Olen kirjoittanut talous-demokratiasta kymmeniä kertoja aikaisemmin. Olen varmaan joidenkin mielestä toistellut itseäni kyllästymiseen asti. Toivon kuitenkin että olisin oppinut jotain uutta neljässä vuodessa. Aloittassani blogin keväällä 2007 koin suurta tarhautumista koska koin että näin valtavan tärkeistä asioista ei edes puhuta täällä Suomessa.
Porvoon tilaisuus 24.3 klo 18-21 Bar Sohossa on siitä erikoinen että pääsen ensimmäistä kertaa puhumaan paikallisen lehdistön edustajien ollessa paikalla. Tilaisuus on itselleni muutenkin tärkeä koska olen Piraattipuolueen ehdokkaana (nro 183)eduskuntavaaleissa.
Mitä siis katson aiheelliseksi korostaa tässä uudessa tilanteessa missä ihmiskuntaa uhkaa sekä Japanin katastrofin radioaktiivinen laskeuma että katastrofin kauaskantoiset suorat ja epäsuorat vaikutukset maailmantalouteen? Luonnonkatastrofin lisäksi olemme monta askelta lähempänä Kolmatta Maailmansotaa. Tapahtumaketjun viimeisenä askeleena juuri nyt länsiliittouman tahallinen provokaatio ja sietämättämän tekopyhä aseiden kolistelu Libyan rannikolla.
Suomalaisten puoluejohtajien toiveet alati kasvavasta taloudesta, ns "talouskasvusta" tulee jäämään toteutumatta. Ensinnäkin talouttamme on jo pullisteltu ihan riittämiin joten jokainen uusi kasvuprosentti on aina edellistä kasvuprosenttia vaikeampi saavuttaa. Puoluejohtajat toivovat ns talouskasvun toteutuvan jotta valtiontalouden nykyinen 15 miljardin euron alijäämä ei kasvaisi entisestään. Valtionvelka on ennätyssuuri ja sen kasvuvauhti alati kiihtyvä.
Tähän tarjotaan toivotun talouskasvun lisäksi korkeampia veroja, uusia ja korkeampi pakollisia maksuja, pidennettyjä työuria, supistettuja julkisia palveluita, laajaa yksityistämistä sekä pakollisia kuntaliitoksia - että vihoviimeisenä keinona valtioille ja kunnille lisää velkaa.
Olen tästä kaikesta täysin eri mieltä. Pidän näitä kaikkia keinoja väärinä. Ymmärrän kuitenkin näitä puoluejohtajia ja miksi tällaista poliittista ohjelmaa tarjotaan ikään kuin "ainoina keinoina". Vaihtoehtoja ei kuulemma ole.
Mutta todellisuus on aivan toinen. Todellisuudessa vaihtoehtoja on. Niitä todellakin on. Voisin jopa luetella kymmeniä. Ja aionkin.
Kertoisin kuitenkin ensin jotain ajatuksia siitä miksei Suomen suurten puolueiden johtajat osaa kertoa äänestäjille samaa kuin minä. Lyhyt vastaus tähän on seuraava: Tämä Suomen politiikan kerma, nämä isokenkäiset naiset ja herrat eivät yksinkertaisesti ole tietoisia näistä vaihtoehdoista.
Mikseivät ole tietoisia? Vastaus tähän on pitempi ja se liittyy lähinnä yliopistojen ja korkeakoulujen opetukseen. Väitän että nykyinen valtio-oppi ja kansantaloustiede ovat poliittisia vallankäyttövälineitä joiden suuri vaikutusvalta mm nyt näkyy puoluejohtajien tietämättömyytenä. Se mistä ei opeteta yliopistoissa - siitä ei myöskään voi tietää. Tai voi tietää mutta se edellyttää aikamoista omatoimista etsimistä pölyttyneistä kirjoista, kirjastojen uumenista, antikvariaateista - mutta myös internetistä. Internetistä etsiminen on tavallaan tietysti helppoa mutta se edellyttää kuitenkin että tietää mitä etsii. Se edellyttää oikeiden hakusanojen käyttämistä. Se edellyttää kielitaitoa ja paljon aikaa. Harvalla on tätä tarvittavaa aikaa ja intoa.
Minulla on ollut aikaa ja intoa ja tästä syystä olen eri asemassa. Tästä syystä tiedän näistä vaihtoehdoista.
En tietenkään ole ainoa joka näistä tietää. Monet muut ovat toki olleet näistä tietoisia eri aikakausina - mutta väittäisin että useimmat ovat päättäneet olla puhumatta näistä julkisuudessa. Miksi? Veikkaisin että "työuran varmistaminen" on ollut ratkaiseva syy monen kohdalla. Vaihtoehtojen sanominen ääneen olisi saattanut muodostaa uhan etenemiselle uralla.
Tekee mieli verrata tilannetta satuun Keisarin Uusista Vaatteista. Minä kai sitten olen se lapsi joka uskaltaa töksäyttää sanoa että "keisarihan on ihan alasti".
Mistä on siis kysymys? Kysymys on talousdemokratiasta. Kysymys on poliittisesta vaihtoehto-ohjelmasta jota olen nimennyt talousdemokratiaksi.
Termi on käännetty englanninkielisestä ilmaisusta "economic democracy" jotain mistä eräs englantilainen kirjoitti useita kirjoja jo 1920-luvun alussa, mutta mistä löytyy paljon viitteitä taloushistoriasta kautta aikojen.
Talousdemokratian poliittinen vaihtoehto-ohjelma pitää sisällään kymmeniä erilaisia ratkaisuja joilla ensin voidaan lieventää nykyisen talousahdingon oireita ja myöhemmin saattaa alulle uusi aikakausi ilman köyhyyttä, kurjuutta ja näiden aikaansaamia sosiaalisia ongelmia. Puhumattakaan rikollisuudesta.
Aluksi on mentävä talouden ytimeen - rahaan. Raha on jokapäiväinen asia mutta silti rahaan littyy todella paljon harhoja ja väärinkäsityksiä. Raha on tänään 99%:sesti pankkiluottoa. Tänään kierrossa oleva raha on siis meidän kaikkien suomalaisten nostamien ja yhteen laskettujen pankkilainojen summa. Raha on siis velkaa. Käytännössä kaikki raha on velkaa,
ja nimenomaan yksityisten maksimaalista voittoa tavoittelevien rahoitusalan liikeyritysten, eli "pankkien" - lainoina liikkeeseen laskemaa pankkiluottoa. Lainan saanut asiakas on siis käyttänyt "rahan" eli pankkiluoton ja tästä se on levinnyt osaksi maamme pankitileillä kierrossa olevaa rahaa. Pankkiluotto kiertää ainakin teoriassa osana rahavirtaa kunnes koko luotto on kokonaisuudessaan lyhennetty eli kun asiakas on maksanut velan pankille.
Tästä tajuamme että rahan "luominen" on varsin yksinkertaista. Lisärahan luominen on yhtä yksinkertaista. Tarvitaan vain joku joka suostuu allekirjoittamaan velkakirjan - ja heps - Suomessa on lisää rahaa kierrossa. Pankeille on siis siirretty tällainen varsin keskeinen toiminto. Rahan luominen - joka perinteisesti aina on ollut valtiovallan vastuulla ja samalla valtiovallan etuoikeus - on siis yksityistetty vähin äänin vuosien saatossa. Väittäisin että tämä on tehty sanomatta mitään kansalaisille. Väittäisin että näistä asioista ja olosuhteista eivät edes kansanedustajat ole tietoisia.
Suomessa varsinaiset rahan valtiaat ovat siis pankinjohtajat ja pankkien johtokunnat. Karmeinta tässä on se että valtaosa näistä rahan valtiasta eivät edes ole tietoisia siitä että pankit todellakin luovat rahaa tyhjästä - rahallistamalla velallisen allekirjoittaman velkakirjan osaksi raha kiertoa.
Pankeissa on kuitenkin johtajia jotka ymmärtävät tämän varsin hyvin ja jotka ovat käyttäneet tätä suunnatonta valtaa vuosikymmeniä. Tässä mielessä maassamme vallitsee eräänlainen harvainvalta jota voisi nimetä yleisesti talousoligarkiaksi tai valtiotasolla "finanssioligarkiaksi".
Talousdemokratian pääasiallinen ohjelmakohta on siis tämän finanssi- tai talousvallan palauttaminen yhteisiin suomalaisiin käsiin - tästä nimitys "talous-demo-kratia" (siirtyminen talouden harvainvallasta talouden kansanvaltaan)
Talousdemokratiassa kaikki raha siis on valtion eikä yksityisten pankkien liikkeeseen laskemaa.
Talousdemokratiassa nykyinen 2-3% vähimmäisvarantojärjestelmä on korvattu 100% varannolla.
Talousdemokratiassa julkinen valta - valtio, kaupungit ja kunnat - eivät enää missään tilanteessa joudu lainaamaan yksityisiltä rahoitusalan liikeyrityksiltä, pankeilta.
Talousdemokratiassa rahamäärä pidetään oikeana eli optimaalisena ja inflaatiota, deflaatiota tai muita talouden häiriötiloja ei tapahdu.
Talousdemokratiassa julkinen valta laskee rahan liikkeeseen omalla kulutuksellaan ja investoinneillaan ja kerää tarvittaessa rahaa pois verotuksen keinoin.
Talousdemokratiassa ei tarvita käsitettä "työttömyys" koska ostovoiman jakelukanavat ovat perustulo- ja palkkatulojärjestelmä yhdessä.
Talousdemokratiassa virallinen työaika voidaan haluttaessa jopa puolittaa. Toisin sanoen palkkatyöt jaetaan kaikkien halukkaitten kesken. Uudessa tilanteessa työksi nimittäin lasketaan myös kotityöt, lastenhoito, omaishoito, opiskelu, koti- ja piha-askereet jne. Töitä siis tehdään siinä määrin kuten ennenkin - mutta uudessa tilanteessa työkäsite on laajennettu oikeudenmukaisempaan suuntaan. Työn tuottavuus kasvaa ja automaatiota voidaan viedä äärimmilleen. Ihan kaikkiin yksityiskohtiin en tässä mene.
Miten tämä sitten on käytännössä toteutettavissa? Tästä enemmän osassa 2.
