Omalta kohdaltani joulun 2009 kohokohdat alkavat olla takanapäin. Joulusta riippumatta olen entiseen tapaan janonut uutisia ja uutta oleellista tietoa mistä tahansa aiheesta. Olen tietysti ollut korvat höröllä ja silmä tarkkana sekä aina välillä miettinyt mistä aiheesta seuraavaksi kirjoittaisin. Eräänlainen rajapyykki nimittäin ylittyy koska tämä postaus on blogipostaus nro 1001 - eli ollaan jo toisella tuhannella.
Oikeastaan on vain yksi asia joka omalta kohdaltani on ylittänyt ärsytyskynnyksen ja se oli kun erään aamuna satuin kuulemaan
ETLA:n Sixten Korkmanin äänen Radio-Vegan aamu-uutisissa. Haastattelu löytyi netistä, kuuntelin sen useita kertoja peräkkäin jotta saisin ydinasiat pysymään muistissa edes hetken. (ohjelma on ruotsiksi - pahoittelen)
Suomeksi sanottuna Sixten Korkman toteaa aluksi että olisi aiheellista ruveta keskustelemaan tulevien vuosien talouspolitiikasta. Julkinen velanotto kasvaa huolestuttavasti joten mistäpä muusta pitäisikään keskustella ellei julkisen talouden leikkauksista. Julkisen talouden rahoitus pitäisi Korkmanin mukaan nyt jotenkin saada kestävälle pohjalle [yllätys yllätys].
Talouskasvu pitäisi Korkmanin mukaan saada riittävän voimakkaaksi. Veronkorotuksista tulisi keskustella - mitä korotetaan mitä ei. Korkman toteaa että eri poliittiset ryhmät ovat luonnollisesti erimielisiä siitä mitä tulee korottaa - mutta keskustelun tulisi alkaa jo nyt niin että eduskuntavaalien jälkeinen hallitus voi tehdä budjetin joka vastaa annettuja vaalilupauksia.
Korkman toteaa myös että työurien pidentämisestä pitäisi puhua ja sopia jotta työssäolevien osuus pidetään mahdollisimman korkeana jne. Eli... samaa Korkmania kuten ennnekin.
Mielestäni olisi jo aika että joku vihjaisee Korkmanille muutamasta tosiasiasta....
1. Se että Suomen valtio nykykäytännön mukaan joutuu lainaamaan yksityispankeilta ja näin ollen velkaantuu on vain
yhdenlaista suppeaa politiikkaa. Tähän kysymykseen voi myös suhtautua eri lailla. On siis olemassa muunlaista politiikkaa. Nimettäköön tämä toisenlainen politiikka vaikkapa talousdemokratiaksi. Talousdemokratia ratkaisee Korkmanin talouspolitiikan ongelmat yksinkertaisesti kieltämällä valtioita lainaamasta pankeilta. Valtion tulee joko lainata omalta julkiselta keskuspankiltaan - tai laskea liikkeelle rahaa ihan omin päin sopivissa määrin.
Näin valtio saa rahoituksensa turvattua ilman että yksityispankkiireilla on tässä minkäänlaista osaa tai arpaa. Tämä malli on täysin mahdollinen ja toteutuskelpoinen jos niin halutaan. Jos tämän toteuttaminen on jotenkin estetty poliittisin keinoin ne esteet voidaan myös purkaa poliittisin keinoin.
2. Talouskasvun perään huutaminen on jäänne vanhakantaisesta ajattelusta. Lisäksi taloutemme on kasvanut jo ihan riittävästi - itse asiassa taloutemme tulisi antaa supistua niin että luonnonvarojen käyttäminen tuotantoon saadaan kestävälle pohjalle. Koko läntinen maailma on samojen ongelmien edessä - ja Suomen kuten kaikkien muidenkin maiden on parempi tehdä tarvittavat taloutensa supistukset suunnitelmallisen hallitusti.
3. Työttömyys ei ole mikään todellinen ongelma. Ongelma on lähinnä se että taloutemme kansalaisten
toimeentulo on kytketty täysin palkkatyötuloon. Näin ei tarvitse olla. Tämäkin on vain
yhdenlaista suppeaa politiikkaa. Nykyisellään hyvinvointi siis vaatii täystyöllisyyttä jotta (rahan) ostovoiman jakelu palkkatyötulon välityksellä leviäisi kaikille kansalaisille. Tämä malli toimi ehkä vielä 1970-luvulla mutta on tullut tiensä päähän.
Talousdemokratian malli ratkaisee Korkmanin nimeämät ongelmat yksinkertaisella poliittisella päätöksellä siirtyä työtulosta perustuloon. Perustulon kautta jaettava ostovoima on vakaa ja ns suhdanteista riippumaton jakelukanava. Työajan lyhentäminen ja työn jakaminen mahdollistaa sen että jokainen joka haluaa saa tehdä työtä - mutta jokainen saa myös kunnolla vapaa-aikaa - todelliseen elämiseen.
Korkman haluaa lisäksi pitempiä työuria - talousdemokratia taas katsoo että palkkatyö ei ole enää velvollisuus eikä siis ole mitään syytä pakottaa ketään olemaan työpaikalla enää esim 55-vuotiaana. Jokaisella on silti oikeus elää, asua, syödä, pyrkiä toteuttamaan itseään ja olla mahdollisimman onnellinen.
4. Mitään veronkorotuksia ei tarvita. Työn ja kulutuksen verottaminen on
yhdenlaista suppeaa politiikkaa. Valtio ja muu julkinen hallinto saa kyllä tarvittavat varansa muilla keinoin kuin pakkolunastamalla ne työtuloista, vaatimalla asumisesta kiinteistöveroa tai syömisestä arvonlisäveroa. Koko nykyinen järjestelmä voidaan minuna puolestani romuttaa. Näkisin että verotukseen on olemassa vain yksi todellinen peruste. Mikäli kävisi niin että rahamäärä taloudessa kasvaisi liian suureksi niin julkisen vallan tulee verotuksella kerätä pois mahdollinen ylimääräinen raha ja näin varmistaa että inflaatio pysyy mahdollisimman olemattomana ja rahan ostovoima mahdollisimman vakaana. Perustulojärjestelmä vaatii luonnollisesti sen että julkinen valta kerää ainakin osan rahasta takaisin - eli perustulon jatkuvaa suoritamista varten tarvittava rahamäärä tulee kiertää nopeasti, eikä saa kasvaa ellei siihen ole jokin hyvä syy.
Lopetan tähän koska on yömyöhä mutta vakuutan ja vannon että talousdemokratialla on paljon muitakin vihjeitä Sixten Korkmanille ja kaikille muillekin vanhakantaisesti ajatteleville
poliittisille dinosauruksille.
Loppujen lopuksi totuus on se että Suomen väitetty talouskriisi ja valtion velkaantuminen ovat pelkkää politiikkaa - ja vain eräänlainen savuverho jonka takaa löytyy vapaaehtoinen poliittinen sopimus siirtää vaurautta kansalaisilta maailman pankkiireille. Tätä ei tarvitse sietää enää päiväkään. Ratkaisu on kuvattu yllä ja voidaan kiteyttää sanoihin: Vaihdetaan politiikkaa!
Jos tämä "talouspolitiikan vaihtaminen" jostain syystä ei luonnistu vanhoilta politiikan parroilta niin lienee parasta että - vaihdetaan riittävän suuri osa miehistöstä!
Voin melkein jo sieluni korvin kuulla miten vanhat parrat tuomitsevat talousdemokratian "mahdottomaksi", "sekopäiseksi", "vaaralliseksi" tai "utopiaksi".
Olkoon talousdemokratia näiden mielestä ihan mitä tahansa - tiedämme kuitenkin kaikki sen että mikäli talousdemokratian vaihtoehto selkeästi mainittaisiin äänestysvaihtoehtona nykymenolle, niin
enemmistö jokaisen valtion kansalaisista valitsisi talousdemokratian nykytouhun tilalle. Dinosaurukset joutavat siis jo eläkkeelle. Kiitämme dinosauruksia tästä velkaperusteisen rahan aikakaudesta. Uusi aikakausi ilman dinosauruksia on alkamassa.