keskiviikko 16. heinäkuuta 2008

Luotonlaajennus käytännössä: esimerkki Ruotsista

Ruotsin kielellä löytää todella mielenkiintoista tietoa siitä miten pankit ja luototus oikeasti toimii. Tässä esimerkki siitä. Tietäisikö joku blogin lukija mistä vastaavaa tietoa saisi suomeksi ? Vaikka blogi om suomenkielinen niin alla oleva ruotsinkielinen teksti saa jäädä näkyviin tänne - vaikka ihan jo vain ärsyttämään niitä jotka eivät halua että tällainen tieto tulee julkiseksi.

Oletan että alla kuvailtu tilanne Ruotsissa suurin piirtein vastaa tilannetta täällä Suomessa. Jos ei vastaa niin otan mielelläni vastaan kommentteja ja lisätietoja. [Päivitys: löysin itse jo jotain - klikkaa tästä ja tästä ]

"Situationen i Sverige

Sverige använder sig precis som majoriteten av dagens länder av fractional reserve banking. Praktiserandet av detta kallas historiskt för ”Usury” och är förbjudet enligt de största religionerna (Islam och Kristendom t.ex.) och förbjöds aven i the ”PEEL ACT 1844” som är grunden i den moderna bankstrukturen. Den har dock misslyckats att förhindra det fortsatta skapandet av pengar som inte motsvaras av något värde utställt av bank (unbacked notes).

Kapitaltäckningsgraden i Sverige regleras och övervakas av Finansinspektionen (www.fi.se) och är reglerad i lag;

Lag (2006:1371) om kapitaltäckning och stora exponeringar.

Kapitalkravet för kreditrisker

3 § För kreditrisker krävs ett kapital som motsvarar minst åtta procent av institutets riskvägda exponeringsbelopp beräknat enligt 4 kap.


I Sverige är alltså kapitaltäckningsgraden 8% men det är inte riktigt hela sanningen. EU har normaliserat kapitaltäckningsgrader i Europa i och med BASEL I som trädde ikraft 1988 (den har dock ersatts idag av BASEL II). Den var ett initiativ av G-10 länderna och bildade principen för dagens kapitalkrav i EG, senare EU.

Hur mycket av kapitaltäckningsgraden på 8% som ska användas bestäms av riskgruppen av låntagaren enligt BASEL I.


Riskgrupp motpart Kapitalkrav Faktisk täckningsgrad
A: Stater, kommuner etc 0% 0%*8% = 0%
B: Banker, bankgarantier 20% 20%*8% = 1.6%
C: Bostadslån mot pantbrev 50% 50%*8% = 4%
D: Ovriga 100% 100%*8% = 8%

Det här betyder i klarsprak.

När en privatägd bank lånar ut till stat och kommun så kan de skapa pengarna utan någon som helst motprestation eller tillgång överhuvudtaget. Rantan för din kommuns lån betalar du genom din skattebetalning som i sin tur tillfaller banken i form av ränteinbetalning. Detta kallas för zero reserve banking.

När du lånar till ditt hus mot pantbrev (dvs. att banken ager ditt hus tills du amorterat bort lånet i sin helhet) så ger banken bara 4% i motprestation i form av redan existerande pengar. Resten skapar den ”ex nihilo” från ingenting.

Som exempel: Huslån för 700,000SEK*4%=28,000. Resten är ”ex nihilo”. Banken kommer dock att kräva av dig 700,000SEK i redan existerande pengar vid återbetalning plus ranta.
Omvänt kan banksystemet i Sverige låna ut om de har 1,000,000 i kapital till husägare;

X=D*(1-C)/C

1,000,000*(1-0.04)/0.04=24,000,000 mao. en multiplikator pa 24.

BASEL I har dock blivit ersatt av BASEL II från och med 1 januari i ar och kapitalgraderna och hur systemet fungerar har förändrats.

BASEL II baseras på tre grundpelare

• Kreditrisk (lån)
• Operativ risk (behandlar fragor om tillsyn av FI)
• Marknadsrisk (Syftar till att skapa genomlysning på marknaden för investerare och andra som är intresserade av bankens finansiella styrka)

Och varje pelare har sitt grundkrav på kapitalkrav. De har bestämmelserna finns i Lag (2006:1371) om kapitaltäckning och stora exponeringar. Är du intresserad av detaljregleringarna så tillhandahåller FI dem under 2007:1.

I och med BASEL II så finns det nu 15 riskgrupper som bedöms olika för riskvikt för kapitalkrav. Jag radar upp några intressanta utan att ta med riskvikten utan tar direkt det faktiska kapitalkravet.

Låntagares faktiska täckningsgrad från 1 Jan 2007 enl. BASEL II
1. Stat, centralbank 0%
2. Kommuner och jämförbara myndigheter 0%
3. Företag 4-12%
4. Hushåll 6%
5. Hushåll med säkerhet 2.8%-8%
6. Fonder 4%-12%

För hushåll som är aktuellt för de flesta är detaljreglerna följande:

“För exponeringar med säkerhet i fastighet ges riskvikten 35% för den del som motsvarar 75procent av fastighetens värde, medan överskjutande del ges 75%. För exponeringar i annan
fastighet än bostadsfastighet ges riskvikten 100 %.”

Exempel.

Hus med pantsäkerhet. Lånebelopp 1,000,000SEK

(1,000,000*75%)*(35%*8%)=21,000SEK plus
(1,000,000*25%)*(75%*8%)=15,000SEK.
Totalt 21+15=36,000SEK, från redan existerande pengar, resten är ”ex nihilo” från ingenting.

När du tar lån i banken nästa gång vet du vad du betalar för.

Ta bara procenten för din riskgrupp och multiplicera med ditt lånebelopp. Skillnaden ger banken dig från ingenting.

Hur man beräknar kapitaltäckningsgraden i en specifik bank har blivit väldigt avancerat sedan BASEL II och görs antingen via schablon eller så kallad IRK (internt riskklassificeringssystem).

Kontentan utan att gå in på detaljer är att storbankerna som har rad och resurser, mojlighet att använda IRK metoder och som konsekvens av det kan ha lägre täckningsgrad an 8% (betyder i sin tur mer utlåning) och småbanker som använder schablonmetoden måste ha högre täckningsgrad.

En kapitaltäckningsgrad på 8% innebär att de första 8 som köar av 100 utanför banken för att ta ut sina pengar (förutsatt att de har satt in lika mycket var för sig) får ut någonting innan systemet kraschar (om inte riksbank går in och skjuter till mera ”ex nihilo” medel som Bank of England gjorde häromveckan för att radda Northern Rock).

Riksbanken smyger lite med statistiken angående storbank med lägst kapitaltäckningsgrad da det är känslig statistik. Har grafer på lägst teckningsgrad för storbank men de berättar inte vilken bank det handlar om. Jag vet i alla fall att Swedbank har legat vid 6% ett tag nu vilket är för lagt."


Osa tuosta löytyi suomeksi Suomen Yrittäjät - sivustosta. Esim tämä pankin 8% vakavaraisuusvaatimus mainitaan näin:

"Nykyinen laskenta karkeapiirteinen

Pankkien nykyisten vakavaraisuusvaatimusten perustan muodostaa vuonna 1988 hyväksytty kansainvälisen järjestelypankin (BIS) yhteydessä toimivan ns. Baselin komitean suositus. Sen mukaan pankilla on oltava omia varoja vähintään kahdeksan prosenttia pankin riskipainotettujen saamisten, sijoitusten ja taseen ulkopuolisten erien määrästä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pankin on esimerkiksi 1000 euron luottoa myöntäessään varattava pääomapuskuria vähintään 80 euroa"

Tämähän menee mielenkiintoiseksi. Eli laskekaamme vähän. Pankilla on siis se 80 euroa ja se oikeuttaa siis sitä lainaamaan 1000 euroa jollekin yritykselle. Otaksumme tässä että pankki vaatii korkoa 8% koska kokee riskin melko suureksi. Mikä on siis pankit kate ? Pankki saa 80 euroa korkotuottoja (brutto) kun sillä on 80 euroa jonkun asaikkaan rahaa talletuksena asiakkaan tilillä samaisessa pankissa. Miten siis kate lasketaan..aika hankala juttu - kokeile itse?

Vihje ja vertaus: Jos sinulla sattuu olemaan naapurin auto pihallasi niin voit samaisen matematiikan mukaan pankkina taikoa 12,5 uutta autoa ja vaatia niistä kustakin yhden auton verran korkoa....

4 kommenttia:

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

Vastaava prosessi toimii myös Suomessa suunnilleen näin. EU-alueen kassavarantovelvoite on vain 2 %, mutta tähän päälle tulee joku muu velvoite joka nostaa kassavarantovelvoitteen käytännössä 10 % (en itse ymmärrä näitä velvoitteita täysin). Joka tapauksessa teoreettinen rahakerroin on suunnilleen sama kaikissa länsimaissa. Käytännössä rahakerroin on teoreettista rahakerrointa pienempi, koska kaikki raha ei palaa pankkeihin tai muihin laitoksiin joilla on oikeus rahan laajentamiseen. Empiiristen tutkimusten mukaan tämä käytännön rahakerroin on vaihdellut 3 ja 9 välillä raha-alueesta ja länsimaasta riippuen (tietysti joillain talouden osa-alueilla se kerroin on voinut olla paljon suurempi, mutta muualla se on taas puolestaan ollut pienempi jolloin päästään noihin 3-9 kertoimen empiirisiin tuloksiin). Tämä ei tietenkään poista sitä tosi asiaa, että kyseessä on laillistettu petos.

Ainut huomauttamisen arvoinen aihe on, että tuon ruotsalaisen artikkelin "Usury"-määritelmä on täysin pielessä. Usury oli alun perin määritelty äärimmäisen suppeasti sekä Katolisessa uskossa, että Islamissa. Tämän suppean määritelmän mukaan, se olisi mm. "usuryä" jos sinä lainaisit minulle Euron (jonka omistat) ja joutuisin maksamaan siitä takaisin Euron ja Sentin vuoden päästä. "Usury" siis oli määritelmällisesti alun perin sitä, että lainaa asian x, mutta saa takaisin enemmän mitä lainaa (siitä huolimatta että tämä olisi tehty 100 % reservivaatimuksella). Tämän "usury"-määritelmän takia monet kultakannan alla toimivat pankit pienensivät reserveitään, koska silloin he pystyivät lainaamaan yhden tositteen yhtä tositetta vastaan ja he nettosivat juuri tästä luodusta rahasta (kun korkoa ei saanut periä). Myöhemmin tuhannen vuoden kuluessa katolinen kirkko uudelleen määritteli "usuryn" niin, että ainoastaan järjettömän suuren koron kiskominen on "usuryä" (tyyliin ns. pikavippien tai luottokorttien vuosikorot jotka voivat olla yli 30 % pa.). Islamilaisessa maailmassa "usury" on muistaakseni yhä melko tiukasti määritelty, mutta se on kierretty ympäri joillain sanaleikeillä tyyliin: muslimipankki lainaa x määrän rahaa henkilölle, joka maksaa x määrän takaisin + 10 % arvoisen lahjan tjsp.

Anonyymi kirjoitti...

Erittäin hyviä juttuja ja hienoja kommentteja tässä blogissa. Unohdan mitättömät ja epäoleelliset ristiriidat ja kysyn: miten saan puolueesi jäsenkirjan?

Anonyymi kirjoitti...

Velvoitteella on harvoin käytännön merkitystä, ainakaan Yhdysvalloissa. Pankit voivat kiertää sitä seuraavalla tavalla:

Suuri määrä yrityksistä pitää pankeissa tilejä. Mikäli näiden tilien tase ylittää tietyn rajan illalla, pankilla on oikeus lainata määrätyn arvon ylimenevä osuus yöksi.

Tälllöin pankin vastattavaa osioissa(liikepankeilla yleisön käyttötileille) on vähemmän rahaa kuin ilman manööveriö. Koska reservivaatimukset perustuvat näiden käyttötilien(checkable deposits) kokoon, pankin ei tarvitse pitää yhtä suuria reservejä kuin ennen.

Tämä keksittiin muistaakseni 80-luvulla, kun yön yli lainojen kauppa helpottui tekniikan kehittymisen takia.

Käytännössä nykyään reservivaatimukset ei muuta pankkien toimintaa yhtään. Pankit pitävät vapaaehtoisia tietyn määrän reservejä tulevien riskien varalta.

Lisäksi tietääkseni Yhdysvalloissa pitkäaikaisille tileille ei ole kohdistettu reservivaatimuksia, joten luotonlaajennus tapahtuu näiden osalta vapaasti.

Mitä kertoimeen tulee se riippuu siitä, mitä rahalla käsitetään. Lasketaanko pitkäaikaiset tilit, joilla ei voi maksaa päivittäisiä ostoksia, rahaksi. Kertoimet taisivat jäädä kolmen ja yhdeksän välille riippuen rahan määritelmästä. Hyvin mielenkiintoista on tietää, milloin kertoimet ovat liikkuneet yhtä aikaa ja milloin ne ovat toisaalta erkaantuneet.

Jos haluatte tietää näistä asioista enemmän suosittelisin M.S Mishkinin kirjaa "Economics of Money, Banking, and Financial Markets", jossa luotonlaajennus esitellään seikkaperäisesti. Erityisen ansiollista kirjassa on historiallinen näkökulma. Siinä kerrotaan millaisissa olosuhteissa tietyt reservivaatimukset ovat syntyneet, ja millaisia muita sääntelykeinoja on käytetty. On hienoa nähdä miten erilailla pankkeja on säännelty viimeisten 150 vuoden aikana. (ja miten erilaisia pankkikriisejä tähän ajanjaksoon mahtuu)

Tosin kirja ei kyllä edusta itävaltalaista koulukuntaa, joten kaikkein puhdasoppisimmat voivat jättää sen huomiotta. :)

-opisk. pol. hist.

Lars Osterman kirjoitti...

HTU,

Niin, katsotaan nyt miten asiat etenevät. Pitäisi saada sellainen viisituhatta allekirjoitettua kannattajalippua ennen kuin pääsee puoluerekisteriin.

Tarkoitus olisi aluksi muodostaa jonkin sortin kannatusyhdistys jonka kautta kaikki alkaisi. Rahoitus on aina myös pienoinen "onkelma".

Mutta kyllä jotain tällä saralla tapahtuu ennen pitkää.