Tunnin keskustelu kultakannasta ja muustakin

Varsin valistava keskustelu englanninkielentaitoisille. Haastateltava on Money Masters elokuvan tekijä Bill Still. Uusi elokuva "The Secret of Oz" käsittelee mm kultakantaa melko tyhjentävästi ja tästä syystä tämä tarkentava haastattelu.
Bill Still puhuu samalla monesta toisesta ajankohtaisesta asiasta. Suosittelen katsomista. Vaietut pankkisodat. Climategate. Ed Griffin.Valtionvelka pitäisi kieltää. Valtiot eivät saisi lainata ollenkaan. Miksei poliitikot puhu tästä. Miksei kauppakorkeakoulu käsittele tätä aihetta. North Dakota State Bank. Dubai. Sodankäynnin rahoitus. Todelliset työttömyysluvut ovat 20% USA:ssa. Joulumyynnin romahdus ja sen seuraukset. Kiinan toimet. Finanssikriisi loppuu saman tien kun valtiot uskaltavat uhmata pankkeja ja luoda omaa velatonta korotonta rahaa. Tämä "strive for economic democracy" eli talousdemokratia on 2000-luvun Uusi Ihmisoikeusliike.





















(yllä oleva videosyöttö on pelkkä kuva koska embed-toiminnon kanssa ongelmia,
klikkaa haastattelu käyntiin tästä)

Ennustan että tämä postaus saa kultakantauskovien haukkuja. Ennen kuin kirjoitat kritiikkiä osoita minulle että olet todellakin katsonut tämän postauksen tunnin videon. Ja kuten huomaat Bill Still katsoo olevansa samalla puolella "kultabugien" kanssa ja löykööt bugit hänen puolestaan kultansa kolikoiksi kunhan eivät yritä pakota kaikkia muitakin tähän. Bill Still perustelee varsin hyvin miksi kulta ei sovellu nopeasti kiertäväksi joustavaksi nykyaikaiseksi maksuvälineeksi.

Päivitys 14.12 : Uusin Bill Still Report 12. joulukuuta 2009



USA:n talouden väitetyt elpymisen merkit on yritetty tulkita uuden nousun aluksi - Bill Still epäilee itse taas että velkatilanne on luisumassa käsistä. Australialainen poliitikko varoittaa myös US-dollarin romahtamisen vaarasta. Benjamin Fulford, Japanissa vuorostaan ennustaa että tammikuussa tapahtuu.

Obama’s rule will end in January or February as part of desperate Fed gambit

....meetings due on January 6th and January 29th about settling gold futures contracts may well trigger the bankruptcy of the Federal Reserve Board and the Bank of England.

Zarlenga: Kulta on osa ongelmaa ei ratkaisua

Steven Zarlenga on American Monetary Instituten (AMI)johtaja ja kirjailija. Hänen kirjoittamansa kirja on paksu monisatasivuvuinen rahahistoriallinen eepos The Lost Science of Money.
AMI järjestää Chicagossa joka syksy konferenssin mihin kutsutaan maailman kaikki osaavimmat laajaa raha- ja finanssipoliittista uudistusajatusta tutkineet tahot. AMI ja Dennis Kucinich ovat tehneet tiiviisti yhteistyötä ja Kucinich onkin esitellyt lakiehdotuksen The American Monetary Act. (Myös tämä)
Unohtamatta sitä että myös eräs Richard C. Cook on ollut porukassa mukana viilaamassa ideoita ja lakitekstiä.

Löysin kirjanmerkkilinkeistäni erään vuoden vanhan haastattelun missä Alistair McConnaichin kysyy ja Steven Zarlenga vastailee kysymyksiin.

Haastattelu on pitkä ja käsittelee paljon eri aiheita mutta tartun tässä postauksessa lähinnä Zarlengan näkemyksiin kullasta ja kultakannasta. Tällä blogilla poikkesi ennen huomattavan paljon itävaltalaisen talouskoulun kannattajia ja "kultabugeja" eli kultakantaintoilijoita kunnes sitten huomasivat että en ollutkaan samoilla linjoilla heidän kanssaan. Eikä täällä ole sen kylän poikia paljon tämän jälkeen nähty.

Omasta mielestäni kultakanta on looginen ajatusvirhe ja koko touhua voisi kuvailla jonain haikailuna niihin aikoihin kun käytettiin hevosia ja kiesejä. Meinaan - sehän varmistaisi ettei kenenkään vauhti edes hetkellisesti nouse yli 60 km/t.

Mutta mitä sanoo Zarlenga?


THE QUESTION OF GOLD
When you started off, you were thinking that gold was part of the solution. When you finished, 12 years later, why had your ideas changed?

One of the wonderful things about doing this kind of research is what you learn, and I learned that gold was not a part of the answer. In the historical studies, you could see that gold was part of the problem that the banking establishment -- we could call it the financial oligarchy, whatever form it was taking -- was able to easily manipulate.

Tajusin pikkuhiljaa että kulta oli osa ongelmaa eikä sen ratkaisua. Historia näyttää miten pankkipiirit - finanssioligarkia on käyttänyt kultaa ja sen hinnanmanipulointia hyväkseen.

Aristotle gave us the science of money. Del Mar gave me the keys to rediscover it. That science was laid out by Aristotle when he summed it up in one sentence. He said, money "exists not by nature, but by law." So he is telling us that money is not something that comes out of a mine. It is something that comes out of society. It is a legal power of society, and that was quite different from where I had started.

Aristoteles opetti meille "ettei raha tule luonnosta vaan lakipykälistä". Se ei siis tule kaivoksista vaan syntyy yhteiskunnassa.

What would you say to those "gold bugs" who say that gold is a good investment. For example, you hear them say "50 years ago one bar of gold could buy a £5,000 pound house. Today, that same bar of gold will buy the same house, even though the house is now worth £50,000."

I would say to the gold people, "Look up the history of the price of gold because it is just not true!" What we find by looking at the gold prices is that gold is extremely volatile. I've published, in the book, what happens to gold during different periods. We have periods where gold and silver lost 80% of their value and never recovered, for example from 1500-1650, where gold was being stolen from the Central and South American Indians. Essentially the money supply of Europe rose about 4 times and the value of gold dropped 80% during that period.

Now some would say, "Oh that is going way back to the 16th and 17th centuries." Well, OK, lets go back to 1918 through 1926, 27. We had the value of gold dropping 60% in just a short period. So, that was a gold inflation in the modern times. So the gold bugs should understand that gold is volatile. It moves up fast, it moves down fast.

Even more recently, go to 1981. Gold was at $880 an ounce. It dropped down over a period of 15 years to $232 an ounce. Gold is volatile. Now the gold bugs try to say, "Well, that is not really gold changing. That's the dollar changing." But that is crazy. The dollar didn't change that much. Gold is volatile -- it's a fact.

En käännä tästä kuin pari lausetta. Kullan hinta on kaikkea muuta kuin vakaa - eikä kullan hintavaihteluita voi selittää inflaatiolla tai dollarin vaihtoarvon laskemisella. Kullan hinta voi nousta jyrkästi ja sitten laskea yhtä jyrkästi.

What do these gold bugs want? Do they want the currency to be tied to gold?

They don't have a clear solution. They talk about "going back to a gold standard". But we never really had that! Even when they think there was a gold standard, it was always mixed with bank paper. And the reason for that is demonstrated eloquently by William Hixson in his 1993 book The Triumph of the Bankers, where he shows that the production of gold does not keep up with population growth. So if you are going to base the money system on gold, you have constant deflation, that is, constant increases in the value of money.

Kullan määrä ei tietenkään seuraa väestönkasvua - kultakannasta seuraisi deflaatiota eli rahan arvon jatkuvaa nousua.

The problem the gold people have is that they are confusing money with wealth. Aristotle's definition separates money from wealth. If you don't separate money from wealth, if you define money as wealth, then the wealthy are going to control not only their own money, they are going to control the monetary system -- which belongs under societal control. It should not be controlled by particular interest groups, or cliques or so- called elites.

So, the mistake is a psychological one. They are confusing their investments with money.

Kultabugit ovat sekoittaneet investoinnin ja rahan. Ne kuuluu pitää erillään muuten rikkaat pääsevät ohjaamaan koko rahajärjestelmää omaksi edukseen - vaikka tämä kuuluu julkisen vallan alueisiin. Rahan arvon ja määrää valvontaa ei tulisi antaa minkään eturyhmän hallintaan.

Eli ongelma on "kultabugien" ajatusmaailmassa. Nämä yksinkertaisesti sekoittavat sijoitukset rahaan.

Katkaisen kultakritiikin tähän. Artikkeli kuitenkin jatkuu. Palaan vielä sen muihin osiin myöhemmissä postauksissa.

Päivitys: tässä yksi näkemys Zarlengan kirjasta The Lost Science of Money.

"The take-over of the economy by bankers has thus required the suppression of much of our history and literature, beginning with Aristotle and Plato who were explicit on the distinction between the two aspects of money. There were always two distinct and incompatible ways of appraising the precious metals – as plain commodities, and as money or proto-money where the value was what the monarch stamped on a sample of the metal. Treating money as a simple commodity thus requires a high degree of obfuscation."

Kultakuumetta 2000-luvulla

Kullan kiiltoa on ihailtu kautta ihmiskunnan historian. Kullan vuoksi on ryöstetty, tapettu, murhattu - ja tehty kaikkia mahdollisia rikoksia laidasta laitaan. Kullan vuoksi on
tuotettu sanomatonta kärsimystä miljoonille ihmisille. Kullan vuoksi kokonaisia kansoja on orjuutettu - ja jopa joukkomurhattu ennen kuin termiä kansanmurha edes oli keksitty.

Villissä Lännessä vallitsi "kultakuume" (gold rush) - kun tarkoitetaan sitä aikaa lähinnä Amerikan historiassa 1829-1880 kun Kalifornian, Alaskan, Nevadan jne vuorista löydettiin kultaa ja sadatutuhannet suuntasivat sinne hevosineen, vankkureineen, lapioineen jättäen vaimot, lapset ja kotitilan eläimet ja pellot oman onnensa nojaan. Sadattuhannet menehtyivät matkalla kultavuorillee, osa matkan rasituksiin, osa erilaisiin sairauksiin ja osa paikan päällä huijareiden tai rosvojen luoteihin.
Huijareiden tarjoamista arvottomista valtauksista tapeltiin ja murhattiin. Maata kaivettiin hullun katse silmissä. Valtavia kuoppia kaikkialla, lapioita - hakkuja kulutettiin, kiviä jopa vuoria räjäytettiin - jokia padottiin - vedestä taisteltiin. Kullan loiste silmissä. Kaikki vain kullan vuoksi.

Hullujen touhua - ajattelet ehkä.

Lisätään tähän vielä se että mitä enemmän kultaa löydettiin sitä halvemmaksi se tuli. Kulta aiheutti suunnatonta ympäristön tuhoa ja myös taloudellista tuhoa sadoille tuhansille ellei miljoonille ihmisille joiden lähimmäiset olivat ahneita kullan perään. Kullan tukkuostajat ja erilaiset huijarivälittäjät käärivät sievoisi voittoja kullankaivajien selkänahasta. Kullan hinta vaihteli kovasti riippuen paikkakunnasta.
Pelkästään kullan rahtaaminen Amerikan itärannikon suurkaupunkeihin oli usein tuottoisampaa kuin itse kaivaminen. Hullujen touhuja siis ja kaikki kullan vuoksi....

Mutta kulta edusti vaurautta ja rahaa. Kullalla sai hankittua maatilan, toimeentulon vuosiksi ja jopa omaisuuden jos toimi taitavasti ja osasi pitää varansa kaikkien vaarojen ja uhkien suhteen. Kulta oli siis sama kuin rahaa ja kultarahat arvostettuja kiiltonsa ja stabiilien kemiallisten ominaisuuksien vuoksi. Kulta ei hapettunut vaan kultalantti säilyy vuosisatoja joten sen kiiltoa voi jälkipolvetkin ihailla. (vrt Taru Sormusten Herrasta - ja kultasormuksen taika)

Kultakanta tarkoittaa sitä että määrätyn rahan arvo on sidottu kullan markkina-arvoon. Yhdysvaltain rahayksikkö dollari oli alkujaan sidottu kultaan - eli Amerikassa kuten muuallakin maailmassa oli kultakanta. Paperisetelit olivat alunperin kultakuitteja. Sittemmin ne standardisoitiin kaupanteon helpottamiseksi. Saatiin erilaisia seteleitä joita kuitenkin aina pystyi vaihtamaan kultaan. Kun kullan hinta laski setelien arvo laski - ja toisin päin. Siihen aikaan oli vaikea pitää kirjaa inflaatiosta. Varmaa on kuitenkin se että myös kultakanta koki ylä- ja alamäkiä eikä ollut erityisen stabiili arvoltaan. Esim. kun Keski- ja Etelä-Amerikan intiaaneilta ryöstettyä kultaa tuotiin sadoissa laivalasteissa Eurooppaan niin talous romahti useaan otteeseen juuri tuon kultakannan johdosta. Ja loput on historiaa.

Ei - tosiasiassa en ole kultakannan historian asiantuntoita - enkä aiokaan sellaiseksi. Tiedän aiheesta kuitenkin jonkin verran. Mm sen että valtiovalta on eri maissa useaan otteeseen viranomaisen vallalla kerännet kultarahat pois kansalaisilta ja laimentaneet seosta ja näin saaneet "enemmän" rahaa. Tätä tehtiin ainakin Englannissa pariinkin otteeseen.

Yhdysvalloissa kullan ja kultakannan kanssa on ollut paljon kädenvääntöä. Samoin hopean kanssa. Yhdysvalloissa mm kullan omistaminen tehtiin laittomaksi 1933. Siellä dollari oli osin sidoksissa kultaan aina vuoteen 1971 kun Nixon ilmoitti että homma ei enää jatku. Vietnamin sota oli tullut kalliiksi, seteleitä oli painettu hurjasti ja kirjanpidollista finanssirahaa luotu tileille sen verran holtittomasti että Fort Knoxin (väitetty) kultavaranto oli vaarassa joutua euroopalaisten keskuspankkien käsiin dollareiden leviessä yhä laajemmin maailmalle.

Kullasta siis päästiin. Hyvä niin voisi ajatelle - kun huomioi sitä valtaisaa kärsimystä ja tuhoa mikä oikeutetusti voidaan liittää kultaan ja kullanhimoon. Mutta ei päästykään.

Eräät itsepintaiset talousnerot ovat edelleen kullan kiilto silmissään. Heille kultakanta edelleen edustaa jonkinmoista ihanteellista rahajärjestelmää. Asia tulkitaan näissä "gold bug"- piireissä niin että paluu kultakantaan tarkoittaisi että rahan arvo eli ostovoima säilyy vaikka mikä olisi.

On sanottu että "Rooman aikaa kultarahalla mies sai toogapuvun, silloiset kengät ja kunnon vyön " - ja että sama edelleen pätee - "kultalantilla mies tänäänkin saa puvun, kengät ja kunnon nahkavyön".
Tätä viestiä kertoo mm Edward Griffin - mies jonka monia kirjoja, dokumenttielokuvia ja puheita olen seurannut useita vuosia. Olen lähes kaikessa hänen kanssaan samaa mieltä - mutta en ihaile tuota kullan kiiltoa samalla tavoin kuin hän.

Maailmassa on sadoittain esimerkkejä siitä miten rahajärjestelmä on toiminut vuosisatoja ilman kullan kultaa. Brittien Talley Stick mainittakoon yhtenä näistä - halkaistuja puukeppejä jissa viiltoja joilla merkittiin niiden rahallinen arvo. Talley stick järjestelmä lopetettiin vasta 1826 eli se toimi liki 600 vuoden ajan eräänä rinnakkaisrahana lanttien ja seteleiden ohella. Saksassa onnistuttiin myös saamaan talousjärjestelmä kuntoon ilman palaakaan kultaa 1933-1945. (se että olen tuonut julki tätä tosiasiaa jokunen viisastelija yrittää kerätä pisteitä huutamalla että tätä ei saa tuoda julki koska se olisi jotenkin poliittisesti epäkorrektia ja jotain ismiä.)

Mutta vielä kultaan ja kullan kiiltoon. Todellakin tänä päivänä on edelleen niitä joiden silmissä se kullanhimo kiiltää kuin pahimpaan Klondyke Gold-Rush-aikaan. Näistä ehkä tunnetuin on Itävaltalainen taloudellinen koulukunta ja Ludwig de Mises Institute, Alabamassa USA:ssa.
Kultakantapolitiikkaa ajaa nykyään sellaiset nimet kuin Murray Rothbard ja Lew Rockwell. Tosin se ehdoton kultakantapolitiikka on taitavasti piilotettu ilmaisuun "sound money" eli tervettä (kulta)rahaa. (tuo Miseksesta tulee mieleen kreikan taruston Kuningas Midas joka kosketuksesta kaikki muttui kullaksi)

Olen itse katsellut muutaman nettivideon missä Lew Rockwell esiintyy näkyvästi. Näistä tulee ensiksi mieleen The Money Masters - kolmen tunnin lännen rahahistoriallinen eepos - joka löytyy internetistä. Suosittelen sitä ehdotta. Se on nimittäin kieltämättä varsin valistava ja en kiellä sitäkään etteikö eräänlainen kultakanta voisi toimia - ainakin pienemmässä suljetussa yhteiskunnassa.
Toisaalta sellaisessa yhteiskunnassa voitasiin yhtä hyvin käyttää mitä tahansa muuta "commodity money" - aineellista rahaa - vaikkapa kookospähkinöitä, maissia tai kärrynpyöriä. Raha olisi siis paperikuitteja jotka oikeuttaisivat määrättyyn määrään kultaa, kookospähkinöitä, maissia tai kärrynpyöriä.

Tässä tuli mieleen että kilowattituntejakin on rahallistettu. Maailmassa on todellakin kilowattituntikuitteja joilla jotkut yrittävät tehdä rahaa - tai siis niiden avulla siis ylläpitää rahan arvoa- siksi että energia kallistuu.

The dollar can be a solid currency once again if we back it with America's industrial power. Promise that each dollar will be backed by a certain amount of energy do be provided, specifying location and form.

Sitten tullaan aiheeseen Ron Paul. Texasilainen lastenlääkäri republikaanisen puolueen konservatiivisen mutta libertaristisen siiven veteraanipoliitikko Ron Paul jonka presidentinkampanjaa esivaaleissa tämäkin blogi pyrki tukemaan. Ron Paul on innokas Itävaltalaisen taloudellisen koulun kasvatti, joka lääkärin ammattinsa ohella opiskeli tätä nimenomaista taloustiedettä. Tämän myötä hän lähti mukaan politiikkaan ja on kärkevästi kritisoinut Amerikan keskuspankkia ja jopa tehnyt lakialoitteen missä keskuspankki Federal Reserve lakkautetaan. Tämä löytyy kongressin arkistosta nimikkeellä HR 2755.

Tietääkseni kukaan muu kongressin edustajista ei tähän mennessä ole allekirjoittanut tätä lakialoitetta.

Ron Paul edustaa uutta rehtia puhetta ja rehellista politiikkaa - sellaista mitä tässä maassa ei poliitikoissa näe. Ron Paul edustaa minulle myös yksilöllistä vapautta ja politiikkaa missä halutaan mahdollisimman kevyttä valtiollista hallintakoneistoa. Ron Paul ajaa osavaltioihin paikallisdemokratiaa - ei liittovaltiollista ohjausta. (vrt Bryssel ja Komission sekaantuminen kaikkeen Suomessa - tästä haluan minäkin eroon)
Tästä syystä hän haluaa lakkauttaa mm liittovaltion megalomaanisen opetusministeriön ja antaa esim Texasin osavaltion itse hoitaa oman osalvation opetuskäytännöt ja - asiat.
Ron Paul haluaa ihmiselle vapautta kantaa asetta ja jopa käyttää huumeita jos niin katsoo haluavansa tehdä. (tiedän että nämä ovat tässä maassa juuri erityisen arkaluontoisia kohtia - enkä itse ota näihin kantaa vaan suomalaisena sopeudeun suomalaiseen politiikkaan mitä näihin alueisiin tulee) En siis itse mitenkään tue tai kannata ihan kaikkea mitä Ron Paul vaatii. Täytyy muistaa että Amerikka on Amerikka ja Suomi Suomi.

Mutta vielä kullasta sen verran että Ron Paul todellakin aktiivisesti ajaa paluuta kultakantaan kuitenkin peitellen sen haastetteluissa useimmin viittaamalla käsitteeseen "sound money" - ikään kuin ainoa järkevä, fiksu, oikea, kunnon raha aina pitäisi olla kultaa.
Tätä kultakantaa minä en kannata ja olen tuonut sen julki moneen otteeseen. Voi toki olla että muutan kantaani joskus. Kaikki on mahdollista - koska ihminen on tavallaan omien kokemuksiensa ja kohtaamiensa tietojen ja epätietojen summa. Elämä kehittää ajattelua.

Silti mitä juuri kultakantaan tulee niin koen että maailma on niin kovin erilainen nyt 2008 kuin mitä se oli joskus 1800-luvulla kun kultakanta eli sanoisiko kultakauttaan. Maailman väestö on moninkertaistunut. Kehitysmaissakin käytetään nykyään rahaa eikä eletä barter-vaihtotaloudessa niin kuin joskus. Keinottelu elää kultakauttaan joskin taloudellisen kriisin myötä (ja mahdollisen romahduksen) keinottelijatkin ovat saamassa näpeilleen.

Kultakantafilosofiaa tällä Suomessa julistaa erityisesti Vaaleanpunainen Elefantti- niminen blogi. Sen takana on harvinaisen fiksu nuori mies joka kuitenkin on niin täysin omasta täydellisyydestään sokaistunut että tästä asiasta on turha yrittää keskustella siellä. Samaisessa blogissa on sattumoisin myös allekirjoittanutta paneteltu viime aikoina, talousdemokratian ajatuksia vääristelty ja lähteitäni tulkittu mielivaltaisesti ja tarkoitushakuisesti - eräiden tahojen omaa erinoimaisuutta painottaen. Näin se nuorten akateemisten miesten testosterooni vaikuttaa...
Tässä muuten erään käytännön näkemys asiasta kultakanta. Ja sellaisen joka itse oli mukana kultakanta-aikaan - toisin kuin mainitut kultakannan ihailijat.

As Vernon Parrington summarized their position in the 1920s:

To allow the bankers to erect a monetary system on gold is to subject the producer to the money-broker and measure deferred payments by a yardstick that lengthens or shortens from year to year. The only safe and rational currency is a national currency based on the national credit, sponsored by the state, flexible, and controlled in the interests of the people as a whole.²

Eli miksi lähteä järjestelmään missä ahneet pankkiirit leikkivät kullalla ja sen arvolla spekulaation keinoin. Vuoroin laskevat sen hintaa vuoroin nostavat - kun tienaavat sillä.
Ainoa rationaalinen järkevä rahajärjestelmä on sellainen missä kansakunnan valutta nojautuu
kansalliseen yhteiskunnalliseen luottoon missä valtio on takaajana varmistamassa kansalaisten yhteistä etua.

Näin juuri. Kaikki muu on hullun silmien kullanloistetta - tai ehkä testeroonin aiheuttamaa riskipelaamisen rakastamista. Tai itsekästä omanedun tavoittelua koska on itse investoinut kultaan ja toivoo sen nousevan arvossa mahdollisimman korkealle jotta minä itse käärisin parhaimmat voitot. Kultakantapolitiikka ei varmastikaan ole filantropiaa eikä välittämistä lähimmäistä - mutta sen tajuaminen vaatii mielenlaatua jota ei näe kultakantaa ajavien piireissä.

Lopuksi ote kirjasta: As Stephen Zarlenga notes in The Lost Science of Money:

[A]ll of the plausible sounding gold standard theory could not change or hide the fact that, in order to function, the system had to mix paper credits with gold in domestic economies. Even after this addition, the mixed gold and credit standard could not properly service the growing economies. They periodically broke down with dire domestic and international results. [In] the worst such breakdown, the Great Crash and Depression of 1929-33, . . . it was widely noted that those countries did best that left the gold standard soonest.³

Yritän suomentaa osan: Kulta tarvitsee aina paperiluottorahaa rinnalleen toimiakseen rahana talousjärjestelmässä. Yhteys kullan ja paperirahan välillä on aina ollut vaikea ja katkonainen aiheuttaen suurta tuhoa sekä kansainvälisesti että yksittäisten valtioiden talouksissa. Yhdysvaltoja lamauttaneen Suuren Lamakauden 1929-33 aikana maassa vallitsi kultakanta...ja oli laajalti todettavissa että ne maat jotka irrrottautuivat kultakannasta selvisivät lamasta parhaiten.

Lopetan tähän vaikka aineistoa olisi vaikka kolmeen ainakin yhtä pitkään kirjoitukseen. Enkä katso tarpeelliseksi hyväksyä kommentteja missä kotimaiset goldbugit vain toistavat itseään - samoilla vanhoilla kuluneilla argumentteillaan.

Talousdemokratian aate nojaa moraaliseen ja taloudelliseen oikeudenmukaisuuteen mitä on turha yrittää mustamaalata jollain akateemisella supliikkijorinalla tyypiä sitä mitä hymysuin totesin laaditun minusta itsestäni ja blogistani Vaaleanpunaisen Elefantin julkaisemissa kommenteissa. Ktso RichardC Cook artikkelit niin asia selviää sinullekin lopullisesti.

Se että meitä yhdistää ennen näkemättömän rehdin ja luotettavan poliitikon Ron Paul kunnioitus ja ihailu on tietenkin lieventävä asianhaara. Ron Paul-politiikka on ihan riittävän hyvää ja kunnioitettavaa ilman kultakantaakin. Tosin minulle sopisi vallan mainiosti se että Ron Paul saisi mahdollisuuden presidenttinä vaikkapa kokeilla tuota kultakantaa. Mitä ilmeisimmin se kaikkinemahdollisine vikoineenkin olisi huomattavasti parempi järjestelmä kuin se mitä tänä päivänä joudumme kestämään. Onneksi nykyjärjestelmä on romahtamassa. Syyt tähän löytyy kullan ihailussa eli sairaalloisessa ahneudessa.

Ugh - olen puhunut !