Michael Hudson taloustilanteesta ja erityisesti Euroopasta

Professori Michael Hudson on käynyt Euroopassa mm Islannissa. Ja kauhistelee eurooppalaisten hyväuskoisuutta ja suostuvuutta plutokratian rahastettaviksi. Tässä hän puhuu Bonnie Faulknerin kanssa Guns & Butter ohjelmassa. Paljon kiinnostavia näkökohtia.

Guns and Butter - April 15, 2009 at 1:00pm

Click to listen (or download)

"The Financial Barbarians at the Gate" with financial economist and historian, Dr. Michael Hudson. Europe; worsening financial situation and indebtedness; the history of banking and the criminalization of the banking system; tax policy; real estate asset inflation; US imperialism via the monetary system; neoliberal/neofeudal economics; classical political economy; finance capital breaking away from industrial capital; the financial crisis leading to a political crisis; similarities with the Roman Republic; what measures labor should take.

Lisäys: Katso tästä Islannin television kahta todella mielenkiintoista ohjelmaa. Ensimmäisessä ohjelmaisännän vieraana on katumuksen tehnyt "ex-taloustorpeedo" John Perkins (economic hit man) ja toisessa "vääroppinen" professori Michael Hudson. Kumpikin vieras rohkenee neuvomaan Islantia uhmaamaan Kansainvälistä Valuuttarahastoa(IMF) ja jopa eroamaan sen jäsenyydestä. Hyviä neuvoja - ja mitä parasta - islannin kansalaiset ovat viimeistään nyt saaneet tietää mikä Islantiin oikeasti iski ja myös vihjeita miten päästä eroon velkataakasta.

Michael Hudson and John Perkins Interviews on Iceland (must-see)

http://larahanna.blog.is/blog/larahanna/entry/846117/

Glenn Beck: The Inconvenient Debt

http://www.youtube.com/watch?v=C7Xu3xUkpEE

Tässä Federal Reserven oma käyrä mistä näkee yhtä ja toista. Tässä se "hockey-stick" on todellinan tosiasia, toisin kuin Al Goren valheellisissä väitteissä.
















Tässä lyhyemmän aikavälin kaavio:


















Päivitys: tämä kuva vielä...Obaman toimien myötä bailout-kulut paisuneet jo 9,2 biljoonaksi, eli 9.200.000.000.000,00 dollariksi

Eric Encina ja päästöoikeuskauppa

Eric Encina on filippiiniläinen älykkö jonka nettitekstejä mm PROUT-piiressä olen jonkin aikaa seuraillut. Hän osoittaa usein kansainvälisiä koronkiskureita sormella ja osoittaa että melkein kaikki kolmannen maailman ongelmat ovat oikeastaan lähtöisin pohjoisen pallonpuoliskon pankkiirien ahneesta finanssipolitiikasta. Esimerkkinä tämä kirjoitus missä hän pohtii miksi Filippiineillä on pula ruoasta:

So our Filipino people are starving. The debt money system is the major culprit and responsible for this worsening mess in the country. DEBT free money creation and the restoration to organic farming from the debt-free finance of the government are of the solutions to prevent hunger. Globalization and debt-fuelled economy are driving us crazy and hungry. THERE IS NO POINT TO PAY THE DEBTS TO IMF AND WB BOTH INTEREST AND THE CAPITAL. The country has paid more than too much. Better to kill us before doing that. - Eric Encina

Yleensä Eric on oikealla ja hyvällä asialla. Tiedä sitten onko hän edelleen hyvällä asialla kun kirjoittaa:

Monetary reform proposals must be considered by world leaders, economists and even church leaders to educate peoples, form a strong public opinion and demand for immediate change, like for example, for the allocation of emission rights through Contraction and Convergence, GLOBAL MONETARY REFORM - the creation of A NEW INTERNATIONAL CURRENCY debt and interest free, etc

Eli suomeksi, Eric Encina kirjoittaa että raha- ja finanssipoliittisia uudistuksia tarvitaan nyt kipeästi. Maailman johtajia, ekonomisteja ja jopa kirkollisia tahoja halutaan mukaan miettimään uusia linjauksia jotta saataisiin aikaiseksi julkinen vastarinta joka vaatii muutosta rahan synnyttämisen nykykäytäntöihin. Eric viittaa aiottuun "hiilidioksiidipäästöoikeuskauppaan" ja ehdottelee tässä jopa uutta maailmanlaajuista velatonta ja korotonta valuuttaa.

Itse sanoisin että - ehkei nyt sentään näin pitkälle tarvitse mennä. Eiköhän kaikki maailman kansat ja kansakunnat ihan hyvin voi pitää omat valuuttansa jotka muodostavat osan jokaisen omaa kulttuuriperinnettä. Ei tässä välttämättä tarvita mitään megalomaanista globaalia ratkaisua vaikka kaikissa maissa halutaankin eroon velkaperusteisesta kotivaluutasta.

Epäilen lisäksi että tuo päästökauppa on pelkkä kulissi - tai siis tavallaan "päästöongelma" on paisuteltu median avulla ja kun yleisö nielee syötin ja vaatii että jotain tarvitsee tehdä - siihen on päytälaatikossa heti valmis ratkaisu. (Hegelin synteesi)

Tämä ratkaisu lisää kaikkien valtioiden velkaantumista, maailman kansalaisten ahdinkoa sekä siirtää valtaa epämääräisille epädemokraattisesti kootuille tahoille.

Näin herrat pankkiirit ovat sen sunnitelleetkin. Päästökaupalla saadaan "vapaaehtoisesti" kasvatettua teollisuusmaiden velkaa, kehitysmaat pysymään ryöstettävinä kehitysmaina - ja kaikki rahamuotoiset "päästöoikeuksien siirrot" tarkoittavat heidän pankkeilleen niin ahnehdittua "lisäpääomittamista". Tämä vuorostaan takaa pankkiireille huomattavia mahdollisuuksia vuodattaa ihmiskunnalta uusia korkovirtoja heidän valtakeskuksiinsa. Ja tämä kaikki muka "hyvän asian" puolesta.

Dennis Kucinich: velkaperusteinen rahajärjestelmä on ongelma

Raha syntyy vain velkana. Tämä siis koetaan ongelmaksi Yhdysvalloissa - julkisesti. Vaikka meillä ei vielä puhuta tästä niin tämä koskee myös tilannetta Suomessa ja kaikkialla muuallakin länsimaissa.
Rahajärjestelmämme on tavallaan aikapommi joka pikkuhiljaa velan kasvun myötä saavuttaa räjähdyspisteen - ja tietysti hieman eri aikaa siellä täällä eri puolilla maailmaa. Modernit urbanisoituneet JOT-yhteiskunnat missä kenelläkään ei enää ole omaa perunamaata ovat kaikkein haavoittuvimpia. (JOT=Just-On-Time)



Kucinich esittelee videon lopussa Steven Zarlengan joka siis on American Monetary Instituten johtaja.

Vielä toteaisin että "Mooses" Lipposen viime viikkoinen harmageddon vertailu ei ole ainoa tätä luokkaa oleva varoitus. Myös Espanjan keskuspankin johtaja - sanoo maansa ja koko maailman tilannetta katastrofaaliseksi.

World faces "total" financial meltdown: Bank of Spain chief

Ja kaikki vain siksi että rahavalta on muutaman kourallisen finanssioligarkin hallussa.

Kunpa tyytymätön velkaantunut kansa nyt muistaisi miten historia kertoo että Intia vapautui brittien sortovallasta.

Gandhi sanoi suunnilleen näin että 100.000 brittisotilasta ei voi hallita 400 miljooonaa intialaista elleivät intialaiset itse suostu siihen.
No tiedämme miten kävi - intialaiset tekivät passiivista vastarintaa, istahtuvat joukolla maahan kädet ristissä eivätkä enää totelleet brittejä vaikka nämä uhkaisivat aseilla ja jopa ampuivat muutamia varoitukseksi. Ainoa mitä en tajua on miten Gandhi sai sanan kiertämään. Siihen aikaan kun ei ollut kuin puskaradio.
Suomessa ja euroopassa kansalaiset voisivat porukalla lopettaa korkojen maksamisen. Kun 100 miljoonaa velallista tekee saman homma tyssää siihen - ei pankkijärjestelmällä ole resursseja tehdä muuta kuin lähetellä vakiomallisia muistutuskirjeitä ja myöhemmin vakiomallisia perintäkirjeitä. Virka-avun hakeminen ulosottotoiminnolta veisi vuosikymmeniä. Lisäksi pankeilta pitäisi vaatia alkuperäinen allekirjoitettu lainasopimus. Ainakin Yhdysvalloissa näitä ei ole olut esittää koska ne ovat niputettu ja myyty edelleen toisille. Näin velallinen on päässyt pälkähästä. Tämä oli yksi mahdollinen toimintamalli. Passiivista vastarintaa voi toki ajatella toteutettavan toisinkin - mutta sellainen voisi kyllä toimia - ainakin se nostaisi melkein heti aiheen uutiseksi ja kansalaiskeskustelu velkaperusteisen rahajärjestelmän eduista ja haitoista lähtisi käyntiin.

Herra Ministeri, miksi tämä talouskasvu yleensä on tarpeen?

Olen aikaisemmissa jutuissa kirjoittanut korottomasta taloudesta. Nyt haluan tarkastella talouskasvuoppia ja osoittaa että tässä on selvä kytky nykyiseen korkokäytäntöön. Aion lopuksi pyrkiä osoittamaan että tämä touhu ei ole kestävällä pohjalla.














Talouskasvusta kuulee puhuttavan koko ajan. Sen nimeen vannotaan, sen puolesta luvataan taistella. Talouskasvu näyttää olevan hyvin hyvin tärkeätä asia ainakin näin vaalien alla.
Talouskasvu mitataan prosenteissa - se oli joskus 5% , sitten 3,8% - tai miksei jotain siltä väliltä. Talouskasvu vuoroin elpyy, vuoroin hidastuu. Ministerit ja muut poliitikot näyttävät puheidensa nojalla pitävän tätä talouden kasvua jonain taloutemme elinehtona. Mutta miksi näin on?

Oletko koskaan miettinyt mistä oikeastaan on kysymys kun talouden (muka) pitää kasvaa? Mitä itsearvoa tällä kasvulla (muka) on? Eikö muka riitä että yrityksillä ja ihmisillä menee ihan mukavasti? Miksi täähän kasvuun kiinnitetään niin suhteettoman paljon huomioita?

Kuka osaisi vastata näihin kysymyksiin? (Kysymyksiin joita ei kukaan koskaa kysy) Onko tässä talouskasvussa jotain niin hyvää ja itsestäänselvää esim Suomen talouselämän olemassaololle? Onko tässä jotain niin kriittisen elintärkeätä että se suorastaan muodostaa jonkinlaisen opinkappaleen jota ei kukaan enää kyseenalaista?

Vai oletko sinä kenties koskaan kuullut jonkun toimittajan kysyvän ministeriltä jotain tähän malliin:

Mutta Herra Ministeri, miksi tämä talouskasvu yleensä on tarpeen?


Eikö tällainen talouskasvun vaatimus ole tavallaan tilanne missä jatkuvasti pyritään paisumaan ja pullistumaan - ja eikö sellainen ole aika stressaavaa kaikille? Henkisesti ja fyysisesti. Eikä se ennen pitkää johda ns burn-out tilaan, sairaslomiin - jopa itsemurhiin tai avioeroihin?

Eikö yhteiskuntamme jossain vaiheessa ihan luonnostaan jo saavuta sellaista määrättyä rajapyykkiä missä lisäkasvu eli lisäpullistelu käy mahdottomaksi? Tarkoitan eikö lähes kaikessa ihmistoiminnassa jossain vaiheessa saavuteta määrättyä kriittistä rajaa - sellaista rajaa jonka ylittäminen tuottaa enemmän tuskaa kuin mitä palkitsee ? Raja jonka saavuttaminen vie enemmän energiaa kuin mitä se tuottaa. Yhteiskunnan tuotanto ei yksinkertaisesti voi kasvaa jatkuvasti.

Kansantaloustieteilijät puhuvat bruttokansantuotteesta eli BKT:stä. Tilastokeskus kerää tietoja kaikesta taloudellisestä toiminnasta ja ynnää sitten kaiken jonkin kaavan mukaan - ja heps - siinä viime vuoden BKT sitten on. Ja se kuvaa taloudellista toimeliaisuutta maassamme.
Se kuvaa kaikkea tuotantoa ja tuotettuja palveluita - joista on joko laskutettu tai maksettu. Pimeät keikat ja naapuriapu ei näy. Bruttokansantuotteesta puuttuu myös kotityöt ja opiskelu.
Kuten myös kaikki polkupyörä- ja kävelymatkat töihin ja kauppoihin. Mutta jos sataa lunta niin se vuorostaan lisää BKT:tä koska aurausauto laskuttaa tielaitosta, kaupunkeja, kuntia, tiesosuuskuntia ja taloyhtiöitä. Mitä enemmän lunta sen enemmän taloudellista toimeliaisuutta.
Eli mitä enemmän lunta sataa sitä enemmän taloutemme kasvaa. Ja toisin päin, jos lunta ei tule talouskasvukin hidastuu. Tietysti tämä on karkea yksinkertaistus - mutta silti.


Kuvitellaan että sinulla on parturikampaamo. Liikevaihto on 100.000 euroa vuodessa ja asiakkaita ihan kivasti - eli sopivasti - ei liikaa. Tuon talouskasvuopin mukaan sinun kampaamosi pitäisi myös pyrkiä talouskasvuun muuten ministerit näyttävät huoletunutta naamaa tv-kameroille. Mutta miksi ihmeessä sinun kampaamosi liikevahdoin pitäisi kasvaa?
Onko sillä jotain itseisarvoa kenties? Tietysti jos paikkakunnalle muuttaa yhä enemmän uusia ihmisiä - niin voi mahdollisesti kuvitella että sinunkin kampaamon ovellesi syntyy jonoa. Voit silloin harkita taksojen nostamista - se karsisi köyhimmät asiakkaat pois ja saisit ehkä paremman kokonaiskatteen työllesi? Jos nostat hintaa liikaa asiakkaista voi tulla pula joten tässä on oltava tarkkoja.
Oli miten oli - perimmäinen kysymys on edelleen se onko parturikampaamosi ja kaikkien muidenkin yritysten todellakin hyvä kasvaa ja kasvaa. Onko isompi aina kauniimpi?

Onko jättimäinen kampaamo kolmenkymmenen kampaajan henkilökunnalla hienompi kuin pieni parin kampaajan henkilökunnan putiikki? Pitääkö aina pyrkiä paisumaan ja pullistumaan? Pitääkö aina pohtia sitä milloin olisi hyvä veto kasvaa laajentamalla toimintaa siirtymällä ismpiin liiketiloihin tai vaikkapa avaamalla sivupisteen kaupungin toiselle puolelle? Kuuluuko näin aina pyrkiä saamaan isomman tienestin kuin mitä sai edellisenä vuonna? Onko tällainen touhu tervettä?


Nämä ovat perustavaa laatua olevia kysymyksiä. Nämä ovat tavallaan niitä perimmäisiä kysymyksiä ainakin tavallaan liiketaloudessa ja miksei yhteiskuntamoraalissa. Opetuslaitoksissa nämä tällaiset kysymykset tuskin tulevat esiin. Vanhat parrat vannovat talouskasvun nimeen.

Kampaamo edusti tässä vain esimerkkiä jolla yritin valaista sitä että pyrkiminen kasvuun on lähinnä ahneutta ja usein jopa silkkaa hulluutta - pelkkää hullujen touhua. Silti talouskasvun opinkappale on niin syvään juurtunut että esim. eräs Jari Sarasvuo tienaa miljoonia vuodessa saarnaamalla eri tavoin kasvun tarpeellisuudesta. Sarasvuo ihailee kasvuyrityksiä. Luonnollisesti hänen oma yrityksensä on tällainen ihaltava kasvuyritys. Kasvuyrityksessä yrittäjä laajentaa ja laajentaa ja levittäytyy koko maailmaan - kaikkien kateellisten ihailtavaksi. Vai onko näin?

Onko ehkä niin että tällainen maailmanvalloitustouhu onkin vain merkki siitä että jossakin on liikaa testosteronia - miesten "uhohormoonia"? Onko Veljekset Keskinen Oy:n huima laajentuminen kaupalliseksi matkailunähtävyydeksi merkki jostain ihailtavasta saavutuksesta?
Onko Toivo Sukarin megalomaninen Ideapark jotain fantastisen ihailtavaa? Onko näiden yritysten esimerkki jotain mihin jokaisen yrittäjän tulisi pyrkiä? Kasvua, kasvua ja lisää kasvua.

Minä kyllä rohkenen kysyä onko tällainen touhu edes kestävällä pohjalla? Onko tällainen edes tervettä? Onko tällainen kasvutouhu jotain mistä kuuluu saada papukaijamerkkejä kiitokseksi?
Haluatko sinä Toivo Sukariksi Toivo Sukarin paikalle? Haluatko Vesa Keskiseksi? Haluatko juorupalstojen suosiksi? Juorulehdet eivät näiden sankareiden saavutuksia ainakaan kyseenalaista.

Kysyn edelleen onko valtion ainaisissa pyrkimyksissa stimuloida talouskasvua järkeä? Entä onko siinä järkeä kun Taka-Peräkylän kunnanjohtaja vaatii kunnalleen talouskasvua? Entä kun kunnanvaltuutetuilta vaaditaan ripeitä toimia paikallisen talouskasvun elvyttämiseksi. Kunnalla pitää mennä paremmin kuin naapurikunnalla. Kunnat kun kilpailevat sekä kasvuyrityksistä, veronmaksajista että hyvästä työvoimasta. Hetkinen unohtuiko ihminen ?
Minusta kaikki tällainen loppujen lopuksi on hullujen touhua.

Luonnollisesti toki esim aloittava kampaamoyritys tarvitsee kasvua saavuttaakseen sellaisen liikevaihdon tason toiminnalleen että yrittäjä saa firmastaan tuloa - mahdollisesti jopa voittoa kaikkien menojen ja kulujen jälkeen. Luonnollista on että tällaisen aloittavan kampaamoyrityksen katsoaan kuuluvan taistella itselleen jonkinlaisen "markkinaosuuden" paikkakuntalaisten hiustenleikkuumarkkinoilla. Mutta entä jos markkinoilla jo on liikatarjontaa - eli riittävästi parturikampaamoita? Silloin tämän uuden yrityksen kasvuyritykset ovat pois jonkun toisen bisneksestä. Peli on silloin ns nollasummapeliä.
Tällöin kilpailutilanne kovenee ja lopulta joku menettää pelin ja poistuu markkinoilta. Mitä esimerkkiyrityksemme kasvupyrkimykset tässä tapauksessa ovat tuottaneet? Mahdollisesti lähinnä epäsopua alalle sekä hikea, kyyneleitä että verta. Ja lopulta jonkun kilpailevan yrityksen selvitystila on edessä ja näin joku toinen ehkä menettää työnsä, ehkä jopa säästönsä ja joutuu ulosoton hampaisiin. Pankkikriisin myötä 1990-93 arviolta 60.000 yrittäjää koki tällaista tuskaa. Tosin silloin siihen liittyi korko erittäin ratkaisevana tekijänä. Voimme varmaan olla siitä samaa mieltä että jos korkoa ei olisi ollut niin yritykset eivät olisi kaatuneet eikä sadat takaajat olisi menettäneet asuntonsa, luottotietonsa ja maineensa. Palaamme vielä tuohon korkoon.

Velkaantuneet yritykset joutuvat kiperimmin taistelemaan asiakkaiden rahoista koska jouvuat keräämään rahaa pankkilainansa korkoihin ja lyhennyksiin. Vasta velattomana yritys voi ottaa rennommin. Tästä seuraa että velkaantunut yritys pyrkiii kasvamaan jotta yritykselle jäisi mahdollisimman paljon rahaa rahoituserienkin jälkeen. Voidaan varmaan todeta että mitä velkaantuneempi yritys sen epätoivoisemmin se pyrkii kasvamaan. Sen on yksinkertaisesti pakko kasvaa. Jos sillä menee kehnosti eikä onnistu kasvamaan sillä menee pankin kannalta huonosti ja näin sen pääomakulut eli lainakorot nousevat. Ja epätoivoinen pyrkimys kasvuun kiihtyy ennestään. Jossain vaiheessa tulee sitten seinä vastaan kun paikkakunnan ihmisten ostovoima - eli käytettävissä olevat rahat eivät riitä jokaiselle yrittäjälle - ja joku näistä kaatuu.

Olen juuri kuvaillut miten markkinatalous toimii. Tällaiseen touhuun yhteiskuntamme talous nojautuu. Tällaiseen touhuun pyritään tietoisesti kun lähdetään yrittäjäksi. Ja talouskasvuun tähdätään ja kuuluu tähdätä. Tämä on sitä laajalti ihailtua vapaata markkinataloutta. Tosin sellaista missä liiketoiminnan kannattavuutta säätelee pankkien korkotaso.

Kun korko nousee jonkun bisnes loppuu. Korko itsessään myös estää meitä kaikki aloittamasta sellaista yritystoimintaa missä kate ei riitä kuin korkoihin. Voi helposti kuvitella miten esim kuviteltu lampaidenpito voisi olla varsin kannattavaa jos tuota korkoa ei olisi. Yhdysvaltalainen kirjailijanero Ezra Pound (1885-1972) piti korkokäytäntöä rikollisena ja toitämän selvästi julki monessa eri yhteydessä. Hänen laaja runollinen pääteoksensa Cantoksen osa (Cantos LXV) sisältää yhden runon With Usura josta haluaisin lainata muutaman rivin tähän:

WITH USURA

wool comes not to market
sheep bringeth no gain with usura

Pound kirjoittaa tuossa siis että tuon koron myötä lampaan villa ei tule markkinoille eikä lammas näin ollen tuota omistajalleen mitään vaikka villa kasvaa ja lammas pulskistuu. Ezra Pound oli hyvin tarmokas "monetary reform"- aatteen kannattaja ja se näkyy hänen tuotannossaan. Tästä
syystä kirjoitin pitkähkön vieraskynäjutun hänestä ystäväni Mikael Wälivaaran(1955-2008) blogiin UUAA-radio.

Tarkoitukseni oli tässä - vaatimattomalla esimerkillä vihjaista siitä miten korko itse asiassa säätää talousalueen yritysten ja yrittämisen reunaehtoja ja näin paljolti myös jokaisen työllistymistä. Koroton talous tekisi pienten yritysten perustamisen mahdolliseksi hyvin laajassa mittakaavassa.

Eikä korottomassa taloudessa tarvitsisi huutaa minkään jatkuvan talouskasvun perään.
Jospa vielä joskus tulee toinen aikakausi - eli sellainen missä taloudellisen toiminnan reunaehdot ovat toisenlaiset. Kaikki on periaatteessa mahdollista jos vain oma visio muutoksesta on selvä.
Politiikka on keino millä reunaehtoja muutetaan. Jos riittävän moni saadaan jonkin aatteen taakse asioita voi muuttaa.
Talousdemokratia pyrkii kyseenalaistamaan tämän päivän reunaehtoja ja osoittamaan että nykymenon hulluus on sittenkin vain politiikkaa. Olen sataprosenttisen varma siitä että yhä useampi tajuaa että nykymeno ei voi jatkua kovinkaan pitkään enää. Monenlaiset rajat tulevat vastaan. Taloudelliset - ja jopa moraaliset rajat. Tämä näkyy siitä että yhä laajemmin halutaan vaalia ja suojella ympäristöä ja huomioita ekologiaa. Yhä useampi meistä tajuaa pikkuhiljaa että nykytouhu ei perustu kestävään kehitykseen. Toivotaan että nykyinen korkomenettelykin vihdoin nostettaisiin pöydälle. Se olisi kaikkien yhteinen etu.

USA: kansalaisia neuvotaan jo olemaan maksamatta velkojaan

Lama on jo tosiasia USA:ssa, vaikka sitä ei haluta myöntää. Yli miljoonan perheen ja vielä useamman yksilön kannalta taloudellinen tilanne on täysin toivoton. Asuntolainavakuuden(talon, kodin, kiinteistön) arvo on romahtanut alle puoleen. Työllisyystilanne on huono ja todellinen vuosi-inflaatio on jo ainakin luokkaa 17-18 %. Teollisuus on hiljaa siirtynyt ulkomaille halpatyövoiman perään. Keskuspankki ja hallitus auttaa liikepankkeja sadoilla miljardeilla. Nämä sadat miljardit joita "pumpataan" pankkeihin eivät ole mitään oikeata taikarahaa vaan pelkkää lisälainaa joka lisätään jo ennestään paisuneeseen valtionvelkaan. Valtiovelan katto nostettiin hiljan kongressissa tasolle "10,2 trillion". Kaikenkaikkiaan Yhdysvaltiojen valtionvelkataakka on tänään luokkaa "60 trillion" (suomeksi 60 biljoonaa tai 60.000 miljardia)
ja kasvaa vuosivauhdilla 2 trillion, totesi valtion tilintarkastaja haastattelussa hiljan. (miehen titteli: comptroller general)

Ja tietysti Bush-hallinto yrittää PR-kikkaa jolla on muistavinaan kansalaisiakin: 600 dollarin ylimääräistä veronpalautusta ! Huomaa että budjetin ollessa pahasti alijäämäinen niin nämäkin rahat hallitus lainaa Federal Reserveltä ja tulevat polvet saavat maksaa ne takaisin korkoineen päivineen. Viiden prosentin korolla tämäkin lisälainapääoma tuplaantuu 14 vuodessa. Joten oikeasti 600 dollarin "lahja" otetaan kyllä takaisin aikanaan.

Tilanne on monen kannalta melko toivoton. Mitä siis tehdä ? Olen koko talven seurannut mitä näistä asioista kirjoitetaan eri yhteyksissä. Olen kahdesti kohdannut poikkeuksellisen hyviä neuvoja.

Eräässä tilanteessa tilanne oli se että pankki ilmoitti ottavansa vakuuden koska asiakas ei ollut maksanut lyhennyksiä vähään aikaan. Asiakas ei tähän tyytynyt vaan vaati nähdä velkakirjan !
Ja pankilla ei ollut velkakirjaa näyttää. Asia raukesi, pankki peruutti vaatimuksensa ja asiakas sai pitää talonsa. Pankki oli nimittäin myynyt velkakirjan eteenpäin ja se oli nyt ties missä....
Asuntovelkakirjoja on nimittäin keksitty niputtaa ja niistä on tehty eräänlaisia "arvopapereita" ja näitä sitten välitetty sinne tänne tuotttoisina investointeina. Jokaisen asuntovelallisen kannattaa siis vaatia että pankki todellakin osoittaa omistavansa alkuperäisen asiakkaan allekirjoittaman velkakirjan. Sen on oltava pankin hallussa jos pankki aikoo vaatia vakuutta itselleen.

Toinen tilanne on se että jos riittävän moni yhtaikaa päättää olla maksamatta velkojaan tai verojaan syntyy tilanne missä minkään luottolaitoksen tai viranomaisenkaan resurssit eivät riitä lähteä kaikkien perään. Tätä äärimmäiseltä tuntuvaa keinoa suosittelee tänään salaperäinen "voice of the white house"- jokin sisäpiiriläinen jonka kautta paljon asioita on vuotanut julkisuuteen.
Hän toteaa mm näin: "jos kaksi on maksamatta, heidät pidätetään ja laitetaan vankilaan tai heitä sakotetaan. Eikä asiaa haluata tuoda julki sen kummemmin mediassa. Mutta jos miljoonat kansalaiset kieltäytyvät näiden syyttäminen oikeudessä tulee mahdottomaksi. "

"Jos miljoonat kieltäytyvät maksamasta luottokorttivelkojaan, yhtiöt lähtevät lähinnä niiden perään jotka vielä maksavat jotain. Myöhemmin vastuuntuntoisetkin joutuvat mahdottoman tilanteeseen ja heidänkin on pakko luovuttaa."

"Kikka on se että olisi tiedettävä milloin kannattaa luovuttaa. Olisi ehdottomasti tajuttava luovutettaa ennen kuin kaikki varat ovat mennyttä, sillloin kun on vielä vähän säästöjä tai rahaa.
Voice of the white house neuvoo : ÄLÄ SIIS ODOTA LOPPUUN ASTI VAAN LUOVUTA HYVISSÄ AJOIN !

"If two people refuse to pay their taxes, they are arrested and put in jail or fined. This information is duly given to the media to discourage others. But if ten million people, or more, refuse to pay their taxes (and they can’t thanks to the payroll deduction program) then prosecution becomes impossible.

If millions walk away from their credit card debts, the companies will go after the ones who are still paying and jack up their bills because if they don’t, they will go out of business. Then the “responsible ones” will also pack up and leave and the credit card giants will go belly-up faster than flies land on shit.

The trick is to get out in time before your payment of bills overwhelms what little savings or cash you might have. Don’t wait until you are broke before walking away.