Epäkohdista tietäminen ja niiden vaikutusten ymmärtäminen on tietysti hyvä asia. Ja mitä useampi niistä tietää sen parempi. Jos tietoja ymmärtämys leviää niin joidenkin teoriiden mukaan jossain vaiheessa mahdollisesti saavutetaan sellainen kriittinen raja jolloin riittävän moni tajuaa millainen poliittinen peli esim valtiontalouteen liittyy.
Jossain vaiheessa riittävän moni ehkä tietää mikä raha oikeasti on - sekä missä ja miten se syntyy. ( =se syntyy "tyhjästä" velkakirjaa allekirjoitettaessa pankissa).
Jossain vaiheessa ehkä riittävän moni tajuaa pankkien huijaavan meitä.
Mutta se ei riitä.
Tarvitaan toimia. Ilman toimia tietämys ja ymmärrys on yhtä tyhjän kanssa. Tarvitaan
aktivismia ja nukkuvien naapureiden herättelyä ! Jokaisella joka tietää on määrätty vastuu toimia. Tämä blogi on eräs tapa jolla itse varovasti hapuillen yritän herätellä ihmisiä. Toivottavasti sinussakin syttyy pieni valo.
Vaikkei julkinen talous ja sen hoitaminen ensisilmäyksellä vaikuta kovin ihmeelliseltä niin lopultakin meille kaikille kyse on elämän ja kuoleman asioista koska valtion talouspolitiikka on se millä kaikki elämisen ja toimimisen taloudelliset reunaehdot määrätään. Talouspolitiikka on se mikä märää vapaa-ajan ja työn osuuden ihmiselämästä. Talouspolitiikka on loppujen lopuksi se mikä määrää kansalaisten elämästä koska ahdistus ja stressi tappaa. Se tappaa perheitä, ihmissuhteita ja lopulta henkilöitä.
Jos ihmiset vain tietäisivät miten melko pieniä asioita muuttamalla olisi mahdollista muuttaa ihmiselämä - sanoisiko stressittömäksi todella ratkaisevalla tavalla.
Ihmiset on saatu luulemaan että kova työnteko (=korkojen ja verojen maksu)on ainoa keino pitää oma ja koko maamme talous pinnalla. Monia kyllä suututtaisi jos tietäisivät että meille on valehdeltu. Olisi tajuttava että nykyisellään raha ei ole enää arvoyksikkö vaan velkakuitti. Ja korollisia velkakuitteja. Velkakuitteja siirtämällä kädestä toiseen "maksamme" tuotteista ja palveluista tajuamatta että järjestelmä on sellainen että sen on pakko romahtaa ennen pitkää. Romahdus ei ole sattuma tai huonoa tuuria - vaan se on matemaattinen tosiasia.
Moni muistaa vielä ns "pankkikriisin" 1990-1993 jonka myötä kymmenet tuhannet meistä menettivät palkkatyönsä hedelmät. Jos ihmisille voitaisiin todistaa että pankkikriisi olikin laajaa huijausta - ja että pankkien ns tappiot eivät olleet todellisia vaan pankkikirjanpidollisia.
Vertaus:Ihan kuin ostaisin 10 kiloa mansikoita ja myisin ne kymmenkertaiseen hintaan - ja kun en saisikaan kaikkia rahojani niin kirjanpitoni näyttäisi tappiota ja lähden valittamaan valtiolle - ja valtio korvaa "tappioni"...
Näistä - ja muista asioista pitää edelleen puhua - ei riitä että tietää. David Icke
kirjoittaa näin:
"I was stopped in a shop the other day by a lady who said how great it was that more and more people are waking up to what is going on. Yes, I agreed, it was very encouraging.
I said, however, that there was another stage that needed to unfold before I would be in the least bit satisfied. I said that years ago, only a few years at that, peoples’ eyes would glaze over when I talked about the hidden conspiracy for a global Fourth Reich. Now that didn’t happen nearly so much as events open minds to the nature of our plight.
But today, I said, I see eyes glaze over when I talk about what needs to be done to stop the global Fourth Reich. And while that continues to be the case, the knowledge of what is happening, by itself, is next to useless.
Knowledge is not power – the use of knowledge is power.
Those who know what is going on have a much bigger responsibility than those who don’t, not least because they are denied the excuse of ignorance. It is worth everyone asking themselves: ‘Right, I know at least the themes of what is happening, but what am I doing about it?’
Some will be able to say I am doing A, B, or C, but, from what I have observed, the vast majority of those in the ‘know’ won’t even get to ‘A’. Some who are doing nothing or next to nothing even think that their contribution should be aiming abuse at those who are doing something.
We are faced with a massive imbalance between the number who know what we face (at least to an extent) and those who are doing anything effective about it. Learning more and more about the nature of our own prison is no good unless we do what is necessary to crumble its walls."
