahtunut. Tämän järjestelmän luonne on sekä kestämätön että epäoikeudenmukainen - ja tämän päivän talouskriisin perimmäinen syy löytyy järjestelmässä itsessään.

Vaadimme että velkaperusteista rahajärjestelmää muutetaan sellaiseksi joka heijastaa todellista taloudellista demokratiaa. Yhdysvaltain Presidentti Abraham Lincoln totesi,
3. joulukuuta 1861, puheessaan kongressille: " Työ tulee ennen pääomaa, ja työ on pääomasta riippumaton. Pääoma on yksinomaan työn hedelmä eikä olisi koskaan voinut muodostua ellei työtä olisi tehty ensin. Työ ja työnteko on siksi aina pääoman yläpuolella ja vaatii siksi huomiota osakseen." Kansakunnan rahajärjestelmää uudistaessa nämä tosiasiat tulisi huomioida. Tästä syystä ehdotamme seuraavia muutoksia rahajärjestelmään:

• Rahajärjestelmien hallinta tulisi olla suvereenisilla, täysivaltaisilla kansallisilla hallinnoilla, eikä kuten nykyisin keskuspankeilla, jotka pääosin palvelevat yksityisiä finanssietuja. Rahajärjestelmän pääasiallinen taloudellinen toiminto tulisi olla varmistaa riittävä ostovoima. Näin varmistetaan että kansalaiset voivat ympäristöä huomioivalla tavalla kuluttaa kullekin talousjärjestelmälle räätälöidyn tuotannon, mikä vuorostaan takaa sen että jokaisen maailmanyhteisössä vaikuttavan yksilön perustarpeista huolehditaan.
• Kansalaisten toimeentulon varmistaminen, sisältäen sekä taatun perustoimeentulon että kansallisosingon, tulisi olla kansallisten hallintojen ensisijaisena vastuuna, mitä sosiaalipolitiikkaan tulee. Jokaisen kansakunnan perustuslaki tulisi taata kansalaisilleen riittävä ostovoima.
• Kansainvälisten finanssipalveluiden ensisijainen toiminto tulisi olla varmistaa oikeidenmukainen arvonsiirto kansallisten talousjärjestelmien välillä, hyödyntäen tässä eri valuuttojen välisiä kiinteitä julkisia vaihtokursseja. Kaikenlainen valuuttakeinottelu tulisi olla lailla kiellettyä.
• Yksityisten pankkien mahdollisuus luoda luottoa, keinottelua varten, tulisi estää ja lailla lakkauttaa. Pääomamarkkinoita vuorostaan säädellä tiukasti jotta yksityisluototuksen luoman pääoman riisto- ja korkonkistontatoimista päästäisiin.
• Jokaisella kansalliselle hallinnolle tulisi taata oikeus kuluttaa korotonta luottoa osaksi paikallista pysyvää rahankiertoa - omarahoittamalla infrastruktuurin kehittämistä, ympäristönsuojelua, opetusta ja terveydenhuoltoa - ilman että tästä syntyy velkaa.
• Jokaisen paikallisen valuutan takuuna tulisi olla talouden todellinen tuotanto ja sen arvo. [mitään kultaa, hopeaa tai valuuttakoreja ei siis tarvita]
• Kansallisten hallintojen tulisi tästedes käsitellä myös luottoa ja luototusta taattuna yhteisöllisenä julkisena palveluna - samoin kuin taataan puhdas ilma, juomavesi tai sähkö. Hallintojen tulisi varmistaa julkinen luottopalvelu kaikille kansalaisilleen osana
• sekä yhteisöllistä kultuuriperintöä että perustavaa laatua olevana ihmisoikeutena.
• Kansallinen julkinen luottopolitiikka tulisi erityisesti vaalia kestävää paikallista ja alueellista taloutta, yritystoimintaa ja pienimuotoista perinteistä yhden perheen maa- ja karjataloutta.
• Luottopolitiikkaa tulisi säädellä siten että se rohkaisee hankkimaan ja omistamaan kiinteä omaisuutta ilman että tästä koituu hintainflaatiota.
• Yksityistä pankkijärjestelmää tulisi hyödyntää lähinnä kanavoimaan rahavaroja yritystoimintaan. Kunnollisella tavalla uudistettu julkinen luototusjärjestelmä johtaisi eittämättä siihen että mitään ykstyistä pankkijärjestelmää ei jatkossa tarvittaisi esim. kulutusluottoihin eikä pääomanmuodostukseen.
• Ehdotamme välitöntä, ja maailmanlaajuista, asuntojen pakkolunastustäyskieltoa sekä että [kansallisissa perustuslaeissa] huomioidaan ja tunnustetaan jokaisen yksilön oikeus turvalliseen kotiin [asuntoon].
• Tarvitaan Kansainvälinen Velkasovituskomissio tarkastelemaan kaikkia julkisia ja yksityisiä velkasuhteita päättämään mitä velkoja tulisi kohtuudella voida katsoa kohtuullisiksi maksaa, mitä velkoja ehdottaa järjesteltäviksi uudelleen - ja mitä velkoja kokonaan poistaa kohtuuttomina.

On aika varmistaa että maailman finanssijärjestelmää ei enää pidetä yllä vain harvojen, eikä kaikkien hyödyksi. Uuden finanssijärjestelmän tulisi heijastaa sitä yhteishenkistä periaatetta, että Maan luonnonvarat kuuluvat koko ihmiskunnalle ja että nämä tulisi saada järkevästi jaettua jokaiselle yksilölle - jotta kukaan ei jäisi kehityksen ulkopuolelle.

Ensiallekirjoittajat:

Richard C. Cook, Author, www.richardccook.com
Rev. Canon Peter Challen, Christian Council for Monetary Justice
Gary Corseri, Ph.D., Writer, Educator, Editor, World Citizen
John Coulter, Sustainable Population Australia
William John Cox, Author, http://www.thevoters.org
Doug Everingham, Former Member, Australian Parliament
James H. Fetzer, Ph.D., McKnight Professor Emeritus, Univ. of Minnesota
Timothy V. Gatto SSG, US Armt Ret. Political Activist
Garda Ghista, Founding President, World Prout Assembly
Denis Hay, www.compassioncoach.com
Golam R. Hiru, Exec. Director, Bangladesh Education & Resource Network
Peter Hollings, Member, America in Crisis
Brian Jenkins, SIMPOL National Coordinator, Australia
Max Kantar, Freelance Writer, Human Rights Advocate
Steve Lendman, Writer & Radio Host, SteveLendmanBlog
Dennis Loo, Ph.D., Co-author, Impeach the President
Glen T. Martin, Ph.D., Sec-General, World Const. & Parl. Assoc. (WCPA)
Binu Mathew, Founder, www.countercurrents.org
Sabine Kurjo McNeill, Organiser, Forum for Stable Currencies
Geraldine Perry, co-author of The Two Faces of Money
Larry Pinkney, Writer, Editorial Board, Black Commentator
Milan Sarkar, Aerospace-Engineer, World Prout Assembly-Bangalore
Steven Shafarman, President, Income Security Institute
Daniel Sunjata, Actor and Public Advocate
H.A. Shankar, SIMPOL National Coordinator, India
J.W. Smith, Ph.D., Director Economic Democracy Institute
David Soori, International Affairs Professional, London
David Swanson, Co-Founder, www.afterdowningstreet.org
Mike Whitney, Freelance Journalist and Financial Analyst

Lue tästä alkuperäinen vetoomus englanninkielellä.

Click here for the original petition in english langauge.

Päivitys: Tässä Michel Chossudovskyn kommentit G20 kokuksen jälkeen.

Muutama sana Richard C. Cookin videoista

Edelliset kaksi postausta ovat sisältäneet linkit kuuteen videoon, joissa Richard C. Cook esittelee ratkaisunsa Yhdysvaltain - sekä muun maailman talouden pelastamiseksi. Tajuan tietysti että useimmille Richard on täysin tuntematon kasvo - ja moni, joka ei osaa englantia kovin hyvin, ehkä turhautuu kun postauksissa ei ole montaakaan sanaa suomea.

Haluan kuitenkin perustella edelliset kaksi postaustani toteamalla että tällä erää Richard C. Cook on maailman talousdemokraattisen liikkeen johtava "puolueideologi". Lisäksi itselläni on pieni osa siinä että Richard C. Cook tässä videosarjassaan puhuu C. H. Douglas´ista, social credit´istä sekä economic democracy´stä. Douglashan oli se joka jo 1920-luvulla loi y.m. käsitteet.

Social credit on suomeksi "julkinen yleishyödyllinen luototus" - ja tämän vastakohta on nykyinen yksityispankkien luototus. Economic democracy puolestaan, taloudellista demokratiaa tai talousdemokratiaa - ja vastakohta yksityisten pankkien nykyinen taloudellinen oligarkia.

Richard C. Cook esittelee kuudessa videossaan laajan ratkaisun, jolla nykyisistä talousongelmista päästään. Ilmaisu "credit as a public utility" voitaisiin kääntää suomeksi - luototus julkisena palveluna. Tällä tarkoitetaan sitä että luotto ja luototus todellakin voidaan katsoa ihmisen perusoikeudeksi, koska ilman tätä kukaan ei tule toimeen nykymaailmassa.

Cookin filosofia on siis se että ihminen tarvitsee, puhtaan veden, ravinteikkaan ruoan, vaatteiden ja kodin lisäksi myös ostovoimaa - eli rahaa tai luottoa. Vanhakantainen tarkastelutapa on toisenlainen - eli perinteisesti on katsottu että ostovoiman saamiseksi on oltava töissä 8-16, viitenä päivänä viikossa - muuten ei kuulu saada ruokaa pöydälleen.

Cookin järkeily osoittaa meille - kuten jo Douglas aikanaan osoitti, että modernin teknologian myötä täystyöllisyys on mahdoton asia saavuttaa - koska tuottavuus on kasvanut joka vuosikymmen samaa tahtia kuin työvoiman tarve on vähentynyt. Ihmiskunnan perushuolto toimii mainiosti murto-osalla kokonaistyövoimasta.

Cookin ehdottamiin ratkaisuihin kuuluu rahavallan palauttaminen kansallisvaltioille - pankeilta.
Tämä tarkoittaa käytännössä "Greenbacks-tyyppinen rahan liikkeellelasku"- Benjaminen Franklinin ja Abraham Lincolnin mallien mukaan. Franklinin-aikaisessa Amerikassa, siirtomaahallitus laski liikkeelle "colonial scrip"- nimistä velatonta, korotonta paperirahaa jonka myötä Amerikan Siirtomaat kehittyivät huimaa vauhtia 1770-luvulla - kunnes brittikuningas George III, Rothschildien painostuksesta kielsi siirtomaiden omat rahat.

Lincoln vuorostaan painautti 450 miljoonan edestä omaa korotonta, velatonta ns greenbacks-dollaria - joilla korollinen pankkiluototus taitavasti kierrettiin. On myös osoitettavissa että Lincoln poistettiin Rothschildien toimesta. Tästä tietysti kiistellään - kuten aikanaan mainilan laukauksistakin.

Cook ratkaisee kansalaisten uhkaavan kurjuuden, laajan työttömyyden ja ostovoimapulan "with a dividend based economy" - eli osinkoperusteisella talousmallilla. Valtio tai valtion valtuuttama taho jakaa kansalaisille korotonta, velatonta rahaa kuukausittain. Perustelut ovat varsin kohtuulliset - enkä voi nähdä mitään syytä miksi malli ei voisi toimia. Tietysti suomalainen luterilainen ajattelutapa "työ-on-velvollisuus"- "se joka ei paina otsa hiessä ei myöskään syö" muodostaan suuren paradigmaongelman monelle.

Nykyinen talouskriisi kaikkine sivuilmiöineen on kuitenkin vanhan paradigman kuolema. On aika tajuta tosiasiat ja nähdä valo tunnelin päässä.
G-20 maiden johtajien kokous Lontoossa yrittää tietysti jatkaa vanhaa paradigmaa joka vie suoraan tuhoon - kuten tchekkipääministeri rohkeasti totesi. G 20 johtajat ovat kuitenkin pitkälti pankkivallan rahoittamia edustajia - eivätkä uskalla muuta kuin jatkaa toivotonta elvytystä. Nykyinen elvytys on mitä röyhkeintä ryöstämistä - maailmanhistorian suurinta tulonsiirtoa pienelle finanssieliitille joka itse luo elvytysrahan kirjanpitoviennein. Näin G 20 maiden edustajat velkaannuttavat omia valtioitaan ja näiden kansalaisia jopa sadoiksi vuosiksi koska nykyisten talousmallien mukaan valtiot joutuvat maksamaan elvytysvelkapääoman moninkertaisena velkapääoman korkoina seuraavien vuosikymmenten aikana. Laskin hiljan että
Suomi, jolla 56 mrd euroa valtionvelkaa, on maksanut korkoina 65 mrd pelkästään 1990-2008 välisenä aikana.

Cook on siis luonut ratkaisumallin jolla sairaalloinen mieletön velkaatuminen voidaan katkaista - ja velasta päästä kokonaan irti. Kysyn siis - kuka järkevä ihminen voisi olla tätä vastaan?

Keskustellaan enemmän Cookin ajatuksista kommenttiosiossa.

Talousdemokratian pohdiskeluja (päivitetty)

The existing monetary system is not free enterprise, and it is not capitalism. It is cancer. -Richard C.Cook.

En ole unohtanut sitä että lupasin esittää uuden, jalostetun version talousdemokratiasta - tai pitäisikö sanoa siitä mikä "minun talousdemokratiani" olisi. Tämä projekti on työn alla joka päivä - mutta ei kuitenkaan niin, että minulla olisi konkreettinen vihko mihin lisäisin tai mistä poistaisin ajatuksia ja ideoita sitä mukaa kun törmään uusiin näkemyksiin tai saisin ahaa-elämyksiä lukiessani eri ihmisten tekstejä netistä tai kirjoista.

Täytyy kyllä rehellisesti myöntää etten ole niin järjestelmällinen tai edes analyyttinen, vaan kaikki perustuu muistiin, muistikuviin ja oman mieleni pähkäilyihin.

Olen usein pyrkinyt muistuttamaan että se viimekesäkuinen lehtihaastattelu missä esitin joitain talousdemokratian ideoita (Talousdemokratia 1.0) - oli täysin spontaani rento kesäpäiväkeskustelu mihin en ollut valmistautunut sen kummemmin. Tästä syystä en ole ollut kovin halukas keskustelemaan kritiikistä, etenkin jos se on tullut tahoilta joilla ei ole tarvittavia taustatietoja.
Tätä voisi ehkä verrata siihen että jos itse on lukenut paksun kirjan ja kertoo mitä siitä muistaa jossain haastattelussa niin miksi suostuisi kuulemaan mitä kritiikkiä joku sellainen esittää joka vuorenvarmasti ei ole tätä samaa kirjaa lukenut. Jos muistaa lukeneensa vaikka dekkarista "että hovimestari on murhaaja" niin miksi välittäisi vastaväitteistä sellaisilta jotka eivät ole edes avanneet kirjaa, saatikka pitäneet sitä kädessään.

Tietysti mitä politiikkaan tule - niin jokaisella saa - ja pitääkin olla mielipiteitä siitä, minkä pitää oikeana tai vääränä politiikkana. Talouspolitiikka taas koetaan omana erikoisalueenaan mihin moni ei koe perehtyneensä, joten ehkä tästä syystä jättää jopa ilmaisematta mielipiteensä koska ei halua joutua leimatuksi sellaiseksi joka sanoo mielipiteensä vaikkei ymmärrä. Moni ei edes ole ihan varma mitä talouspolitiikkaan kuuluu - tai mitä kaikkea siihen pitäisi kuulua. Onko se sitä miten poliitikko asennoituu kokonaisvaltaisesti valtion tulonlähteisiin, rahoitukseen ja menojen tärkeysjärjestykseen ?

Käsitteet menevät kuitenkin helposti ristiin. Moniko kansalainen osaa tarkalleen erottaa talouspolitiikan esimerkiksi finanssi- ja rahapolitiikasta? Onko tähän edes tarvetta? Minusta tuntuu että näillä hienoilla käsitteilla ja sivistyssanoilla yritetään pelottaa ihmisiä lähtemästä mukaan keskusteluun, koska kaikki tuntuu vaikealta eikä kukaan halua riskeerata tulevansa nolatuksi. Toisaalta ainakin blogeilla ja lehtien artikkeleiden keskustelufoorumeissa voi esiintyä tuntemattomana, joten se poistaa tämän riskin.
Taloustieteessä ja kansantaloustieteessä on kuitenkin omat käsitteensä, jotka itsessään muodostavat henkisen kynnyksen monelle. Näistä inflaatio taitaa olla yleisimmin tunnettu. Entä deflaatio, kysyntä, monetarismi, pääomitus, kassavaranto...

Mutta asiaan. Talousdemokratia on sana ja käsite jonka kuvittelen luoneeni itse, ainakin suomeksi. Tietysti eri politiikan tilanteissa lienee puhuttu taloudellisesta demokratiasta tai demokraattisesta taloudesta jne jne. Oma talousdemokratiani on kuitenkin perua Clifford Hugh Douglasin luomasta käsitteesta "economic democracy". Itse asiassa yksi hänen monista kirjoistaan on tämänniminen. Douglas loi myös ensimmäisenä muita käsitteita - " purchasing power" ostovoima ja "social credit" julkinen luototus sekä "national dividend" kansallisosinko (=perustulo).

Minun talousdemokratiani perustuu siis pitkälti Douglasin ajatuksiin, mutta koska maailma ei ole enää sama kuin se oli 1920-1930 luvuilla, Douglasin kirjoittaessayhteiskunnallisen kritiikkinsä, on usein parempi lukea uudempia kirjoituksia joissa viitataan Douglasiin, ja missä Douglasin teesit on pyritty muokkaamaan tähän meidän aikaamme. Tässä törmää jo aikamoiseen kirjoon erilaisia näkemyksiä ja on melkoisen haastavaa pitää langat käsissään. Olen blogissani useita eri kertoja kirjoitellut näistä eri tahoista - tai ainakin osasta niistä. Päällimmäiset ovat Richard C Cook ja Michael Rowbotham.

Ellen Hodgson Brown kirjoittaa pitkälti myös talousdemokratiasta - mutta kertaakaan edes manitsematta koko sanaa economic democracy, tai edes Douglasia. Puhumattakaan sitä että oli todella täpärällä että eräänlainen talousdemokraattinen lakiehdotus, the Goldsborough Act olisi tullut hyväksytyksi USA:n kongressissa vuonna 1932.

Muita, joista olen kirjoitellut tulee mieleen American Monetary Institute(AMI) ja sen johtaja Stephen Zarlenga, Uuden Seelannin - New Zealand Democrats for Social Credit- puolue, kanadalainen pienpuolue - Canadian Action Party, brittiläinen (tosi) pienpuolue - Money Reform Party sekä Yhdysvaltain demokraattisen puolueen Dennis Kucinich ja hänen ajatuksensa.

Tänään, tässä ja nyt koen että paras näistä lähteistä on Richard C. Cook ja hänen esittämänsä, the Cook Plan, jolla hän haastaa itse Joseph Stiglitz´in eilisessä kirjoituksessaan, Obama Bank Bailout: There is an Alternative. Open Letter to Dr. Joseph Stiglitz and challenge to Debate.

Cook ja hänen talousdemokraattiset ajatuksensa ovat tietysti muokattu sopiviksi Yhdysvaltain nykyiseen tilanteeseen, mutta hän ei ole yksin niiden takana, vaan on saanut sekä AMI:n Zarlengan että kongressimies Kucinichin mukaansa. Se mitä Yhdysvaltoihin sopii ei välttämättä kuitenkin sellaisenaan sovi meille Suomeen - tästä syystä minun esitykseni talousdemokratiasta ei voi olla samanlainen kuin the Cook Plan.

What I am calling the “Cook Plan” would be an effective way to implement dividend economics. The plan is to pay each resident of the U.S. a dividend, at first by means of vouchers for the necessities of life, in the amount of $1,000 per month per capita starting immediately. It would be our fair share of the resources of the earth and the productivity of the modern industrial economy. Under the plan, the money would then be concentrated through deposit in a new network of community savings banks to capitalize lending for consumers, small businesses, and family farming.

Toisaalta minusta tuntuu että vuoden 2009 edetessä tilanne Suomessa lähestyy pikatahtia sitä samaa talouskaaosta mitä Yhdysvalloissa pian vallitsee. Olen vuorenvarma siitä että poliitikkojen julkiset sanomiset Suomen julkisen talouden tilasta ja työttömyyden luvuista, tulevat olemaan aivan erilaisia 6-8 kk:n päästä. Esimerkkinä tästä vaikka se tosiasia että Porvoossa kiertää nyt tietoja, joiden mukaan vuodelle 2009 arvoitu 20 miljoonan vaje olisikin itse asiassa 32-34 miljoonaa.

Kävi miten kävi - talousdemokratian teesien pohdiskelussa katson aiheelliseksi käsitellä seuraavia kohtia. Uskon että nämä näkemykset tulevat yleistymään ja osoittautumaan kestäviksi pitemmässäkin juoksussa, vaikka saattavatkin tuntua utopialta tänään.

1. Talouskasvu

“You know, T.J., I think the time is approaching when we shall have to challenge this monstrous and fantastic overgrowth of industrial expansion – fundamentally. Really, you know, I personally can see nothing particularly sinful about a small dynamo; but this thing we’ve got is past a joke. If it isn’t a joke, it is Satanic.”
- C.H Douglas 1952, just before his death

Talouskasvun vaatimus on oire kansainvälisestä korkopolitiikasta, jolla kaikista investoinneista imuroidaan loismaisesti 1-20% p.a. ns "rahoituskuluina" . Rahoituskulut eivät ole oikeutettuja, koska mitään varsinaista rahoitusta ei ole tehty, vaan on luotu luottoa tyhjästä petoksella, jolle on annettu hieno ja salonkikelpoinen nimitys - "fractional reserve banking" - luotonlaajennus.

Tulevaisuudessa talouskasvua ei tarvita eikä yhteiskunnalla ole mitään syytä edes pyrkiä siihen. Se, milloin tämä tulevaisuus toteutuu, on sitten eri asia - toivottavasti pian. Kun kansalaisille pikkuhiljaa selviää miten rahoituslaitosten luototus tapahtuu ja miten meitä kaikki ihmisiä on petetty, riittävän moni nousee barrikaadeille, eikä suostu enää pankkien peliin - ihan kuin Henry Ford totesi jo 1920-luvulla. Korkomenettely pitää kyseenalaistaa - ja todeta sen kuuluvan vanhaan riistotalouteen, jonka aika on ohi. Jos korko sallitaan, se olkoon osa julkistalouden rahoitusta, keino jolla verotuksesta voi luopua. Tästä enemmän myöhemmissä kohdissa alla.


2. Työllisyys - työttömyys

What is work? Work is of two kinds: first, altering the position of matter at or near the earth's surface relatively to other such matter; second, telling other people to do so. -Bertrand Russell

Täystyöllisyys on totaalinen mahdottomuus, joka lähinnä kuului sota-aikojen varusteluun silloin kun oman maamme itärintamalla kyykki satojatuhansia miehiä korsuissa ja juoksuhaudoissa ja loput yhteiskunnasta oli mobilisoitu näiden huoltotehtäviin. Täystyöllisyys on ajatuksena kai myös tavallaan perua Neuvostoliiton sosialistisesta perinnöstä.
Modernin yhteiskunnan mekanisointi, automatisointi ja CAD/CAM-tietokoneohjaus mahdollistaa sen, että yhteiskunnan perushuoltoon tarvitaan enää murto-osa työvoimasta. Suuri osa tämän päivän töistä ovat työllisyyspolitiikkaa, koska vallitsee edelleen sellainen käsitys että työ on velvollisuus, ja se joka ei tee työtä 8-16 päivittäin - sen ei myöskään kuulu syödä. Tästä vanhakantaisesta ajattelusta olisi päästävä, tajuamalla että ihminen ei ole orja eikä työjuhta, vaikka niin jopa itse kuvittelee. Tässä haluan siteerata Kahlil Gibrania (Profeetta)

What of the ox who loves his yoke and deems the elk and deer of the forest stray and vagrant things?

Jos työtä tarkastelee kriittisemmin voi myös todeta että suuri osa tehdystä työstä voidaan luokitella - ympäristön kannalta - tihutyöksi. On myös aiheellista tarkastella kriittisesti kaikkea epätoivoista (turhaa) sukkuloimista satoja kilometrejä päivässä, esim Heinolasta Helsinkiin ja takaisin, vain jotta saisi sen oikeutetun toimeentulonsa istumalla konttorissa papereita siirtelemässä.
Filosofisen tarkastelun lopputulos on se, että modernissa yhteiskunnassa yksilön toimeentulo tulee irroittaa työstä. Ihminen voi olla huomattavan hyödyllinen kokonaisuuden kannalta muillakin keinoin, kuin siirtämällä tavaraa tai pomottamalla muita suorittamaan erilaisia tavaransiirtoja maankuoren pintakerroksilla, kuten Bertrand Russell huomautti 1932 kirjassaan In Praise of Idleness.


3. Pankkitoiminta

It is well enough that people of the nation do not understand our banking and monetary system, for if they did, I believe there would be a revolution before tomorrow morning. - Henry Ford

Pankkitoiminta sai alkunsa, kun ihminen keksi käyttää kultaa maksuvälineenä - ja kun silloiset kultasepänliikkeet, joilla turvallisia holveja minne ihmiset veivät kultansa, antoivat kullasta kirjallisia säilytyskuitteja joilla kullan omistajat myöhemmin voivat hakea kultansa pois.

Kultasepät keksivät kannattavan petoksen - kirjoittivat tilapäisesti hallussaan olevaa asiakkattensa kultaa vastaan joukon ylimääräisiä aidonnäköisiä kuitteja, joilla oli sama ostovoima kuin aidolla kuitilla - ja "lainaamalla" näitä falskikuitteja ihmisille, joilla ei ollut kultaa syntyi käsite pankkilaina. Näillä lainoilla rakennettiin moderni maailma - kultasepänliikkeet (tulevat pankit) saivat korkoa petoksella - mutta erilaiset ahkerat ihmiset saivat silti rakennettua tehtaita ja taloja näillä kultaepänliikkeiden "falskikuiteilla" sillä ihmiset eivät tienneet, ettei näillä oikeasti ollut katetta pankissa. Koko pankkitoiminta perustuu siis petokseen - mutta koska pankkitoiminta on koettu hyödylliseksi yhteiskunnassa, on tämä petos laillistettu tämän päivän yhteiskunnassa. Pankkien vakavaraisuusasteeksi on tällä erää sovittu riittäväksi vaivaiset 8%.

Korkotekijän vaikutus koko yhteiskunnan hyvinvointiin on kuitenkin jotain mitä ei kunnolla ole selvitetty. Tai näin voisi ainakin luulla, koska korkoa ja sen vaikutusta harvoin kritisoidaan julkisesti - ei edes finanssikriisin aikaan - vaikka itse velkaantumista kylläkin moititiaan.

Korkotekijää on kuitenkin tutkittu. Eräs - Margrit Kennedy tutki tätä ongelmakenttää 1980- ja 1990-luvuilla, ja totesi että yleisesti hyväksytyn pankkitoiminnan korkomenettely on silkkaa tulonsiirtoa ylimmälle sosiaaliluokalle. Hänen kirjoissan todistetaan että koroton talousjärjestelmä olisi lähes kaikkien kannalta nykyistä parempi - ja oikeudenmukaisempi.

Rikkain 2-3% osa väestöstä, joka tänään voi laiskotella ja elää pelkästään pääomatuloillaan joutuisi tietysti luopumaan näistä etuoikeuksistaan. Kennedy on kuitenkin laskenut, että jos muutos tehdään, niin kyseinen sosiaaliluokka voisi edelleen elää useita sukupolvia nykyisillä pääomillaan tekemättä mitään - joten heidänkään kannalta muutos ei liene kohtuuton.

Talousdemokratiassa pankkitoiminnan tulisi siis supistua nykyisestä sellaiseksi missä pankin päätehtäviksi jää välittää maksuja ja varastoida asiakkaan rahaa tai luottoa pankkitileillä. Yksityisten pankkien tehtäviin ei, talousdemokratiassa, kuuluisi saada laillisesti väärentää rahaa, kuten nyt tapahtuu. Ykstyisen pankkitominnan petokseen perustuvan toiminnan loppumista, surisi ainostaan se osa väestöstä, jolla on ollut ylimääräistä rahaa sijoittaa pankkiosakkeisiin ja nauttia saamistaan osingoista. Talousdemokratiassa pankkitoiminnan valta katoaisi. Se olisi pelkästään hyväksi, koska on osoitettavissa, että nimenomaan hämärä pankkitoiminta on mahdollistanut sotavarustelun ja sotimisen - sekä tästä johtuvan laajan kärsimyksen, kurjuuden ja hädän. Lisäksi lainaa pyytävä käsi on aina antavan käden alla - ja tämän tyhjästä temmatun luoton vuoksi - koko yhteiskunta - sen ylinta hallintoa myöten, joutuu nöyristelemään pankeille.
Tästä on päästävä. Tällaista järjestelmää ei yhdenkään rehellisen poliitikon tulisi hyväksyä.

Raha, luotto, saamis- ja velkakuitit ja näiden siirrot muodostavat kuitenkin yhteiskunnan verenkiertojärjestelmän, jolla hyödykkeiden sujuva vaihtaminen mahdollistetaan. Tästä syystä talousdemokratiassakin on rahaa ja luottoa - mutta näiden hallinnointi ja luominen olisi siirrettävä julkiseen valvontaan. Pankkitoiminta ja luotottaminen pitäisi siis pitemmässä juoksussa siirtyä kansanedustajien siunauksen kautta valtion elimille. Olisivatko nämä valtion elimet sitten jokin nykyisistä - tai kenties jokin uusi julkinen kehityspankki, jää nähtäväksi.
Kysymys siitä, haluaako valtio sitoa rahansa arvon johonkin kauppatavaraan tai metalliin, on keskustelu joka tässä tilanteessa on täysin ennenaikainen.

Richard C Cook´in - The Cook Plan paperissa katsotaan valtion rahan parhaimmin olevan sidoksissa valtion piirissä tapahtuvaan vuotuiseen kokonaistuotantoon - periaatteella: on oltava riittävästi rahaa, jotta kaikki mikä on inhimillisellä toiminnalla ja inhimillisillä resursseilla fyysisesti mahdollista, sen pitää myös olla finanssipoliittisesti mahdillista.

Eli kaikki, mihin löytyy työväkeä ja muita resursseja ei voi eikä saa jäädä toteuttamatta, vain siksi ettei olisi rahaa. Näin on valitettavasti nyt kun rahasta, on tarkoituksellisesti, aina puutetta. Tällä uudella ajattelulla on luonnollisesti suuri vaikutus työllisyyteen. Talousdemokratiassa voi hyvin kuvitella tilanteen missä jonnekin on suunniteltu uusi silta mutta sitä ei ryhdyta rakentamaan ihan vielä koska työvoimaa ei ole. Rahan puute on siis osoitetusti täysin keinotekoinen tilanne joka johtuu siitä että keskuspankeissa seurataan sokeasti John Maynard Keynesin ja Milton Friedmanin monetarismin oppeja. Lisäksi keskuspankkien kytkyt yksityisiin etuihin on kiistaton. Viimeistään 2008- alkanut finanssikriisi on viemässä pohjan, tästä ihalllusta monetarismista.


4. Kansallisosinko

Critics complain that this would be inflationary. Supporters of the National Dividend reply that it would only be inflationary if the dividends distributed were more than the GNP; and they are proposing only to issue dividends equal to the GNP.
-Robert Anton Wilson, The RICH Economy

Yhteiskuntaamme, sen rakennuksia ja tieverkostoa on rakennettu ainakin 1100-luvusta asti.
Tällainen yhteiskunta edustaa inhimillistä vaurautta, tavalla jonka voi kuvitella vaikkapa vertaillessa sitä koskemattomaan aarniometsään. Tämänpäivän yhtieskunta on kaikkine rakennuksineen, kaikkinen teineen, siltoineen, satamineen, sairaaloineen, kaivoksineen, tehtaineen, vilja- ja heinäpeltoineen, kotieläimineen, työkaluineen, tarvikkeineen muine tekijöineen osan kultuuriperintöämme menneiltä polvilta joka mahdollistaa rennomman elämän kuin esim villin eläimen jokapäiväinen kamppailu nälkää ja ulkoisia uhkia vastaan.

Puhumattakaan kaikesta osaamisesta mikä on varastoitu ihmisiimme, kirjastoihimme, yliopistoihimme, koulujärjestelmäämme, tietokoneisiimme. Kaikki tekninen ja humanistinen osaaminen, know-how on myös osaa kultuuriperintöämme joka on tätä yhteiskunnan vaurautta.
Tästä näemme että valmis yhteiskuntamme on turvaverkosto jonka piirissä asuminen ja vaikuttaminen ei voi eikä tarvitse olla ulkoisesta palkkatyöstä riippuvainen. Yhteiskunnan jokaiselle jäsenelle kuuluu esi-isienperintönä perintöoikeus toimeentuloon, mikä käytännössä tarkoittaa oikeus ostovoimaan - rahasuoritukseen jonka yhteiskunta suorittaa yksilölle.
Viimeistään nykyisen rahan korkotekijän poistumisen myötä tämä tajutaan lopullisesti. Yhteiskunnan todellinen vauraus on kiinni y.m. tekijöissä ja näiden kuvittellinne pääomatuotto
muodostaa kansalaisoikeuden kansallisosinkoon - joka kk maksettavaan perustuloon.

5. Hyvinvointi

Unemployment is not a disease; so it has no "cure."
-Robert Anton Wilson

Talousdemokratiassa asuvien ihmisten hyvinvointi olisi uudella tasolla. Työjuhdat saisi painaa päälle entiseen hulluun tapaansa, mutta olisi myös tilaa muunlaiselle ajattelulle. Työttömyyttä ei olisi - eikä sellaisesta edes enää puhuttaisi. Olisi vain ihmisiä , jotka tekevät erilaisia tarpeellisia ja vapaavalintaisia toimia yhteiskunnassa. Osa tekisi puolipäivää, osa kokopäivätyötä - ja osa ei minkäänlaista palkkatyötä, vaan opiskelisivat, tekisivät kotitöitä, auttaisivat sukulaisia ja naapureita talon rakentamisessa, olisivat ongella, kirjoittaisivat kirjaa, vuolisivat puuveistosta tai koristelisivat yhteiskuntaa erilaisin tavoin. Kukaan ei näkisi nälkää, eikä mistään elintärkeästä olisi kenelläkään puutetta.

Nonetheless, the combination of accelerating acceleration and ephemeralization has now elevated 60 percent of all humanity from its year-1900 99-percent poverty level into realization of an everyday standard of living superior to that enjoyed by any kings, tycoons, or other power-commanding humans prior to the twentieth century. -Buckminster Fuller

Ihmisten tämän päivän stressistä ei olisi jälkeäkään. Rikos-, avioero- ja itsemurhatilastot puhuisivat omaa kieltään ja osoittaisivat talousdemokratian johtaneen tilaan missä ihminen joka ei koe nöyryytystä, uhkaa eikä hätää on muuttunut ystävälliseksi kaikkia kohtaan - ja kaikkien ystäväksi.

Tämä ei tarkoita että talousdemokratia muokkaisi meistä mitään "kommunisteja", kollektivistejä tai jotain muuta kuin mitä oikeasti olemme sisimmissämme. Toisin päin, talousdemokratia sallisi meidän toteuttaa itseämme, kuunnella sisäistä johdatusta, toteuttaa unelmiamme omana elinaikanamme eikä vasta sitten kun olemme liian sairaita työntekoon. Talousdemokratiassa yksilö voisi vapaasti harjoittaa mitä elinkeinoa haluaa - perustulo ja korottomuus tekisi lähes mistä tahansa elinkeinosta kannattavan, kuten Ezra Pound osuvasti vihjaili runossaan With Usura.

Ääriesimerkkeinä voisi todeta että jopa pienimuotoinen kotitilanpito, pienimuotoinen karjanpito, pienimuotoinen matkailupalvelu - kaikki tällainen olisi e.m. ehdoin kannattavaa liiketoimintaa. Toisaalta kannattamatontakin liiketoiminta saisi ihan vapaasti harjoittaa - kukaan ei pakottaisi sinua pitämään sen kannattavana jollet itse haluaisi.

6. Verotus ja virkamieskunta

Talousdemokratiassa valtion, ja muu virkamieskunta on supistunut murto-osaksi nykyisestä. Nykyinen byrokratia voidaan iloisesti purkaa pois turhana - Pimeän Ajanjakson - jäänteenä. Verotuksen suhteen olen tässä varovainen, mutta totean että verotus ei ole itseisarvo, vaan jäänne niiltä ajoilta kun valtioiden kuninkaat valmistautuivat sotaan ja maksoivat pois entisten sotien kuluja korkoineen erilaisille koronkiskojille. Näistä koronkiskojista mm Zacharias Topelius kirjoittaa asuvasti kirjassaan, Tähtien Turvatit.

Talousdemokratiassa valtio luonnollisesti itse luo tarvittavat rahansa, ja kuluttaa nämä yhteiskuntaan haluamallaan tavalla - polittisin perustein. Talousdemokratiassa valtio voi niin halutessaan edelleen kantaa veroja erityisesti suuryrityksiltä, jottei millekään alalle synny monopolia tai edes oligopolia. Valtion tulisi mielestäni valvoa ettei mitkään yritykset pääse kasvamaan sellaisiksi että voivat lähteä uhmaamaan tai kiristämään valtiovaltaa.
Verotuksella voi tietysti myös ohjata kulutusta, silloin kun edusnkunta niin katsoo. Tällasta puhtaasti poliittista, kulutuksen verottamista, en lähde pohtimaan tässä.

Valtion hoidettavaksi jäisi myös tuonti- ja vientikaupan clearingtilin ylläpitäminen, siten että tuonnin ja viennin arvo pysyy tasapainossa- ja mieluimmin myös näin kahden maan kahdenkeskisessä kaupanteossakin. Malli voidaan ottaa Neuvostoliitonaikaisesta vaihtokaupasta, mistä Suomi ja suomalaisyritykset hyötyivät suuresti.

Talousdemokratiassa ei tarvita nykyistä laajaa virkamieskoneistoa - ei valtion elimissä eikä kuntatasollakaan. Moni nykyinen instituutio katoaa tai supistuu olemattomaksi esim. sosiaalilaitos, työvoimalaitos, vankeinhoitolaitos, verohallitus, Kela ja lukemattomat muut.

Tiedän etten ole ollut erityisen järjestelmällinen tässä vuodatuksessani. Päällekkäisyyksiä, virheitä löytynee ja varmasti erinäisiä muitakin epäjohdonmukaisuuksia. Tarkoitukseni on kuitenkin ollut hyvä ja sikäli omatuntoni on puhdas. Teen myöhemmin korjauksia ja mahdollisia pieniä muutoksia - ja samalla muistutan että tämä on vain eräänlainen visio siitä millainen yhteiskuntamme voisi olla. En kuitenkaan koe tätä täydelliseksi utopiaksi, vaan totean että luonnollisesti löytyy yhteiskunnallisia tekijöitä ja vaikuttajia joille ei ehkä heti mahda kovin paljon.

Mikään yhteiskunnallinen nykyisista rakenneosista tai valtatekijöistä ei kuitenkaan ole niin vahva ettei se voisi murtua, jos kansa niin haluaa - ja kansan tahto määräytyy poliittisissa vaaleissa. Kansa on se joka määrää mitä ja kenen palveluita käyttää, kansa on se jolla viime kädessä valta tuhota loismaiset kestämättömät rakenteet pelkästään boikotoimalla niitä.

Kansa voi tuhota pankin alle kuukaudessa nostamalla rahansa kyseisestä pankista. Kansalla on huomattavasti enemmän valtaa kuin mitä yksittäinen kansalainen kuvittelee. Yleislakko kaataa minkä tahansa hallituksen. Yleislakko pysyttää koko yhteiskunnan. Jos kansalaiset yhdessä päättävät toteuttaa jotain - se todellakin on toteutettavissa eikä utopiaa.

Ehkä minun utopiani on se että edelleen kuvittelen kansalaisilla olevan oikeustajua. Varmaa on kuitenkin se, että kansainvälisten rahalaitoisten riistotalous alkaa olla ohi. Näin valtiovalta saa pian kaikkialla astua kehään, viimeisenä mahdollisena apuna. Tässä vaiheessa valtion edustajilla on suunnattoman paljon valtaa vaatia muutoksia aiempiin käytäntöihin.

Toivottavasti valtion edustajat käyttäisivät tilaisuutta hyväkseen eivätkä sortuisi kaikenlaisiin lahjontayrityksiin, joilla aiemmin valtion apu on ostettu. Viimeksi tällaista tapahtui 90-luvulla pankkikriisin aikaan.
Samaa on jo nähty USA:ssa missä "the revolving door" ilmiö on silmiinpistävä. Tämä on hyvin kriittinen tilanne kaikenkaikkiaan - ainakin jos haluamme talousdemokrattisia muutoksia.

Suomalaispoliitikoiksi ei saisi valita, eikä nimetä sellaisia, joilla ilmiselviä kytkyjä elinkeinoelämään - eli jotka "vartioisivat kaalitarhaa pukin tavoin". Pelkään pahoin ettei kovin monta kytkytöntä löydy.

Platon oli varmasti oikeassa todetessaan että kauppamiehet ja sotilaat eivät kuulu poliitikkaan vaan politiikan tulee olla puhtaasti filosofien työkenttä. Toisaalta hän varoitti demokratiastakin...

Platon kirjoitti Valtion noin vuonna 390 eaa. Kirjassa hän kuvailee täydellistä, oikeudenmukaista ihannevaltiota. Se oli pieni kaupunkivaltio, jotta yhtenäisyys ei heikkenisi. Ihmiset oli jaettu kolmeen kastiin: työläisiin, jotka olivat ainoita, joilla oli omistusoikeus, mutta heillä ei ollut asiaa politiikkaan, alempiin vartijoihin, jotka toteuttivat vartijoiden ohjeita ja hoitivat valtion yleisiä hallintotehtäviä, ja valtiota johtaviin vartijoihin, todellisiin filosofeihin, joiden löytäminen ja koulutus oli oleellinen valtion toiminnan tavoite.

C.H. Douglas: Mistä sodat johtuvat

Tässä todella mielenkiintoinen aihe. Luin tämän useita vuosia sitten ja nyt vihdoin löysin sen taas. Kysymyksessä on melko lyhyt kolmisivuinen esitelmä tai pamfletti "The Causes of War" by C H Douglas.

Voit lukea tekstin tai kuunnella Douglasin lukevan tekstin itse. Tai miksei molempia yhtaikaa kuten minä tein.

AUDIO & TRANSCRIPTION

Listen to Douglas outlining his philosophy on war and its causes

Audio: C.H Douglas - "The Causes of War"

Douglas analysoi osuvasti miten kuvitellun kansakunnan taloudellisten etujen kiihkomielinen ajaminen usein johtaa sotaan. Sota on tavallaan taloudellisten ei-sotilaallisten vihamielisten toimien jatke.
Ratkaisuna tähän vanhaan ongelmaan hän näkee (talousdemokraattiset) uudistukset tai muutokset kuten perustulon tai kansallisosingon yleishaitallisen velkatalouden vuosisatoja kestäneen koronkiskonnan kuittaamiseksi.

Nämä uudistukset esimerkkikansakunnan raha- ja finanssipolitiikassa joiden kautta sekä valtiontalous ja väestö pärjää ilman sotataloutta ja näin valtio muuttuu pian samalla rauhanomaiseksi. Esimerkkivaltion mainio toimintamalli kopioidaan muualle ja "maailma pelastuu".

No oli miten oli - audiotiedosto kannattaa kuunnella läpi ja juttu lukea - ja huomaat että mies puhuu asiaa. Ehkä lisään jotain tähän myöhemmin, koska koen että paljon olellista jäi toteamatta.

Tässä ote tekstistä:

As our arrangements are at the present time, money is primarily distributed in respect of employment, which, as the glut has shown, is in many cases not necessary, or even desirable. So that it is not too much to say that the causes of war and the causes of poverty amidst plenty are the same, and they may be found in the monetary and wage system, and that broadly speaking, the cure for poverty and the beginnings of the cure for war can be found in a simple rectification of the money system.
This rectification must, I think, take the form of a National Dividend, either in a simple or more complex form, so that while there is real wealth to be distributed, nobody shall lack for want of money with which to buy. It has already been shown that money is actually made by the banking system, and not by agriculture or industry.
The "Encyclopaedia Britannica" states the matter clearly in its article on banking in the words: "Banks lend money by creating the means of payment out of nothing."

(snip...)

Why should these modifications not be made? For an answer to that question I must refer you to the Bank of England, which is all-powerful in these matters. Mr Montagu Norman, the Governor of the Bank of England, which is a private company, described the relations of the Bank of England and the Treasury as those of Tweedledum and Tweedledee.

It is not suggested that bankers have a wish to precipitate war. Far from it. Bankers dislike war only less than they dislike any change in a financial system with which, almost alone amongst other sections of the community, they appear to be completely satisfied.

Talousdemokratia ja sen ns "kritiikki"

Tänään minulle soitteli yksi erään lehden toimittaja ja kyseli niitä näitä blogista ja talousdemokratiasta. Kertoilin aluksi että rahan velkaolemuksesta ja siitä miten se syntyy pankkijärjestelmässä, tarvitsisi ensin tietää riittävästi jotta ymmärtäisi sitä mitä minä kritisoin ja miksi koen että kirveellä olisi töitä jotta tämä taloudellinen orjuus saatettaisiin muutettua joksikin toisenlaiseksi missä meistä ihmisistä ei vuodatettaisi energiaa loismaisille pankeille jotka oikeasti eivät ole tarpeen eivätkä millään lailla tuota lisäarvoa ns rahoituspalveluksillaan.

Juteltiin sitten niitä näitä erilaisista toimenpideohjelmista joilla tilanne saataisiin korjattua parempaan suuntaan. Totesin myös että en näe talousdemokratian varsinaisesti edes olevan lainkaan oikeisto-vasemmisto akselilla - eikä myöskään muilla perinteisillä kahtiajako-akseleilla.
Talousdemokratia edustaa vapautumista korkoriistosta, taloudellista vapautumista - paluuta aikaan kun kansallisvaltio on riippumaton kansainvälisistä rahoittajista.

Lopulta toimittaja kyseli talousdemokratian kritiikistä mihin totesin etten itse edes ole kunnolla lukenut mitä Lasse Pitkäniemi siellä Manchesterissa on kirjoitellut. Enkä edes välitä siitä koska Lassen libertarismi-kultakanta ei kiinnosta enkä koe äärilibertarismia eritysen kiinnostavaksi vaikka aikanaan tuin julkisesti Ron Paul´in kampanjaa - mutta lähinnä hänen rajun suorapuheisen Federal Reserve pankkikritiikkinsa vuoksi.
Toteaisin lisäksi että Pitkäniemen ns "kritiikki" on täysin teoreettista ja irrallista koska mies ei ole koskaan edes tavannut minua - eikä tietääkseni ehtinyt lukea ensimmäistäkään niistä kirjoista joissa talousdemokratian ajatuksia ilmenee vähän syvällisemmin. Nämä kirjat ovat:

Ellen Brown: Web Of Debt (ruotsiksi)

Richard C. Cook: We Hold These Truths.The Hope of Monetary Reform

Michael Rowbotham: The Grip Of Death

Steven Zarlenga: The Lost Science of Money

Clifford Hugh Douglas: Social Credit (ja) Economic Democracy

Lisäksi edellytän että on lukenut Prosperity artikkeleita sekä Vladimir Z. Nurin artikkeli Fractional Reserve Banking As Economic Parasitism tulisi olla luettu ennen kuin kykenee osoittamaan varsinaista kritiikkia talousdemokratiaa ja sen ajatuksia kohtaan.
Lisäksi Pitkäniemen halpamainen temppu moittia minua oman bloginsa postauksella joka vilisee väärinkäsityksiä - ei liikuta minua niin paljon että lähtisin terottamaan kynääni. Enkä jaksa lukea kenenkään iluusioita omista sanomisistani ja kirjoittamisistani.

Jos jokin kotimainen poliitikko tai vaikkapa valtaiovarainministeriön virkamies rohkenisi kritisoida talousdemokratian hahmotelmiani kuuntelisin sen sijaan hyvin tarkkaan ja pyrkisin parhaani mukaan laatimaan asiallisen vastineenkin. Mutta ensisijaisesti pyrkisin suosittelemaan
yllä mainittuja kirjoja eikä minun omia synteesejäni niistä. Pyrin kuitenkin vielä kokoamaan jotain konkreettista työotsikon "Talousdemokratia 2.0" alle.

Toimittajan juttu ilmestyy lehteen helmikuussa. Palaan asiaan silloin.

Uusi talousdemokratiaa tukeva nettisivu: The Money Fix

Löysin uuden mielenkiintoise nettisivuston - The Money Fix. Tämä sisältää tietoiskuja kehitteillä olevista elokuvista joissa paljastetaan yhtä ja toista siitä miten rahapolitiikka vaikuttaa elämäämme kokonaisvaltaisesti mm arvoihin ja valintoihin elämän aikana. Se tosiasia että kaikki nykyraha(97-98%) tulee talousjärjestelmäämme jonkin henkilön tai muun tahon velkaantumisen yhteydessä, vaikuttaa itse asaissa ratkaisevasti tilanteeseemme - paljolti aiheuttaen tämän päivän sosiaalisia ja ympäristöllisiä ongelmia.

The Money Fix
Just where does that dollar in your pocket originate? The answer is that all money enters the economy as bank debt. So what? You may ask. This seemingly innocuous detail is actually at the core of many of the social and environmental problems of today.

Nettisivusto esittelee myös toisen elokuvan mikä vuorostaan käsittelee paikallisrahan hyötyjä mm sen luoman lisärahan myötä.

The Wealth of Neighbors: The Power of Local Currency
Have you ever thought your community could be more prosperous if it only had more money? What if your community could issue its own money to complement federal dollars and thus build its local economy?

There is a growing worldwide movement to reclaim the power of issuing currency on the local level. The Wealth of Neighbors is a 28 minute film detailing one such community and their currency called "River HOURS". This inspiring film challenges the long held belief that we need to have federal dollars to have wealth.

Samalla sivulla on vielä interviews-osio missä toistakymmentä asiantuntijaa kertoo näkemyksiään rahasta ja taloudesta. Klikkaamalla henkilön nimeä avautuu uusi teksti-ikkuna missä lyhyt esittely.

Näistä mainittakoon erityisesti Bernard Lietaer joka puhuu asiantuntevasti rahajärjestelmien laajoista sosiaalisista vaikutuksista. Ilmenee että meillä olisi opittavaa muinaisilta egyptiläisiltä joilla oli käytössä pehmeämpi negatiivisen koron rahajärjestelmä varsinaisen rinnalla. Kuuntele niin ymmärrät miksi.

Social Credit - Yhteiskunnallinen Luototus

Social Credit oli kovasti esillä 1920- ja 1930-luvulla. Clifford Hugh Douglas nimesi ensimmäisenä käsitteen social credit ja vaati sillä keinoin valtiota paikkaamaan puuttuvan ostavoiman -luomalla korotonta yhteiskunnalista luottoa kansalaisille.
Löysin vihdoin keskustelun radio-ohjelmassa missä tästä kolmannesta vaihtoehdosta puhutaan selväkielisesti - tosin englanniksi. Asiantuntija Yves Jaques on kanadalainen ja oli yksi American Monetary Instituten tämän vuoden kokouksen vieraita.

Osa 1.

Osa 2.

Radio-ohjelmasta kerrotaan näin (pienin korjauksin):

"Mark Anderson interviewed Yves Jaques and they discussed a financial system called "Social Credit" which would eliminate taxes and offer investment capital to finance production without generating inflation. The system would also eliminate usury from the production of currency.

Social Credit is a viable alternative to both the bankster controlled Federal Reserve System and the goldbug controlled Ron Paul Revolution. There are perhaps a few bugs in the system which can be easily worked out and which are by no means fatal to the system."

Minä haluaisin kuulle omien suomalaisten poliitikkojemme kootut selitykset sille miksi tällaista järjetelmää ei vielä ole toteutettu. Tosin olen melko varma että eivät edes tiedä tästä vaikka ovat olevinaan kaikkitietäviä väitellessään siitä käytetäänkö velkarahat tuohon vai tähän - annetaanko ne tälle ryhmälle vai tuolle.


Poimintoja ohjelman keskustelusta:

- "money is just a reflection of the wealth of production in a society".
Raha on siis pelkkä heijastus yhteiskunnan tuotannon luomasta vauraudesta.

-"The first duty of a government is to coin its own money". Valtionhallinnon ensimmäinen tehtävä on järjestää itselleen omat rahansa.

-"The money is just the tool for the citizens to choose the goods they need". Raha on pelkkä työkalu jolla kansalainen voi itse valita tarvitsemansa hyödykkeet.

"Most goods are more and more often made by machines therefore full employment is an impossibility" Yhä useammin tuotteet valmistetaan koneilla - siksi täysi työllisyys on mahdottomuus.

"In a social credit system the banks would continue to exist but would not be able to create money." Pankeille olisi edelleen paikka social-credit-yhteiskunnassa mutta eivät voisi enää luoda rahaa tyhjästä kuten tänä päivänä voivat.

"No longer would the government borrow from the banks - but the banks would borrow from the government." Valtion hallinto ei enää lainaisi pankeilta - vaan nyt pankit lainaisivat valtiolta.

Päivitys: http://social-credit.blogspot.com/

Hyvä blogi mistä löytyy kaikkea CH Douglasiin liittyvää. Kirjatkin voi ladata itselleen.

Proutismi ja talousdemokratia

Olen toki jo aikaisemmin postittanut blogille jotain PROUT-asiaa. Tässä vähän jatkoa siihen. Oli hieno löytää suomenkielistä aineistoa. Minusta PROUT-liikkeen ajatukset tulisi nostaa esiin eduskunnassakin. Kenestä olisi tähän? Tuskin Perussuomalaisista ainakaan, muistaen Timo Soinin välittömän "EI" -kannan kun aikanaan perustulo oli puheenaiheena.

Ehkä "M15" olisi riittävän rohkea tähän. Ainakin M15 on aidosti huolestunut ja lie yksi harvoja jolle ehkä itse voisin antaa poliittisen valtakirjani jos se olisi mahdollista.

Alla poimintoja Prout-liikkeen suomenkieliseltä sivulta missä jonkin videon suomenkieleisen spiikkauksen käännöstyö on vielä vähän kesken. (eräät lisäykset ja täsmennykset omiani)

Videolinkki

Watch more Veoh videos on AOL Video

Prout-liikkeen seitsemän keskeisintä talousteesiä:

1. Perustulo joka takaa riittävän toimeentulon ja selviämisen nyky-yhteiskunnassa

PROUTin talousjärjestelmä takaa kaikille elämän perustarpeet (basic needs), joka useimmissa tapauksissa käsittää ruoan, vaatetuksen, asunnon, terveydenhuollon, (joukko)liikenteen ja koulutuksen. Tämä takuu mahdollistuu varmistamalla täystyöllisyyden kautta riittävä ostovoima kaikille sekä varmistamalla perushyödykkeiden riittävä saatavuus ja sopiva hinnoittelu. Tämä tarkoittaa, että perustoimeentulo tulee sisältymään yhteisön perustuslakiin

2. Lisää ostovoimaa kaikille

Varmistuakseen siitä että kaikki ihmiset saavat jatkossa elämän minimitarpeet ja tuottaakseen dynaamisuutta talouteen, Prout edistää asteittaista ja jatkuvaa lisäämistä ostovoimassa. Tämän saavuttamiseksi täytyy olla tutkimuksen ja kehityksen avulla saavutettavaa jatkuvaa lisäystä tuotannossa, sekä sopivaa tieteellisten ideoiden hyödyntämistä.

3. Hajautettu suunnittelu ja tasapainoinen talous

PROUTin taloussuunnittelu on luonteeltaan hajautettua, eli paikallista taloutta koskevat päätökset tehdään paikallisesti - eikä sellaisten byrokraattien tai poliitikkojen toimesta, joilla ei ole taloudellista, kulttuurista tai tunnepohjaista sidosta alueeseen. "Paikallinen" ihminen on tässä määrittelyssä ihminen joka on liittänyt taloudelliset intressinsä tähän alueeseen. Kun paikalliset ihmiset saavat valtaa tehdä omaa aluettaan koskevia taloudellisia päätöksiä, tulokset palvelevat heidän omaa talouttaan ja yhteisöään. He myös välittävät enemmän ympäristöstään eläessään itse alueella, ja heidän tulee elää ympäristöllisten seuraamusten kanssa, olivatpa ne luonteeltaan myönteisiä tai kielteisiä.

4. Kolmitasoinen teollisuusjärjestelmä

PROUTistinen teollisuusjärjestelmä on jaettu kolmeen kategoriaan: -- Yksityisomistuksessa oleviin pienyrityksiin -- Osuustoiminnallisiin suuriin ja keskisuuriin yrityksiin -- Talouden avaintoimintoja hoitaviin hyvin suuriin yrityksiin, joita johtaa ja omistaa mahdollisimman paikallisin hallinto.

5. Osuuskunnat

Osuuskunnat ovat keskeisiä Proutin talousjärjestelmässä. Osuuskunnat luovat yhteisön hyvinvointia ja yhteenkuuluvuuden tunnetta paikallisella alueelal. Osuuskunnat edistävät yhteisöllisyyttä ja palvelua samalla, kun kapitalismi edistää itsekästä individualismia. Osuuskuntien kautta yhteisön vauraus palaa takaisin yhteisölle, eikä ulkopuolisille yhtiöiden johtajille ja heidän osakkeenomistajilleen.

6. Omavaraiset hajautetut talousalueet

Prout pyrkii edistämään omavaraisten alueiden rakentamista niin paljon kuin mahdollista. Näitä alueita kutsutaan myös Vyöhykkeiksi tai yksiköiksi, ne tarjoavat paikallisille yhteisölle elämän perusvälttämättömyydet ja luovat pohjan talousdemokratialle. Jos alue ei kykene täyttämään asukkaidensa kaikkia tarpeita, se voi käydä kauppaa ja muiden alueiden kanssa.

7. Talousdemokratia ja ei-materiaalinen painotus

Kaikkien PROUTistisesta taluden kuudesta mainitusta osa-alueesta voidaan sanoa olevan talousdemokratian rakennusosia. Talousdemokratissa paikallisilla ihmisillä vaikutusvalta omaan taloudelliseen tulevaisuuteensa.

Poliittinen demokratia on sen sijaan antanut ihmisille oikeuden vaikuttaa äänestämällä poliittiseen johtajuudesta, mutta se on myös kieltänyt ihmisiltä todellisen sananvallan heitä itseään koskevissa taloudellisissa päätöksissä. Tämän seurauksena yhteiskuntaa vaivaa koko ajan voimistuva kahtiajako rikkaiden ja köyhien välillä, työttömyys, krooninen ruokapula, saastuminen ja ympäristön pilaantuminen, köyhyys, rehottava rikollisuus, hyväksikäyttö ja turvattomuus.

Talousdemokratia palauttaa tärkeiden taloudellisten päätösten hallinnan niille ihmisille joihin nämä päätökset suoraan vaikuttavat. Näin jokainen voi nauttia yhteisön varallisuudesta ja resursseista. Olisi kuitenkin virhe ajatella PROUTin olevan kiinnostunut vain yltäkylläisen elämäntyylin luomisesta. PROUTistisen talousajattelun päävaikutin on tarjota ihmisille ympäristö jossa he voivat omistaa suuremman osan henkilökohtaisesta ja kollektiivisesta panoksestaan psyykkiselle ja henkiselle kehitykselle.

Kohdat 1-7 alkuperäiskielellä

Some key points of Prout Economics:

1) Guaranteed minimum requirements of life
2) Increased purchasing capacity
3) Decentralised planning and balanced economy
4) Three-tier industrial system
5) Co-operatives
6) Self-sufficient economic areas
7) Economic democracy and non material emphasises.

Vielä tämä:

Proutistinen Talous: Talousdemokratia käytännössä

Miljoonat ihmiset kuolevat nälkään samanaikaisesti kun viljan annetaan mädäntyä varastosiiloihin, jotta saadaan aikaan korkeammat hinnat voittojen maksimoimiseksi. Siksi ei ole oikein sanoa että on ruokakriisi. Sen sijaan on olemassa kriisi maailman resurssien käytössä ja hyödyntämisessä. Edistyksellisen hyödyntämisen teoria, PROUT, on muotoiltu kehittämään ratkaisumalleja näihin massiivisiin epätasapainoihin samoin kuin moniin muihin paikallisiin ja globaaleihin ongelmiin.

Suuri intialainen mystikko ja filosofi, Prabhat Rainjan Sarkar oivalsi, että henkiset opetukset ja sosiaalinen työ eivät olleet tarpeeksi poistamaan alkusyytä suurelta osalta tämän päivän kärsimystä ja epäoikeudenmukaisuutta. Hän ymmärsi, että merkittävän osan tästä kärsimyksestä aiheuttaa viallinen sosiaalis-taloudellinen järjestelmä. Niinpä vuonna 1959 hän esitti uuden sosiaalis-taloudellisen teorian, nimeltä PROUT, hänen sanojensa mukaan "kaikkien parhaaksi ja iloksi" (tsekkaa miten käännetty aikaisemmin esim kirjoissa)

Tällä kaiken kattavalla sosiaalisella teorialla on ainutlaatuinen henkinen pohja, toisin kuin menneillä ja nykyisillä järjestelmillä esim. materialismiin pohjautuvilla kapitalismilla ja kommunismilla, jotka hyödyttävät ainoastaan yhtä osaa yhteiskunnasta. PROUT ei ole pelkästään rikkaille ja hyväosaisille, tai pelkästään työläisille - se on kaikille, eläimet, kasvit ja ympäristö mukaan lukien.

PROUT on ensiesittelystään alkaen saanut ylistystä monilta nykyisiltä edistyksellisiltä ajattelijoilta. Tämä video esittelee tärkeimmät PROUTin taloudelliset periaatteet. Opit miksi yhä useampi ja useampi edistyksellismielinen ajattelija kautta maailman opiskelee PROUTia löytääkseen käytännöllisiä ja myötätuntoisia ratkaisuja tämän päivän taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin ongelmiin.

Social Viability : aloite taloudellisen vapautumisen suuntaan

Taloudellinen vapautuminen näyttää olevan teema johon ainakin minä törmään lähes päivittäin eri yhteyksissä.
Se löytyy rohkeasti erilaisen ruotsalaisen jäsenpankin (JAK- medlemsbank) lähtökohdista. [ekonomisk frigörelse och räntefri ekonomi] Se löytyy Gottfried Federin vuonna 1932 kirjoittamasta NSDAP:n puolueohjelmasta [freiwirtschaft, Brechung der Zinsknechtschaft ]. Se löytyy Silvio Gesell´in ajatuksista joita toteutettiin Itävallan Wörgl´issä.
Pitkälti sama teema löytyy tuoreesta kongressiedustaja Dennis Kucinich´in julkituomasta lakialoitteesta American Monetary Act. Se löytyy Canadian Action Party´n ohjelmasta. Se löytyy brittiläisen pienpuolueen Money Reform Party´n ohjelmasta. Esimerkkejä on kymmeniä lisää.

Viimeisin näistä on yhdysvaltalaisen Richard Lander´in Social Viability-liike. Samanniminen kirjakin löytyy. Tässä Richard Lander esittää itse aloittamansa liikkeen syitä ja perusteemoja:



Huomasin kyllä että videopätkä tavallaan mainostaa kirjaa - mutta koska Richard Landerin liike on hyvin samoilla linjoilla kuin talousdemokratia en näe pienessä mainostamisessa mitään pahaa. Tässä vielä Landerin kirjan esittelyteksti jonka poimin amazon.com sivulta:

The social and economic systems you and your family rely on for subsistence are critically defective. This book details the precise, basic causes behind the degenerative conditions you see in society today and offers the new systems needed to replace them. The bankers are running the world's governments, terrorism is most often state-sponsored and the elite power-brokers are profiting from worsening conditions. Until now, the only solution offered to people that learned what was going on behind the mass media smoke-screen was to "tell others about it" or "write your congressman." These actions alone will not avert the impending social disaster. Now, the basic nuts and bolts of the practical measures everyone can take to replace the existing dysfunctional social systems are laid out for anyone to employ.