Kansanedustajien tulisi, nimensä mukaan edustaa Suomen kansaa. Kansanedustajien tulisi vaalia kansalaisten etuja ja tehdä päätöksiä jotka ovat kansalaisten etujen mukaisia. Luonnollisesti kansalaisia on monenlaisia, vauraitakin - mutta suuri enemmistö on silti alempaa keskiluokkaa ja toimeentulo- ja tulotasoltaan huomattavasti alle keskiarvon. Valtaosa äänestäjistä eivät näin ollen millään saa mitään etua esim pääomaverotuksen alhaisuudesta tai kotitalousvähennyksestä tai muusta Kokoomukselle tyypillisestä politiikasta. Kolme kysymystä eduskunnalle:
1. Valtionvelka on ennätystasolla. Velka on vuodessa kasvanut 15 mrd:lla eurolla. Onko Suomen velkaantuminen kansanlaisten etujen mukaista?
2. Suomalaisille annettiin kaikenlaisia lupauksia kun Suomi, pienenpienellä enemmistöllä saatiin ängettyä mukaan Euroopan Unioniin. Nämä lupaukset eivät ole pitäneet. Oliko tämä poliittisen vallan siirtäminen Suomesta Brysseliin kansalaisten etujen mukaista?
3. Uutiset kertovat myös että yritys- ja elinkeinoelämän lobbarit paraikaa, nyt tammikuussa 2011, tapailevat suurten puolueiden johtoa ja "
kirjoittavat jo nyt tulevan, vaalien jälkeisen uuden hallituksen hallitusohjelmaa". Onko tämä lobbareiden, kohtuuton ennen kuulumaton vaikutusvalta kansalaisten etujen mukaista?
Velasta ja velkaantumisesta
Valtion ja muun julkisen vallan velkaantumisen hyväksyminen on
poliittinen päätös. On laskettu että Suomen julkisen vallan velka lähestyy tasoa 85 miljardia. Vuoden aikana velka on kasvanut 15 miljardilla. Huomionarvoista on että tämä käytännössä tarkoittaa sitä että yhä kiihtyvä velkaantumistahti lähestyy kahta miljoonaa euroa tunnissa. [2 x 24t x 365pv ]
Korostan että tämä kaikki velkaantuminen on vapaaehtoista. Valtapuolueet ovat siis hyväksyneet velkaantumisen. Oppositiopuolueet ovat yhtä lailla hyväksyneet sen. Vai onko joku huomannut että jatkuvan velkaantumisen sijaan oltaisiin esitetty vaihtoehtoja?
Joku saattaa tietysti kuvitella että velkaantumiseen ei ole vaihtoehtoja. Valtiovarainministeri Katainen näyttää ainakin kuuluvan näihin - vaikka luulisi että nimenomaan valtiovarainministeriön tulisi selvittää kaikki rahoitusvaihtoehdot? Vaihtoehtoisia rahoitusmalleja nimittäin on mutta niiden oivaltaminen vaatii rahajärjestelmän todellista ymmärtämistä ja sopivaa annosta luovuutta. Vaihtoehtoisten rahoitusmallien esittäminen taas vaatii poliittista rohkeutta.
Talousdemokraattinen liike on esittänyt monenlaisia vaihtoehtoisia rahoitusmalleja joita käytettäessä julkinen valta ei enää velkaantuisi.
Euroopan Unionista
Kysyin toiseksi onko tämä vapaaehtoinen poliittisen vallan siirtäminen Suomesta Brysseliin ollut kansalaisten etujen mukaista? Väitän että ei ole ollut. Poliittisen vallan siirto Brysseliin on tehnyt järkevän taloudenpidon mahdottomaksi.
Talous- ja rahapoliittisen vallan siirtäminen EU-komissiolle ja Euroopan Keskuspankille on ollut vielä suurempi petos suomalaisia kohtaan. Tästä joutaisi aika moni poliittinen päättäjä oikeuden eteen.
On hienoa todeta että Tanskassa on edetty niin pitkälle että siellä ollaan, uutisten mukaan vaatimassa pääministeriä oikeuteen koska runnoi läpi ja hyväksytti Lissabonin-sopimuksen Tanskassa, ilman kansanäänestystä. Suomi voisi tässä asiassa hyvinkin seurata Tanskan mallia.
Kysyn vielä: Mikäli EU-komissio ja EKP estää Suomea toteuttamasta järkevää ja meille suomalaisille parasta talouspolitiikkaa, niin miksi yleensä olla mukana koko touhussa?
Lopputulos on se että tietystikään EU-komissio ja EKP eivät "hyväksisi" talousdemokraattisen liikkeen esittämät, Suomelle ja suomalaisille parhaimmat ratkaisumallit. Samalla voisi kysyä miksi eivät näitä hyväksyisi? Vastaus: siksi että kyseiset instituutiot näyttävät kulkevan kansainvälisten rahoitusalan lobbareiden kuljetushihnassa ja talousdemokratian ratkaisut eivät ole rahoitusalan etujen mukaista politiikkaa.
Lobbaustoiminnasta
Kolmas kysymys koski lobbareiden vaikutusvalta. Jotain mikä mielestäni on syvästi ristiriidassa kansanedustuslaitoksen periaatteiden kanssa. Erityisesti juuri rahoitusalan lobbaus. Valtiovarainministeri kertoi ylpeästi, toista vuotta sitten A-studion haastattelussa, että on usein yhteydessä Sampo Pankin Björn Wahlroosiin ja kuuntelee tämän neuvoja. Kysymys seuraa: Eikö tässä ole valtaisa eturistiriita? Miten kansalaisten edustajan ja maan suurimman rosvon edut voivat olla samansuuntaisia? Kenen etuja Katainen oikeasti ajaa?
Muun elinkeinoelämän lobbaustoiminnan kiihtyminen on myös varsin huolestuttava ilmiö. Vai eikö kukaan muu todellakaan ihmettele sitä miten elinkeinoelämän lobbaajat yleensä julkeavat julkisesti kerskailla sillä että ovat mukana kirjoittamassa tulevan uuden hallituksen ohjelmaa? Tässä on selvä osoitus siitä että joidenkin äänestäjien äänet ovat painavampia kuin toisten. Selväkielisesti: yksityinen talousvalta rahoittaa ja sanelee ehtoja poliittisille puolueille. Poliittiset puolueet ja näiden kansanedustajat ovat näennäisesti kansanedustajia vaikka ensisijaisesti edustavat puolueiden rahoittajia ja suurlobbareita.
Lobbaustoiminta ei edusta kansalaisten etuja vaan pienen eliittipiirin etuja. Samasta syystä rahoitus- ja elinkeinoelämän lobbaustoiminnan tavoitteet ovat pahasti ristiriidassa talousdemokratian esittämien talousratkaisujen kanssa.
Yhteenveto
Lopulta vastakkainasettelu on seuraava: kansalaisten etu vastaan pienen eliittipiirin etu.
Tämän pienen eliitin vaikutusvalta poliitiikassa ei ole missään suhteessa siihen suppeaan äänestäjämäärään jota tämä palvelee. Karkea olettamus on se että alle 1% äänestäjistä sanelee suurimman osan maamme valtapuolueiden politiikasta ja suuri enemmistö 99% ei tee asialle mitään vaikka heillä olisi valta muuttaa asioita.
Muutos tehdään tietysti äänestämällä vanhojen korruptoituneiden partojen tilalle uutta korruptoimatonta verta. Perussuomalaisten mahdollinen nousu ei välttämättä ole muutos oikeaan suuntaan. Oikea muutos sadaan äänestämällä uusia pienpuolueita.
