Ajatushautomo esittää työviikon puolittamista

BBC:n uutiset eilen: Brittiläinen talousalan toisinajattelijoiden ajatushautomo esittää työajan reilua lyhentämistä. New Economics Foundation (NEF) on julkaissut raportin missä esitetään varsin poikkeuksellisia ratkaisuja kasvavan työttömyyden hallitsemiseksi. Raportin mukaan sekä tuottavuus että koko kansantalous saisi potkua lyhentämällä työaikaa lähes puolella - 21 työtuntiin viikossa.

http://neweconomics.org/shorter-working-week-soon-inevitable-forecasts-think-tank

Lataa raportti tästä: http://neweconomics.org/publications/21-hours


According to nef, there are several forces pushing us towards a shorter working week: lasting damage to the economy caused by the banking crisis, an increasingly divided society with too much over-work alongside too much unemployment, and an urgent need for deep cuts in environmentally damaging over-consumption. These combine with a growing interest in people spending more time producing and delivering a share of their own goods and services – from co-produced care and neighbourhood-based activities, to food, clothing and other necessities.

NEF:in mukaan monet eri voimat pakottavat meitä kohti lyhyempää työviikkoa: pankkikriisin aiheuttamat pysyvät vauriot taloudelle, kahtia jakautunut yhteiskunta missä ylityöhön patistetaan samalla kuin työttömyys on ennätyskorkealla, tarve ympäristön huomioimiseen hallitsemalla liiallista kulutusta. Edellä mainittujen lisäksi ihmisten kasvava kiinnostus pyrkiä osittaiseen omavaraisuuteen erilaisin yhteisöllisin keinoin niin palveluissa kuin mitä ruoka-, vaate- ja muihin välttämättömyyshyödykkeisiin tulee

"So many of us live to work, work to earn, and earn to consume. And our consumption habits are squandering the earth’s natural resources”, says Anna Coote, co-author of the report and Head of Social Policy at nef. “Spending less time in paid work could help us to break this pattern. We’d have more time to be better parents, better citizens, better carers and better neighbours. And we could even become better employees: less stressed, more in control, happier in our jobs and more productive. It is time to break the power of the old industrial clock, take back our lives and work for a sustainable future.”

Niin moni meistä elää tehdäkseen työtä, tekee työtä tienaakseen ja tienaa kuluttaakseen. Nykyiset kulutustottumuksemme supistavat maailman luonnonvaroja. Mikäli viettäisimme vähemmän aikaa tehden palkkatyötä saattaisimme päästä tästä mallista irti. Meillä olisi enemmän aikaa olla hyviä vanhempia, parempia kansalaisia, paremmin toisistamme huolehtivia ja parempia naapureita. Jopa parempia työntekijöitä: stressitaso laskisi, elämänhallinta palautuisi, olisimme tyytyväisempiä työpaikalla ja jopa tuottavampia. Olisi korkea aika murtaa vanha teollisuuden kellokortti-ajattelu, ottaa elämämme takaisin ja pyrkiä kohtia kestävämpää tulevaisuutta.

*

Talousdemokratian filosofien piirissä on esitetty samansuuntaisia ajatuksia. Robert Anton Wilson artikkeli The RICH Economy mainitsee työajan lyhentämisen ja tästä seuraavat sosiaaliset sopeutumisvaikeudet. Työ ja työpaikalle lähteminen on väitetysti huumeriippuvuuteen verrattava psykososialinen tila.

Wilson saattaa hyvinkin osua naulan kantaan todetessaan näin:

Stage IV is a massive investment in adult education, for this reason: People can spend only so much time fucking, smoking dope, and watching TV; after a while they get bored. This is the main psychological objection to the workless society, and the answer to it is to educate people for functions more cerebral than fucking, smoking dope, watching TV, or the idiot jobs most are currently toiling at.

Kehityksen nelosvaihe vaatii suurta panostusta aikuiskoulutukseen siitä syystä että: Väestö ei voi käyttää rajattomasti aikaa naimiseen, huumeiden polttamiseen ja television katselemiseen- vaan kyllästyvät tähän melko pian. Tässä piilee se suurin psykologinen vastustus siirryttäessä yhteiskuntaan missä työaikaa on supistettu. Ratkaisu tähän on kouluttaa ihmisiä toimintoihin jotka vaativat enemmän aivokapasiteettia kuin naiminen, huumeiden polttaminen, television katseleminen tai sen idioottimaisen työn tekeminen missä tällä erää vietetään valtaosa päivistä.

Wilson jatkaa:

They will not seek work out of economic necessity, but out of psychological necessity -- as an outlet for their creative potential.

Tässä uudessa tilanteessa( missä työaikaa on lyhennetty murto-osaksi siitä mitä se oli) ihmiset eivät hae työtä taloudellisesta pakosta, vaan psykologisesta välttämättömyydestä - oman sisäisen luovuutensa ulossyötteenä.

*

Valitettavasti suomalaisessa yhteiskunnassa ollaan hyvin kaukana näistä oivalluksista.

Päivitys: Tässä artikkeli missä esitetään faktaa USA:n työllisyystilanteesta. USA jos mikään on maa missä NEF-suositus olisi paikallaan toteuttaa välittömästi. Nykymeno kun vain voi johtaa sosiaaliseen katastrofiin. Parin vuoden sisällä kokonaiset 15 miljoonaa kotia lie pakkolunastettu ja on näin rahoitusalan itselleen haalimaa omaisuutta.

Working More for Less

The millions struggling to find work are just part of the story. Due to the fact that we now have a record high six people for every one job opening, companies have been able to further increase the workload on their remaining employees. They have been able to increase the amount of hours Americans are working, reduce wages and drastically cut back on benefits. Even though Americans were already the most productive workers in the world before the economic crisis, in the third quarter of 2009, average worker productivity increased by an annualized rate of 9.5 percent, at the same time unit labor cost decreased by 5.2 percent. This has led to record profits for many companies

Robert Anton Wilson

Satuin kerran 1990-luvun alussa ollessani jollain Euroopan lentokentällä ostamaan ohuen oranssinvärisen kirjan matkalukemiseksi. Kirjan kannessa oli mm dollarin takakannen sinetin kolmio ja muuta symboliikkaa - ja nimi The Illuminati Papers (1980).
(ktso amazon.com)

Kirjailijan nimi oli minulle vielä siihen aikaan täysin tuntematon Robert Anton Wilson(1932-2007). Muistan että otin sen kiireessa katsomatta mitenkään erityisemmin kirjan sisältöä.
En sitten tainnut ehtiä katsella sitä kovin syvällisesti lentokoneessakaan sillä koneessa oli jatkuva tarjoiluputki ja näytti että vieruskavereillani oli katkeaton tarve juosta koneen vessassa.
Pääsin kuitenkin myöhemmin jossain vaiheessa selailemaan kirjaa tarkemmin. Ohuesta oranssinvärisestä kirjasta muodostui pikkuhiljaa eräänlainen portti itselleni täysin uudenlaisiin ajatuksiin. Voi liioittelematta sanoa että pieni oranssi kirja teki suuren vaikutuksen minuun.

Kirjassa nimittäin törmäsin ensimmäistä kertaa kymmeniin uusiin nimiin ja käsitteisiin. Sellaisiin joihin tulisin törmäämään uudelleen ja uudelleen eri yhteyksissä. Nimiin ja käsitteisiin joista en pääsisi enää koskaan irti. Tietysti ei koskaan pidä sanoa ei koskaan - mutta 15-vuotta on vierähtänyt ja olen nyt syvemmällä suossa kuin koskaan aikaisemmin. Enkä näe mitään järkevää syytä luopua ja jättää kesken tätä menneillään olevaa tutkimusmatkaa.

Wilsonin kirjassa luin ensimmäisen kerran mm seuraavat nimet ja käsitteet: Illuminati, Ezra Pound, Rothschild, Timothy O´Leary, Buckminster Fuller, C.H. Douglas, Wilhelm Reich, National Dividend, negative Income-tax, Guaranteed Minimun Income, funny money jne. (Huom. näiden nimen suhteen Wikipedia on varsin nihkeä ja sanoisiko jopa puolueellinen)

Robert Anton Wilson osoitti minulle hyvin selkeästi että maailmassa oli suunnattoman paljon todella tärkeitä asioita joista minulla siihen aikaan ei ollut harmainta aavistustakaan. Oman sanoisiko "pienuuden" tajuaminen oli kipeä mutta hyvin tarpeellinen kokemus. Wilson osoitti että monet kuvitellut itsestäänselvyydet eivät olleetkaan itsestäänselvyyksiä. Pikkuhiljaa huomasin että tapani katsoa maailmaa ja sen tapahtumia oli muuttunut. Samalla jouduin myös huomaamaan että kaverit, tuttavat ja sukulaiset eivät olleet ottaneet samaa askelta kanssani.

Eräs lukija sanoo kirjasta näin amazon-saitin arvostelussa:

This book seems small and appears to be a "quick read." However, this is a book that will often have you thinking more than reading. I often found myself wandering back to the pages, after some paragraph or line triggered a series of thoughts that carried me away into Contemplation for a while. I was astounded that I did not finish it in one or two sittings. This is definitely a Thinking person's book.

Robert Anton Wilson on tavallaan syypää siihen että minusta ikään kuin tuli yksinäisempi. Olen melko varma ettei se ei näkynyt päältä päin - mutta sisälläni oli yhä enemmän paljon asioita joista yksinkertaisesti ei voinut puhua oikeastaan kenenkään entisen tuttavan kanssa. Tietysti yritin aina joskus jonkun kanssa käynnistää keskusteluja mutta siis - nämä aiheet eivät kiinnostaneet juuri ketään. Eikä joistain asioista tai olosuhteista kokonaan tietämättömien kanssa yksinkertaisesti voi keskustella älykkäästi vaikka kuin haluaisi. Hassuihin katseisiin ja ilmeisiin kyllästyy pian. Parempi siis välttää näitä aiheita.

Toisaalta vuosien mittaan uusia ihmisiä ilmaantui nimenomaan näiden samojen aiheiden johdosta joten saldo on varmaan plussan puolella kaikenkaikkiaan. Enkä missään vaiheessa ole katunut omaa tutkimusmatkaani - kaikkea muuta. Ehkä en olisi tässäkään nyt ilman Wilsonia.