Jäähyraha ja katoraha

(Päivitetty 30.1)
Opin tänään jotain uutta erään social credit-keskusteluryhmän jäsenten keskustelun seuraajana. Tai ainakin kuvittelen niin - korjaa jos olet eri mieltä.
Ensin muutama taustafakta: kun lasketaan yhteen Suomessa liikkeelle laskettujen eurosetelien ja kolikoiden arvo saadaan määrätty summa tai luku joka rahoituksen ammattipiiressä on ns M0 (ämm-nolla). (Joissakin maissa käytäntö on erilainen ja tuon M0:n tilalla on M1 )
Kokonaisrahamäärä vuorostaan on ns M3 (ämm kolme) ja tähän kuuluu kaikki pankkitileillä olevat varat ja talletykset, myös pitkäaikaistalletukset. On usein todettu että Suomessa tuo M0 suhteessa M3:een on kaikkein pienin koska Suomessa käteisen käyttäminen on hiipunut samaa tahtia kun "muoviraha" eli pankkikortit ovat yhä suositumpi tapa maksaa jokapäiväiset ostokset, pienetkin sellaiset.

Jäähyraha

Se mitä nyt olen tajunnut on se että se osa käteisestä mikä on pankeissa on tavallaan poissa rahakierrosta. Kuvannollisesti tämä raha on tilapäisesti poissa pelistä - eli jäähyaitiossa. Se ei ole osa säästöjä mutta toki edelleen osa rahamäärästä. Eikä tämä pankissa oleva käteisraha
ole verrattavissa siihen käteisrahaan mikä yrityksilla on kassassa - tai sinulla ja minulla on piilossa kotona. Yritysten raha on osa yhteistä ostovoimaa - pankeissa varastoitu seteliraha ei kuulu sen piiriin.

Sanon tätä rahaa jäähyrahaksi koska sitä ei siis voi laskea mukaan kansalaisten yhteiseen käteisrahaan vaan on siis "jäähyllä". Ja vieläpä jäähyllä ostovoimasta sen ollessa piilossa pankin kassojen peltilaatikoissa.

Yritin selvittää miten suuri tämä jäähyrahan osuus voisi olla. Uusimmat tiedot löytyivät Suomen Pankista Vuosikertomuksesta 2007.

Vuosikertomuksen sivulta 39 löytyvä kuva 16 on mielenkiintoinen jäähyrahan kannalta. Tallennusmuoto on pdf joten en keksinyt muuta kuin napsia kuvan siitä kännykkäkameralla. (tästä syystä kuvan laatu on huono)























Jäähyraha on se pilareiden alhaisin tumma osa "Kotimaisten rahalaitosten käteisvarat" ja muodostaa arviolta 1/3 ruudusta eli ehkä sellaiset 300 miljoonaa. Varmaan jostain toisesta tilastosta löytyisi selkeitä numeroitakin.

Kuvasta 16 näemme myös miten eurorahan määrä on kasvanut 2002 - 2007, eli reilusta kolmesta miljardista kahdeksaan. Huomaathan että harmaa osa pilaria on "yleisön hallussa" olevaa "lompakkorahaa", "maljakkorahaa" tai "patjarahaa".

Lopuksi voimme viellä kiinnittää huomiota siihen miten yllättävän suuri osa Suomessa liikkeelle lasketusta rahasta on väitetysti viety pois maasta - selvästi yli kolme miljardia. Tämän maasta poistuneen kohtalosta Suomen Pankissa tiedetään että se on matkailun myötä kadonnut ulkomaille ja erityisesti kiinteistökauppojen myötä. Itse epäilen että osa tästä voi olla piilossa patjoissakin - eihän kukaan kysy paljonko käteistä matkailijalla on lähtiessään tai palatessaan kotiiin.
Tässä vielä kuva mistä selviää miten setelirahan määrää on kasvatettu vuoteen 2007, edelleen sivu 39, Suomen Pankin Vuosikertomus 2007.
























Päivitys : Totesin että ehkä lukijalle pitäisi selittää miksi yleensä kirjoitan tästä jäähyrahasta - asia voi tuntua itsestään selvältä ja turhalta. Tässä seltykseni: Jäähyraha on sellaista rahaa mikä on mukana tilastoissa ja saa ne näyttämään paremmilta. Jäähyraha on kuitenkin jäähyllä eikä siis oikeastaan kuuluisi olla mukana kun rahamäärästä puhutaan. Jäähyraha kaunistelee siis tilastoja ja vääristelee kansantaloustieteilijöiden antamaa kuvaa kansalaisten käytettävissä olevasta rahamäärästä.

Katoraha

Jäähyrahan lisäksi on sitten vielä se kaikkein mielenkiintoisin osa rahamäärästä. Ja tämän jäljille päästään kysymällä minne lainapääomien lyhennykset oikeasti päätyvät. Tietysti ne kirjataan ensin saaduksi pankin omalle tilille ja vastaavasti asiakkaan lainatilin velkasaldo pienenee.

Tästä syystä on usein väitetty että pankit tässä kohtaa rahaprosessissa "tuohoavat" rahaa. (vastaavasti luovat tai synnyttävät rahaa joka luoton myötä)

Tässä Midland Bank johtajan Reginald McKennan kuuluisat sanat:

“I am afraid the ordinary citizen will not like to be told that the banks can, and do, create and destroy money. The amount of finance in existence varies only with the action of the banks in increasing or decreasing deposits and bank purchases. We know how this is effected. Every loan, overdraft, or bank purchase creates a deposit, and every repayment of a loan, overdraft, or bank sale destroys a deposit.”
(January 25, 1924)

Silti tämä väitetysti "tuhottu" raha ei oikeasti tuhoudu vaan talletukseksi nimetty rahamuoto nollaantuu - tai kuolettuu. Talletuksen ollessa nolla raha teknisesti poistuu kierrosta ja muodostaa näin osan siitä rahasta mikä ei enää ole kansalaisten käytettävissä. Keksin kutsua tätä rahaa katorahaksi.

Katoraha on kansalaisten saavuttamattomissa ja jää pankin omaan käyttöön - mutta voi kyllä palata kadotuksesta kiertoon myöhemmin jos pankissa niin päätetään.

Kuten Michael Rowbotham todistaa asian kirjassaan The Grip Of Debt, A Study of Modern Money, Debt Slavery and Destructive Economics (Jon Carpenter 1998) sivuilla 28-30. Teksti alkaa viittauksella McKennan sanoihin yllä.
























En luonnollisestikaan voi lähteä kääntämään tätä kaikkea suomenkielelle. Tässä alla yksi tekstin kohokohtia vielä erityiskuvana. Tässä MR toteaa että lainalyhennykset ei tuhoudu vaan siirtyvät pois kierrosta. Näin kokonaistalletukset (M3) siis supistuvat vaikka raha vain palaa sinne missä raha luotiin. (ja luotiin siis tyhjästä) Tästä syystä katoraha on varsin osuva ilmaisu.







Vielä muutama kuva. Tämä seuraavan kuvan teksti jatkuu siitä missä ensimmäisen loppui, eli
"this money then only re-enters the economy if someone else takes out a loan...."
Suosittelen lukemaan tekstin tarkkaan kokonaisuudessaan.
























Yksi erillispoiminta yllä olevasta minkä lopussa todetaan kylmä totuus: kaikki raha minkä pankit luovat (luottoina/lainoina) kuuluu pankeille itselleen. (vaikka se olisikin tilapäisesti vaikkapa sinun käyttötililläsi)







Vielä viimeinen kuva missä todetaan ettei ole mitenkään liioiteltua sanoa että nykyisen velkaperusteisen pankkijärjestlelmän myötä pankeilla on jatkuvasti saamisia jotiden määrä vastaa koko kierrossa olevaa rahamääräa - jopa enemmänkin, korkovaateet huomioiden.

Näin pankeilla tavallaan on tyhjästä luotujen luottojensa verran piilosaamisia koko valtakunnan vaurauteen.






Valtakunnassa siis kaikki hyvin?

Päivitys: Katoraha edustaa siis rahaa joka on ollut kierrossa mutta on poistunut kierrosta lainalyhennysten myötä. Katorahan osuus kasvaa silloin kun tilanne on sellainen ettei uutta lainaa juuri oteta mutta vanhoja lainoja maksetaan. Jossain vaiheessa tästä seuraa taantuma koska katorahan kasvaessa kierrossa oleva rahamäärä on supistunut niin pieneksi että kriittinen raja on ylitetty. Kun ministeri Katainen ylvästeli sillä että nyt hänen vartiovuorollaan Suomi maksoi valtiovelkaa pois - tämä tarkoitti käytännössä sitä että maamme rahamäärä kertaheitolla hupeni kolmella miljardilla. Se että ulkomaille maksettu velka on kansantalouden rahamäärästä pois, sen tajuaa helposti - mutta harva tajuaa sitä että myös kun maksetaan velkaa pois pankeille niin lyhennys vähentää rahakantaa koska lyhennyksen pääomaosuus muuttuu katorahaksi.
Vain siinä tilanteessa että velka maksettiin kotimaisille suursijoittajille tarkoittaisi että katorahaa ei synny. Suursijoittajalle menevä lyhennys jää talletukseksi eli osaksi rahamäärää M3.

George Bramley: Gods of Eden (1993)

Tämän yllä mainitun kirjan kautta törmäsin itse, joskus 1995, ensimmäistä kertaa siihen että käsite nimeltä "raha" on petosta ja keino lypsiä vaurautta kaikilta muutamalle ökyrikkaalle finanssiperheelle. Bramleyn kirjan nimi viittaa tosin ihan muuhun joten voin ymmärtää jos joku on ihmeissään. Kirjassa kuitenkin analysoidaan ihmiskunnan kohtaloa joutua sotaan ja orjuuteen ja 1700-luvusta eteenpäin nimenomaan taloudelliseen orjuutaan.

Bramleyn kirjasta löytyy paljon juttua netistä. Se löytyy myös kokonaisuudessaan on-line versiona. Suosittelen kirjaa kaikille avomielisille ja uteliaille. Kirja on ollut hyvin ratkaiseva monen ihmisen ajattelun kehitykselle. Esim saksalainen kirjailija Jan Udo Holey kertoo ensimmäisen oman kirjansa esipuheessa miten juuri Bramley sai hänet heräämään ja aloittamaan oman kirjallisen tuotantonsa.

Mutta palataaksemme Bramleyn kirjaan: Erityisesti tämän blogin aihepiiriä koskevat luvut - "A New Aristocracy" - sekä "Funny Money".

"The newly-weakened monarchies and parliamentary governments allowed for greater power to be assumed by a new institution being installed by the revolutionaries: a new banking and monetary system. This new monetary system was a major element of the revolutions of the 16th, 17th, and 18th centuries, yet this fact is only minimally discussed in the majority of history books. Those who ran, and still run, the new monetary system have been aptly labeled by one author, Howard Katz, “the paper aristocracy.”

"This new money was a type of paper currency that could have its value deliberately and systematically diminished through a process known as “inflation.” It is the type of money still in use today. This new money, and the institutions which arose from it, have had an enormous impact on our modern civilization. We cannot fully appreciate the effects of Protestantism and the revolutions which arose out of it without comprehending just how the new money system works." (.....)



"The inevitable result was the enrichment of the careful goldsmith-turned-banker at the cost of the impoverishment of other people in the community.
That impoverishment was manifested either in the people’s need to give up things of value or in their need to toil longer to create the wealth needed to repay the banker. If the goldsmith was not careful and his monetary bubble burst, the people around him suffered anyway due to the disruption caused by the collapse of his bank and the loss of the value of his notes still in circulation.

Such was the birth of modern banking. Many people feel that it is an inherently dishonest system. It is. It is also socially and economically destabilizing, yet all of the world’s major monetary and banking systems today operate on a close variation of the system I just described."

The gold standard was certainly a terrific idea for those people who owned plenty of gold and silver, but it created an artificial reliance on a commodity that is not nearly as useful as many other products. To base an entire monetary system on a single commodity is better than basing it upon no commodities at all, but even under a gold standard paper notes will far exceed the metals used to back the notes. "

"The best solution is to root a money supply firmly in a nation’s entire valuable output so that the money acts as an accurate reflection of that output. "